Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Jotkut hankkivat lapsia rahankiilto silmissä, koska luulevat lasten tuovan rahaa, tajuamatta että menot on tuloja suuremmat. Nettijutut "näin paljon tienaat", ja sitten verrataan kaikki mahdolliset tuet pelkkään palkkaan, -juttujen vuoksi monella on se käsitys, että lapsimäärällä tienataan. Kun niissä vertailuissa unohdetaan kertoa, että lapsilisät saa se palkansaajakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen lukulasit, ja niiden ulkonäöllä ei ole väliä. Ostan aina halvimmat silmälasikehykset, jotka päähän jollain tavoin sopii. Otan myös halvimmat yksiteholinssit. 100€ on halvin hinta, jolla olen lasit saanut. Olisi kiva saada 25 eurolla, mutta on myös helppo linkittää kaiken maailman juttuja, jotka ei käytännössä toteudu. Omat lukulasini ovat noin. 10 vuotta vanhat. Uusia en ole ostanut, koska ei ole varaa. En usko, että nyt saisin edes 100€llä lasit.
Halpoja lukulaseja saa parilla eurolla vaikka huoltoasemalta. Älä höpötä.
Hieman aiheen vierestä tulee nyt, mutta jaksoin lukea jotain 15 sivua tätä ketjua.
Vauvalla on ilmeisesti todella paljon keskituloisia tai varakkaita jotka säästävät ihan hulluna, joiden lapset harrastaa vain kirjojen lukemista ja mitään netflixiä ei varmasti hankita vaan osakkeisiin kaikki... kirjosto ainut huvi ja lapset kirmaavat sinne ilolla vauvasta teiniin.
Sitten mietin miten tämä korreloi todellisuuden kanssa. Opetan lukiossa, jossa on suht korkea keskiarvoraja ja yli 1000 opiskelijaa ja todellisuus on se, että kirjojen lukeminen on todella vähäistä ja harvassa, itse saavat minulta kurssin arvosanaan plussaa jos lukevat kirjan (kielet on aine) ja sen tekee vuodessa joku max 5 opiskelijaa. Ja kun noiden nuorten kanssa juttelee niin kyllä siellä Netflix ja vastaavat sarjat ovat iso puheenaihe, ei se kuinka kävi kirjastossa hakemassa kirjan.
Tästä tulen siihen lopputulokseen, että täällä porukka yrittää kiillottaa sädekehää ja antaa kuvan siitä, kuinka parempia ovat kuin ne surkeat köyhät, jotka vain katsovat TVtä kun omat lapset vain istuvat kirjastossa ja lukevat.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Menkää nyt jo elämyksinenne hiiteen. Lapselle namit ja jäätelöt on nameja ja jäätelöjä ihan siitä huolimatta mistä sen ostaa. Jos mietin mikä lapsuudessani oli paras muisto jäätelöstä, niin se oli se, että äiti antoi pari markkaa käteen ja lähetti kaupalta ostamaan maitoa ja piimää ja lopuista rahoista sai ostaa itse valitsemansa jäätelön altaasta ja loput rahat piti palauttaa. Ei toki silloin 80 luvun alussa ollut paljon valikoimaa, mutta päärynälipsi mehujää oli varmaan parasta mitä tiesin, kun ei juuri muutakaan ollut. Hinta taisi olla ehkä 50 penniä. Irtokarkkeihinkin saattoi äiti antaa markan ja niitä karkkeja sitten hartaasti valittiin kioskin laareista ja kauppatädille tankattiin että 10 pennillä noita, 20 pennillä noita jne. Eipä ollut kallista, mutta oppipa ainakin mitä rahalla saa ja että omia valintoja pitää miettiä parhaan lopputuloksen. saavuttamiseksi. Nyt ei lapsille (lue äideille) mikään ahneus riitä, kun koko ajan pitää olla lisää tavaraa, lisää rahaa ja vain paras on kyllin hyvää, vaikkei siihen olisi varaakaan. Kuinka monta juttua niistäkin on, kun lapselle ostetaan kalliita merkkivaatteita velaksi ja kuvitellaan että sitten kirpparimyynnillä netotaan hyvätkin rahat ja tätä tekevät nimenomaan vähävaraiset äidit, jotka kuvittelee, että se me&i:n paita on jotain kultaakin kalliimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran ei ole kyse kokonaisuudesta vaan yhdestä jätskistä, miksi ihmeessä äiti itse ei sitä ostanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen lukulasit, ja niiden ulkonäöllä ei ole väliä. Ostan aina halvimmat silmälasikehykset, jotka päähän jollain tavoin sopii. Otan myös halvimmat yksiteholinssit. 100€ on halvin hinta, jolla olen lasit saanut. Olisi kiva saada 25 eurolla, mutta on myös helppo linkittää kaiken maailman juttuja, jotka ei käytännössä toteudu. Omat lukulasini ovat noin. 10 vuotta vanhat. Uusia en ole ostanut, koska ei ole varaa. En usko, että nyt saisin edes 100€llä lasit.
Halpoja lukulaseja saa parilla eurolla vaikka huoltoasemalta. Älä höpötä.
Mitä minä niillä tekisin, näkisin? Ei tarvi kuin olla silmät eriparia, niin huoltoaseman laseilla on turha yrittää lukea silmät kierossa. Jos ne käy itselle, niin onko todella vaikea ymmärtää, ettei ne käy kaikille. Lukulasien korvike minulla on suurennuslasi. Sen saa halvalla, mutta töitä tehdessä se oli n vähän vaikea. Kaupassa tai muualla vähän lukiessa käytän sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Mutta on pokkaa tehdä lapsi sekä aineelliseen että henkiseen köyhyyteen, ties kenen kanssa? Vai missä on isä?
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran ei ole kyse kokonaisuudesta vaan yhdestä jätskistä, miksi ihmeessä äiti itse ei sitä ostanut?
Onhan sekin kokonaisuus. Köyhä pihistää aina. Ja jos joku tarjoaa luksusta, on se elämää suurempi asia, koska sitä ei muuten saa. Lapselle varsinkin. Ja tässä äiti se tajusi, mutta ei varakas täti. Ja ilmeisesti varakkaat ei sitä millään voi tajuta, vaikka rautalangasta vääntäisi. Tässä vain sitä ihmetellään, eikä olla vaatimassa mitään. Luulen, että moni pihi kokee asian vaatimuksena, vaikka se on tässä vain ihmettelyn aiheena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Mutta on pokkaa tehdä lapsi sekä aineelliseen että henkiseen köyhyyteen, ties kenen kanssa? Vai missä on isä?
Tämä kommenttisi toisen pokan kyseenalaistamisesta on niin epäasiallista ja ilkeää puhetta, että et edes sinä uskaltaisi kasvotusten sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Mutta on pokkaa tehdä lapsi sekä aineelliseen että henkiseen köyhyyteen, ties kenen kanssa? Vai missä on isä?
Isä häipyi. En itse osannut ennustaa , että isä häipyi, vaikka oltiin tunnettu jo yli 7 vuotta. Enkä osannut ennustaa että työkuviot menee yksinhuoltajana niin vaikeiksi. Ajatella, että jotkut tekevät lapsia huonoista lähtökohdista. Nyt kun katson kohta aikuista lastani, niin olen kyllä ylpeä hänestä ja onnellinen että valitsin näin. Hän näyttää olevan ihan hyvä ja tuottava yhteiskunnan osanen. Terve ja työtelijäs opiskelija. Ja varsinkin iloinen ja ihmisistä tykkäävä, joka ei ole ensimmäisenä tuomitsemassa toisia.
Vierailija kirjoitti:
Hieman aiheen vierestä tulee nyt, mutta jaksoin lukea jotain 15 sivua tätä ketjua.
Vauvalla on ilmeisesti todella paljon keskituloisia tai varakkaita jotka säästävät ihan hulluna, joiden lapset harrastaa vain kirjojen lukemista ja mitään netflixiä ei varmasti hankita vaan osakkeisiin kaikki... kirjosto ainut huvi ja lapset kirmaavat sinne ilolla vauvasta teiniin.
Sitten mietin miten tämä korreloi todellisuuden kanssa. Opetan lukiossa, jossa on suht korkea keskiarvoraja ja yli 1000 opiskelijaa ja todellisuus on se, että kirjojen lukeminen on todella vähäistä ja harvassa, itse saavat minulta kurssin arvosanaan plussaa jos lukevat kirjan (kielet on aine) ja sen tekee vuodessa joku max 5 opiskelijaa. Ja kun noiden nuorten kanssa juttelee niin kyllä siellä Netflix ja vastaavat sarjat ovat iso puheenaihe, ei se kuinka kävi kirjastossa hakemassa kirjan.
Tästä tulen siihen lopputulokseen, että täällä porukka yrittää kiillottaa sädekehää ja antaa kuvan siitä, kuinka parempia ovat kuin ne surkeat köyhät, jotka vain katsovat TVtä kun omat lapset vain istuvat kirjastossa ja lukevat.
Sosiaalityöntekijänä teen paljon kotikäyntejä kun lastensuojeluilmoituksia tarkastellaan. Lasuja tulee kaikenlaisista kodeista. Osa on äärimmäisen köyhiä, välillä se kotikäynti on miljoonataloon. Yksi seikka on tullut huomattua. Kirjoja on äärimmäisen harvassa kodissa. Jos lapsi lukee, hän on varakkaasta akateemisesta perheestä tai esim. venäläinen. Toinen seikka on hämmästyttävän kokoisten tv -ruutujen läsnäolo talouksissa, joissa kukaan ei tee töitä. Seinän kokoiset ruudut ja aina päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keskituloinen, lapseton ja yksineläjä. Ei olisi kyllä varaakaan lapsiin. Ei vaikka mulla on sijoitusasunto. Minulla meni 6 vuotta, ennenkuin oli varaa hankkia sähkömies kotiini tekemään sähkötöitä. Minulla ei ole koskaan ollut varaa maksukanaviin, telkkakin on yli 10 vuotta vanha ja kelpaa vielä pitkään. Ei olisi myöskään varaa rahoittaa muiden elämää, vaikka hyvien ihmisten kohdalla halua olisikin. Yksi puolituttu ties kuinka monine lapsineen otti yhteyttä vuosien hiljaiselon jälkeen ja pyysi lainaa että saavat ostettua koiranpennun. Lapsilla jumalattoman kalliit harrastukset, on kalliita rotukissoja- ja koiria ja molemmat vanhemmat työttömiä. Ei tullut mieleenkään antaa rahaa.
Olet siis köyhä, jolla on sijoitusasunto? Jälleen yksi fiktiivinen hahmo ketjuun. :)
Täällä toinen:). Tai oikeastaan en ehkä omaisuudella laskettuna ole köyhä mutta pienituloinen.
Täällä myös yksi pienituloinen sijoitusasunnon (perintönä saatu) omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Millä lailla se Espooseen tai Vantaalle tai jopa Keravalle muuttaminen helpottaisi taloudellista tilannetta? Jos henkilö saa toimeentulotukea, sehän ei lisäisi käyttörahan määrää, koska vuokran halventuessa myös asumiseen myönnetty toimeentulotuki vähenisi saman summan. Veikkaan myös, että vuokrataso on Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla lähes sama, että mitään merkittävää eroa ei pääsääntöisesti ole.
Kerava ainakin on kallista aluetta, omistusasuminen on kalliimpaa kuin Vantaalla ja jopa joillain alueilla Helsingissä. Jos pk-seudulla haluaa säästää, kannattaa muuttaa Tuusulaan tai vastaavaan paikkaan, jossa ei ole kunnon palveluita ja joukkoliikennettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Siinähän se on. Koska rahaa ei ole, niin mennään usein pyörillä eväsretkelle. Onhan se ihan kivaa. Ja siitä tulee lapsuuden muistot. Mutta elämys on se, jos joskus mennään pyöräreykelle ja ostetaan ruoka mäkkäristä. Mitä pitäisi tehdä, jos ei niitä ilmaisiakaan voi tehdä, ettei niistä mene hohto. Vuosiin mahtuu paljon viikonloppuja tai kesälomia yms.
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.