Lue keskustelun säännöt.
90v äiti sanoo että on velvollisuuteni hoitaa häntä
29.12.2020 |
Äitini asuu vielä kotonaan ja on melko hyvässä kunnossa mutta luonnollisesti ysikymppisellä jo voimat vähenee. Hän on ehdottomasti hoitokoteja vastaan, koska häntä inhottaa muut vanhukset ja esim mieshoitajat.
Nyt hän on alkanut vaatia että on minun on tultava hoitamaan häntä. Minulla ei ole perhettä, joten hän katsoo että minun olisi helppo muuttaa hänen luokseen, 150 km, ja saada työpaikka sieltä.
Olen aivan kauhuissani. Käyn velvollisuudesta auttamassa häntä kerran kuussa mutta en missään nimessä halua hoitaa häntä enkä muuttaa sinne, en edes omaan asuntoon lähelle. Emme ole koskaan pitäneet toisistamme, äiti on aina ollut tyytymätön minuun. Hän on ankea, ikävä valittaja ja omahyväinen.
Miten selitän tämän hänelle? Hän on jo niin vanha, säälin häntä enkä halua loukata. Äiti on vanhanaikainen ja uskoo että kaikki lapset rakastavat äitejään automaattisesti ja velvollisuudesta. Hän myöskin luulee olevansa mukava ihminen ja teeskentelee sellaista vieraille.
En uskalla sanoa totuutta päin naamaa hänelle.
Kommentit (74)
61/74
|
30.12.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on mahdollisuus saada kunnan kotihoitopalveluita kotiinsa. Hänen luonaan on varmasti käynyt kunnan palveluohjaaja kartoittamassa palvelutarpeen. Sen mukaan äidilläsi on varmasti mahdollisuus saada ainakin siivous- ja ruokapalvelut ja muitakin palveluita tarpeen mukaan. Tämä palveluohjaaja käy jokaisen vanhuksen luona vuosittain ja palveluiden tarve tarkistetaan. Jos äitisi ei voi käydä enää yksin kaupassa, hän saa siihenkin apua.
Sinun varaasi ei voi laskea, ei ole mitenkään varmaa, että saisit uutta työpaikkaa, jos nyt jättäisit nykyisen ja muuttaisit eri paikkakunnalle. Sinun täytyy itsesikin olla jo lähestymässä eläkeikää, joten ei sen ikäisille enää työtä ole tarjolla ja menettäisit tärkeät työvuodet, joilta vielä kertyy eläkettä.
Äläkä tee äitisi toiveen mukaan muutenkaan, koska joutuisit ihan k--een. Sinusta leivottaisiin äitisi omaishoitaja, ja sen perusteella sinulla ei sitten enää omaa elämääsi saisi ollakaan. Kaikki työnnettäisiin sinun niskoillesi.
Äidillesi voit sanoa jämäkästi, että ei missään tapauksessa. Et jätä työpaikkaasi etkä muuta hänen luokseen. Sinulla ei ole siihen velvollisuutta. Myöhemmin eläkeläisenäkään sinun ei kuulu hoitaa toista eläkeläistä, saatathan olla itsekin jo avun tarpeessa.
Minä en reumakipujeni takia voi mitenkään hoitaa kohta satavuotiasta vanhempaani, vaikka tiedän hänen niin mielessään toivovan. Juuri noista samoista syistä, kuin mitä kirjoitit. Minun vanhempani ei halua mihinkään hoivakotiin eikä haluaisi vierasta apua kotiinsa, mutta on siihen nyt kuitenkin pakotettu. En lähtisi siihen rumbaan, vaikka olisin tervekin. Koska ihmisen ikääntyessä tulee aina jotakin pientä kremppaa ja vaivaa, voimat hiipuu väkisinkin. Joku päivä on hankalampi kuin joku toinen, koskaan ei voi tietää, mutta jos on sitoutunut hoitamaan ikääntynyttä vanhempaansa, siitä ei pääse sitten yhtään mihinkään, on vaan jaksettava joka hetki. Sitä vanhusta pitäisi pitää virkeänä ja tyytyväisenä, mutta missä ne omat virkistysmahdollisuudet ovat?
Siis missä näin on, että vuosittain palveluohjaaja käy vanhuksen luona? Äitini on yksin omakotitalossa asuva 89-vuotias, ei ole kertaakaan käynyt kukaan hänen luonaan kartoittamassa mitään. Kauppa-apu? Ei ole olemassa sellaista ainakaan hänen paikkakunnallaan. Siivoojan saa tietysti omalla rahalla.
Joka kunnalla on velvollisuus antaa kartoituspalvelua, voi olla yhteistössä muiden kuntien kanssa. Sosiaalipalveluista pitää pyytää tämä palvelu, ei tule tyhjästä. Eikä vuosittain automaattisesti, vaan mm tilanteen ja kunnon muuttuessa. Vanhus pääsee tiettyjen palveluiden piirin, jos ei pärjää ilman niitä. Meidän äiti sai ateriapalvelun, lääkejaon ja peseytymisavun. Jotain niistä on kuitenkin maksettava, kartoitus mahdollistaa alennetun hinnan. Yksityisesti voi tietysti ottaa mitä vaan kun maksaa itse kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on mahdollisuus saada kunnan kotihoitopalveluita kotiinsa. Hänen luonaan on varmasti käynyt kunnan palveluohjaaja kartoittamassa palvelutarpeen. Sen mukaan äidilläsi on varmasti mahdollisuus saada ainakin siivous- ja ruokapalvelut ja muitakin palveluita tarpeen mukaan. Tämä palveluohjaaja käy jokaisen vanhuksen luona vuosittain ja palveluiden tarve tarkistetaan. Jos äitisi ei voi käydä enää yksin kaupassa, hän saa siihenkin apua.
Sinun varaasi ei voi laskea, ei ole mitenkään varmaa, että saisit uutta työpaikkaa, jos nyt jättäisit nykyisen ja muuttaisit eri paikkakunnalle. Sinun täytyy itsesikin olla jo lähestymässä eläkeikää, joten ei sen ikäisille enää työtä ole tarjolla ja menettäisit tärkeät työvuodet, joilta vielä kertyy eläkettä.
Äläkä tee äitisi toiveen mukaan muutenkaan, koska joutuisit ihan k--een. Sinusta leivottaisiin äitisi omaishoitaja, ja sen perusteella sinulla ei sitten enää omaa elämääsi saisi ollakaan. Kaikki työnnettäisiin sinun niskoillesi.
Äidillesi voit sanoa jämäkästi, että ei missään tapauksessa. Et jätä työpaikkaasi etkä muuta hänen luokseen. Sinulla ei ole siihen velvollisuutta. Myöhemmin eläkeläisenäkään sinun ei kuulu hoitaa toista eläkeläistä, saatathan olla itsekin jo avun tarpeessa.
Minä en reumakipujeni takia voi mitenkään hoitaa kohta satavuotiasta vanhempaani, vaikka tiedän hänen niin mielessään toivovan. Juuri noista samoista syistä, kuin mitä kirjoitit. Minun vanhempani ei halua mihinkään hoivakotiin eikä haluaisi vierasta apua kotiinsa, mutta on siihen nyt kuitenkin pakotettu. En lähtisi siihen rumbaan, vaikka olisin tervekin. Koska ihmisen ikääntyessä tulee aina jotakin pientä kremppaa ja vaivaa, voimat hiipuu väkisinkin. Joku päivä on hankalampi kuin joku toinen, koskaan ei voi tietää, mutta jos on sitoutunut hoitamaan ikääntynyttä vanhempaansa, siitä ei pääse sitten yhtään mihinkään, on vaan jaksettava joka hetki. Sitä vanhusta pitäisi pitää virkeänä ja tyytyväisenä, mutta missä ne omat virkistysmahdollisuudet ovat?
Siis missä näin on, että vuosittain palveluohjaaja käy vanhuksen luona? Äitini on yksin omakotitalossa asuva 89-vuotias, ei ole kertaakaan käynyt kukaan hänen luonaan kartoittamassa mitään. Kauppa-apu? Ei ole olemassa sellaista ainakaan hänen paikkakunnallaan. Siivoojan saa tietysti omalla rahalla.
No en sano, missä kunnassa asumme, mutta on aika outoa, jos siellä, missä äitisi asuu, ei todellakaan tehdä kunnan puolesta tällaista kartoitusta vanhuksille. Joko äitisi on jäänyt väliinputoajaksi, tai sitten kunnissa on eri käytännöt.
Sinun kannattaa nyt kyllä soittaa äitisi asuinkunnan vanhuspalveluista vastaavalle virkailijalle.
Onhan olemassa vanhuspalvelulakikin, joka vaatii kuntien huolehtimaan alueellaan asuvien vanhusten palveluista. Hae ihan googlen kautta kirjoittamalla hakuun "iäkkäiden palvelut / kuntaliitto.fi" Sieltä saat faktaa asiasta.
Voi olla niin, että äitisi luona on käyty tai hänelle on soitettu ja kysytty käyntiaikaa, mutta hän on ilmoittanut, ettei tarvitse palveluita kunnalta. Minun vanhempani on sotaveteraani, ja saa kaikki vanhuspalvelut maksutta sitä kautta, mutta kuntien tehtävänä on järjestää nämä palvelut kaikille. Sotaveteraaneille kaikki nämä on siis ilmaisia, mutta äitisi ei todennäköisesti ole veteraani, on liian nuori.
Nythän pidetään parhaimpana ratkaisuna sitä, että niin kauan, kuin ihminen on kykenevä asumaan omassa kodissaan itsenäisesti, häntä siinä myös tuetaan. Miten äitisi käy kaupassa? Käykö hän siellä vielä ihan itse? Onhan hänen pakko ainakin ruokaa saada.
Miten sitten niiden vanhusten kohdalla, joilla ei ole ketään omaisia? Pakkohan kunnan on silloinkin järjestää vanhuksen eläminen siellä omassa kodissa. joten olen kyllä aika varma siitä, että kyllä äidilläsi olisi mahdollisuus saada kunnan kautta palveluita. Mutta jos hän on kysyttäessä nämä torjunut ja sanonut pärjäävänsä kyllä, niin ehkä siihen sitten on luotettu. En kyllä uskaltaisi noin iäkkään ihmisen ollessa kyseessä jättää asiaa vain sikseen. Monet vanhukset vain luulevat, että pärjäävät, mutta eivät välttämättä pärjääkään.
Tunsin iäkkään perheettömän naisen, joka asui sinnikkäästi viimeiseen asti omakotitalossaan, eikä päästänyt ketään virkailijaa sinne käymään, mutta ystäviä kävi kyllä kylässä. Kaikki puhuimme siitä, että asiat ei ole hyvin, roskat aina viemättä ja haisivat, kaikenlaista ihmeellistä tavaroitten kerryttämistä nurkkiin, ei kovin puhdastakaan ja ihminen itse jotenkin homssuinen, mutta kuulemma pärjäsi hyvin. Sukulaiset viimein tarttuivat asiaan ja saivat hänet lääkäriin, kun hän oli satuttanut itsensä jotenkin ja sitä myötä sitten hän meni hoitokotiin, loppujen lopuksi ihan mielelläänkin. Mutta kun se on se oma koti ja kyllä minä pärjään -asenne, vaikka ei enää pärjäisikään.
Minun vanhemmallani käy tämä palveluohjaaja kerran vuodessa kartoittamassa palveluiden tarpeen. On saanut sitä kautta rollaattorin käyttönsä, ruokapalvelun, fysioterapeutin ja jalkahoitajan käynnit, ja nykyään käy kotisairaanhoitaja määrävälein. Kauppaostokset hoidan minä, sen teen ihan mielelläni, mutta noita muita en pystyisi tekemäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin käymään tämän taistelun parikymppisenä mummoani vastaan. Myöhemmin kuulin että hän yritti väkisin pakottaa KAIKKIA sukulaisia omaishoitajakseen. Ja minä kun tunsin itseni pahaksi ihmiseksi! Omalle äidilleni sanoin kyllä suoraan että sinä menet tasan vanhainkotiin heti kun et pärjää, että parempi vaan itse se valkata jo etukäteen valmiiksi. En tiedä onko niissä jotain vaihtoehtoja, mutta varmaan ihan kyselemällä selviää. Mielestäni jokainen eläkeläinen voisi ihan itse tehdä sitä selvitystyötä, eikä jättää kaikkia hommia jälkikasvulle.
Olipa siinä sodassa kyllä se hyvä puoli, että olen oppinut pitämään puoleni ihmisten itsekkyyttä vastaan. Minulla on oikeus opiskella, olla parisuhteessa, valita missä kaupungissa asun, mitä työtä teen jne. Toki tunnen syyllisyyttä kun syyllistetään, mutta onpa tässä itselläkin ollut vaikka mitä avun tarvetta, ja syyllistäjä ihmiset eivät koskaan kyllä auta.[/quote
Uskomatonta itsekkyyttä. Vanhukset dumpataan kylmästi vanhainkotiin vaikka jälkikasvun pitäisi huolehtia heistä.
Kyllä jälkikasvu huolehtiikin läheisistä, jotka ovat sen arvoisia. Se pitää ansaita, ja moni nykyajan vanhus on kyllä kohdellut jälkikasvuaan niin huonosti, ettei heitä kiinnosta olla dumppaamatta niitä vanhainkotiin. Ei mitään tunnontuskia, kuten ei ollut vanhemmillakaan aikoinaan lapsiaan kaltoinkohdellessaan.
Mitä tarkoitat huonosti kohtelemisella? Onko kotona säästetty vitsaa? Jos vanhempasi ovat antaneet sinulle tuntuvia selkäsaunoja niin he ovat kasvattaneet sinua erinomaisesti.
Älä minusta kysele, minä huolehdin kyllä omat vanhempani hautaan [grin] vaikka eivät välittäneet minusta edes selkäsaunan vertaa. Juopottelivat, tappelivat, unohtivat lapsen elleivät raahanneet häntä mukana kapakkakierroksella. Ei ruokaa kaapissa, ei puhtaita vaatteita, ei läksyjen kuulustelua, ei kotiintuloaikoja - ei oikeastaan mitään. Silti huolehdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on.
Tietysti, on paljon ihmisiä, jotka eivät hoida velvollisuuksiaan. Omista oikeuksista pidetään tiukasti kiinni (perintö ym.), mutta ne velvollisuudet aina unohdetaan. Äitisi on sinut kasvattanut. Entä jos hän ei olisi hoitanut velvollisuuttaan ja olisi jättänyt sinut johonkin lastenkotiin kasvatettavaksi? Joten olisko nyt sinun vuorosi hoitaa velvollisuutesi häntä kohtaan?
Useissa muissa kulttuureissa tämmöistä kysymystä ei edes esitettäisi.
Se on totta että kaikilla on ihmisoikeudet, ja niin pitää ollakin. Mitään sen kummempia oikeuksia kenelläkään ei ole. Tietysti jos sekoitat röyhkeyden oikeuksiin. Minulla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiani kohtaan, jättävät perinnön, jos jättävät. Testamenttaavat senkin suosikkilapselleen, jos se onnistuu. Jos kohtelelet lasta huonosti ja käytät häneen väkivaltaa, on aivan naurettavaa puhua jostain aikuisen lapsen velvollisuuksista. Niin makaa kuin petaa.
Et kai sekoita väkivaltaa ja normaalia ruumiillista kuritusta? Jos vanhempasi ovat antaneet sinulle selkään niin se tarkoittaa että he välittävät sinusta ja rakastavat sinua. Kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Vanhempasi ovat sinusta huolehtineet ja olet heille velkaa elämäsi, joten tottakai sinun kuuluu huolehtia heistä heidän elämänsä viimeiset vuodet.
Samalla periaatteella puolisoaan nyrkillä kouluttava henkilö rakastaa tätä.
Kyllä, minäkin rakastan pyörätuolissa olevaa äitiäni räpsimällä häntä vyön solkipuolella - silleen ihan rakkaudella - kun hän laskee alleen. Mitäs ei mennyt vessaan! Mutta siis ihan rakkaudellisesti. Ja ilman iltapalaa nukkumaan tietysti, heti klo 18. Koska niin kovasti välitän ja rakastan.
Mun äiti jopa sanoi suoraan mulle jo kun olin teini, että mun tehtävä on hoitaa häntä vanhana. Hän ei muunmuassa antanut mulle viikkorahaa, vain veljelleni antoi. Ilmeisesti tarkoitus oli, etten pääse menemään niin kuin muut nuoret menee, enkä löydä poikaystävää. Löysinkin poikaystävän vasta yli parikymppisenä ja muistan äitini pettyneen ilmeen kun kerroin sen hänelle.
Meillä oli aika huonot välit silloin, mutta nyt on aikaa kulunut ja molemmat ollaan vanhennuttu ja kasvettu ihmisinä. Meistä on tullut läheisempiä. Olen sanonut hänelle, että kyllä mä voin jeesata vähän, mutta mikskään täysipäiväiseksi omaishoitajaksi en rupea. Työpaikkaani en jätä enkä vaihda ja jos hän haluaa, saa muuttaa mun lähelle, ei toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vähän eri asia hoitaa lapsensa, kun tämä on pieni ja itse on nuori ja terve ihminen, kuin hoitaa äitinsä ja isänsä sitten, kun nämä on vanhoja ja huonokuntoisia, ja itsekin on jo vanheneva, käy töissä ja mahdollisesti hoitaa omia lapsenlapsiaankin vielä, ja asuu eri taloudessa.
Ei voi velvoittaa ketään hoitamaan vanhempiaan, se on ihan selvä asia. Jos niin tehtäisiin niin sitten pitäisi yhteiskunnan huolehtia siitä, että tämä hoitaminen olisi kaikin tavoin mahdollista. Vähintään pitäisi sitten olla palkallinen vapaa töistä niille vuosille, kun on oltava kokopäiväisenä hoitajana omalle vanhemmalleen. Se voi kestää vaikka kymmenen vuotta, kenties enemmänkin. Ja sitten jos joutuu sinä aikana vaikka itse leikkauspöydälle ja sairauslomalle, on yhteiskunnan järjestettävä sijainen siksi ajaksi.
Ja on erilaisia tapauksia. Jotkut joutuisivat hoitamaan vanhoja vanhempiaan siinä vaiheessa, kun heillä itsellään olisi vielä hoidettavia lapsia ja koko perherumba siinä samalla kun on kenties vielä opinnot kesken tai työ vaatii vaikkapa matkustamista koko ajan tai jotkut tekee säännöllistä yötyötä tai epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, tai työtä, joka ei katso kelloa ollenkaan, on lähdettävä kun tapaus vaatii. Riippuu siis myös siitä, onko nämä vanhemmat saaneet ne lapsensa hyvin nuorina tai sitten jo vanhoina, onhan jotkut miehet saattaneet saada lapsia vielä vaikka kuinka vanhoina. Jonkun parikymppisenkö pitäisi uhrautua hoitamaan 90-vuotiasta isäänsä, kun olisi juuri ne tärkeät vuodet, milloin pitää opiskella ja saada ammatti ja työpaikka.
Tapaukset ei ole niin yhteneväisiä, että voitaisiin ihan lakeja siitä laatia. Oli eri asia elää maatalousyhteiskunnassa, missä vanhukset jäi asumaan siihen samaan pihapiiriin, missä nuori pari sitten jatkoi talonpitoa. Ja hoitiko ne silloinkaan ihan täydellisesti ne vanhuksensa, on sitä niiltäkin ajoilta monta tarinaa.
Eikä entisiä aikoja muutenkaan kannata haikailla tai vertailla, jos oikein kauas mennään, niin monet vanhat ihmisethän sai vaikka kuolla nälkään, jos ei enää jaksaneet kiertää kerjäläisinä.
Niille täytyy saada kotiin fysioterapeutti vähintään kerran viikossa se 45 min. Muuten saat pian hoitaa sänkyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään pidä jättää omaa elämää elämättä vanhempia hoitaakseen.
Ap:n äiti pärjää ilmeisesti hyvin kotonaan. Joku päivä tarvii suihkupesuihin avun, sitten päivittäisen pesuavun ja ehkä iltakäynninkin kotipalvelusta. Nämä palvelut on sitten puhelinsoiton päässä. Kotihoito voi kartoittaa myös muuta apua esim ateriapalvelu, kauppa-apu,. Tietty vanhus voi kieltäytyä näistä, mutta sillehän ei mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Niille täytyy saada kotiin fysioterapeutti vähintään kerran viikossa se 45 min. Muuten saat pian hoitaa sänkyyn!
Kyllä parasta kuntoutusta on kotityöt, joita vanhus itse tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin oma elämä jää elämättä jos auttaa omaa äitiään asiat pitää sopia keskenään ja hankkia äidille kodinhoitaja niinä päivinä kun itse et ehdi hoitaa häntä.Viikonloppuloma äidin kanssa voi olla suuri seikkailu ja haaste.Voi olla että tunteesi äitiä kohtaan vielä muuttuu.Onhan hän kasvattanut ja hoitanut sinua vauvasta aikuiseksi joten ryhdy toimeen älä valita!Eikö oma biletyskausikin ole jo loppusuoralla siitä ei saa mitään iloa!Ole onnellinen että sinulla on äiti!
Käykää nyt tarkistamassa et heiltä ei puutu mitään, et ei ole ikkunat jääneet auki jne. Vettäkin on hyvä varata sähkökatkoksen varalle jonnekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin auttaa kasikymppisiä vanhempiani, mutta se ei onnistu millään. Kokevat olevansa hyväkuntoisia ja toimintakykyisiä vaikka näin ei ole. Jatkuvasti sotkuja ja väärinkäsityksiä; äiti väitti labra-aikansa olevan vastaanottoaika lääkärille. Mummo oli istunut TK:n aulassa tunnin turhaan ja mesonnut kun hänelle ei ollutkaan aikaa lääkärille. Monen muunkin palvelun kanssa on samoin. Jos pankki on ollut 90-luvulla tietyssä paikassa ja auki tiettyyn kellon aikaan niin sen on oltava nykyäänkin. Ei auta vaikka kuinka sanoisin paikan ja aukiolojen muuttuneen. Koska eivät käytä nettiä, eivät tiedä palveluiden sijainteja. Väittivät ettei Kelalla ole lainkaan toimistoa paikkakunnalla. Kun kerroin osoitteen ja aukiolon netin perustella väittivät että tieto on virheellinen, "No ei se siellä ole!!". Joka ikisessä asiassa väitetään vastaan ja jankutetetaan että "Kyllä minä nyt sen verran tiedän." Joo mutta kun et tiedä.
Perussairautensa takia kumpikaan eivät saa käyttää ibuprofeiinia. Ostivat siksi reseptivapaa Buranan sijaan Ibumaxia - ja jälleen hirveä vastaanhankaaminen kun sanoin valmisteiden olevan käytännössä samoja. Uusia silmälaseja ei raaskita ostaa, mutta puhelinmyyjä kauppaansa höpö höpö -lisäravinteita ilman muuta.
Ihan hirveä huoli 400 km päässä vanhemmista, silti olen juridisesti täysin kykenemätön auttamaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi voi muuttaa lähemmäs sinua jos huomiota haluaa. Sinulla on elämä elettävänä. Hän on elämänsä lopussa eikä ole tuottava osa yhteiskuntaa vaan menoerä. Kahta menoerää ei ole syytä hankkia yhden yli-ikäisen takia.
Onpa törkeä kommentti. Ihminen on ihminen eikä mikään menoerä. Ehkä kirjoittaja on itse jonakin päivänä se menoerä?