Lue keskustelun säännöt.
90v äiti sanoo että on velvollisuuteni hoitaa häntä
29.12.2020 |
Äitini asuu vielä kotonaan ja on melko hyvässä kunnossa mutta luonnollisesti ysikymppisellä jo voimat vähenee. Hän on ehdottomasti hoitokoteja vastaan, koska häntä inhottaa muut vanhukset ja esim mieshoitajat.
Nyt hän on alkanut vaatia että on minun on tultava hoitamaan häntä. Minulla ei ole perhettä, joten hän katsoo että minun olisi helppo muuttaa hänen luokseen, 150 km, ja saada työpaikka sieltä.
Olen aivan kauhuissani. Käyn velvollisuudesta auttamassa häntä kerran kuussa mutta en missään nimessä halua hoitaa häntä enkä muuttaa sinne, en edes omaan asuntoon lähelle. Emme ole koskaan pitäneet toisistamme, äiti on aina ollut tyytymätön minuun. Hän on ankea, ikävä valittaja ja omahyväinen.
Miten selitän tämän hänelle? Hän on jo niin vanha, säälin häntä enkä halua loukata. Äiti on vanhanaikainen ja uskoo että kaikki lapset rakastavat äitejään automaattisesti ja velvollisuudesta. Hän myöskin luulee olevansa mukava ihminen ja teeskentelee sellaista vieraille.
En uskalla sanoa totuutta päin naamaa hänelle.
Kommentit (74)
Sanot yksinkertaisesti että uutta työtä ei löydy ja sen vuoksi et voi muuttaa. Ja sitten samaan hengenvetoon selvittelet josko äitisi saisi sitten kotiin (kovalla rahalla tietenkin) hoitajan. Naispuoleisen. Mukavan. Joka kestää äitisi luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on työpaikka siellä missä asut. Sulla on elämää edessä, äidillä suurin osa takana. Sun työ on sun happinaamari. Ja happinaamari kuuluu aina ensin laittaa omalle naamalle ennen muiden auttamista.
Älä suostu neuvottelemaan asiasta, vaan toteat vaan että sinulla on työ ja muu elämä kotipaikkakunnallasi etkä aio muuttaa sieltä pois.
Ja jos hän yrittää syyllistää sinua kertomalla miten ei pysty asumaan ilman apua, sanot joka kerta että voit auttaa vanhainkotipaikan hankkimisessa.
Eikö siellä vanhainkodissa saa kieltäytyä mieshoitajista? Luulisi ettei kaikissa vanhankodeissa sellaisia edes ole.
Äidilläsi on mahdollisuus saada kunnan kotihoitopalveluita kotiinsa. Hänen luonaan on varmasti käynyt kunnan palveluohjaaja kartoittamassa palvelutarpeen. Sen mukaan äidilläsi on varmasti mahdollisuus saada ainakin siivous- ja ruokapalvelut ja muitakin palveluita tarpeen mukaan. Tämä palveluohjaaja käy jokaisen vanhuksen luona vuosittain ja palveluiden tarve tarkistetaan. Jos äitisi ei voi käydä enää yksin kaupassa, hän saa siihenkin apua.
Sinun varaasi ei voi laskea, ei ole mitenkään varmaa, että saisit uutta työpaikkaa, jos nyt jättäisit nykyisen ja muuttaisit eri paikkakunnalle. Sinun täytyy itsesikin olla jo lähestymässä eläkeikää, joten ei sen ikäisille enää työtä ole tarjolla ja menettäisit tärkeät työvuodet, joilta vielä kertyy eläkettä.
Äläkä tee äitisi toiveen mukaan muutenkaan, koska joutuisit ihan k--een. Sinusta leivottaisiin äitisi omaishoitaja, ja sen perusteella sinulla ei sitten enää omaa elämääsi saisi ollakaan. Kaikki työnnettäisiin sinun niskoillesi.
Äidillesi voit sanoa jämäkästi, että ei missään tapauksessa. Et jätä työpaikkaasi etkä muuta hänen luokseen. Sinulla ei ole siihen velvollisuutta. Myöhemmin eläkeläisenäkään sinun ei kuulu hoitaa toista eläkeläistä, saatathan olla itsekin jo avun tarpeessa.
Minä en reumakipujeni takia voi mitenkään hoitaa kohta satavuotiasta vanhempaani, vaikka tiedän hänen niin mielessään toivovan. Juuri noista samoista syistä, kuin mitä kirjoitit. Minun vanhempani ei halua mihinkään hoivakotiin eikä haluaisi vierasta apua kotiinsa, mutta on siihen nyt kuitenkin pakotettu. En lähtisi siihen rumbaan, vaikka olisin tervekin. Koska ihmisen ikääntyessä tulee aina jotakin pientä kremppaa ja vaivaa, voimat hiipuu väkisinkin. Joku päivä on hankalampi kuin joku toinen, koskaan ei voi tietää, mutta jos on sitoutunut hoitamaan ikääntynyttä vanhempaansa, siitä ei pääse sitten yhtään mihinkään, on vaan jaksettava joka hetki. Sitä vanhusta pitäisi pitää virkeänä ja tyytyväisenä, mutta missä ne omat virkistysmahdollisuudet ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pysty sanomaan suoraan, niin sano että muutat heti kun saat ensin vaan sen työpaikan sieltä. Sitten vaan ihmettelet äitilles, ettei nyt tärppää näköjään uuden työpaikan saanti, voi harmi.
Kiitos hyvistä vastauksista, sain uutta näkökulmaa!
Minun olisi varmaan mahdollisuus saada työpaikka, olen sekä lastenhoitaja että kokenut myyjä. Mutta ikäni on jo hidaste, yli viiskymppisenä ei kannata irtisanoa itseään, eikä ole itsestäänselvyys että saisin pysyvän työpaikan.
Tuli myös sellainen tunne, että minun on pidettävä paremmin puoliani ja tehtävä elämässä sitä mitä haluan ja mistä nautin eikä tanssittava äidin pillin mukaan. Voin hyvin sanoa hänelle, etten viihtyisi hänen paikkakunnallaan, koska elämäni ja ystäväni ovat omallani.
Nähtäväksi jää mikä taistelu tästä vielä seuraa. Ehkä äidin on pakko nöyrtyä hoitokotiin ja ehkä se ei ole enää vaikeaa siinä vaiheessa kun kunto on jo tosi huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten rupea vihapäissäsi tölvimään tai argumentoimaan, hauras mieli vanhalla ihmisellä
Käske äitisi muuttaa sinun luoksesi/lähelle, niin ei tarvitse sinun etsiä uutta työpaikkaa ja muuttaa.
Velvollisuutesi ei ole hoitaa äitiäsi, kukaan ei ole mitään velkaa vanhemmilleen. Vanhemmat ovat tehneet lapset omaksi ilokseen, eikä lapsi jää syntymästään/ lapsena saamastaan hoidosta kiitollisuuden velkaa vanhemmilleen. Tietenkin, jos on mahdollisuus ja haluja, on kaunista huolehtia vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan olemassa vanhusten taloja, joissa saa elää omassa asunnossa.
Äitisi voi muuttaa lähemmäs sinua jos huomiota haluaa. Sinulla on elämä elettävänä. Hän on elämänsä lopussa eikä ole tuottava osa yhteiskuntaa vaan menoerä. Kahta menoerää ei ole syytä hankkia yhden yli-ikäisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun velvollisuus on katsoa, että äitisi saa hoitoa. Sen ei tarvitse tulla suoraan sinulta. Sun velvollisuus on auttaa äitiä saamaan se hoito, siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi sukupolvi taitaa yhä luulla että työpaikkoihin vaan kävellään sisään ovesta ja aletaan hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi sukupolvi taitaa yhä luulla että työpaikkoihin vaan kävellään sisään ovesta ja aletaan hommiin.
https://yle.fi/uutiset/3-10847820
Useimmiten, luulisin, jos on joku sopiva todistus?
Jos äidin k u n t o oh huono, järjestät tietysti kotiin pari kertaa viikossa fysioterapeutin. Aloita siitä. Kukaan muu ei anna minkäänlaista apua siihen liikuntaan, ei vaikka mitä maksaisit. Omalla äidilläni on sellainen ja se oli kyllä paras tekoni, kun hänet etsin. Ei ollut helppoa, kun en tiennyt mitään, mutta ilman häntä ei olisi enää pystyssä.
Kyllä näin on.
Tietysti, on paljon ihmisiä, jotka eivät hoida velvollisuuksiaan. Omista oikeuksista pidetään tiukasti kiinni (perintö ym.), mutta ne velvollisuudet aina unohdetaan. Äitisi on sinut kasvattanut. Entä jos hän ei olisi hoitanut velvollisuuttaan ja olisi jättänyt sinut johonkin lastenkotiin kasvatettavaksi? Joten olisko nyt sinun vuorosi hoitaa velvollisuutesi häntä kohtaan?
Useissa muissa kulttuureissa tämmöistä kysymystä ei edes esitettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Älä suostu neuvottelemaan asiasta, vaan toteat vaan että sinulla on työ ja muu elämä kotipaikkakunnallasi etkä aio muuttaa sieltä pois.
Ja jos hän yrittää syyllistää sinua kertomalla miten ei pysty asumaan ilman apua, sanot joka kerta että voit auttaa vanhainkotipaikan hankkimisessa.
Jep. Yhteiskunta hoitaa. Vastuu sysätään aina muille.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on työpaikka siellä missä asut. Sulla on elämää edessä, äidillä suurin osa takana. Sun työ on sun happinaamari. Ja happinaamari kuuluu aina ensin laittaa omalle naamalle ennen muiden auttamista.
Aloittajan äiti olisi voinut aikoinaan luoda uraa ja antaa lapsen muualle kasvatettavaksi. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin.
Etkö sinä ole jo itsekin ainakin hyvän matkaa keski-ikäinen, 50-60-vuotias? Kai sinä nyt osaat äidillesi sanoa, ettet halua muuttaa. Tai jos et osaa/uskalla, niin suhtaudu asiaan niin, että tuskin tämä montaa vuotta kestää.