Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ei halua tavata lapsenlapsia hankalan miniän takia
29.12.2020 |
Nyt kävi näin, etten suostu olemaan enää anopin sylkykuppi. Tajusin, millaisen mallin annan omille lapsilleni, kun kiltisti nielen kaikki anopin väitteet. Moittii ulkonäköäni (paino, pukeutuminen), mitätöi saavutukseni (akat. tutkinto ja työpaikka saatu reittä myöten) ja lastenkasvatukseni, olen suorastaan haitallinen lapsilleni.
Täysin asiallisesti ja nätisti olen alkanut esittää vasta-argumentteja syytöksiin, koska en voi tosiaan lasteni edessä madella ja antaa henkisesti hakata itseäni. Heistä voi samanlaisia kuin itse olin pari vuosikymmentä.
Anopille selvisi jutun juju, valittaa pojalleen ettei halua enää tulla meille kylään ja lapsenlapsia katsomaan, kun minä olen ilkeä. Tunnelma kanssani on kuulemma niin vihamielinen, että on ihan itkenyt sitä ja suree, kun tässä menee välit lapsenlapsiinkin.
Pahinta on, että mieheni on samaa mieltä äitinsä kanssa. Meillä käydään raivoriitoja minun "ilkeydestäni". Mies ei kuitenkaan jaksa kuljettaa lapsia anopille, mitä ehdotin, koska isovanhempisuhde on mielestäni tärkeä. Minun tulee pyytää anteeksi, että puolustan itseäni ja alkaa taas toimia anopin kuonaämpärinä. Vain täten saamme perheen kuntoon, mies väläytteli jo eroakin.
Hyviä neuvoja? Taustatietona sen verran, että olen hyvää vauhtia parantumassa keskivaikeasta masennuksesta. Olen käynyt pitkään terapiassa, ja tämä henkinen kasvuni ja rajojen pitäminen on pitkälti terapian tulosta. Se nähdään nyt sitten ilkeytenä. Voiko tästä enää jatkaa, en tahtoisi enää ikinä olla kenenkään kynnysmatto, mutta kuulemma rikon perheen.
Kommentit (84)
Onko tuollaisella avioliitolla enää tulevaisuutta? Jos mies ei ymmärrä sinua eikä haluakaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ikinä ole niin että appiukko ei halua nähä lasten lapsia hankalan vävyn takia? Miksi nää tappelevat on aina naisia?
Jotkut äidit tuntuvat jäävän kiinni nimenomaan poikalapsiinsa. Oma poika on se elämän suurin rakkauden kohde, ja pojan puoliso on tässä asetelmassa väistämätön kilpailija. Appiukoilla elämän tärkein sisältö on yleensä jotain muuta kuin omat lapset, ja tässä tapauksessa se ei ole mikään huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuollaisella avioliitolla enää tulevaisuutta? Jos mies ei ymmärrä sinua eikä haluakaan ymmärtää.
Sitäpä tässä mietin. Haluaisin kuitenkin antaa miehelle mahdollisuuden nähdä tilanne ja avata silmät. Joku vastaaja kertoi, miten ex-mies eron jälkeen alkoi pitää lastensa äidin puolia. Toivon, että tämä olisi mahdollista jo suhteessa. Meillä on takana pitkä avioliitto, jossa olen kärsinyt paljon, mutta paljon on ollut myös hyvää, josta haluaisin pitää kiinni. Kuitenkaan en enää palaa samaan kaavaan, se on sitten ero.
Totta kuten joku sanoikin, tuskin mies oikeasti eroa alkaa virittää tämän takia. Se oli varmasti häneltä ylilyönti ja uhkaus, kun ei muuta enää hermostuksissaan keksinyt. Kiitos tuostakin kommentista. Ehkä rauhoitun nyt itse, ja annan ajan kulua pysyen itse vakaana. En provoisoidu enää väittelemään miehenkään kanssa. Lapsetkaan eivät vahingoitu, jos eivät hetkeen mummoaan näe. Ap
Minä en voi sietää anoppiani ja hän ei voi sietää minua. Tuli aika nopeasti selväksi. Mieheni käy lasten kanssa anopin luona, appi on jo kuollut. Kyllä se anoppi varmaan minusta jotain räpättää mutta siinähän sitten räpättää. Nyt kun vanhin tytöistämme on aikuinen, olen kertonut hänelle mitä ikävää anoppi, tytön mummo, on minulle sanonut, ja miksi en pidä hänestä. Olen tuonut esille, että tytär saa ja hänen pitää muodostaa käsityksensä mummostaan itse riippumatta äitinsä ajatuksista.
Hankalia juttuja, syövät paljon energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?
Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ikinä ole niin että appiukko ei halua nähä lasten lapsia hankalan vävyn takia? Miksi nää tappelevat on aina naisia?
Jotkut äidit tuntuvat jäävän kiinni nimenomaan poikalapsiinsa. Oma poika on se elämän suurin rakkauden kohde, ja pojan puoliso on tässä asetelmassa väistämätön kilpailija. Appiukoilla elämän tärkein sisältö on yleensä jotain muuta kuin omat lapset, ja tässä tapauksessa se ei ole mikään huono asia.
Eli naiset on riitaisia. Naisvaltaisilla aloilla on myös eniten työpaikkakiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen anoppiv iha-juttu taas.
Ei näitä jaksa enää ottaa puoliksikaan tosissaan.
Mun mielestä suurempi ongelma tässä on sun miehesi kuin anoppisi. Ihme selkärangaton matelija, kohtelee sua kyllä kun mitäkin mätäpaisetta. En katselis miestä, joka ei puolusta vaimoaan ja uhkailee erolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap[/quote]
=====
Voi AP, millaiseen sukuun sinut on naitu!
Sanat ovat orastavia tekoja.
Vtuiiilu ei ole koskaan lämminhenkistä.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen anoppiv iha-juttu taas.
Ei näitä jaksa enää ottaa puoliksikaan tosissaan.
Ei tarvitsekaan.
Sain jo paljon ajattelemisen aihetta kommenteistanne, kiitos niistä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutaa mäkeen tuollainen puoliso joka ei puolusta vaimoaan äidiltään.
Miksi yhdenkään miehen pitäisi puuttua akkojen keskinäiseen tappeluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?
Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap
Juu tietty masennuksesikin on anopin vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei ikinä ole niin että appiukko ei halua nähä lasten lapsia hankalan vävyn takia? Miksi nää tappelevat on aina naisia?
Mun isää ei kiinnosta oma lapsenlapsi koska se näyttää isältään eikä ollenkaan minulta/isältäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olet löytänyt selkärankasi, älä anna periks! Vanhojen ihmisten 💩 jauhantaa ei tarvi kuunnella.
Kiitos, näin itsekin ajattelisin.
Mietin ja kertaan jatkuvasti omia kommenttejani, etten vahingossakaan ole oikeasti ilkeä. Siitä ei pitäisi olla kyse.
Syvä loukkaantuminen ja vihanpurkaus on aiheutunut muun muassa siitä, etten sallinut anopin puristaa väkisin syliinsä, ns. holdata tavanomaisesti uhmaavaa 3-vuotiasta. Lapsi kaipasi jotain kotiin jäänyttä leluaan, häntä harmitti, jolloin anoppi kaappasi lapsen väkisin pitoonsa johonkin sidontaotteeseen ja melkein makasi tämän päällä. Lapsi kirkui hysteerisenä. Keskeytin tilanteen, anoppi lähti itkemään nurkan taakse ja poikansa meni lohduttamaan, kun vaimo oli niin ilkeä. Anopin olisi pitänyt saada näyttää kaapin paikka lapselle.
Vähäisempiä asioita ovat mm. ammattitaidon mitätöiminen, minulle loukkaannutaan jos sanon, että suoritukseni arvioidaan samoin kuin muidenkin, ja että hakuprosessi on tehty aivan laillisesti.
Juujuu, satutäti Porvoosta taas pyörittää mammoja mennen tullen. Pikkaisen liioittelun makua näissä trolli-jorinoissasi.
Tarinointisi on niin läpinäkyvää, kuten mykkäkoulua pitävä mies jo tältä päivältä, mutta mammat nielee, minkä tahansa mies/anoppiviha aloituksen koukkuineen päivineen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.
Useimmat miniät tuntuvat kaipaavan anopilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Että puhutaan nätisti, ei haukuta selän takana, ei yritetä kaapata lapsia ja vieläpä irrotetaan se napanuora pojan, eli miniän miehen, ja äidin välistä niin, että mies saa rauhassa olla lojaali vaimoaan kohtaan.
Nämä kun muistat, niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?
Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap
Juu tietty masennuksesikin on anopin vika.
Ei ole. Masennukseni johtui etupäässä siitä, etten osannut pitää ollenkaan rajojani oman surkean kasvatukseni takia. Olin masentunut jo lapsena, isä joi ja petti, äiti purki minuun pahaa oloaan eri tavoin. Minua ei ollut olemassa erillisenä henkilönä, opin miellyttämään muita, tulin läheisriippuvaiseksi, sain nuorena ptsd-diagnoosin ja mitä vielä...
Kuitenkin miehen puolen suvun harjoittama henkinen väkivalta (kyllä, sain sille terapiassa nimen) pahensi tilannetta ja sairastutti mieleni vielä pahemmin. Olisin terapiassa varmasti ilman heitäkin, mutta tuskin käynyt niin syvissä vesissä kuitenkaan. Ei ole normaalia eikä ok, että joka tapaamisella alistetaan ja haukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?
Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap
No niin, eli mieheltä on tosiaankin turhaa odottaa ymmärrystä. Ero ei tunnu enää ollenkaan niin ikävältä lopputulemalta. Sairas suku.
miksi tästä "pariterapia"-anopista pitää tehdä joka viikko uusi aloitus?
Alue: Aihe vapaa
Hyvä pysytellä erossa tuollaisesta anopista ja varmistaa ette se pääse saastuttamaan lapsiasi sairailla käyttäytymismalleillaan.