Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi maksaa sun eläminen? Kuulostaa loisimiselta. Parempi opettaa lapsille, että nyt eletään näillä tuloilla mitä on ja pyritään, että siihen joskus olisi vielä parempi rahatilanne ja sitten voidaan ostaa ne jäätelötötteröt tai kalliimmat joululahjat jne.
Se on just näin. Turha mitään rahaa jakaa vaan sellaisia vinkkejä joilla on mahdollista tehdä pysyvä elämänmuutos. Teinit voivat tehdä muutakin kuin tuijotella maksullisia kanavia. Vapaaehtoistyötä on tarjolla vaikka kuinka paljon ja siellä oppii tekemään työtä. Ap:n periaatteet kuulostaa kovaa vauhtia toisen sukupolven loisijoiden kasvattamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joskus käynyt niin, että hyvätuloinen on auttanut tuttavaansa, jonka rahat ovat aina loppu ja tuo ”köyhä” olisi ollut kiitollinen avusta ja saanut muutettua elämäänsä? Kun nämä jutut päättyvät aina niin, että ylimääräinen menee heti johonkin turhaan ja kuukauden päästä on taas kaikki loppu.
No jos joku on köyhä ja elämä on aina jollain tavalla puutteessa olemista ja stressitaso on korkeampi.. niin ei se muuta elämää mitenkään että saa ylimääräisen kerran vuodessa. Onhan se ihanaa, tuntuu hyvältä, helpottaa hetken, mutta ei tietenkään muuta tai ratkaise tasan mitään.
Jos haluaisi että jollain avulla on tuntuva ja elämää muuttava vaikutus, pitäis varmaan antaa vaikka 300e/kk kahden vuoden ajan.Varmasti olisi kiva saada lisää rahaa, mutta eihän se nyt kenenkään kaverin velvollisuus ole elättää toista?
Siksi on sosiaaliturva ja ihan töihinkin voi mennä. Mutta ei ole kenenkään aikuisen velvollisuus elättää toista. Eikö jo riitä että tehdään töitä joiden veroista sosiaaliturvaa kerätään?Siis ei tietenkään ole kaverin velvollisuus! En tarkoittanut sitä lainkaan. Lähinnä että on vähän lapsellista edes olettaa voivansa ratkaisevasti auttaa kaveria rahalla.. kun se köyhä on köyhä myös ens kuussa ja sitä seuraavassa ja aina vain. Jos annan köyhälle kaverille kerran vuodessa satasen niin ehkä siihen kannataakin suhtautua sellaisella "tee mitä teet, heitä vaikka takkaan" asenteella. Koska ei se mitään muuta, vaikka on hetkellisesti varmasti ihana juttu.
Ja JOS olettais että se raha-apu jonkun elämää MUUTTAA niin sen pitäis olla iso summa pitkällä ajalla. Mutta oisko siinä järkeä? Ei mun mielestä, ei.Mistä tämä olettamus, että ap. on köyhä, varaton ja elelee tuilla?
Ap. kertoi aloituksessa tämän vuoden olleen raskas, osittain koronasta johtuen, tulot pudonneet jne.
Ap.llä voi olla miljoona omaisuus, mutta seinissä kiinni. Moni artisti, taiteilija, yrittäjä on jäänyt ilman satojen tuhansien tuloja ja ap. voi olla yksi heistä. Esim. Karita Mattilalla kaikki työt on tältä vuodelta peruttu.
Huvittavaa, kuinka täällä neuvotaan pistämään säästöön 8€/kk ja kun säästää 10v niin se on jo 960€. Hertsileijaa näitä säästövinkkejä.
Koska hän kertoi perheen elävän tuilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Kiitos tästä, vaikutat hyvältä ihmiseltä, joka muistaa millaista on olla vähemmän hyvä-osainen silloinkin kun itsellä menee paremmin.
Se kyllä on mielenkiintoista, että mikä se tuloraja on, jonka jälkeen ei enää epäillä rahapulan johtuvan omasta holtittomuudesta? Jos vaikka keskituloinen valittelee sitä, että rahat eivät tahdo riittää asuntolainaan ja lasten harrastuksiin, niin aletaanko neuvomaan, että jäätelö kannattaa ostaa mieluummin kaupasta kuin kioskilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Onko joku syy miksi viittaat tähän ihmiseen ystävänä? Jos olet tämä sama pullagate kirjoittaja niin aiemmin sanoit että välit meni poikki. Ja sen verran epämiellyttävästi puhut toisesta ihmisestä että ehkä "tuttava" tai "ihminen jonka elämää olen seurannut" sopisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on riittävästi luksusta nuissa maksullisissa suoratoistopalveluissa, jos ei oo omaa rahaa millä maksaa niin tuon enempää ei tarvi. Kyllä ihan perustoimeentulo täytyy kaikilla olla, harrastuksia ym. lapsille myös voidaan tarjota ilmaiseksi vähävaraisille, MUTTA. Joku raja on oltava. Mitään ekstraa, luksusta ym. ei tarvitse kustantaa kellekään jolla siihen ei ole itsellä vara. Joulukinkku on oikeastaan aika halpaa ruokaa niin jo on ihme jos sitä ei voi jouluna ostaa, alesta viimeistään. Laatikot myös superedullisia tehdä. Hyvin vähällä rahalla saisi jouluruuat hoidettua tarvittaessa. Lasten lahjat eri asia ja niihin on järjestöjä joihin ottaa yhteyttä. Kavereilta ei tarvitse kitistä, mutta toki voi selittää oman tilanteensa ja pyytää, uskoisin että apua moni olisi valmis tarjoamaan. Ehkä kaikista paras olisi itse ehdottaa miksei vaikka Facebookissakin että tekee kaverille joulusiivouksen muutamaa lahjaa vastaan tai jotain. Miksi kotona työttämänä makaavalle pitäisi vain antaa. Itse kun on töissä kiireinen niin olisi vain mukava kun joku kävisi sillä aikaa siivoamassa ja itse saisi keskittyä töiden jälkeen muuhun, kyllä siitä satasen, pari voisi antaa tarpeessa olevalle kaverille. Mutta en ole kyllä kuullut että joku olisi valmis tähän, eivät sitten varmaan ole tarpeeksi köyhiä kuitenkaan.
Onko suoratoistopalvelu jonkun mielestä LUKSUSTA? Kumma juttu.
Samaa mietin. Netflix maksaa 10 euroa kuussa. Onhan se tietysti jostain muusta pois, mutta kun köyhä ei voi paljon käydä leffassa/teatterissa/konserteissa (muulloinkaan kuin korona-aikana), niin onhan se aika järkevä sijoitus. Varsinkin jos on 4 eri-ikäistä lasta, joiden vieminen jonnekin leffaan maksaisi älyttömän summan nykyaikana.
Leffat ja TV-sarjat ovat hyvää pakoa siitä köyhyydessä elämisestä ja pennin venyttämisestä. Siitä saa sisältöä elämään. Tietenkään tätä eivät ymmärrä sellaiset, jotka katselevat itse sen yhden leffan kuussa telkkarista.
No ei todellakaan ole sijoitus, vielä vähemmän järkevä. Tuon tuotto-odotus on 0%. Sijoitus tuottaa, ei kuluta. Järkevämpää olisi laittaa tuo summa vaikka kerran kvarttaalissa osinko-osakkeisiin, niin saisi lisätuloja heti.
Kuvitteletko oikeasti, että köyhillä on jotain "osinko-osakkeita"? Ei todellakaan ole.
Ei kaikkea voi mitata rahallisesti. Jos joku asia tuottaa viihdettä ja taide-elämyksiä, se on henkisesti arvokasta.
Sense8:ssä hahmo kysyy toiselta, miksi osti ison telkkarin, eikä vaikka parempaa sänkyä. Toinen vastasi, että jos ostaa sängyn, on edelleen slummissa. Jos ostaa telkkarin, se vie pois slummista.
Köyhätkin ihmiset tarvitsevat joskus elämyksiä ja pakoa arjesta. Mitä kurjempi arki, sitä enemmän pitää olla edes jotain viihdykettä.
EI niin, siksi hän onkin köyhä. JOs käyttäisi rahansa fiksusti ja tuottavasti ei enää olisi köyhä, vaan voisi kertoa tätä muillekin. Minä olen OLLUT köyhä kun aloin säästämään osinko-osakkeisiin. Ja juuri siksi että saisin lisää kassavirtaa. Ja muuten parhaimmat yhtiöt maksavat osinkoja vuodessa enemmän kuin minä olen niistä aikanaan maksanut.
Okei. No kuinka paljon esim. nyt toimeentulotukea saavan kannattaisi sijoittaa joka kuukausi, jotta hän pääsisi sijoitustensa avulla pois köyhyydestä? Leikitään nyt, että niitä sijoituksia ei huomioitaisi toimeentulotuessa (oikeasti huomioidaan). Ja kuinka pitkä aika sillä sijoitustahdilla menisi?
Tai siis Hesarissahan oli juuri hiljattain yksi mamma, joka kertoi sijoittaneensa sosiaalitukensa ja vaurastuneensa sitä kautta. Jutussa unohdettin vaan kertoa, että oikeasti hän oli sijoittanut paljon isompia summia ja taustalla hääri asumisen ja elämisen maksanut isä ja sittemmin tavattu hyvätuloinen puoliso, joiden avustuksilla elintaso loppujen lopuksi oli hankittu. Oli vähän pettymys, kun otsikossa lupailtiin, että oli rikastuttu sosiaalituista sijoitetuilla roposilla, ja sitten se ei ollutkaan niin...
Toimeentulotuella ei tosiaankaan voi, mutta muuten kyllä. Mitä aikaisemmin aloittaa sitä pienempi summa tarvitaan, toisaalta mitä enemmän sijoitaa niin sitä nopeampaa sitä tuloa saa. Minä aloitin aikoinaan 10 eurolla kuukausi, vastaavasti tänä vuonna olen jo sijoittanut 43 000 €. Tuottoa alkaa tosin saamaan heti, ja nimenomaan köyhällä tämä positiivinen vaikutus kassavirtaan tuo turvaa heti ensimmäisestä eurosta lähtien. Näin ehkä alkaa miettimään valintojaan uudelleen kun huomaa että sitä rahaa voi saada muutenkin kuin pelkästään tuista/palkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:lle...mitäpä kuule, jos eläisit varojesi mukaan? ei ne keskituloisetkaan limuusinista melskaa rikkaille ja pyydä, että auton ostaisivat... eikä ne rikkaat valita miljonääreille, että tarttis oman golfkentän... eikä miljonäärit miljardööreille, että palatsi etupihalle kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuhlaisi" 8 euroa. Moni köyhä ostaa 8 eurolla useamman päivän ruoat.
Miten sitten on varaa ottaa se Netflix? Siitähän tässä oli kyse. Itse asiassa se taitaa olla nykyään vielä kalliimpi.
Minulta ainakin Netflix on ottanut 11,90 per kk jo pitkään. Otin kaksi käyttäjää ettei tarvitse tapella kuka saa katsoa. Viaplayssä kai kuukausimaksuun sisältyy valmiina useampi käyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Kiitos tästä, vaikutat hyvältä ihmiseltä, joka muistaa millaista on olla vähemmän hyvä-osainen silloinkin kun itsellä menee paremmin.
Se kyllä on mielenkiintoista, että mikä se tuloraja on, jonka jälkeen ei enää epäillä rahapulan johtuvan omasta holtittomuudesta? Jos vaikka keskituloinen valittelee sitä, että rahat eivät tahdo riittää asuntolainaan ja lasten harrastuksiin, niin aletaanko neuvomaan, että jäätelö kannattaa ostaa mieluummin kaupasta kuin kioskilta?
Mulla on aika huonolla tolalla raha-asioiden hoito. Ei ole kovin selkeää otetta, sorrun tuhlailuun, en saa säästettyä, tulot melko epävakaat ja työttömyysjaksoja välillä. Thank god mulla on kuitenkin sen verran rahaa ja "kulissit kunnossa" ettei tartte kuunnella kaikenmaailman "kasvata omat perunasi! Mene kaikkialle kävellen! Kerää pulloja viikonloppuisin!" -neuvoja. Jos mun alalla ois tätäkin pienempi palkka ja oisin näkyvämmin köyhä niin eniten pyllystä ois just noi kaikki neuvojat.
Ehkä tässä korkeammassa elintasossa suurinta luksusta onkin se että oon vapaampi tekemään virheitä ja haihattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tiivistelmä tästä ketjusta.
AP:n kirjoitus osui hyvätuloisten omatuntoon, joiden pitää nyt sivukaupalla todistella että köyhät ovat itse aiheuttaneet omat rahaongelmansa. Ei ole hyvätuloisten asia auttaa, eikä valtionkaan. Ei saa ottaa lainaa, jos tulee yllättäviä menoja. Mutta ei saa myöskään pyytää apua kaverilta.
Köyhä ei saa käyttää 10 euron kuukausipalvelua, ei saa ostaa paistopisteestä pullaa, pitää ostaa halvimmat silmälasit ja hakea pesukone roskalavaryhmästä tuuripelillä.
Ja niin edelleen.
Joo, rankasti osuu omaantuntoon, mutta periksi ei anneta! Suomalaisella sisulla eteenpäin, kuka voittaa empatiakyvyttömyydessä!
Oikeasti tämä ketjun lukeminen on saanut minut itkemään jo useamman kerran.
Tämä ketju myös osoittaa sen, että Suomi on oikeasti luokkayhteiskunta jo. Tuloerot ovat kansainvälisesti ottaen aika pieniä, mutta selvästi näkyy, että edes keskituloiset eivät ymmärrä sitä todellisuutta, missä köyhät elävät. Miten sitä voisi sitten odottaa todella varakkailta. Ihmiset elävät ihan eri maailmoissa.
Ja tuo köyhien haukkuminen ja halveksuminen kertoo ennen kaikkea näiden ihmisten omasta pahoinvoinnista. Sellainen "hyvinvointivaltio" meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen juttu eräästä pahasti velkaantuneesta miehestä, josta oli muutamia vuosia sitten juttu jossain. Mieheltä kysyttin, että mistä hänen velkakierteensä alkoi. Vastaus oli, että hän oli säästänyt sängyn ostoa varten rahaa, mutta kun hän meni ostamaan haluamaansa sänkyä, liikkeessä eivät hänen rahansa kelvannutkaan. Miehen piti ottaa joku sen liikkeen tili - joka tietysti oli jonkun rahoitysyhtiön, joka veti omat käsittelymaksunsa ja korkonsa.
Monia valintoja mies teki tietysti tuon jälkeen. Mutta juttu on jäänyt mieleen. Ja aina kun köyhää käsketään säästämään....
Tämä ei kyllä taida olla totta. Kyllä sängyn saa käteisellä kaikista kaupoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksupäivänä pitää maksaa vuokra, sähköt, netti, puhelimet, mahdolliset luottojen ja lainojen lyhennykset, jne.
Eri kyllä maksupäivänä heti menee iso osa rahoista. Jos sen rahan säästäisi ruokaostoksiin, kaikki menisi perintään ja se vasta tulisi kalliiksi.
Asia on katsos niin, että köyhälle ei jää hirveästi käteen pakollisten menojen jälkeen.Luotot ja lainojen lyhennykset. Niinpä. Monesti näissä köyhyyskeskusteluissa nousee esille se, että rahat menee laskuihin. Pakollisia laskuja on asumiskulut, vakuutukset, netti, puhelin ja terveyskulut. (työssäkäyvillä polttoaine/linkkukortti) Mutta usein just näillä köyhillä löytyykin osamaksuja, luottoja, lainoja jne
Vai niin, tämäkään ei ole siis köyhälle salittua. Monella hyvin toimeentulevalla on useampikin luottokortti, joita sitten maksellaan kun jaksellaan. Niillä korteilla matkustellaan, käydään ravintoloissa ja biletetään. Mutta heille se on OK.
Kerron sulle syyn, miksi köyhillä on luottoa. Köyhillä ei ole yleensä MITÄÄN rahaa säästössä, vaan kaikki menee elämiseen. Jos tulee joku tilanne, että on käytettävä ylimääräistä rahaa, niin se pitää lainata jostain. Ei tarvitse olla edes mikään vakava tilanne. Riittää että silmälasit hajoaa, siihen menee yhtäkkiä monta sataa euroa. Miten siitä tilanteesta pitäisi selvitä? Älä sano että säästämällä etukäteen, koska kaikki rahat menevät elämiseen.Monella köyhällä on myös opinto- ja asuntolainaa, jotka on maksettava pois vaikka olisi huono elämäntilanne sillä hetkellä.
Kyllä ne luottokorttivelat on maksettava vähän toiseen tahtiin kuin tuo esittämäsi "maksetaan kun jaksetaan". Mitenkä se säästäminen niihin velkoihin onnistuu ns. jälkikäteen? Tuskin mitenkään, kun kaikki raha menee sitä kyytiä kun tuleekin. Sitten kun vielä on ne luotot ja osamaksut tikittämässä korkoa, (katsos kun köyhä ei tajua mitä esim. osarin 400%:n vuosittainen korko tarkoittaa euroina) niin ei ihme, ettei jatkossakaan riitä mihinkään elämiseen. Silloin vasta voi ostaa, kun voi sen tuotteen tai hyödykkeen maksaa siten, ettei talous ole hankinna jälkeen kuralla seuraavat kuukaudet. Specsaversiltä saa silmälaseja halvimmillaan parilla kympillä, että eipä tuon suuruiseen hankintaan mitään luottokorttia tarvita. Rahat voi kerätä vaikka pulloja keräämällä jos on oikea hätä ja sosiaalitoimisto usein myöntää tukea välttämättömään hankintaan.
No tuota kommenttia odotinkin. Silmälaseja EI SAA MISTÄÄN parillakympillä. Se parikymppiä voi olla jonkun tiettyjen sankojen hinta, mutta ne linssit maksavat siihen päälle monta sataa. Ei kukaan pelkillä sangoilla pärjää. Tuollainen mainonta on harhaanjohtavaa, koska linssien hinta on aina yksilöllinen ja määräytyy sen mukaan millaiset tarvitsee. Sitä ei voi laittaa mainokseen.
https://www.specsavers.fi/silmalasit/selkea-hinta Laskepa tuolta. Halvimmat pokat 25 e joihin saa vakioyksiteholinssit 0e. Rillien hinnaksi siis tulee 25 e. Jos ei ole varaa ostella erikoislisukkeita, niin sitten ei ole. Tärkeintä että näkee?
"Vakioyksiteholinssit". Tämä alkaa jo olla samalla tasolla kuin se "siteisiin saa käyttää kuussa 2 euroa"-keskustelu.
Läheskään kaikki ei pärjää jollain "vakio"linsseillä. Linssin hintaan vaikuttaa näön huonous, linssin paksuus, mahdolliset monitehot tai hajataitto, jne.
"Tärkeintä että näkee", no joopa. Mutta kun ei kaikki näe niillä vakioyksiteholinsseillä riittävästi.Jos joku oikeasti silmälaseja käyttävä on löytänyt riittävän hyvät linssit hintaan 25 euroa, niin vinkatkaa ihmeessä. Itse en ole koskaan löytänyt mitään alle 300 euroa, vaikka kävin halvimmassa mahdollisessa liikkeessä Kelan maksusitoumusksella.
Mulla on hajataittoa paljon ja ostin kahdet moniteholasit specsaverista 145 plus 80 egeä linssien kovapinnoitteesta ja heijastuksen estosta. Hyvin näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen juttu eräästä pahasti velkaantuneesta miehestä, josta oli muutamia vuosia sitten juttu jossain. Mieheltä kysyttin, että mistä hänen velkakierteensä alkoi. Vastaus oli, että hän oli säästänyt sängyn ostoa varten rahaa, mutta kun hän meni ostamaan haluamaansa sänkyä, liikkeessä eivät hänen rahansa kelvannutkaan. Miehen piti ottaa joku sen liikkeen tili - joka tietysti oli jonkun rahoitysyhtiön, joka veti omat käsittelymaksunsa ja korkonsa.
Monia valintoja mies teki tietysti tuon jälkeen. Mutta juttu on jäänyt mieleen. Ja aina kun köyhää käsketään säästämään....
Muistan tämän artikkelin. Ihmettelin jo sitä lukiessa miksei mies vain kävellyt ovesta ulos ja mennyt ostamaan sänkyä jostain missä sen voi maksaa cash? Suomessa on aika paljon sänkykauppoja. Noi korolliset osamaksut ja kulutusluotot on ihan yks helvetti, enkä ymmärrä miksi niitä kukaan järkevä ottaa? Sänkyjä saa sitä paitsi tori.fi ilmaiseksi jos jaksaa vain vuokrata pakun ja pyytää kaverin kantoavuksi.
Itse kun erosin, ei ollut kauheasti varaa kalusteisiin. Sängyn sain mukaan ex-mieheltä, mutta suurimman osan kalusteista ostin ihan Kontista, tori.fi ja kavereiden nurkista/varastosta. Nykyään ihmiset ostaa niin paljon kaikkea niin usein, että samat kalliit kamat kaupasta saa pilkkahintaan käytettynä kun viitsii nähdä vähän vaivaa. Kaiken voi oikeasti ostaa nykyään second handina. Ja tyylikästä hyvää tavaraa. Ei kukaan ole käynyt asunnossani ja ihmetellyt ”kirppis sisustusta”. Päinvastoin olen saanut kehuja miten kaunista kodissa on.
Vierailija kirjoitti:
Tein joskus aloituksen siitä, että joku rikas tuhlari käyttää yli tonnin päivässä. Puolet vastauksista oli tyyliin "jos on itse ansainnut rahansa, saa käyttää ne mihin tykkää".
Varmaan nämä samat ihmiset tässä ketjussa nyt pätemässä, mitä köyhä saa ja ei saa ostaa rahoillaan. Koska ihmiset mieltävät myös köyhien rahat rikkaille kuuluvana, nehän on otettu verorahoista.
Rikkailta ei edellytetä minkäänlaista apua köyhille, ei mitään epäitsekästä. Tuhlaile rahojasi minkä kerkiät, kun olet kerran tehnyt työtä ja ansainnut ne. (Mutta perintö- ja lottovoittorahatkin saa silti tuhlata.) Mutta jos köyhä haluaa laittaa 10 euroa kuussa Netflixiin, niin se on hirveää tuhlausa.
No onhan se tuhlausta jos sen netflixin vuoksi jää kinkku ja lasten lahjat ostamatta. Kyllä sen köyhänkin pitäisi pystyä jonkunlaiseen priorisointiin, eikä vain odottaa, että taivaalta tippuu almuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Onko joku syy miksi viittaat tähän ihmiseen ystävänä? Jos olet tämä sama pullagate kirjoittaja niin aiemmin sanoit että välit meni poikki. Ja sen verran epämiellyttävästi puhut toisesta ihmisestä että ehkä "tuttava" tai "ihminen jonka elämää olen seurannut" sopisi paremmin.
En ole sama pullagate kirjoittaja ja kirjoitinkin jo aiemmin, että ymmärrän tätä pullagate kirjoittajaa, koska mulla on omaakin kokemusta vastaavasta henkilöstä, joka jaksaa kyllä valittaa, mutta ei tee yhtään mitään sen eteen, että ei olisi tarvetta enää valittaa. Mullé tämän tyyppinen valittaminen on suunnilleen sama asia, jos tupakoitsija valittaisi tupakkayskäänsä, mutta tupakoinnin lopettamiseen olisi tuhat ja yksi syytä, miksi ei voi eikä kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron muutamia köyhien kummallisia olettamuksia ja omalle kohdalle sattuneita havaintoja:
- Köyhä ystäväni on yh-äiti, rahasta tosi tiukkaa, luottotiedot menneet, täräytti designer käsilaukun (2700€?!?), kaiken konkurssin keskellä pyöräytti vielä extra lapsen. Miksi?
- Toinen kaveri, joka tienaa keskiverrosti on varmaan jotenkin koukussa nettivaatekauppoihin. Ostaa vuodessa tuhansilla euroilla vaatteita ja kenkiä, joista osa jää täysin käyttämättä. Osti myös uuden, liian kalliin auton karmealla korolla. Ei tajunnut, että siihen pitää maksaa käsirahakin. On luonnollisesti jatkuvasti rahapulassa. Joutui ottamaan extra hanttihomman saadakseen auton kulut maksettua. Uupui ja kaikki meni ulosottoon. Autoa ei kuitenkaan myynyt?!
- Miehen kaveri menetti luottotiedot koska ei kuulemma ”vaan jaksanut maksaa jotain 30€ laskua”.
- Avioero: uuteen asuntoon pitää ostaa kaikki kalusteet uusina. Karsea määrä osamaksuja ja kovia korkoja. Osamaksuhelvetti, josta pian ulosotton asiakkaaksi. ”Avioero ajoi varattomaksi ja köyhäksi”. Noup, se oli ihan vaan se holtiton kulutus ja yli varojen eläminen.
- Autettiin miehen kaveria rahallisesti. Kaveri meni ostamaan tosi tyhmän tavaran osamaksulla/kulutusluotolla (airsoft pyssy) ja ne meni lopulta kaikki ulosottoon. Yritti paikata vahinkoa pelaamalla nettikasinoilla. Nyt ei ole luottotietoja ja vaikeuksia saada vuokra-asunto. Asuu kavereiden nurkissa. Harrasti seksiä ympäri kyliä ja sai sukupuolitaudin ja lapsen, jonka elämään ei osallistu mitenkään (ei kuulemma jaksanut käyttää ehkäisyä).No ei nämä nyt mitenkään leimallisesti KÖYHIEN hankintoja ole. Harvinaisia ovat väestötasolla missä tahansa tuloluokassa. Eihän järjetön shoppailu koskaan järkevää ole - ei edes, vaikka olisi varakaskin - mutta aika huonoja esimerkkejä nuo ovat köyhyydestä, koska kovin harva tuollaista tekee.
Ja tuo, ettei vaan jaksa maksaa 30 euron laskua, kielii kyllä masennuksesta. Itse en ole köyhä, mutta meni minullakin toisen lapsen vauva-aikana koko ajan laskuja jopa ulosottoon (mitä ei siis normaalisti tapahdu koskaan) kun unenpuutteen ja vauva-arjen tiimellyksessä vaan unohtelin asioita, ja esim. kesämökille mennessä unohdin ilmoittaa operaattorille väliaikaisesta osoitteesta (joo, oli tyhmää etten maksanut vaan postille kaikkien postien kääntämisestä, mutta ajattelinpa säästää rahaa ja kääntää vain ne, jotka piti), jolloin laskut jäivät eteisen matolle odottamaan. En ollut masentunut, mutta muuten hajamielinen tuossa elämäntilanteessa. Jälkeenpäin se tuntuu oudolta, koska normaalisti EN ole sellainen (ja muistan jopa laskujen eräpäivät ilman että katson kalenteriin). Joten veikkaan, että joku masennus voi aiheuttaa vähän samanlaista holtittomuutta.
Ja nettipelaaminen on alkoholismiin verrattava sairaus.
Nämä ovat nimenomaan itse kovaan ääneen julistautuneet köyhiksi ja kipeiksi. Kaikki on aina muiden syytä, koskaan ei omaa.
Miten selvisit vauvan kanssa jos et kyennyt edes maksamaan laskuja? Niitähän ei satele mitenkään joka päivä ovista ja ikkunoista. Miten vaikea ne on kasata vaikka pinoksi pöydälle ja maksaa kerralla pois? Kesämökille asti kuitenkin pääsit ja sait sinne ruokaa hommattua, mutta kaikki laskut jäi kotiin ja sitä kautta ulosottoon? Miten pystyit ajamaan autoa ja huolehtimaan vauvasta, mutta et selvinnyt ihan vaan laskuista? Niitähän ei ole koskaan aiemmin teidän talouteen tullut, vai...? Laskut ne tulee aina yllätyksenä. Ulosottoonkin on aika vaikea joutua. Ensin tulee muistutusmaksua, sitten ehkä karhukirje/perintätoimisto, sitten uhkaus ulosotosta ja jos niihin mihinkään ei reagoi niin ulosmitataan vasta. Aika helkkarin taukki täytyy olla jos ”ei vaan jaksa/muista”. Selityksen makua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt tiivistelmä tästä ketjusta.
AP:n kirjoitus osui hyvätuloisten omatuntoon, joiden pitää nyt sivukaupalla todistella että köyhät ovat itse aiheuttaneet omat rahaongelmansa. Ei ole hyvätuloisten asia auttaa, eikä valtionkaan. Ei saa ottaa lainaa, jos tulee yllättäviä menoja. Mutta ei saa myöskään pyytää apua kaverilta.
Köyhä ei saa käyttää 10 euron kuukausipalvelua, ei saa ostaa paistopisteestä pullaa, pitää ostaa halvimmat silmälasit ja hakea pesukone roskalavaryhmästä tuuripelillä.
Ja niin edelleen.
Ei tässä mitään omatuntoa tarvita. Minä en ainakaan koe mitään velvollisuutta hyvätuloisena elättää yhtään perheen ulkopuolista henkilöä, en ole vastuussa heidän valinnoistaan enkä veloistaan eikä minun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että joku muu sössii asiansa tai on liian laiska työntekoon.
Et ole näköjään ymmärtänyt, että tässä koitetaan neuvoa asioita, mitä ei kannata tehdä, jos ei ole tuloja.
Jos ei riitä rahat, tai ei pysty säästämään, niin silloin ei pysty maksamaan myöskään velkaa takaisin ja tuloksena on entistä suurempi ongelma ja rahattomuus, pahimmas tapauksessa tuhansien eurojen ulosottovelat. Jos itse hassaa omat rahat paistopisteellä tai hankkii tulotasoonsa liian kalliita asioita velaksi, niin sillon olisi kannattanut miettiä niitä valintoja. Halvalla voi saada toimivia asioita, joilla pärjää siihen asti, kun tilanne kohenee. Toivottavasti kuitenkin suurin osa köyhistä, on vain tilapäisesti köyhiä, ja tähtäävät parempiin tuloihin. On turha itkeä näköalattomuutta ja sitä, että kukaan ei halua auttaa, eihän täällä ketään muutakaan auteta kantamalla nokan eteen parasta tavaraa ja ruokaa.
Jos minulla ei ole rahaa pesukoneeseen, saa kolme ämpäriä kolmella eurolla. Nyrkkipyykillä voi pestä hätäänsä pyykit jos on pakko, ja niin olen joutunut joskus tekemään. Kierrätyskeskuksista tai facebookin myyntipalstoilta saa jopa ilmaiseksi toimivia pesukoneita, ja jos ei ole muuhunkaan rahaa, niin on sulaa hulluutta ostaa joku 800 euron Miele velaksi. Perusasiat ovat nykyään todella edullisia. Tätä samaa keskustelua on jankattu aina eri asiayhteyksissä ja muistan kerrankin, kun joku itki sitä, että ei voi ostaa tarjouksesta ruokaa, kun ei ole pakastinta mihin ne ruoat laittaa. Vaikka linkattiin ilmaisia pakastimia jonoksi asti, niin seuraavaksi alkoi mokellus, kun sitten ne vie niin ja niiiiiin paljon sähköä. Eli turhaa tämäkin keskustelu. Tässä lähinnä näkee, että hyvätuloisella on taito laskea ja suunnitella tulevaa. Itseään köyhänä pitävä jotenkin kokee, että muut ovat hänelle velkaa palveluksia ja ilmaista tavaraa ja ruokaa.
Tuohan on ihan tutkittu juttu, että köyhyys vaikuttaa ihmiseen samoin kuin jatkuva kiire ja se kun deadlinet painavat päälle ja on jatkuva stressi. Miten moni jaksaa helvetillistä kiirettä vuodesta toiseen 24/7 ilman lomaa, ja vielä niin, että aina toimii hyvin järkevästi, suunnitellusti ja pitkäjänteisesti? Eikukaan.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632161.html
"Tutkija Kanerva listaa niukkuuden ja pulan vaikutuksia, jotka ovat siis yhteisiä rahapulassa ja kiireessä. Tuntuvatko nämä tutuilta:
Mieli tunneloituu. Ajatukset ja toiminta fokusoituvat vain siihen yhteen huolenaiheeseen, ja elämä kapenee. Kaikki muu jää sivuun.
Mentaalinen kapasiteetti vähenee. Niukkuus on niin suuri rasite, että ajattelun laajakaistalta loppuu tila. Tuntuu kuin itse olisi hidastunut ja tyhmistynyt. Tavarat ovat aina kateissa, asioita unohtuu.
Älykkyystestien pistemäärä putoaa. Intialaiset viljelijät saivat testeissä korkeimmat pistemäärät silloin, kun sato oli juuri myyty ja oli rahaa. Kun heitä testattiin ennen sadon myyntiä, heidän ollessaan köyhiä, testistä tuli huonommat pisteet.
Lainaaminen lisääntyy. Rahahuolissa tulee otettua pikavippejä. Mutta myös kiire tuottaa lainaamista: tingitään yöunesta, jumpasta, perheen yhteisestä ajasta ja vapaapäivistä. Ajatuksena voi olla, että otettu aika maksetaan myöhemmin laatuaikana. Sitä hetkeä ei vain ehkä koskaan tule."
”Kuka tahansa tekisi huonoja päätöksiä köyhänä. Sille on löydetty tutkimuksissa paljon todisteita. Se on inhimillistä”, Kanerva sanoo.
Vanhemmuuden laatu huononee. Tämä kuulostaa kamalalta. Mutta tutkijat todella sanovat, että köyhyys tuottaa kehnoja vanhempia: lapsille annetut ohjeet ovat epäjohdonmukaisia, ei jakseta kuunnella heitä, syötetään heille pikaruokaa. Ihan samalla tavalla kuitenkin toimivat kiireiset vanhemmat.
Lennonjohtajilla tehty tutkimus osoitti, että heidän vanhemmuutensa laatu oli täysin kiinni työpäivän stressaavuudesta.
”Kun koneita oli paljon ilmassa ja työvuoro oli kiireinen, kotiin päästyä heittäydyttiin sohvalle eikä jaksettu huomioida lapsia.”
Köyhällä on rahahuolien takia aina tuollainen stressi."
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron muutamia köyhien kummallisia olettamuksia ja omalle kohdalle sattuneita havaintoja:
- Köyhä ystäväni on yh-äiti, rahasta tosi tiukkaa, luottotiedot menneet, täräytti designer käsilaukun (2700€?!?), kaiken konkurssin keskellä pyöräytti vielä extra lapsen. Miksi?
- Toinen kaveri, joka tienaa keskiverrosti on varmaan jotenkin koukussa nettivaatekauppoihin. Ostaa vuodessa tuhansilla euroilla vaatteita ja kenkiä, joista osa jää täysin käyttämättä. Osti myös uuden, liian kalliin auton karmealla korolla. Ei tajunnut, että siihen pitää maksaa käsirahakin. On luonnollisesti jatkuvasti rahapulassa. Joutui ottamaan extra hanttihomman saadakseen auton kulut maksettua. Uupui ja kaikki meni ulosottoon. Autoa ei kuitenkaan myynyt?!
- Miehen kaveri menetti luottotiedot koska ei kuulemma ”vaan jaksanut maksaa jotain 30€ laskua”.
- Avioero: uuteen asuntoon pitää ostaa kaikki kalusteet uusina. Karsea määrä osamaksuja ja kovia korkoja. Osamaksuhelvetti, josta pian ulosotton asiakkaaksi. ”Avioero ajoi varattomaksi ja köyhäksi”. Noup, se oli ihan vaan se holtiton kulutus ja yli varojen eläminen.
- Autettiin miehen kaveria rahallisesti. Kaveri meni ostamaan tosi tyhmän tavaran osamaksulla/kulutusluotolla (airsoft pyssy) ja ne meni lopulta kaikki ulosottoon. Yritti paikata vahinkoa pelaamalla nettikasinoilla. Nyt ei ole luottotietoja ja vaikeuksia saada vuokra-asunto. Asuu kavereiden nurkissa. Harrasti seksiä ympäri kyliä ja sai sukupuolitaudin ja lapsen, jonka elämään ei osallistu mitenkään (ei kuulemma jaksanut käyttää ehkäisyä).No ei nämä nyt mitenkään leimallisesti KÖYHIEN hankintoja ole. Harvinaisia ovat väestötasolla missä tahansa tuloluokassa. Eihän järjetön shoppailu koskaan järkevää ole - ei edes, vaikka olisi varakaskin - mutta aika huonoja esimerkkejä nuo ovat köyhyydestä, koska kovin harva tuollaista tekee.
Ja tuo, ettei vaan jaksa maksaa 30 euron laskua, kielii kyllä masennuksesta. Itse en ole köyhä, mutta meni minullakin toisen lapsen vauva-aikana koko ajan laskuja jopa ulosottoon (mitä ei siis normaalisti tapahdu koskaan) kun unenpuutteen ja vauva-arjen tiimellyksessä vaan unohtelin asioita, ja esim. kesämökille mennessä unohdin ilmoittaa operaattorille väliaikaisesta osoitteesta (joo, oli tyhmää etten maksanut vaan postille kaikkien postien kääntämisestä, mutta ajattelinpa säästää rahaa ja kääntää vain ne, jotka piti), jolloin laskut jäivät eteisen matolle odottamaan. En ollut masentunut, mutta muuten hajamielinen tuossa elämäntilanteessa. Jälkeenpäin se tuntuu oudolta, koska normaalisti EN ole sellainen (ja muistan jopa laskujen eräpäivät ilman että katson kalenteriin). Joten veikkaan, että joku masennus voi aiheuttaa vähän samanlaista holtittomuutta.
Ja nettipelaaminen on alkoholismiin verrattava sairaus.
Nämä ovat nimenomaan itse kovaan ääneen julistautuneet köyhiksi ja kipeiksi. Kaikki on aina muiden syytä, koskaan ei omaa.
Miten selvisit vauvan kanssa jos et kyennyt edes maksamaan laskuja? Niitähän ei satele mitenkään joka päivä ovista ja ikkunoista. Miten vaikea ne on kasata vaikka pinoksi pöydälle ja maksaa kerralla pois? Kesämökille asti kuitenkin pääsit ja sait sinne ruokaa hommattua, mutta kaikki laskut jäi kotiin ja sitä kautta ulosottoon? Miten pystyit ajamaan autoa ja huolehtimaan vauvasta, mutta et selvinnyt ihan vaan laskuista? Niitähän ei ole koskaan aiemmin teidän talouteen tullut, vai...? Laskut ne tulee aina yllätyksenä. Ulosottoonkin on aika vaikea joutua. Ensin tulee muistutusmaksua, sitten ehkä karhukirje/perintätoimisto, sitten uhkaus ulosotosta ja jos niihin mihinkään ei reagoi niin ulosmitataan vasta. Aika helkkarin taukki täytyy olla jos ”ei vaan jaksa/muista”. Selityksen makua.
Aika järjetön kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Jep, totta tuo. Olen ollut sekä hyvin köyhä - näin suoranaista nälkää - että nykyään hyvin toimeentuleva joten tiedän kyllä millaista on pihistellä kun on pakko ja millaista on pihistellä vapaaehtoisesti kasvattaakseen rahapottiaan. Ei sitten yhtään sama asia.
Köyhänä tuo jäätelötuutti kerran kesässä kioskilta on se pieni ainutlaatuinen hetki kun olet samalla viivalla muitten ihmisten kanssa. Ostat sen yhden kerran mitä todella haluat ja nautit siitä. Jotkut ihmiset on sitä mieltä ettei köyhä tai köyhän lapsi ansaitse tuollaista hetkeä edes kerran vuodessa, aina pitäisi muistaa tarkkaan olevansa köyhä ja ettei rahaa saa mennä pieneenkään hemmotteluun, ei koskaan! Jos laitat kaksi euroa kuussa harvinaiseen ylimääräiseen herkkuun, on heti lauma fariseuksia saarnaamassa että tuonkin olisit voinut säästää ja kymmenen vuoden kuluttua sinulla voisi olla 240 euroa enemmän tilillä. No jihuu! Sen kymmenen vuoden aikana olet luopunut kaikesta pikkuruisestakin kivasta, lapset kasvaneet ilman jätskiään ja palkkio on kyllä siihen nähden varsin vaatimaton. Mutta köyhän toki pitäisi olla kiitollinen siitäkin ja elää askeettisesti kuin munkki.
Lahjoitan säännöllisesti rahaa ruoka-avustuksiin ja minusta on ihan OK, ja tarpeellistakin että siinä ruokakassissa olisi mukana myös jotain hyvää ja näennäisesti turhaa naposteltavaa, ihan vaan koska se on herkullista ja ilahduttaa.
Mulla on auto, puolikas omakotitalosta ja asiantuntijatyön ok palkka. En osta jäätelökioskilta kun en halua. Ostan kaupasta ja sieltä saa lapsetkin jäätelöt. Olkoot ankeeta, näin meillä.
Jos olen ravintolassa niin ostan jälkiruuan sieltä, kun kerran siinä jo ollaan ja se kruunaa aterian. Mutta jätskikiska ei vaan edusta mulle sitä samaa iloa, kesää ja vapautta tms, mitä se tuntuu monelle tän ketjun perusteella olevan. Enkä ostaisi varmaan kummilapsellekaan jätskikiskan jätskiä, kun kauppa on yleensä vieressä ja tapana on sieltä hakea. Olkoot sitte tylsää ja hirveetä ja mitä ikinä, en oo aatellut että se ois iso juttu kun ei se sitä vaan ole meille.
No aivan. Ei ole teille. Ei ole minullekaan. Et osta jäätelöä kioskilta kerran vuodessa koska ET HALUA, ei siksi että ei ole rahaa. Sinä ja minä olemme tilanteessa jossa rahassa pihistely on ihan oman harkinnan varassa, ei tympeä ja ikuinen pakko. Sinä ja minä voimme mennä ravintolaan syömään kun niin päätämme, mutta sinusta on kummallista että köyhä saattaisi haluta yhden suht maltillisen hintaisen herkun kerran kesässä. Ajattelet vain että mitä sinä itse arvostat etkä ymmärrä että jollekin toiselle pieni pala jäätelöä voi kruunata ilmaiseksi puistossa vietetyn päivän, kun kokonaiseen ravintola-ateriaan ei todellakaan ole varaa? Onko se todellakin niin outoa että köyhäkin ihminen haluaisi edes joskus pienen herkun, tai suoda sen lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen juttu eräästä pahasti velkaantuneesta miehestä, josta oli muutamia vuosia sitten juttu jossain. Mieheltä kysyttin, että mistä hänen velkakierteensä alkoi. Vastaus oli, että hän oli säästänyt sängyn ostoa varten rahaa, mutta kun hän meni ostamaan haluamaansa sänkyä, liikkeessä eivät hänen rahansa kelvannutkaan. Miehen piti ottaa joku sen liikkeen tili - joka tietysti oli jonkun rahoitysyhtiön, joka veti omat käsittelymaksunsa ja korkonsa.
Monia valintoja mies teki tietysti tuon jälkeen. Mutta juttu on jäänyt mieleen. Ja aina kun köyhää käsketään säästämään....
Muistan tämän artikkelin. Ihmettelin jo sitä lukiessa miksei mies vain kävellyt ovesta ulos ja mennyt ostamaan sänkyä jostain missä sen voi maksaa cash? Suomessa on aika paljon sänkykauppoja. Noi korolliset osamaksut ja kulutusluotot on ihan yks helvetti, enkä ymmärrä miksi niitä kukaan järkevä ottaa? Sänkyjä saa sitä paitsi tori.fi ilmaiseksi jos jaksaa vain vuokrata pakun ja pyytää kaverin kantoavuksi.
Itse kun erosin, ei ollut kauheasti varaa kalusteisiin. Sängyn sain mukaan ex-mieheltä, mutta suurimman osan kalusteista ostin ihan Kontista, tori.fi ja kavereiden nurkista/varastosta. Nykyään ihmiset ostaa niin paljon kaikkea niin usein, että samat kalliit kamat kaupasta saa pilkkahintaan käytettynä kun viitsii nähdä vähän vaivaa. Kaiken voi oikeasti ostaa nykyään second handina. Ja tyylikästä hyvää tavaraa. Ei kukaan ole käynyt asunnossani ja ihmetellyt ”kirppis sisustusta”. Päinvastoin olen saanut kehuja miten kaunista kodissa on.
Tuota minäkin tietysti mietin. Mutta ehkä mies jotenkin hämmentyi siinä kassalla ja ajatteli, että menköön sitten niin. Ei mitenkään siinä vaiheessa osannut ajatella, mitä siitä seuraisi. Ja ehkä oli juuri sellainen sänky kuin halusi.
Jos ennakkotilasi Disney+:n ja maksoi vuodeksi niin sai 10€ alennusta, eli 59€ vuosi / 12 = 4,92€ /kk. Nythän se uusi tilaus taitaa maksaa jo 89€. Eikös osingot makseta 1 tai 2 kertaa vuodessa eikä kuukausittain? Keväällä, mutta nykytrendin mukaan monesti myös syksyllä.