Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Mutta on pokkaa tehdä lapsi sekä aineelliseen että henkiseen köyhyyteen, ties kenen kanssa? Vai missä on isä?
Isä häipyi. En itse osannut ennustaa , että isä häipyi, vaikka oltiin tunnettu jo yli 7 vuotta. Enkä osannut ennustaa että työkuviot menee yksinhuoltajana niin vaikeiksi. Ajatella, että jotkut tekevät lapsia huonoista lähtökohdista. Nyt kun katson kohta aikuista lastani, niin olen kyllä ylpeä hänestä ja onnellinen että valitsin näin. Hän näyttää olevan ihan hyvä ja tuottava yhteiskunnan osanen. Terve ja työtelijäs opiskelija. Ja varsinkin iloinen ja ihmisistä tykkäävä, joka ei ole ensimmäisenä tuomitsemassa toisia.
Niin, ajatella että jotkut tekevät lapsia tilanteeseen, jossa eivät pysty tarjoamaan lapselle hyvää lapsuutta. Koska abortti ei ole kiva, niin lapsi maksakoon hinnan.
Kysymättä jo tietää, että kuviossa ei ole muutakaan tukijoukkoa, se mies on valittu siten ettei edes tämän vanhemmista ole tukea. Ja tarkoitan sitä henkistä tukea, rahallisesti kun Suomessa pärjää kyllä.
Ellei ne rahat mene kaksiin suoratoistoihin ja 'elämyksiin, joihin ei ole varaa.
Tavallaan kun näitä lukee, tulee mieleen että tukien käyttöä pitäisi kuitenkin jotenkin valvoa. Ettei ruokarahat rahat menisi niihin 'elämyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Lapset eivät välttämättä edes ymmärrä sitä, mitä joku maksaa. Mutta toisaalta lapsi ei sitten myöskään osaa ajatella, että "en pääse koskaan Linnanmäelle, mutta ei se haittaa, koska saanhan paljon ilmaisia elämyksiä, kuten Annantalon tapahtumat, retket Suomenlinnaan, museoiden ilmaispäivät ja luontoretket perheen kanssa". Nuo kaikki ovat kivoja juttuja, mutta on perin inhimillistä, että lapsi voi silti toivoa pääsevänsä juuri sinne Linnanmäelle. Sen merkitys vaan kasvaa, jos ei koskaan pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Millä lailla se Espooseen tai Vantaalle tai jopa Keravalle muuttaminen helpottaisi taloudellista tilannetta? Jos henkilö saa toimeentulotukea, sehän ei lisäisi käyttörahan määrää, koska vuokran halventuessa myös asumiseen myönnetty toimeentulotuki vähenisi saman summan. Veikkaan myös, että vuokrataso on Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla lähes sama, että mitään merkittävää eroa ei pääsääntöisesti ole.
Kerava ainakin on kallista aluetta, omistusasuminen on kalliimpaa kuin Vantaalla ja jopa joillain alueilla Helsingissä. Jos pk-seudulla haluaa säästää, kannattaa muuttaa Tuusulaan tai vastaavaan paikkaan, jossa ei ole kunnon palveluita ja joukkoliikennettä.
Paljonko halvimmillaan saa muutettua? Itse olen todennut, että ei ole varaa muuttaa. Muuttaisin tästä 600€n kaksiosta pienempään ja halvempaan. Asunnonhaku on käynnissä, mutta muuttorahat hakusessa. En ole sossun asiakas, mutta maksaisiko Sossu muuton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Lapset eivät välttämättä edes ymmärrä sitä, mitä joku maksaa. Mutta toisaalta lapsi ei sitten myöskään osaa ajatella, että "en pääse koskaan Linnanmäelle, mutta ei se haittaa, koska saanhan paljon ilmaisia elämyksiä, kuten Annantalon tapahtumat, retket Suomenlinnaan, museoiden ilmaispäivät ja luontoretket perheen kanssa". Nuo kaikki ovat kivoja juttuja, mutta on perin inhimillistä, että lapsi voi silti toivoa pääsevänsä juuri sinne Linnanmäelle. Sen merkitys vaan kasvaa, jos ei koskaan pääse.
Puolen vuoden tauko toisesta suoratoista ja lapsi pääsee sinne Lintsille kerran kesässä. Mutta sehän ei onnistu ap:n kaltaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Mistä tietää, että se oli maksusitoomus, eikä printattu lahjakortti? Itse printtasin ennen saamani lahjakortti, (saan niitä kertaan kuussa "töistäni". Ihan laillisesti) , mutta huomasin ihmisten tuijottavat ja siksi nykyään näytän ne suoraan puhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tiivistelmä tästä ketjusta.
AP:n kirjoitus osui hyvätuloisten omatuntoon, joiden pitää nyt sivukaupalla todistella että köyhät ovat itse aiheuttaneet omat rahaongelmansa. Ei ole hyvätuloisten asia auttaa, eikä valtionkaan. Ei saa ottaa lainaa, jos tulee yllättäviä menoja. Mutta ei saa myöskään pyytää apua kaverilta.
Köyhä ei saa käyttää 10 euron kuukausipalvelua, ei saa ostaa paistopisteestä pullaa, pitää ostaa halvimmat silmälasit ja hakea pesukone roskalavaryhmästä tuuripelillä.
Ja niin edelleen.
Ei tässä mitään omatuntoa tarvita. Minä en ainakaan koe mitään velvollisuutta hyvätuloisena elättää yhtään perheen ulkopuolista henkilöä, en ole vastuussa heidän valinnoistaan enkä veloistaan eikä minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku muu sössii asiansa tai on liian laiska työntekoon.
Et ole näköjään ymmärtänyt, että tässä koitetaan neuvoa asioita, mitä ei kannata tehdä, jos ei ole tuloja.
Jos ei riitä rahat, tai ei pysty säästämään, niin silloin ei pysty maksamaan myöskään velkaa takaisin ja tuloksena on entistä suurempi ongelma ja rahattomuus, pahimmas tapauksessa tuhansien eurojen ulosottovelat. Jos itse hassaa omat rahat paistopisteellä tai hankkii tulotasoonsa liian kalliita asioita velaksi, niin sillon olisi kannattanut miettiä niitä valintoja. Halvalla voi saada toimivia asioita, joilla pärjää siihen asti, kun tilanne kohenee. Toivottavasti kuitenkin suurin osa köyhistä, on vain tilapäisesti köyhiä, ja tähtäävät parempiin tuloihin. On turha itkeä näköalattomuutta ja sitä, että kukaan ei halua auttaa, eihän täällä ketään muutakaan auteta kantamalla nokan eteen parasta tavaraa ja ruokaa.
Jos minulla ei ole rahaa pesukoneeseen, saa kolme ämpäriä kolmella eurolla. Nyrkkipyykillä voi pestä hätäänsä pyykit jos on pakko, ja niin olen joutunut joskus tekemään. Kierrätyskeskuksista tai facebookin myyntipalstoilta saa jopa ilmaiseksi toimivia pesukoneita, ja jos ei ole muuhunkaan rahaa, niin on sulaa hulluutta ostaa joku 800 euron Miele velaksi. Perusasiat ovat nykyään todella edullisia. Tätä samaa keskustelua on jankattu aina eri asiayhteyksissä ja muistan kerrankin, kun joku itki sitä, että ei voi ostaa tarjouksesta ruokaa, kun ei ole pakastinta mihin ne ruoat laittaa. Vaikka linkattiin ilmaisia pakastimia jonoksi asti, niin seuraavaksi alkoi mokellus, kun sitten ne vie niin ja niiiiiin paljon sähköä. Eli turhaa tämäkin keskustelu. Tässä lähinnä näkee, että hyvätuloisella on taito laskea ja suunnitella tulevaa. Itseään köyhänä pitävä jotenkin kokee, että muut ovat hänelle velkaa palveluksia ja ilmaista tavaraa ja ruokaa.
300 eurolla saa kyllä koneen.
Minä en ole muuten vielä ikinä aikuisiällä asunut sellaisessa asunnossa, johon olisi mahtunut lisäpakastin, varsinkaan joku iso arkkupakastin. Tätä ei usein muisteta, kun isossa omakotitalossa neuvotaan kaupungin kaksiossa asuvaa kolmihenkistä perhettä ostamaan pakastin ruuan säilyttämistä varten. Tosin en kyllä koe sellaista tarvitsevani, ei ole rahasta pulaa eikä muutenkaan ongelmia näissä asioissa, mutta veikkaanpa, että jos itselläni ei ole tilaa pakastimelle (ja minulla on ihan kunnon keittiö) niin tuskinpa kaikilla muillakaan on. Monella on pelkkä keittokomero tai avokeittiö, ja olohuone voi jo olla täyteen ahdettu, kun usein perheen vanhempien sänkykin on siellä. Nämä ovat ainakin pk-seudulla ihan realiteetteja MYÖS muilla kuin köyhillä.
Et ole tosissas? Suomi on kyllä tuhon tiellä kun ihmiset vaan olettaa että on ihan ok vaan asustella maan kalleimmassa pisteessä muiden piikkiin. Ja sit kun kerran siellä on ihan pakko olla, niin pitää olla niin ahtaasti että asioiden suunnittelu etukäteen on mahdotonta. Ja taas muut maksaa. Ei hitto. Äänestän ihan ketä tahansa joka lupaa leikata sosiaalitukia ja säästää sen veroista.
Asutko itse kenties jossain maalla? Helsingissä realiteetti on se, että todella moni perheasunto on ns. pieni ja kompakti. Eli myös ne, jotka ostavat oman asunnon ja joilla on aika hyvät tulot, saattavat asua maakuntien näkökulmasta ahtaasti. En näe sitä kuitenkaan huonona asiana, koska minusta ei ole mikään itseisarvo asua mahdollisimman leveästi. Helsingissä asunnot ovat kalliita, joten myös sen vuoksi halutaan karsia neliöitä, mutta itse näen tässä kyllä ekologisiakin perusteita. Joten ei Helsingistä kerrostaloista sellaista asuntoa löydäkään, jossa olisi tilat suurille arkkupakastimille ja muille omakotitalojen ratkaisuille.
Olen se, jolle vastasit, ja nyt viimeksi, kun valitsin asunnon (ja se oli ostettu asunto, ei siis vuokra-asunto), oli todella vaikea löytää meidän alueelta asuntoa, jossa olisi kunnollinen keittiö. Todella monessa oli avokeittiö pienen olohuoneen yhteydessä. Silti, vaikka keittiöni on ihan kunnollisen kokoinen, ei sinne mahtuisi mitään arkkupakastinta. Tosin en ole kyllä sellaista vaillakaan - minulle riittää oikein hyvin jääkaappini yhteydessä oleva pieni pakastin.
En muuten edes ymmärrä, miksi tuollaisia lisäpakastimia ehdotellaan köyhille. Se voi hyödyttää, jos harrastaa jotain metsästystä ja varastoi sinne puolikkaan hirven, tai jos on himomarjastaja. Mutta mistään Alepan ilta-alennusmyynnistä ei edes saa niin paljon leipää, että se täyttäisi sen arkkupakastimen, eikä leipien pakastaminen liian suurissa määrin ole järkevääkään - nimittäin kyllähän ne pitäisi syödä kohtalaisen ajan sisällä, ja siinä ajassa tulee vastaan jo uusia ja uusia ilta-alennusmyyntejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Millä lailla se Espooseen tai Vantaalle tai jopa Keravalle muuttaminen helpottaisi taloudellista tilannetta? Jos henkilö saa toimeentulotukea, sehän ei lisäisi käyttörahan määrää, koska vuokran halventuessa myös asumiseen myönnetty toimeentulotuki vähenisi saman summan. Veikkaan myös, että vuokrataso on Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla lähes sama, että mitään merkittävää eroa ei pääsääntöisesti ole.
Kerava ainakin on kallista aluetta, omistusasuminen on kalliimpaa kuin Vantaalla ja jopa joillain alueilla Helsingissä. Jos pk-seudulla haluaa säästää, kannattaa muuttaa Tuusulaan tai vastaavaan paikkaan, jossa ei ole kunnon palveluita ja joukkoliikennettä.
Paljonko halvimmillaan saa muutettua? Itse olen todennut, että ei ole varaa muuttaa. Muuttaisin tästä 600€n kaksiosta pienempään ja halvempaan. Asunnonhaku on käynnissä, mutta muuttorahat hakusessa. En ole sossun asiakas, mutta maksaisiko Sossu muuton?
Ihan itse haet pahvilaatikoita kaupalta ilmaiseksi. Vuokraat pakettiauton 10-50e / tunti ja itse ajelet. Jos sinulla ei ole ajokorttia, niin eiköhän joku ystävä voi sen verran jeesata. Tavarat voi ihan itse kantaa autoon ja autosta uuteen kotiin. Näin ollaan itse toimittu. Maksettua muuttoa en ole ottanut, kun itsellä on kädet ja jalat.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen lukulasit, ja niiden ulkonäöllä ei ole väliä. Ostan aina halvimmat silmälasikehykset, jotka päähän jollain tavoin sopii. Otan myös halvimmat yksiteholinssit. 100€ on halvin hinta, jolla olen lasit saanut. Olisi kiva saada 25 eurolla, mutta on myös helppo linkittää kaiken maailman juttuja, jotka ei käytännössä toteudu. Omat lukulasini ovat noin. 10 vuotta vanhat. Uusia en ole ostanut, koska ei ole varaa. En usko, että nyt saisin edes 100€llä lasit.
Nyt kun en ole ollut kevään jälkeen töissä ostin lukulasit apteekista 9€. Parhaat ikinä.
Töihin kyllä tarvitsisin päätelasit mihin nämä ei taivu mutta sainpahan kuukausia lisäaikaa. Näillä näkymin lomautus jatkuu vielä vaikka kuinka pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Maksusitoumuksella voi ostaa ihan sitä, mihin se kelpaa maksuvälineeksi. Ei se sinun asiasi ole sanella, tai kenenkään muunkaan. En ole ikinä käyttänyt maksusitoumusta, mutta olen ymmärtänyt, että siinä on jotain rajoitteita, eli ei voi esim. ostaa alkoholia ja tupakkaa. Mikäli sipsejä ja limua ei ole rajattu pois, ovat ne sosiaalitoimiston mielestä hyväksyttäviä ostoksia. Ja emmehän me esimerkiksi tiedä, oliko ne tarkoitettu vaikka synttäreille tai muuhun juhlapäivään.
Ei varmaan kannatakaan kysyä, olenko köyhä. Omistusasunnossa asun ja palkka on ihan riittävä. Ja sipsejä ja limua ostan, jos siltä tuntuu. Nyt uudeksi vuodeksi oikeastaan voisi ostaa, kun otettiin juuri Netflix myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen lukulasit, ja niiden ulkonäöllä ei ole väliä. Ostan aina halvimmat silmälasikehykset, jotka päähän jollain tavoin sopii. Otan myös halvimmat yksiteholinssit. 100€ on halvin hinta, jolla olen lasit saanut. Olisi kiva saada 25 eurolla, mutta on myös helppo linkittää kaiken maailman juttuja, jotka ei käytännössä toteudu. Omat lukulasini ovat noin. 10 vuotta vanhat. Uusia en ole ostanut, koska ei ole varaa. En usko, että nyt saisin edes 100€llä lasit.
Halpoja lukulaseja saa parilla eurolla vaikka huoltoasemalta. Älä höpötä.
Mitä minä niillä tekisin, näkisin? Ei tarvi kuin olla silmät eriparia, niin huoltoaseman laseilla on turha yrittää lukea silmät kierossa. Jos ne käy itselle, niin onko todella vaikea ymmärtää, ettei ne käy kaikille. Lukulasien korvike minulla on suurennuslasi. Sen saa halvalla, mutta töitä tehdessä se oli n vähän vaikea. Kaupassa tai muualla vähän lukiessa käytän sitä.
Mulla on toisessa silmässä 10% näköä, toisessa likinäköä 2,25. Karsastustakin löytyy huomattavasti. Silti nuo muutaman euron lasit toimii oikein hyvin kirjoja lukiessa.
Kannattaa kuitenkin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea 43 sivua joten totean vain että olette sitten päättäneet hankkia neljä lasta tilanteessanne? Äläkä vain sano että neljä lasta syntyivät kaikki silloin kun teillä oli vakaa ja hyvä taloustilanne, en nimittäin usko.
Itse tulin vahingossa raskaaksi. Eipä ollut paikkaa tehdä keskeytystä, vaikka lapsen takia jouduin köyhyyteen. Työkeikat oli pakko jättää vähemmälle ja ne myös väheni itsekseen, koska ei ollut yksinhuoltajana aina mahdollista kaikkea ottaa vastaan. Olen iloinen, jos joku tarjoaa lapselle luxusjäätelötötterön, vaikka sen rahan voisi paremminkin käyttää.
Paikkaa=pokkaa
Mutta on pokkaa tehdä lapsi sekä aineelliseen että henkiseen köyhyyteen, ties kenen kanssa? Vai missä on isä?
Isä häipyi. En itse osannut ennustaa , että isä häipyi, vaikka oltiin tunnettu jo yli 7 vuotta. Enkä osannut ennustaa että työkuviot menee yksinhuoltajana niin vaikeiksi. Ajatella, että jotkut tekevät lapsia huonoista lähtökohdista. Nyt kun katson kohta aikuista lastani, niin olen kyllä ylpeä hänestä ja onnellinen että valitsin näin. Hän näyttää olevan ihan hyvä ja tuottava yhteiskunnan osanen. Terve ja työtelijäs opiskelija. Ja varsinkin iloinen ja ihmisistä tykkäävä, joka ei ole ensimmäisenä tuomitsemassa toisia.
Niin, ajatella että jotkut tekevät lapsia tilanteeseen, jossa eivät pysty tarjoamaan lapselle hyvää lapsuutta. Koska abortti ei ole kiva, niin lapsi maksakoon hinnan.
Kysymättä jo tietää, että kuviossa ei ole muutakaan tukijoukkoa, se mies on valittu siten ettei edes tämän vanhemmista ole tukea. Ja tarkoitan sitä henkistä tukea, rahallisesti kun Suomessa pärjää kyllä.
Ellei ne rahat mene kaksiin suoratoistoihin ja 'elämyksiin, joihin ei ole varaa.
Tavallaan kun näitä lukee, tulee mieleen että tukien käyttöä pitäisi kuitenkin jotenkin valvoa. Ettei ruokarahat rahat menisi niihin 'elämyksiin.
Tässäkin heti oletetaan minkälainen toinen on. Esim. Minä vahingossa, ehkäisystä huolimatta raskaaksi tullut, en ole saanut toimeentulotukea tai asumistukea, koska minulla on omistusasunto. Itse asiassa minulla ei ole edes nykyään televisiota tai mitään maksullisia kanavia. Jotenkin tuntuu, että minut luokitellaan kaljaalitkiväksi makkaranpurijaksi tai elämäntapahipiksi. Tuossa se ongelma varmaan onkin. Ennakkoluulot ovat niin vahvat, että ei nähdä mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On monia syitä, miksi joskus talous voi olla tiukalla, ja kun tilanne on muutenkin stressaava, ei siihen päälle kaivata alentuvaa suhtautumista läheisiltä. Köyhien pitäisi olla tyytyväisiä almuihin, vaikka paremmin toimeentulevista moni kriiseilee, kun koronan vuoksi on jäänyt muutama lomareissu väliin.
"Hyvää tarkoittavien neuvojen" lisäksi minua ärsyttää hyväntekijänä esiintyminen somessa. Eräs tuttavani julkaisi vastikään kuvan korista, johon oli kerätty ruokatarvikkeita. Saatesanoina oli, että ystävä on juuri jäänyt työttömäksi ja että tässä olisi hänelle viemisiä. Koriin oli kerätty tonnikalaa, näkkileipää, pastaa ja vastaavia tuotteita. Minusta tuotevalikoima oikein alleviivasi sitä, miten köyhän tulee olla vähään tyytyväinen. Minua harmittaisi todella paljon olla se työttömäksi jäänyt kaveri, jonka tilanteella repostellaan somessa.
Roskalavaryhmissä näkee myös sitä, että joku haluaa lahjoittaa esimerkiksi lastenvaatteita jollekin "avun tarpeessa" olevalle. Olen jopa nähnyt pyyntöjä kirjoittaa perustelut kommentteihin niin, että lahjoittaja pääsee valitsemaan ikään kuin hakemusten perusteella hädänalaisimman. Tällainen on ihmisten tarpeetonta nöyryyttämistä.
Samoin. Tuleehan sitä osallistuttua monenlaisiin hyväntekeväisyyksiin, mutta jotenkin lähipiiriä ei koskaan jotkut halua auttaa, vaikka voivatkin ostaa tuntemattomalle kahvipaketin johonkin vähävaraisten keräykseen. Itse olen monesti biffannut kaverille safkaa, kun heillä on mennyt heikommin ja mikäs sen parempi joululahja kuin laadukas ruoka! Todellisia ystäviä ei aloittajan lähipiiristä taida löytyä. Itsekkäitä sieluja sen sijaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tiivistelmä tästä ketjusta.
AP:n kirjoitus osui hyvätuloisten omatuntoon, joiden pitää nyt sivukaupalla todistella että köyhät ovat itse aiheuttaneet omat rahaongelmansa. Ei ole hyvätuloisten asia auttaa, eikä valtionkaan. Ei saa ottaa lainaa, jos tulee yllättäviä menoja. Mutta ei saa myöskään pyytää apua kaverilta.
Köyhä ei saa käyttää 10 euron kuukausipalvelua, ei saa ostaa paistopisteestä pullaa, pitää ostaa halvimmat silmälasit ja hakea pesukone roskalavaryhmästä tuuripelillä.
Ja niin edelleen.
Ei tässä mitään omatuntoa tarvita. Minä en ainakaan koe mitään velvollisuutta hyvätuloisena elättää yhtään perheen ulkopuolista henkilöä, en ole vastuussa heidän valinnoistaan enkä veloistaan eikä minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku muu sössii asiansa tai on liian laiska työntekoon.
Et ole näköjään ymmärtänyt, että tässä koitetaan neuvoa asioita, mitä ei kannata tehdä, jos ei ole tuloja.
Jos ei riitä rahat, tai ei pysty säästämään, niin silloin ei pysty maksamaan myöskään velkaa takaisin ja tuloksena on entistä suurempi ongelma ja rahattomuus, pahimmas tapauksessa tuhansien eurojen ulosottovelat. Jos itse hassaa omat rahat paistopisteellä tai hankkii tulotasoonsa liian kalliita asioita velaksi, niin sillon olisi kannattanut miettiä niitä valintoja. Halvalla voi saada toimivia asioita, joilla pärjää siihen asti, kun tilanne kohenee. Toivottavasti kuitenkin suurin osa köyhistä, on vain tilapäisesti köyhiä, ja tähtäävät parempiin tuloihin. On turha itkeä näköalattomuutta ja sitä, että kukaan ei halua auttaa, eihän täällä ketään muutakaan auteta kantamalla nokan eteen parasta tavaraa ja ruokaa.
Jos minulla ei ole rahaa pesukoneeseen, saa kolme ämpäriä kolmella eurolla. Nyrkkipyykillä voi pestä hätäänsä pyykit jos on pakko, ja niin olen joutunut joskus tekemään. Kierrätyskeskuksista tai facebookin myyntipalstoilta saa jopa ilmaiseksi toimivia pesukoneita, ja jos ei ole muuhunkaan rahaa, niin on sulaa hulluutta ostaa joku 800 euron Miele velaksi. Perusasiat ovat nykyään todella edullisia. Tätä samaa keskustelua on jankattu aina eri asiayhteyksissä ja muistan kerrankin, kun joku itki sitä, että ei voi ostaa tarjouksesta ruokaa, kun ei ole pakastinta mihin ne ruoat laittaa. Vaikka linkattiin ilmaisia pakastimia jonoksi asti, niin seuraavaksi alkoi mokellus, kun sitten ne vie niin ja niiiiiin paljon sähköä. Eli turhaa tämäkin keskustelu. Tässä lähinnä näkee, että hyvätuloisella on taito laskea ja suunnitella tulevaa. Itseään köyhänä pitävä jotenkin kokee, että muut ovat hänelle velkaa palveluksia ja ilmaista tavaraa ja ruokaa.
300 eurolla saa kyllä koneen.
Minä en ole muuten vielä ikinä aikuisiällä asunut sellaisessa asunnossa, johon olisi mahtunut lisäpakastin, varsinkaan joku iso arkkupakastin. Tätä ei usein muisteta, kun isossa omakotitalossa neuvotaan kaupungin kaksiossa asuvaa kolmihenkistä perhettä ostamaan pakastin ruuan säilyttämistä varten. Tosin en kyllä koe sellaista tarvitsevani, ei ole rahasta pulaa eikä muutenkaan ongelmia näissä asioissa, mutta veikkaanpa, että jos itselläni ei ole tilaa pakastimelle (ja minulla on ihan kunnon keittiö) niin tuskinpa kaikilla muillakaan on. Monella on pelkkä keittokomero tai avokeittiö, ja olohuone voi jo olla täyteen ahdettu, kun usein perheen vanhempien sänkykin on siellä. Nämä ovat ainakin pk-seudulla ihan realiteetteja MYÖS muilla kuin köyhillä.
Et ole tosissas? Suomi on kyllä tuhon tiellä kun ihmiset vaan olettaa että on ihan ok vaan asustella maan kalleimmassa pisteessä muiden piikkiin. Ja sit kun kerran siellä on ihan pakko olla, niin pitää olla niin ahtaasti että asioiden suunnittelu etukäteen on mahdotonta. Ja taas muut maksaa. Ei hitto. Äänestän ihan ketä tahansa joka lupaa leikata sosiaalitukia ja säästää sen veroista.
Onko sinusta siis erityisen huono asia asua pienessä asunnossa, ja toivoisitko sosiaalitukien leikkaamisen ohjaavan ihmiset valitsemaan isompia asuntoja, kuten omakotitaloja? Vai mikä sulla nyt on pointtina? Sehänm juuri tulee halvemmaksi, jos asutaan vähän ahtaammin, ja jos se ei haittaa ihmisisä itseään, niin mikä tässä on ongelma? Ei kai nyt siitä voida lähteä, että kaikilla täytyy olla joku jättimäinen ylimääräinen pakastin, ja sen mukaan sitten aletaan valikoida isoja asuntoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen lukulasit, ja niiden ulkonäöllä ei ole väliä. Ostan aina halvimmat silmälasikehykset, jotka päähän jollain tavoin sopii. Otan myös halvimmat yksiteholinssit. 100€ on halvin hinta, jolla olen lasit saanut. Olisi kiva saada 25 eurolla, mutta on myös helppo linkittää kaiken maailman juttuja, jotka ei käytännössä toteudu. Omat lukulasini ovat noin. 10 vuotta vanhat. Uusia en ole ostanut, koska ei ole varaa. En usko, että nyt saisin edes 100€llä lasit.
Halpoja lukulaseja saa parilla eurolla vaikka huoltoasemalta. Älä höpötä.
Mitä minä niillä tekisin, näkisin? Ei tarvi kuin olla silmät eriparia, niin huoltoaseman laseilla on turha yrittää lukea silmät kierossa. Jos ne käy itselle, niin onko todella vaikea ymmärtää, ettei ne käy kaikille. Lukulasien korvike minulla on suurennuslasi. Sen saa halvalla, mutta töitä tehdessä se oli n vähän vaikea. Kaupassa tai muualla vähän lukiessa käytän sitä.
Mulla on toisessa silmässä 10% näköä, toisessa likinäköä 2,25. Karsastustakin löytyy huomattavasti. Silti nuo muutaman euron lasit toimii oikein hyvin kirjoja lukiessa.
Kannattaa kuitenkin kokeilla.
Olen yrittänyt. Kuten sanoin, suurennuslasi on toiseksi paras vaihtoehto. Ehkä se, että toisessa silmässä ei ole näköä auttaa tuossa asiaa. Itse alan todella nopeasti voimaan pahoin, jos lainaan jonkun toisen lukulaseja.
Minä oon köyhän perheen lapsi ja muistan yhä, yli nelikymppisenä, että ihmeellisesti se lapsuudessa pari kertaa kioskilta saatu jäätelöpallo maistui vaan niin paljon paremmalta kuin kaupan tuutti. Vaikka kaupan jätskiäkään ei saatu kuin satunnaisesti. Mua alkaa yhä itkettää, kun mietin sitä tunnetta kun lapsena tajuaa ettei ole rahaa, eikä halua edes pyytää mitään, kun aistii vanhemman pettymyksen itseensä ja rahattomuuteensa.
Toki tiiän, että ap:n kaveri ehkä kuvitteli auttavansa "opettamisellaan", mutta ymmärrän senkin että se voi vituttaa. Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia ja joku suoratoistopalvelun ostaminen ei ole ehkä tässä se tärkein juttu, vaan esim. se, että ihminen ei ehkä elä ja elätä perhettään pienipalkkaisella työllä, tai että syystä tai toisesta yhteiskunnan tukiverkkoon pudonneen voi olla tosi vaikeaa päästä jaloilleen.
Mulla on nykyään asiat hyvin ja pärjään sekä saan rahaa säästöön. Elän melko pihisti ja mulle isoin turvallisuudentunne tulee siitä, että rahaa on säästössä. Pystyn myös lainaamaan ja antamaan ystäville ja sisaruksille ihan huoletta rahaa ja tavaroita, jos he tarvitsevat. Matkan varrella on ollut myös muutama ystävä, joille olen selvästikin ollut vain potentiaalinen rahoittaja, mutta he ovat jääneet pois elämästäni aina jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Minä kirjotin tuon aiemman kommentin ja vastasin jo aiemmin toiselle joka ymmärsi sen väärin. Ei minulla ole MITÄÄN sitä vastaan että kuka tahansa muu, rikas, köyhä tai kuka vaan, käy jäätelökiskalla. Se ei ole minusta paheksuttavaa tai ihasteltavaa tai mitään muutakaan. Se on jotain mitä minä en tee. Minun pointti oli se, etten näe KAUPASSA käymistä jotenkin kämyisenä ja ankeana asiana.
Siis edelleen korostan, että lapsilleen saa kuka vaan tarjota ne elämykset mitä haluaa. Minä en kattele muiden raha-asioita ja paheksu niitä, en lähde neuvomaan tai ihmettelemään tai MITÄÄN, se ei mulle kuulu. Mutta se etten käy lasten kanssa kiskalla jäätelölle ei minulle ole ankeaa, enkä ap:n kertomuksesta käsittäisi että kumminkaan tarkoitus olisi ollut nälviä ja kouluttaa. Ehkä hän oli niinkun minä ja ei vaan käy jätskikiskalla, eikä sen kummemmin liitä siihen ajatuksia muiden rahatilanteesta.
"Köyhille" mikään ilmainen ei voi olla hauskaa, mielenkiintoista.
No ei, koska se on sitä jatkuvaa arkea. Kaikki mitä teen on ilmaista ja pitää olla ilmaista tai erittäin edullista. Arkeen kuuluu myös ilmaista hauskaa ja ilmaista mielenkiintoista. Mutta erittäin jännittävää on, jos saa vaikka ystävältä teatterilipun tai joku vie syömään keskihintaiseen paikkaan. Kalliissa paikassa syöminen tuntuu pahalta liiallisesta tuhlaukselta, vaikka joku muu sen maksaisi. Ilmeisen vaikeaa on tajuta tunne-eroa jos saa jotain mitä ei normaalisti saa. Tässä todennäköisesti lapsi saa aina sen halvan pirkkatuutin ja siksi hänelle olisi ollut elämys saada se kallis tötterö kioskista. Keskituloisten lapsille lintsi on elämys. Rikkaille Disneyland. Näin se menee vaikka kuinka yritätte toisin todistaa. Elämys on se mitä ei normaalisti saa.
Olen periatteessa samaa mieltä paitsi en siinä, että elämyksen pitäisi maksaa. Mun mielestäni elämys on kokemus, jota tapahtuu harvoin. Myös ilmaiset asiat voivat olla elämyksiä. Tässä ketjussa mainittiin jossain kommentissa Helsingin jäätelötehdas ja nyt en muista, oliko ap kommentin kirjoittaja vai ei. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, täältä löytyy - siis normaalisti, ei pandemian aikana - vaikka minkälaisia ilmaisjuttuja niin lapsille kuin aikuisillekin. Tai jo pelkästään eväsretki Seurasaareen tai Suomenlinnaan on lapselle oikein mukava elämys, jos ei ramppaa Seurasaaressa ja Suomenlinnassa joka viikko. Kerran kesässä ja se tekee siitä lapselle elämyksen.
Joskus voisi olla hyvä miettiä, kannattaako lapsen arkea täyttää kaikilla ilmaisjutuilla, jos se tarkoittaa, että lapsi ei enää arvosta muuta kuin rahalla saatavia kokemuksia.
Siinähän se on. Koska rahaa ei ole, niin mennään usein pyörillä eväsretkelle. Onhan se ihan kivaa. Ja siitä tulee lapsuuden muistot. Mutta elämys on se, jos joskus mennään pyöräreykelle ja ostetaan ruoka mäkkäristä. Mitä pitäisi tehdä, jos ei niitä ilmaisiakaan voi tehdä, ettei niistä mene hohto. Vuosiin mahtuu paljon viikonloppuja tai kesälomia yms.
Eihän joka viikonloppu tarvitse olla jossain menossa. Eikä kesälomalla joka päivä. Tuota juuri tarkoitin, että ei ehkä kannata täyttää lapsen arkea niillä ilmaisujutuillakaan, jos niistä menee sen jälkeen kokonaan hohto. Viikonloppuja voi oikein hyvin viettää kotonakin. Lapset voivat leikkiä, olla ulkona kavereiden kanssa, piirtää, askarrella, lukea, osallistua yhdessä ruuanlaittoon ja muihin kotitöihin jne. Lauantai-iltana voi koko perhe vaikka pelata jotain lautapeliä. Niitä saa lainaksi kirjastosta. Tai katsoa yhdessä jotain ohjelmaa telkkarista. Ei kannata mennä usein pyörillä eväsretkille vaan harvoin. Pyöräillä voi ilman eväitäkin. Ja kun eväät ottaa mukaan vain harvoin, se on elämys. Lapsia ei kannata opettaa siihen, että joka viikonloppu ja lomalla joka päivä on jotain aikuisten järjestämää ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On monia syitä, miksi joskus talous voi olla tiukalla, ja kun tilanne on muutenkin stressaava, ei siihen päälle kaivata alentuvaa suhtautumista läheisiltä. Köyhien pitäisi olla tyytyväisiä almuihin, vaikka paremmin toimeentulevista moni kriiseilee, kun koronan vuoksi on jäänyt muutama lomareissu väliin.
"Hyvää tarkoittavien neuvojen" lisäksi minua ärsyttää hyväntekijänä esiintyminen somessa. Eräs tuttavani julkaisi vastikään kuvan korista, johon oli kerätty ruokatarvikkeita. Saatesanoina oli, että ystävä on juuri jäänyt työttömäksi ja että tässä olisi hänelle viemisiä. Koriin oli kerätty tonnikalaa, näkkileipää, pastaa ja vastaavia tuotteita. Minusta tuotevalikoima oikein alleviivasi sitä, miten köyhän tulee olla vähään tyytyväinen. Minua harmittaisi todella paljon olla se työttömäksi jäänyt kaveri, jonka tilanteella repostellaan somessa.
Roskalavaryhmissä näkee myös sitä, että joku haluaa lahjoittaa esimerkiksi lastenvaatteita jollekin "avun tarpeessa" olevalle. Olen jopa nähnyt pyyntöjä kirjoittaa perustelut kommentteihin niin, että lahjoittaja pääsee valitsemaan ikään kuin hakemusten perusteella hädänalaisimman. Tällainen on ihmisten tarpeetonta nöyryyttämistä.
Samoin. Tuleehan sitä osallistuttua monenlaisiin hyväntekeväisyyksiin, mutta jotenkin lähipiiriä ei koskaan jotkut halua auttaa, vaikka voivatkin ostaa tuntemattomalle kahvipaketin johonkin vähävaraisten keräykseen. Itse olen monesti biffannut kaverille safkaa, kun heillä on mennyt heikommin ja mikäs sen parempi joululahja kuin laadukas ruoka! Todellisia ystäviä ei aloittajan lähipiiristä taida löytyä. Itsekkäitä sieluja sen sijaan kyllä.
Jos lähipiirille alkaa piffaamaan ruokia ja rahaa, siitä muodostuu liian helposti olettama, että on kykenevä tai halukas näin tekemään myös jatkossa. Kyllä minusta on itsekkäämpää, että ensin tuhlataan omat rahat ties mihin turhuuksiin ja sitten oletetaan, että muiden velvollisuus on maksaa siihen lisukkeet päälle. Yleensä näiden lokkien lokkeilu ei edes rajoitu siihen, että yhdeltä tutulta kerjätään, vaan kaikki mikä irtoaa ihan mistä vaan kelpaa. Kuten joku aiempi kirjoittaja tuolla jo mainitsi, on parempi pitää raha-asiat pois ihmissuhteista tykkänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Tuo ennakoinnin puuttuminen täysin noissa hämmästyttää eniten, kuukauden rahat tuhlataan päivässä.
Olen muutaman kerran ruokakaupan kassajonossa ihmetellyt maksusitoumuksella ruokaa ostavia; lähes poikkeuksetta ostavat kaikenmaailman höttöä.
Jos minulla olisi rahat niin tiukalla, että pitäisi ostaa ruokaa maksusitoumuksella, ei tulisi mieleenikään ostella sipsejä, limuja ym soopaa, vaan edullista kunnon ruokaa.
Ei se sipsien ja limun ostaminen maksusitoumuksella sen tyhmempää ole kuin omalla rahallakaan niiden ostaminen. Ja miksi sinä muuten edes kyttäät muiden ostoksia? Ei minua ainakaan kiinnosta kassalla vahtia, kuka ostaa mitäkin, ja jos näkisin, että jollain on kassalla joku maksusitoumuksen kaltainen säätäminen, ei todellakaan jatkaisi tilanteen seuraamista vaan hienotunteisesti keskittyisin omiin asioihini.
Ei tarvitse kysyä, oletko köyhä. Kyllä maksusitoumuksella pitäisi hankkia terveellistä ruokaa, ne limut ei ole yhtään tarpeen tilanteessa jossa oikeasti niihin ei ole varaa.
Mistä tietää, että se oli maksusitoomus, eikä printattu lahjakortti? Itse printtasin ennen saamani lahjakortti, (saan niitä kertaan kuussa "töistäni". Ihan laillisesti) , mutta huomasin ihmisten tuijottavat ja siksi nykyään näytän ne suoraan puhelimesta.
Toinen on paperi ja toinen kortti, siinä vinkki. Kun ostetaan ruokaa maksusitoumuksella, jätetään ne limut kauppaan. Tai on nälkä taas loppukuusta.
Totta. Minä olen saanut näitä esim. puhelinoperaattorin vaihdossa liittymislahjana. Ja joskus olen saanut myös lahjakortin hyvityksenä esim. viallisesta tuotteesta. Ja näitähän myydään siinä kassojen vieressä - niitä voisi siis ostaa vaikka lahjaksi.