Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Mistä tietää, että se oli maksusitoomus, eikä printattu lahjakortti? Itse printtasin ennen saamani lahjakortti, (saan niitä kertaan kuussa "töistäni". Ihan laillisesti) , mutta huomasin ihmisten tuijottavat ja siksi nykyään näytän ne suoraan puhelimesta.
Toinen on paperi ja toinen kortti, siinä vinkki. Kun ostetaan ruokaa maksusitoumuksella, jätetään ne limut kauppaan. Tai on nälkä taas loppukuusta.
Anna ihmisten ostaa mitä ostavat. Mitä tuo sinua vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Siis yritätkö nyt kertoa että köyhyys on ankeaa? Sen PITÄÄKIN olla ankeaa. Ajatus on että teet jotain mistä muut ovat valmiita maksamaan, ja täten poistat itseltäsi sitä ankeutta. Tämä ihan sen takia että jos hyödyttämättä muita ja ihan vaan loisimalla eläminen on liian mukavaa niin niiden jotka tekee työtaakka nousee kestämättömäksi kun loisijoiden määrä kasvaa.
Itse asiassa meidän yhteiskuntamme ja sosiaaliturva perustuu toisenlaiseen ajatukseen. Meillä ei ole tarkoitus, että köyhän elämä olisi ankeaa, vaan meillä on ajatus, että köyhänkin elämä olisi mielekästä. Tuo sinun ajattelusi ei ole pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mukaista, mutta ehkä johonkin amerikkalaiseen yhteiskuntaan se voisi sopia.
Meillä on ajatuksena, että pitkäaikaissairailla ja vammaisilla on elämässään mielekkyyttäkin, tätähän on esim. vammaisharrastusten järjestely, päivätoiminnat jne. Terveelle toimeentulotukiporukalle mielekkyyttä ei ole ajateltu tarvittavan, kun koko viime sijaisella etuudella ei pitäisi pyöriä kuin satunnaisesti ja lyhyitä jaksoja ja samalla pyristellä sieltä kaikin voimin pois. Jostain syystä meillä nykyisin on tätä usein ylisukupolvista sakkia, jotka haluavat elää pysyvästi toimeentulotuella ja vaativat elämäänsä siellä viedlä huvituksia ja muuta mielekkyyttä.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Nämä ovat sellaisia peruspsykologisia juttuja, joiden kanssa me kaikki painimme.
Pistänkö mielihyvän etusijalle nyt, ja kärsin myöhemmin. Vai lykkäänkö omaa mielihyvääni, ja saan tuplasti enemmän myöhemmin.
Asiaa on tutkittu eräässä psykologian klassikoihin kuuluvassa kokeessa.
Lapsi sai valita, ottaako karkin heti, kun aikuinen poistuu huoneesta. Tai olla ottamatta, ja sai tuplasti enemmän myöhemmin.
Myöhemmin lapsia tutkittiin. Arvaa, ketkä olivat menestyneet elämässä ja ketkä eivät?
Nyky-yhteiskunnan ongelma on se, että se ruokkii välitöntä mielihyvää ja suorastaan kannustaa ihmisiä elämään velaksi.
Lapsia pitäisi kasvattaa kärsivällisyyteen ja omien halujen syrjään laittamiseen, ei siihen, että he kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen kivaan ilman mitään ponnisteluja.
Sellaisella kasvatuksella on tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Koko Suomi elää velaksi tällä hetkellä, koska emme pysty karsimaan mistään. Sipilä yritti, ja hänet lytättiin.
Kotitaloudet eivät ikinä ole olleet niin velkaantuneiksi kuin nyt. Todella suuri osa tästä porukasta ei tule ikinä selviytymään veloistaan.
On kivempaa vain nautiskella ja antaa velan kasvaa... kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan....
Millä lailla se, että haluaa paljon karkkia, on parempi tai järkevämpi ratkaisu? Joku fiksu lapsihan voisi jopa tajuta, että tässä on kyseessä koe, ja hän voisi olettaa, että hänen oletetaan valitsevan pienempi määrä karkkia, koska se on "terveellisempää" ja "hyväksi hampaille". Fiksu, ovela tai miellyttämishaluinen lapsi voisi siis taktikoida ja pyrkiä läpäisemään testin ottamalla vain sen yhden karkin.
Eikä tuo testi edes mitään kerro. Se, kuinka ahne on karkin suhteen lapsena, ei suinkaan kerro, millainen rahankäyttäjä on aikuisena tai kuinka kunnianhimoinen on. Eikä pitkäjänteisyys takaa menestystä eikä toisaalta lyhytjänteisyys ole este sille - riippuu niin muista omista taipumuksista ja mille alalle päätyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Oliko sinulla 4 lasta, kuten AP:lla?
Kuulostaa että asuit yksin ja silloinhan on huomattavasti helpompi säästää, koska voi tyytyä vähään. Ja jos sinulla on aina ollut säästössä rahaa, niin todennäköisesti sait sitä jo nuorena vanhemmilta, eikä tarvinnut selvitä kaikesta yksin. Ja pienituloinen on eri asia kuin pitkään jatkunut työttömyys jne.
"Köyhä ei tyydy vähään", hohhoijaa. Esim. pesukone voi olla 4 lapsen perheessä täysin välttämätön, varsinkin jos ei asuta kerrostalossa.
En asunut yksin vaan lasten kanssa. Olen ollut opiskelija, kotiäiti, yksinhuoltaja, parisuhteessa, joten hyvin monesta tilanteesta on kokemusta. Senttiäkään en kotoani saanut, kun reilusti alaikäisenä lähdin. Enkä ole saanut myöhemminkään. Kokopäivätyössä en ole koskaan vielä ollut. Kyllä, pesukone voi olla välttämätön, mutta niitä on pitkin nettiä ilmaiseksi. Harvalle vaan kelpaa.
Jos ostat netistä jonkun vieraan ihmisen käytetyn pesukoneen, se voi olla vaikka miten paskassa kunnossa ja hajota heti ensi pesulla. Sitten on jonkun kuljetettava se rohjake johonkin kierrätyspaikkaan ja parhaassa tapauksessa maksettava siitä. On oikeasti paljon järkevämpää ostaa uusi pesukone joka kestää monta vuotta.
Voihan netistä ostamalla saadakin hyvän, jos on tuuri mukana. Mutta aina ei ole ja jotkut ihan tahallaan huijaavat, että saavat vanhan koneen nurkista pois.
Mä en myöskään ymmärrä, miksi köyhiä kehotetaan ostamaan käytettyjä laitteita. Se saattaa tulla nimittäin paljon kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Laitteet tehdään nykyään kestämään aika lyhyen ajan, joten joku käytetty voi oikeasti hajota aika nopeasti, jolloin rahat on menneet kankkulan kaivoon.
Mä voisin ostaa käytetyn kodinkoneen, jos a) se on aika uusi ja siinä on takuuaikaa reippaasti vielä jäljellä ja että se on nuo tekijät huomioon ottaen superedullinen tai b) se on käytännössä ilmainen (maksaa kympin tai korkeintaan kaksi). En maksaisi esim. 50 euroakaan jostain, jos on iso riski olemassa, että se ei muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä enää toimi, eikä takuu enää korvaa. Musta se olisi järjetöntä tuhlausta.
Ostan kyllä vaatteita tms. käytettynä.
Tottakai se tuntuu järjettömältä tuhlaukselta, jos sossu maksaa uuden koneen ilmaiseksi.
Niin, köyhällä ei ole oikeasti varaa tehdä virheostoksia, mutta oli toikin sitten taas pakko kääntää vittuiluksi. Mikä teitää ihmisiä vaivaa?
Ja minulla ei muuten edes ole pesukonetta, en tarvitse sellaista, kun on hyvä pesutupa taloyhtiössä. Pikkupyykkiä pesen myös käsin. Mutta joitain muita kodinkoneita tai laitteita on. En siis puhunut juuri pesukoneista.
Ei köyhillä ole varaa tehdä virhe ostoksia, mutta ei kuulu yhteiskunnankaan maksella mitään uusia pesukoneita. Just vilkaisin tori.fi ja siellä on pilvin pimein 10-160€ välillä erilaisia pyykinpesukoneita. Osa näyttää lähes uusilta. Vaatii pientä vaivannäköä soitella ja kysellä millaisia koneita ihmisillä on tarjolla.
Kuinka usein teillä edes hajoaa pesukoneet tai jääkaapit tms? Mulla ei ole koskaan mikään hajonnut vaikka olen jo 12-vuotta asustellut omillani.
Jotkut vuokranantajat muuten tarjoaa nykyään kylkiäisenä jotain bonuksia uudelle asukkaalle jos kohde on vaikeammin vuokrattavissa. Kaverini vuokranantaja lupasi ostaa lahjaksi pesukoneen jos tekee vuoden vuokrasopimuksen. Ei paha! Se pesukoneen sai myös pitää.
Kyllä minulla hajosi uutena ostettu pyykkikone kuuden vuoden käytön jälkeen. Käyttö oli päivittäistä, koska sinä aikana syntyi kaksi lasta, joiden vauvapyykkejä ja kestovaippoja pyöri koneessa tiuhaan.
Itse en ehkä ostaisi käytettyä konetta. Se ei lopulta tule niin paljon halvemmaksi, koska käyttöikä jää lyhyemmäksi, ja lisäkuluina tulee auton vuokraus, asentaminen ja vanhan koneen poisviennin kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tiivistelmä tästä ketjusta.
AP:n kirjoitus osui hyvätuloisten omatuntoon, joiden pitää nyt sivukaupalla todistella että köyhät ovat itse aiheuttaneet omat rahaongelmansa. Ei ole hyvätuloisten asia auttaa, eikä valtionkaan. Ei saa ottaa lainaa, jos tulee yllättäviä menoja. Mutta ei saa myöskään pyytää apua kaverilta.
Köyhä ei saa käyttää 10 euron kuukausipalvelua, ei saa ostaa paistopisteestä pullaa, pitää ostaa halvimmat silmälasit ja hakea pesukone roskalavaryhmästä tuuripelillä.
Ja niin edelleen.
Paistopisteestä pulla joka päivä, tekee karkeasti 30 euroa kuussa. Siihen suoratoisto kympin. Pesukone osarilla esimerkiksi 20 euroa. Tekee 60 euroa kuukaudessa! Tuo on todella paljon ns. irtorahaa. Sijoitettuna se tekee vuodessa 720 euroa ja 10 vuodessa 7200 euroa plus korot. Pienillä teoilla ON valtava vaikutus.
Minun hyvä ystäväni kuoli 31-vuotiaana syöpään, ja pari kuukautta sen jälkeen äitini sai syöpädiagnoosin ja kuoli siitä n. 10 kk:n päästä.
Sen laatuista shokkihoitoa se oli, että en ole sen jälkeen miettinyt, että kannattaako suoda itselleen pikku iloja nyt vain kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Tuonpuoleisessa on aika vaikeaa sijoituksistaan nauttia.
Minun isoisotätini eli 99-vuotiaaksi, ja eläkkeelle jäätyään kituutteli todella pienellä rahasummalla. Vieläpä ruumiillisesti ja henkisesti hyvissä voimissa, mutta kuoli onnettomuudessa. Valitteli jatkuvaa rahattomuuttaan, ja todellakin olikin. Minä perin hänet perinnön kautta (olin hänen ensimmäinen lastenlastenlapsi) ja sain käytännössä muutamia muistoesineitä. Minä taas päätin että enpä tuhlaakaan itse heti kaikkea vaan osa tienatuista rahoista menee aina sijoituksiin, jotta rahaa riittää läpi elämän.
Suomeksi, monella tavalla voi elämässä käydä ja kaikkeen kannattaa varautua... Silläkin uhalla ettei itse kaikkea saamaansa rahaa ehtisikään tuhlaamaan. Ja tuhlaaminen muuten EI ole sama asia kuin eläminen. Ja sitäpaitsi kyllä minä nautin noista sijoituksista vaikka ne ovatkin "sidottuina" osakkeisiin. Et tiedäkään kuinka paljon stessiä lievittää se että voit milloin tahansa lopettaa työnteon ja selviäisit silti tinkimättä elintasostasi... Ei kuule paljon työpaikan YT-neuvottelut aiheuta stressiä. Olen jopa kahdesti ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähtijäksi korvausta vastaan, mutta eivät ole päästäneet pois.
Et sinä ole voinut perinnön kautta periä, jos tämän isomummon puoleinen vanhempasi tai isovanhempasi on ollut elossa, vaan olet saanut muistoesineet joko testamentilla tai muuten vain. Sillä, että olisit 1. lapsenlapsenlapsi, ei ole asiassa mitään merkitystä.
testamentilla perin. eli sain perinnön testamentin ansiosta, eikä sitä kukaan vastustanut eikä vaatinut lakiosia. Eipä niistä olisi paljoa tullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yöllä luin tätä ketjua sivulle yksitoista saakka. Välillä suu auki möllöttäen, että kuinka tyhmä tämä provo on ja toisaalta sitten APn sinnikkyyttä tyhmänä köyhänä. Aijai.
Mulla on pari työkaveria, jotka ovat kuten AP. Ruikuttavat köyhyyttään ja kerjuulla ovat samallailla. Toinen jopa kyselee, että olisko teillä taas kaappeja siivottu, kun tytär tarvis numeron 34 luistimet. jne.
Olihan meillä. Tyttären hokkarit jäänyt pieneksi, joten toin ne näytille, vaikka tiesin naamojen venähtävän. Joo, tuossa nyt on. Kumpikaan ei huolinut, kun eihän tytöt nyt voi tuollaisilla luistella.
Hyvin voi. Mäkin olen pentuna oppinut luistelemaan veljeni luistimilla ja totesin, etten muita tarviikaan. Enkä ole tarvinnut.
Sama juttu omat tyttäret opettelivat veljensä luistimilla perusjutut ja sitten vasta ostettiin kaunot.
Lähtipä laukalle... Mä olen alkanut olla aika ilkee toisinaan noille, etenkin tuolle kerjäävälle tyypille. Kerron avoimesti meidän ostoksista ja menoista ruokahuoneesta. Missä säästin ja mistä sain mitäkin edullisesti.
Enkä pysty näkemään siinä mitään humble bragia... koska samaa tiliähän mä noiden naikkosten kanssa saan. Mulla vaan ei ole ulosotossa piikkiä auki. Tehdään pitkälti ruuat itse, jopa kasvatettaan. Vaatteissa pärjätään kirppa - ja ullakkolöydöillä. Eikä ajella omilla autoilla.
Miehellä on hyvä palkka, muttei sitäkään tarvii kaivoon heittää. Itse taas olen ravintola-alalla. Ei kummoset palkat ja lomautusuhka perseessä koko ajan.
On niitä aikoja ollut täälläkin, kun on pitänyt kädestä suuhun elää. Sitten muutettiin kulutustottumuksia ja toivottavasti ei ikinä tarvii enää sellaista elämää viettää. Nyt on taloudellisesti kevyempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Mistä tietää, että se oli maksusitoomus, eikä printattu lahjakortti? Itse printtasin ennen saamani lahjakortti, (saan niitä kertaan kuussa "töistäni". Ihan laillisesti) , mutta huomasin ihmisten tuijottavat ja siksi nykyään näytän ne suoraan puhelimesta.
Toinen on paperi ja toinen kortti, siinä vinkki. Kun ostetaan ruokaa maksusitoumuksella, jätetään ne limut kauppaan. Tai on nälkä taas loppukuusta.
Minulla ne lahjakortit ovat printtejä. Ja ne tulee sähköpostiin ja printataan ennen kauppaan menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Nämä ovat sellaisia peruspsykologisia juttuja, joiden kanssa me kaikki painimme.
Pistänkö mielihyvän etusijalle nyt, ja kärsin myöhemmin. Vai lykkäänkö omaa mielihyvääni, ja saan tuplasti enemmän myöhemmin.
Asiaa on tutkittu eräässä psykologian klassikoihin kuuluvassa kokeessa.
Lapsi sai valita, ottaako karkin heti, kun aikuinen poistuu huoneesta. Tai olla ottamatta, ja sai tuplasti enemmän myöhemmin.
Myöhemmin lapsia tutkittiin. Arvaa, ketkä olivat menestyneet elämässä ja ketkä eivät?
Nyky-yhteiskunnan ongelma on se, että se ruokkii välitöntä mielihyvää ja suorastaan kannustaa ihmisiä elämään velaksi.
Lapsia pitäisi kasvattaa kärsivällisyyteen ja omien halujen syrjään laittamiseen, ei siihen, että he kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen kivaan ilman mitään ponnisteluja.
Sellaisella kasvatuksella on tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Koko Suomi elää velaksi tällä hetkellä, koska emme pysty karsimaan mistään. Sipilä yritti, ja hänet lytättiin.
Kotitaloudet eivät ikinä ole olleet niin velkaantuneiksi kuin nyt. Todella suuri osa tästä porukasta ei tule ikinä selviytymään veloistaan.
On kivempaa vain nautiskella ja antaa velan kasvaa... kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan....Millä lailla se, että haluaa paljon karkkia, on parempi tai järkevämpi ratkaisu? Joku fiksu lapsihan voisi jopa tajuta, että tässä on kyseessä koe, ja hän voisi olettaa, että hänen oletetaan valitsevan pienempi määrä karkkia, koska se on "terveellisempää" ja "hyväksi hampaille". Fiksu, ovela tai miellyttämishaluinen lapsi voisi siis taktikoida ja pyrkiä läpäisemään testin ottamalla vain sen yhden karkin.
Eikä tuo testi edes mitään kerro. Se, kuinka ahne on karkin suhteen lapsena, ei suinkaan kerro, millainen rahankäyttäjä on aikuisena tai kuinka kunnianhimoinen on. Eikä pitkäjänteisyys takaa menestystä eikä toisaalta lyhytjänteisyys ole este sille - riippuu niin muista omista taipumuksista ja mille alalle päätyy.
Et ymmärtänyt kokeesta mitään. Kyse ei ole vain siitä karkista vaan kyse on siitä, että siirtää palkintoa myöhemmäksi. Se on se perusajattelutapa, joka on mahdollistanut keskiluokkaan siirtymisen ja vaurastumisen. Se on sitä, kun on valmiutta kituuttaa pienissä rahoissa ja opiskella, että myöhemmin saa kunnollisen ammatin ja palkan. Se on sitä, että kituutetaan maksella asuntolainaa, jotta jälkipolvi saa perinnöksi velattoman kiinteistön. Köyhä elää kädestä suuhun, koska ei kykene siirtämään nautinnon saamista myöhäisemmäksi, vaan vetää sen karkin heti. Pysyy siten ikuisesti köyhänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on nykyään äärettömän kylmä yhteiskunta, jossa työssäkäyvät vanhemmat eivät välttämättä auta aikuistuneita lapsiaan.
Eräällä tuttavallani esimerkiksi on hampaistossa perinnöllisiä puutoksia, pysyviä rautahampaita puuttuu suusta ainakin ainakin neljä kappaletta. Eli maitohampaiden tilalle ei kasvanut etuhampaistoon ollenkaan hampaita tilalle. Hän ei nuorella iällä onnistunut työllistymään, eikä perheensä auttanut taloudellisesti mitenkään. Hyvin surullinen tarina kaiken kaikkiaan.
Toinen tuttava taas ei viihtynyt kerrostalossa ääniyliherkkyden vuoksi, kerjäsi omalta perheeltänsä omakotitaloa vuokralle. Eipä auttaneet, ja tämä tuttava menetti terveytensä, työkykynsä. On nykyisin nuori eläkeläinen.
Hyvä kysymys, miksi kaikilla vanhemmilla ei normaalia halua auttaa jälkeläisiään, mahdollistaa heille hyvä elämä. Ajatellaanko että yhteiskunta huolehtii.
No eikö tän ole tarkoitus olla hyvinvointiyhteiskunta? Maksan jo ihan hemmetisti veroja joista isoin osa menee terveys- ja sosiaalipuolelle. Luulis että sieltä pitäis sitten tulla jotain takaisinkin? On se nyt erikoista että niistä rahoista maksellaan köyhien viinat ja tupakat mutta sitten kun jollain on oikeasti hätä niin ei pysty. Voitais siirtyä malliin jossa jaetaan vaan ruokaa ja asumisoikeuksia.
Eihän tämä ole hyvinvointiyhteiskunta enää - ainakaan kaikille. Väliinputoajia on paljon ja järjestelmä hyvin byrokraattinen. Eihän sitä varmaan ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Minustakin on kamalaa, että edes omia lapsia ei auteta, jos se mahdollista on. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kukaan tässä ketjussa ei ole todennut, että köyhät eivät tietäisi kuinka säästää tai ymmärtäisi rahasta tai sen käytöstä mitään.
Sen sijaan on todettu mm. että osa ihmisistä on merkittävässä avainasemassa oman rahatilanteensa huonouteen ja tästä esimerkkinä ne joilla raha ns. polttelee taskussa.
Kukaan ei voi mitään mahdollisille sairauksille ja niiden tuomille rajoitteille esim. omaa työnkuvaa tai uudelleenkouluttautumista ajatellen, mutta sille totta kai voi, mihin ja miten rahaa käyttää.
Tästä muistuukin mieleeni eräs ohjelma, jota muutaman kerran katsoin. Taisi olla "Rikkaat ja rahattomat". Tuossa tosiaan varakkaammat vaihtavat viikoksi osia huonommin toimeentulevien kanssa kodeista ja viikkobudjeteista alkaen. Eräässäkin jaksossa oli sinänsä ihan symppiksen oloinen perhe, jossa ainakin yksi lapsista oli jo aikuinen, vanhemmaksi tullut itsekin. Nämä oli niitä huonommin toimeentulevia ja kun lähtivät kauppaan, niin mitä sieltä ostettiin? Marimekko- astioita. Ei toki yhtä lautasta ja kuppia enempää, mutta hieman tuli mietittyä, että jos se tili tultuaan kuluu tällaiseen, niin eipä ihme että on tiukkaa ja on jatkossakin. Tämäkin nainen oli nuori. Oliko hänellä koulutusta, sitä ei tarina kerro, mutta varmasti kaikki mahdollisuudet pyrkiä opiskelemaan ja sitä kautta työelämään ja sitä kautta taas pois köyhyysloukusta.
Vaikka aloittaja puhuu eri asioista, näen siinä jotain samaa ko. jakson kanssa. Ap ei ole tyytyväinen siitä että lapsi sai jäätelön kummiltaan, koska kyseessä ei ollut kioskijäätelö. Vaikka se kioskijäätelö onkin "jollekin miellyttävä elämys" johon tapaan asiaa yhdessä viestissä luonnehdittiin, niin mikään välttämätön asia kyseessä ei kuitenkaan ole. Ymmärrän kyllä että tiettyjä asioita on kiva tehdä "edes kerran" tai "kerran kesässä" mutta ei keskituloisetkaan kaikkea tee. Joku saattaa ostaa sen jäätelön, mutta skippaa toisen asian - ja toisin päin.
Mun mielestä ap:n asenne on sikäli ikävä, että tulee tuolla menolla opettamaan lapsellekin asioiden kummallista arvottamista. (Itse olisin ollut tyytyväinen, jos kummitäti olisi ostanut lapselleni jonkin jäätelön.) Tietenkin kummi olisi voinut tehdä tämän tekemättä suurta numeroa asiasta TAI jos sinulla oli mahdollisuus, olisit itse ostanut sen kiskajäätelön ja vähät välittänyt kummitädin puheista.
Tämä on hankala keskustelunaihe, koska osa ihmisistä ärsyyntyy ja osa kokee kaikki asiallisetkin aihetta käsittelevät viestit nöyryyttävinä ja ylemmyydentuntoisena haukkumisena.
En ole itse tuota ohjelmaa katsonut, mutta vähän veikkaan, että ohjelman idea onkin, että sitten kun saavat rahaa, ostavat jotain muutakin kuin sipulia ja porkkanaa. Eikö sellainen viihdeohjelma olisi vähän tylsä, että kaksi perhettä ostelee täsmälleen samat tarjousleivät ja juurekset ja laskee pennejä - toinen siksi, että on pakko ja toinen siksi, että se on järkevää? Tuotantoyhtiö on jopa voinut sanoa, että ostaaka nyt jotain kivaa itsellenne. Koska mikä muu selittäisi sen, että ostavat Marimekon astioita juuri silloin, kun kuvausryhmä on paikalla?
Ja eikö se nyt ole päivänselvää, että jos kerran heillä on "vasta nyt" varaa Marimekon astioihin, niin se ei voi olla köyhyyden syy, että aina osteltaisiin niitä. Ja toisaalta onko se nyt niin huono ostos kuitenkaan, jos kerran tuotantoyhtiöltä sai ilmaista rahaa?
Minusta tässä ydin on ap:n asenne.
Hän ajattelee, että muiden tehtävä on rahoittaa hänen perheensä joulu ja lapsen jäätelöhetki. Eihän se niin mene. Jokainen ensisijaisesti vastaa omastaan ja jos joku haluaa lahjoittaa ruokaa perheelle tai jäätelön lapselle, niin se on sitten plussaa.
Mikään ei niin v*tuta, kuin joku vähätuloisempi ja siksi jatkuvaa osattomuutta ja kateutta tunteva tuttu, joka ainaista varattomuutta valittaen odottaa rahallista apua tai muuten vaan syyllistää siitä, että olet tehnyt koko elämäsi töitä sen eteen, ettei tarvi köyhänä kärvistellä. Yhtä vähän se enemmän tienaava haluaa olla tilivelvollinen omasta rahan käytöstään kuin köyhä, joka valitsee joulukinkun sijaan Netflixin.
Jos kukaan ei halua auttaa eikä kummitäti osta kalleinta jäätelöä, se on rahankäyttäjän oma valinta. Jos apua ei heru, ensimmäisenä kannattaa etsiä syyllistä peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Mistä tietää, että se oli maksusitoomus, eikä printattu lahjakortti? Itse printtasin ennen saamani lahjakortti, (saan niitä kertaan kuussa "töistäni". Ihan laillisesti) , mutta huomasin ihmisten tuijottavat ja siksi nykyään näytän ne suoraan puhelimesta.
Toinen on paperi ja toinen kortti, siinä vinkki. Kun ostetaan ruokaa maksusitoumuksella, jätetään ne limut kauppaan. Tai on nälkä taas loppukuusta.
Minulla ne lahjakortit ovat printtejä. Ja ne tulee sähköpostiin ja printataan ennen kauppaan menoa.
Arvelinkin ihmisten tuijotuksesta, että niitä luullaan maksusitoomuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Miten tullaan "vahingossa raskaaksi". Kyllä siihen tietääkseni ihan panemista tarvii. vai vahingossako kaaduit erektiossa olevan peniksen päälle ja et päässyt heti ylös ja pois siitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Nämä ovat sellaisia peruspsykologisia juttuja, joiden kanssa me kaikki painimme.
Pistänkö mielihyvän etusijalle nyt, ja kärsin myöhemmin. Vai lykkäänkö omaa mielihyvääni, ja saan tuplasti enemmän myöhemmin.
Asiaa on tutkittu eräässä psykologian klassikoihin kuuluvassa kokeessa.
Lapsi sai valita, ottaako karkin heti, kun aikuinen poistuu huoneesta. Tai olla ottamatta, ja sai tuplasti enemmän myöhemmin.
Myöhemmin lapsia tutkittiin. Arvaa, ketkä olivat menestyneet elämässä ja ketkä eivät?
Nyky-yhteiskunnan ongelma on se, että se ruokkii välitöntä mielihyvää ja suorastaan kannustaa ihmisiä elämään velaksi.
Lapsia pitäisi kasvattaa kärsivällisyyteen ja omien halujen syrjään laittamiseen, ei siihen, että he kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen kivaan ilman mitään ponnisteluja.
Sellaisella kasvatuksella on tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Koko Suomi elää velaksi tällä hetkellä, koska emme pysty karsimaan mistään. Sipilä yritti, ja hänet lytättiin.
Kotitaloudet eivät ikinä ole olleet niin velkaantuneiksi kuin nyt. Todella suuri osa tästä porukasta ei tule ikinä selviytymään veloistaan.
On kivempaa vain nautiskella ja antaa velan kasvaa... kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan....Millä lailla se, että haluaa paljon karkkia, on parempi tai järkevämpi ratkaisu? Joku fiksu lapsihan voisi jopa tajuta, että tässä on kyseessä koe, ja hän voisi olettaa, että hänen oletetaan valitsevan pienempi määrä karkkia, koska se on "terveellisempää" ja "hyväksi hampaille". Fiksu, ovela tai miellyttämishaluinen lapsi voisi siis taktikoida ja pyrkiä läpäisemään testin ottamalla vain sen yhden karkin.
Eikä tuo testi edes mitään kerro. Se, kuinka ahne on karkin suhteen lapsena, ei suinkaan kerro, millainen rahankäyttäjä on aikuisena tai kuinka kunnianhimoinen on. Eikä pitkäjänteisyys takaa menestystä eikä toisaalta lyhytjänteisyys ole este sille - riippuu niin muista omista taipumuksista ja mille alalle päätyy.
Et ymmärtänyt kokeesta mitään. Kyse ei ole vain siitä karkista vaan kyse on siitä, että siirtää palkintoa myöhemmäksi. Se on se perusajattelutapa, joka on mahdollistanut keskiluokkaan siirtymisen ja vaurastumisen. Se on sitä, kun on valmiutta kituuttaa pienissä rahoissa ja opiskella, että myöhemmin saa kunnollisen ammatin ja palkan. Se on sitä, että kituutetaan maksella asuntolainaa, jotta jälkipolvi saa perinnöksi velattoman kiinteistön. Köyhä elää kädestä suuhun, koska ei kykene siirtämään nautinnon saamista myöhäisemmäksi, vaan vetää sen karkin heti. Pysyy siten ikuisesti köyhänä.
Mutta millä lailla se, miten paljon tai nopeasti pikkulapsi haluaa karkkia, liittyy tähän? Minä olisin hyvinkin voinut olla se lyhytjänteinen lapsi, joka nappaa karkin heti, etenkin jos olisin ollut niin pieni, etten olisi oikein ymmärtänyt, että myöhemmin tulee lisää. Mutta en kuitenkaan toimi noin aikuisena. Se, jaksaako lapsena odottaa karkkeja, ei kerro mitään opiskelumotivaatiosta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kukaan tässä ketjussa ei ole todennut, että köyhät eivät tietäisi kuinka säästää tai ymmärtäisi rahasta tai sen käytöstä mitään.
Sen sijaan on todettu mm. että osa ihmisistä on merkittävässä avainasemassa oman rahatilanteensa huonouteen ja tästä esimerkkinä ne joilla raha ns. polttelee taskussa.
Kukaan ei voi mitään mahdollisille sairauksille ja niiden tuomille rajoitteille esim. omaa työnkuvaa tai uudelleenkouluttautumista ajatellen, mutta sille totta kai voi, mihin ja miten rahaa käyttää.
Tästä muistuukin mieleeni eräs ohjelma, jota muutaman kerran katsoin. Taisi olla "Rikkaat ja rahattomat". Tuossa tosiaan varakkaammat vaihtavat viikoksi osia huonommin toimeentulevien kanssa kodeista ja viikkobudjeteista alkaen. Eräässäkin jaksossa oli sinänsä ihan symppiksen oloinen perhe, jossa ainakin yksi lapsista oli jo aikuinen, vanhemmaksi tullut itsekin. Nämä oli niitä huonommin toimeentulevia ja kun lähtivät kauppaan, niin mitä sieltä ostettiin? Marimekko- astioita. Ei toki yhtä lautasta ja kuppia enempää, mutta hieman tuli mietittyä, että jos se tili tultuaan kuluu tällaiseen, niin eipä ihme että on tiukkaa ja on jatkossakin. Tämäkin nainen oli nuori. Oliko hänellä koulutusta, sitä ei tarina kerro, mutta varmasti kaikki mahdollisuudet pyrkiä opiskelemaan ja sitä kautta työelämään ja sitä kautta taas pois köyhyysloukusta.
Vaikka aloittaja puhuu eri asioista, näen siinä jotain samaa ko. jakson kanssa. Ap ei ole tyytyväinen siitä että lapsi sai jäätelön kummiltaan, koska kyseessä ei ollut kioskijäätelö. Vaikka se kioskijäätelö onkin "jollekin miellyttävä elämys" johon tapaan asiaa yhdessä viestissä luonnehdittiin, niin mikään välttämätön asia kyseessä ei kuitenkaan ole. Ymmärrän kyllä että tiettyjä asioita on kiva tehdä "edes kerran" tai "kerran kesässä" mutta ei keskituloisetkaan kaikkea tee. Joku saattaa ostaa sen jäätelön, mutta skippaa toisen asian - ja toisin päin.
Mun mielestä ap:n asenne on sikäli ikävä, että tulee tuolla menolla opettamaan lapsellekin asioiden kummallista arvottamista. (Itse olisin ollut tyytyväinen, jos kummitäti olisi ostanut lapselleni jonkin jäätelön.) Tietenkin kummi olisi voinut tehdä tämän tekemättä suurta numeroa asiasta TAI jos sinulla oli mahdollisuus, olisit itse ostanut sen kiskajäätelön ja vähät välittänyt kummitädin puheista.
Tämä on hankala keskustelunaihe, koska osa ihmisistä ärsyyntyy ja osa kokee kaikki asiallisetkin aihetta käsittelevät viestit nöyryyttävinä ja ylemmyydentuntoisena haukkumisena.
En ole itse tuota ohjelmaa katsonut, mutta vähän veikkaan, että ohjelman idea onkin, että sitten kun saavat rahaa, ostavat jotain muutakin kuin sipulia ja porkkanaa. Eikö sellainen viihdeohjelma olisi vähän tylsä, että kaksi perhettä ostelee täsmälleen samat tarjousleivät ja juurekset ja laskee pennejä - toinen siksi, että on pakko ja toinen siksi, että se on järkevää? Tuotantoyhtiö on jopa voinut sanoa, että ostaaka nyt jotain kivaa itsellenne. Koska mikä muu selittäisi sen, että ostavat Marimekon astioita juuri silloin, kun kuvausryhmä on paikalla?
Ja eikö se nyt ole päivänselvää, että jos kerran heillä on "vasta nyt" varaa Marimekon astioihin, niin se ei voi olla köyhyyden syy, että aina osteltaisiin niitä. Ja toisaalta onko se nyt niin huono ostos kuitenkaan, jos kerran tuotantoyhtiöltä sai ilmaista rahaa?
Jossakin jaksossa nämä vähemmän varakkaat pyörittelivät setelinippua ja sanoivat, että normaalisti näistä säästettäisiin, mutta kun nyt ei saa niin tehdä, niin ostetaan jotain, mitä on jo pitkään tarvittu. Ostivat sitten kunnollista (ei merkki) talvitakkia ja kenkää ym. Minusta se oli järkevää.
Tässä ei-varakkaampien rahankäytöstä huomasi useissa jaksoissa myös sen, kuinka kiusallisena he kokivat käyttää isoja summia kalliisiin illallisiin ja joihinkin varakkaampien harrastuksiin, joita heidän oli kehotettu ko. viikon aikana kokeilemaan. Sain näistäkin reaktioista käsityksen, että he normaalisti saadessaan vastaavan summan käyttöönsä ajattelisivat pitkäjänteisemmin ja käyttäisivät rahan omaan arkeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Siinähän se on. Koska rahaa ei ole, niin mennään usein pyörillä eväsretkelle. Onhan se ihan kivaa. Ja siitä tulee lapsuuden muistot. Mutta elämys on se, jos joskus mennään pyöräreykelle ja ostetaan ruoka mäkkäristä. Mitä pitäisi tehdä, jos ei niitä ilmaisiakaan voi tehdä, ettei niistä mene hohto. Vuosiin mahtuu paljon viikonloppuja tai kesälomia yms.
Eihän joka viikonloppu tarvitse olla jossain menossa. Eikä kesälomalla joka päivä. Tuota juuri tarkoitin, että ei ehkä kannata täyttää lapsen arkea niillä ilmaisujutuillakaan, jos niistä menee sen jälkeen kokonaan hohto. Viikonloppuja voi oikein hyvin viettää kotonakin. Lapset voivat leikkiä, olla ulkona kavereiden kanssa, piirtää, askarrella, lukea, osallistua yhdessä ruuanlaittoon ja muihin kotitöihin jne. Lauantai-iltana voi koko perhe vaikka pelata jotain lautapeliä. Niitä saa lainaksi kirjastosta. Tai katsoa yhdessä jotain ohjelmaa telkkarista. Ei kannata mennä usein pyörillä eväsretkille vaan harvoin. Pyöräillä voi ilman eväitäkin. Ja kun eväät ottaa mukaan vain harvoin, se on elämys. Lapsia ei kannata opettaa siihen, että joka viikonloppu ja lomalla joka päivä on jotain aikuisten järjestämää ohjelmaa.
Kirjoituksesta näkee, että kirjoittaja on fiksu. Mutta miten pihalla hän voi asioista olla? En oikein ymmärrä, miten ei tosiaan pystytä näkemään toisten elämää? Eiköhän suurin osa elämästä mene kotona ja pihalla. Ja kaikki pyrkivät toteuttamaan elämyksiä eri tavoin. Mutta ok. On siis todella vaikea tajuta toisten elämää. Itselläni on se etu, että olen elänyt köyhää, nähnyt nälkää, elänyt tavallista, elänyt rikasta ja nyt pienituloisten, mutta toimeen tulevaa elämää. Ilmeisesti vain kokemalla voi käsittää.
Tää on jo niin mautonta, mutta myös totta: tälläisiä ap:n kaltaisia loisia on valitettavasti joka nurkalla. Itse olen ottanut reilusti etäisyyttä tälläisiin hyväksikäyttäjiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Miten tullaan "vahingossa raskaaksi". Kyllä siihen tietääkseni ihan panemista tarvii. vai vahingossako kaaduit erektiossa olevan peniksen päälle ja et päässyt heti ylös ja pois siitä....
Harrastin sitä ilmaista elämystä, mutta maksun aika tuli myöhemmin😘. Ei ole olemassa ilmaisia elämyksiä.
AP:n asenne todella heikkoa ja viestii kaikessa, että mitään muutosta ei ole näköpiirissä. Tiedän vastaavia tapauksia liikaa. Yksikin olisi jo liikaa, mutta tiedän heitä useampia. Taustalla vaikuttaa puhdas laiskuus ja hyvinvointivaltion kuppaaminen. Tukia tulee ja nälkää ei nähdä. Sitten vipataan kavereilta tai tutuilta eikä tarkoitus ole maksaa takaisin.
Itse kun pitäisi tehdä töitä, jotta saa lapsille lahjoja niin helpompi pummata muilta. AP:n tapauksessa uhrina oli kummitäti. Ei nähdä muuta kuin pummaamisen vaiva ja kun saadaan ilmaiseksi ympäriltä kaikenlaista niin nämä ihmistyypit pitävät niitä saavutettuina etuina. Kun aina on saatu niin miksi ei saataisi myös jatkossa? Uskomaton ajattelumalli ja tällä tavoin työllistymisprosentti pysyy Suomessa alhaisena. Ei ymmärretä, että keskiluokkaiset ovat itsekurilla ja ahkeruudella hankkineet omaisuuden, josta ovat maksaneet järjettömän suuret verot. Niillä kustannetaan myös loisijoiden eläminen, jotta he saavat olla netissä ja katsoa suoratoistopalveluita.
Itse asiassa meidän yhteiskuntamme ja sosiaaliturva perustuu toisenlaiseen ajatukseen. Meillä ei ole tarkoitus, että köyhän elämä olisi ankeaa, vaan meillä on ajatus, että köyhänkin elämä olisi mielekästä. Tuo sinun ajattelusi ei ole pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mukaista, mutta ehkä johonkin amerikkalaiseen yhteiskuntaan se voisi sopia.