Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko trolli. Tavallaan ihan hyvä, mutta sit kuitenkin jotenkin just siinä kiusallisessa välissä ettei ole niin naurettava että olis hauska, eikä niin uskottava että menis läpi. Ei kellään köyhällä voi olla suoratoistoja. Sehän olis hiton tyhmää laittaa rahaa moiseen jos muutenkin on tiukkaa.
Köyhillä näitä suoratoistoja nimenomaan onkin. Minullakin on kaveri, joka maksaa burgerkingin palkalla kolmesta eri palvelusta lähes 40 e/ kk. Itselläni on periaate, että meillä on yksi palvelu kerrallaan käytössä. Muuten katsotaan ilmaista yleareenaa ja vastaavia.
No se on hänen valintansa. Ja jos hän kerran töissä on ja palkkaa saa, niin ilmeisesti rahansa sitten riittää tuohon. Joten mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ihmetytä muu kuin se että täällä osa porukkaa uskoo tämän jutun. Vielä tahallaan kirjoitettu nolosti ja lapsellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Nooo "koskaan" ja "mitään", enpä tiiä. Mutta jätskikiskalle ei todella kiinnosta mennä.
Ei minuakaan kiinnosta, mutta lapset saavat siitä iloa itselleen, niin käydään kyllä joka kesä pari kertaa ostamassa pallojätskit, vaikka sitten muulloin ostettaisiinkin taloudellisesti järkevämmin kaupasta. Ja onhan se mukava ja jopa halpa tapa antaa kiva kesämuisto, kun rantakioskista ostetaan jäätelö ja mennään merenrantakalliolle syömään ne. Makuvaihtoehtojakin on enemmän kuin kaupan tuuteissa (eikä hinta lopulta edes ole merkittävästi suurempi).
Uskomatonta, että tätäkin alapeukutetaan! Tötteröjäätelön syöminen jossain kivassa paikassa pari kertaa vuodessa on nimenomaan sellaista pientä luksusta, johon köyhälläkin on varaa. Sen voi sitten kompensoida vaikka syömällä hernekeittoa muutaman päivän, jos on tarvis. Eivät lapset sitä tajua, mutta muistavat miten kivaa oli syödä yhdessä jäätelöä rantakalliolla.
Jäätelöhän nyt sinänsä ei ole edes kovin terveellistä, joten ei välttämättä ole järkevää sekään, että jätetään tötteröt ostamatta ja ostetaan kaupasta neljä kertaa enemmän samalla rahalla. Tai kymmenen kertaa enemmän, miten tuo hintasuhde sitten meneekään. Ja kun ostetaan tötteröjäätelöä, niin siinä joku nuori saa kesätyöpaikan myyjänä, ja talouden rattaat pyörivät. Lapsille on myöhemmin paljon tärkeämpää se, että on hyviä muistoja lapsuudesta kuin se, että vanhemmat antavat pesämunaksi vaikka sen 400 euroa joka säästyi, kun ei ikinä ostettu jäätelöä jäätelökioskista.
On ihan eri asia, ettei ikinä osata säästää missään, kuin se, että välillä kulutetaan vähän enemmän johonkin, josta saa kivoja muistoja. Että vaikka meidän perheellä ei ole varaa kaikkeen, mitä kaverit saavat, niin oli varaa syödä jäätelöä rantakalliolla, ja jokainen sai valita juuri sen makuista jäätelöä kuin halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.
No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko trolli. Tavallaan ihan hyvä, mutta sit kuitenkin jotenkin just siinä kiusallisessa välissä ettei ole niin naurettava että olis hauska, eikä niin uskottava että menis läpi. Ei kellään köyhällä voi olla suoratoistoja. Sehän olis hiton tyhmää laittaa rahaa moiseen jos muutenkin on tiukkaa.
Köyhillä näitä suoratoistoja nimenomaan onkin. Minullakin on kaveri, joka maksaa burgerkingin palkalla kolmesta eri palvelusta lähes 40 e/ kk. Itselläni on periaate, että meillä on yksi palvelu kerrallaan käytössä. Muuten katsotaan ilmaista yleareenaa ja vastaavia.
Se on sentään töissä mutta kun näitä maksukanavia vilisee tt-tukielättien tiliotteissa joita Kela lueskelee.
Ne maksetaan luottokortin puolelta, eli eivät näy tiliotteelle. Tai näin ainakin minulla. Ei tullut vaihtoehtona sitä että olisi maksettu tililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kerron muutamia köyhien kummallisia olettamuksia ja omalle kohdalle sattuneita havaintoja:
- Köyhä ystäväni on yh-äiti, rahasta tosi tiukkaa, luottotiedot menneet, täräytti designer käsilaukun (2700€?!?), kaiken konkurssin keskellä pyöräytti vielä extra lapsen. Miksi?
- Toinen kaveri, joka tienaa keskiverrosti on varmaan jotenkin koukussa nettivaatekauppoihin. Ostaa vuodessa tuhansilla euroilla vaatteita ja kenkiä, joista osa jää täysin käyttämättä. Osti myös uuden, liian kalliin auton karmealla korolla. Ei tajunnut, että siihen pitää maksaa käsirahakin. On luonnollisesti jatkuvasti rahapulassa. Joutui ottamaan extra hanttihomman saadakseen auton kulut maksettua. Uupui ja kaikki meni ulosottoon. Autoa ei kuitenkaan myynyt?!
- Miehen kaveri menetti luottotiedot koska ei kuulemma ”vaan jaksanut maksaa jotain 30€ laskua”.
- Avioero: uuteen asuntoon pitää ostaa kaikki kalusteet uusina. Karsea määrä osamaksuja ja kovia korkoja. Osamaksuhelvetti, josta pian ulosotton asiakkaaksi. ”Avioero ajoi varattomaksi ja köyhäksi”. Noup, se oli ihan vaan se holtiton kulutus ja yli varojen eläminen.
- Autettiin miehen kaveria rahallisesti. Kaveri meni ostamaan tosi tyhmän tavaran osamaksulla/kulutusluotolla (airsoft pyssy) ja ne meni lopulta kaikki ulosottoon. Yritti paikata vahinkoa pelaamalla nettikasinoilla. Nyt ei ole luottotietoja ja vaikeuksia saada vuokra-asunto. Asuu kavereiden nurkissa. Harrasti seksiä ympäri kyliä ja sai sukupuolitaudin ja lapsen, jonka elämään ei osallistu mitenkään (ei kuulemma jaksanut käyttää ehkäisyä).
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä itse kuvitella, että eläisit vaikka vuosia niin ettei sulle tule koskaan ylimääräistä menoa. Sellainen voi olla esim. nuo silmälasit, auton korjaus, sairaalalasku, joku välttämätön remppa.
Olen elänytkin, opiskelijana.
Tulojeni mukaan.
Silmälaseja saa halvalla ja ilmankin pärjää tarvittaessa jonkun aikaa. Itse käytin aikoinaan Tiimarista ostettuja 10 markkaa maksaneita rillejä hetken, kun paremmat rillit hajosivat. Autoa köyhä ei tarvitse, julkisilla kuljetaan tietysti. Sairaalalaskun maksaa toimeentulotuki.
Kyllä se niin vaan on, että ainoat pakolliset on ruoka, välttämättömät vaatteet ja katto pään päälle. Ja ne on kaikille taattu toimeentulotuesta.
Pikavipeillä ja osamaksulla pitäisi olla joku tuloraja, niin ettei köyhät ja yksinkertaiset pilaisi elämäänsä niillä.
Moni joutuukin lopulta velkajärjestelyyn ja edunvalvontaan, kun eivät itse osaa. Näitä joutuu yhteiskunta makselemaan sitten.
Sä oot kyllä harvinaisen kusipäinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pidemmän päälle nämä "älä osta netflixiä katso nettitvtä ilmaitteeksi", "älä osta jäätelöpalloa kojusta osta kaupasta halvin tuutti" etc. ovat aika kuluttavia. Lapsena tarvi kaikesta säästää, mutta kun kerrankin pääsi syömään heseen, ostaa sen jäätelöpallon etc. oli se kyllä luksusta. Mielenterveys siinä ikuisessa pihistelyssä lähtee. Tietenkin pitää valita tarkoin mitä ostaa kun on tiukkaa, mutta ei sitä köyhyyttä kannata liikaa korostaa ainakaan lapsille.
Niin juuri. Ja lisäksi onhan se aika ankeaa, että kun haluaisi nähdä vaikka Netflixin hienon shakista kertovan sarjan Musta kuningatar, pitäisikin katsoa telkkarista vaan Temppareita ja Ensitreffejä. Kuitenkin sen Netflix-sarjan saa nähtäväkseen 8 eurolla (kuukaudessa ehtinee katsoa), niin jos oikeasti kiinnostaa ja saa siitä sisältöä elämään, niin on se fiksu sijoitus päämäärättömän kanavasurffailun sijaan.
Ja jos kerran, kaksi kesästä antaa lapselleen sen kivan kokemuksen, että voi ostaa pallojätskin, niin eipä sekään ihan hirveää tuhlausta ole. Ankeaa se, jos lapselle ei koskaan voi antaa sitä, mitä tämä toivoo, vaan aina ohjaa sinne Pirkka- ja Rainbow-merkkeihin (joissa on hyviä jätskejä myös), mutta ankeaa sekin on, ettei koskaan mitään saa, ja kaiken perustelee aina niin, että käytetään vain nimimimäärä rahaa kaikkeen.
Nooo "koskaan" ja "mitään", enpä tiiä. Mutta jätskikiskalle ei todella kiinnosta mennä.
Ei minuakaan kiinnosta, mutta lapset saavat siitä iloa itselleen, niin käydään kyllä joka kesä pari kertaa ostamassa pallojätskit, vaikka sitten muulloin ostettaisiinkin taloudellisesti järkevämmin kaupasta. Ja onhan se mukava ja jopa halpa tapa antaa kiva kesämuisto, kun rantakioskista ostetaan jäätelö ja mennään merenrantakalliolle syömään ne. Makuvaihtoehtojakin on enemmän kuin kaupan tuuteissa (eikä hinta lopulta edes ole merkittävästi suurempi).
Uskomatonta, että tätäkin alapeukutetaan! Tötteröjäätelön syöminen jossain kivassa paikassa pari kertaa vuodessa on nimenomaan sellaista pientä luksusta, johon köyhälläkin on varaa. Sen voi sitten kompensoida vaikka syömällä hernekeittoa muutaman päivän, jos on tarvis. Eivät lapset sitä tajua, mutta muistavat miten kivaa oli syödä yhdessä jäätelöä rantakalliolla.
Jäätelöhän nyt sinänsä ei ole edes kovin terveellistä, joten ei välttämättä ole järkevää sekään, että jätetään tötteröt ostamatta ja ostetaan kaupasta neljä kertaa enemmän samalla rahalla. Tai kymmenen kertaa enemmän, miten tuo hintasuhde sitten meneekään. Ja kun ostetaan tötteröjäätelöä, niin siinä joku nuori saa kesätyöpaikan myyjänä, ja talouden rattaat pyörivät. Lapsille on myöhemmin paljon tärkeämpää se, että on hyviä muistoja lapsuudesta kuin se, että vanhemmat antavat pesämunaksi vaikka sen 400 euroa joka säästyi, kun ei ikinä ostettu jäätelöä jäätelökioskista.
On ihan eri asia, ettei ikinä osata säästää missään, kuin se, että välillä kulutetaan vähän enemmän johonkin, josta saa kivoja muistoja. Että vaikka meidän perheellä ei ole varaa kaikkeen, mitä kaverit saavat, niin oli varaa syödä jäätelöä rantakalliolla, ja jokainen sai valita juuri sen makuista jäätelöä kuin halusi.
Alepeukutukset saattoivat tulla siitä, että aloittajan lapsen jäätelön olisi pitänyt maksaa joku muu (kummitäti) kuin lapsen omat vanhemmat. Mä ymmärrän ihan hyvin, että joskus on hyvä valinta syödä pari päivää hernekeittoa ja tarjota lapsilleen jätskit. Mutta ei niin, että jonkun muun pitäisi ostaa lapsille jätskit. Ja perheelle vielä joulukinkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Ihmiset ei ole loogisia aina. Ne ei tee aina hyviä ja järkeviä valintoja, ainakaan ulkopuolisen silmin. Siitä olen eri mieltä etteikö sitten "saa" valittaa leipäjonoon liittyvistä asioista. Sehän on hänen arkea ja elämää, mistä sitä nyt muustakaan puhuisi. Minäkin valitan monesta asiasta, vaikken edes halua tai jaksa muuttaa niitä juttuja mitenkään. Valitan kun koirani ärsyttävästi haukkuu ja hyppii, vaikka minähän sen itse olen kouluttanut huonosti. Tai valitan kun sukat ei kestä kuin lyhyen käytön, vaikka itse tykkään hiihtää parketilla ja ostan halpoja sukkia.. ja ties mitä, osa aitoa ja vakavaa huolta, osa täysin urpoa länkytystä. Kyllä se köyhäkin saa vähän länkyttää lämpimikseen, ei se meinaa etteikö ois jopa ihan nöyrä ja kiitollinen ja mitä nyt köyhän "kuuluukin" olla. Kyllä ystävälle voi sanoa ettei ollut kovin hehkeetä seistä sateessa leipäjonossa tänään, kun leipäkin oli sitte kivikovaa.
Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä säästäväisen keskituloisen tekee pahaa katsoa köyhän ystävän huonoa rahankäyttöä. Ystäväni ostaa esimerkiksi usein kahviloista kahvia, vaikka kupin hinnalla saisi koko paketin. Hän saattaa ostaa Pepsi Maxin kioskilta, vaikka saisi ison pullollisen kaupasta samalla hinnalla. Annoin hänelle joululahjaksi 100 euron lahjakortin Lidliin, että hän ostaisi ruokaa, niin hän osti koko rahalla kaikenlaista krääsää sieltä. Kun itse olin opiskelija, ostin aina opintotuen saatuani kaapin täyteen näkkileipää, makaronia, jauhoja tm., ettei tarvitse nähdä nälkää, jos rahat loppuu. Ystäväni ei osaa ennakoida edes seuraavaa päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea apu on opettaa köyhää olemaan tuhlailematta. Vaatia että köyhä ei kuluttaisi. Paheksua köyhää jos tämä kuluttaa turhaa.
Saahan se köyhä kuluttaa, ja moni kuluttaakin. Moni velaksikin jos voi. Mutta se tarkoittaa usein että taloudellista pelivaraa on 0€, turha sitä on itkeä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ns rikkaat kaverit ovat yleensä sieltä ja syvältä ,vaikka kuinka sinulla menisi huonosti niin eivät auta.Kaverilla on satoja tuhansia tilillä ja omistaa pari asuntoa.. Toinen kaveri kusessa velkojen kanssa..kertoi asiasta rikkaalle kaverilleen mutta ei hyödyttänyt..rikas kaveri lupasi tarjota juomat!! Kiitti vit..Tuokin mulkvisti oli rahansa perinyt eikä työllään..heti muuttui kun rikastui.Oikea ystävä menee pankkiin ja pelastaa ystävän jos riittävästi massia..
Uskotko itsekään tuohon, mitä kirjoitat? Jos uskot, niin voin kertoa sinulle, että ihminen joka on kerran ryssinyt kunnolla raha-asiansa, tekee sen luultavasti heti perään uudestaan. Sinun tekstisi kuulostaa siltä, että sinä olet juuri niitä, jotka joutuvat uudestaan pulaan. Kuinka paljon onkaan ihmisiä, jotka vanhemmat tai sukulaiset ovat pelastaneet ja ovat hetken päästä taas pulassa. Sama velkajärjestelyn kanssa, netti on täynnä kertomuksia siitä, miten on velkannuttu uudestaan ja yritetty pyytää uutta velkajärjestelyä vähän päästä siitä, kun luottotiedot on palautuneet. Ja köyhä ja veloissa olen itsekin, että ei sillä, toki rikas pelastaja sopisi minullekin...
Sekin oli älyttömyyden huippu, kun jossain iltalehdessä oli juttu, miten köyhyysrajalla elävä nuori nainen oli voittanut kunnon summan rahaa (käsittääkseni muutaman kymppitonnin) jossain rahapelissä ja hän ilmoitti siinä omalla nimellään ja naamallaan, ettei aio pitää niitä rahoja vain itsellään vaan kertoi auttaneensa ja auttavansa muita köyhiä. No, kauankohan hänellä niitä rahoja sitten mahtoi riittää ja mahtoivatko mennä hyvään tarkoitukseen ja hyödyksi niille, joille hän niitä jakoi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron muutamia köyhien kummallisia olettamuksia ja omalle kohdalle sattuneita havaintoja:
- Köyhä ystäväni on yh-äiti, rahasta tosi tiukkaa, luottotiedot menneet, täräytti designer käsilaukun (2700€?!?), kaiken konkurssin keskellä pyöräytti vielä extra lapsen. Miksi?
- Toinen kaveri, joka tienaa keskiverrosti on varmaan jotenkin koukussa nettivaatekauppoihin. Ostaa vuodessa tuhansilla euroilla vaatteita ja kenkiä, joista osa jää täysin käyttämättä. Osti myös uuden, liian kalliin auton karmealla korolla. Ei tajunnut, että siihen pitää maksaa käsirahakin. On luonnollisesti jatkuvasti rahapulassa. Joutui ottamaan extra hanttihomman saadakseen auton kulut maksettua. Uupui ja kaikki meni ulosottoon. Autoa ei kuitenkaan myynyt?!
- Miehen kaveri menetti luottotiedot koska ei kuulemma ”vaan jaksanut maksaa jotain 30€ laskua”.
- Avioero: uuteen asuntoon pitää ostaa kaikki kalusteet uusina. Karsea määrä osamaksuja ja kovia korkoja. Osamaksuhelvetti, josta pian ulosotton asiakkaaksi. ”Avioero ajoi varattomaksi ja köyhäksi”. Noup, se oli ihan vaan se holtiton kulutus ja yli varojen eläminen.
- Autettiin miehen kaveria rahallisesti. Kaveri meni ostamaan tosi tyhmän tavaran osamaksulla/kulutusluotolla (airsoft pyssy) ja ne meni lopulta kaikki ulosottoon. Yritti paikata vahinkoa pelaamalla nettikasinoilla. Nyt ei ole luottotietoja ja vaikeuksia saada vuokra-asunto. Asuu kavereiden nurkissa. Harrasti seksiä ympäri kyliä ja sai sukupuolitaudin ja lapsen, jonka elämään ei osallistu mitenkään (ei kuulemma jaksanut käyttää ehkäisyä).
No ei nämä nyt mitenkään leimallisesti KÖYHIEN hankintoja ole. Harvinaisia ovat väestötasolla missä tahansa tuloluokassa. Eihän järjetön shoppailu koskaan järkevää ole - ei edes, vaikka olisi varakaskin - mutta aika huonoja esimerkkejä nuo ovat köyhyydestä, koska kovin harva tuollaista tekee.
Ja tuo, ettei vaan jaksa maksaa 30 euron laskua, kielii kyllä masennuksesta. Itse en ole köyhä, mutta meni minullakin toisen lapsen vauva-aikana koko ajan laskuja jopa ulosottoon (mitä ei siis normaalisti tapahdu koskaan) kun unenpuutteen ja vauva-arjen tiimellyksessä vaan unohtelin asioita, ja esim. kesämökille mennessä unohdin ilmoittaa operaattorille väliaikaisesta osoitteesta (joo, oli tyhmää etten maksanut vaan postille kaikkien postien kääntämisestä, mutta ajattelinpa säästää rahaa ja kääntää vain ne, jotka piti), jolloin laskut jäivät eteisen matolle odottamaan. En ollut masentunut, mutta muuten hajamielinen tuossa elämäntilanteessa. Jälkeenpäin se tuntuu oudolta, koska normaalisti EN ole sellainen (ja muistan jopa laskujen eräpäivät ilman että katson kalenteriin). Joten veikkaan, että joku masennus voi aiheuttaa vähän samanlaista holtittomuutta.
Ja nettipelaaminen on alkoholismiin verrattava sairaus.
Huomasin, että kirjoitit ystäväsi puolesta, mutta joka tapauksessa noin...
Uskomaton ketju! Suomalainen köyhä ostaa päivittäin pullansa paistopisteeltä, maksaa useammasta suoratoistopalvelusta ja ostaa jätskinsä tötteröitä kioskilta. Ja vielä omistaa luottokortin.
Olen asunut muuallakin kuin Suomessa, ja muualla köyhät asuvat pahvilaatikossa ja ilahtuvat jos ohikulkija antaa vähän ruokaa. No eipähän tarvitse jatkossa miettiä, minne omat hyväntekeväisyysrahansa laittaa.
Tuli muuten mieleen juttu eräästä pahasti velkaantuneesta miehestä, josta oli muutamia vuosia sitten juttu jossain. Mieheltä kysyttin, että mistä hänen velkakierteensä alkoi. Vastaus oli, että hän oli säästänyt sängyn ostoa varten rahaa, mutta kun hän meni ostamaan haluamaansa sänkyä, liikkeessä eivät hänen rahansa kelvannutkaan. Miehen piti ottaa joku sen liikkeen tili - joka tietysti oli jonkun rahoitysyhtiön, joka veti omat käsittelymaksunsa ja korkonsa.
Monia valintoja mies teki tietysti tuon jälkeen. Mutta juttu on jäänyt mieleen. Ja aina kun köyhää käsketään säästämään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa varakas tuttuni on hyvin nuuka eikä tuhlaa senttiäkään turhuuksiin. Ei osta take away kahveja, jäätelötötteröitä. Se, että ystäväsi ehdottivat tuota jäätelöasiaa, oli todennäköisesti nimenomaan yritys auttaa teitä itseänne oppimaan säästäväiseksi. Auttaa teitä auttamaan itseänne. Köyhillä ei tunnu aina olevan taloushallintaa... Kaikki menee, mitä tulee, ja mihin? Kannattaa aloittaa säästämään ja sijoittamaan, heti kun vain mahdollista, niin pienellä summalla kuin vain kykenee...
Miksi joku olettaa, että köyhät eivät tiedä, miten säästää? Tai miten kannattaa ostaa tarjouksesta? Tai hankkia lisätuloja? Tai jotain muuta itsestään selvää? Köyhyys ei ole synonyymi tyhmälle. Juuri tuo on sitä alentuvuutta kun luullaan, että köyhä ei itse ymmärrrä tai tiedä ihan itsestäänselviä asioita.
No, ap ainakin todisti tyhmyyden todeksi omalla kohdallaan. Ja aika moni köyhä on minullekin todistanut ihan irl. Eräskin ystäväni, elää työmarkkinatuella ja käy leipäjonossa, koska on "ylikorkea vuokra". Naapurikunnassa saisi vuokrakämppiä puoleen hintaan, mutta kuka nyt "landelle" muuttaisi! Vaikka julkisilla matka sieltä on kokonaista 20 minuuttia pidempi "isolle kirkolle" ja hinta on sama. Plus että ystäväni on 60 v, eli tuskin tarvitsee työmatkaakaan enää ikinä ajatella.
Tämän lisäksi hän käy ostamassa JOKA PÄIVÄ pullan tai viinerin kaupan paistopisteestä. Ilmeisesti syyllistyin törkeään humble bragiin kun kysyin siltä, miksei se osta jauhoja, sokeria ja hiivaa, kun parin päivän pullien hinnalla saisi kuukauden pullat?
Itsekin elän työmarkkinatuella, enkä joudu käymään leipäjonossa ja valittamaan niiden huonosta tarjonnasta kuten tuo (entinen) ystäväni. Koska minä osaan ynnälaskua.
No onhan se nyt typerää 60-vuotiaalle alkaa opettaa, että pullaa voi leipoa itsekin. Etenkin, jos kyse on naispuolisesta henkilöstä, niin hänet on luultavasti elämänsä aikana kyllästetty leivontaohjeilla. Tottakai silloin ärtyy, että joku alkaa sormi pystyssä opettaa, että "oletko koskaan kuullut, että voisit leipoa itse" ja "osta mieluummin vehnäjauhoa, hiivaa, sokeria, kardemummaa..." Minäkin ärsyyntyisin, jos joku alkaisi laukoa minulle itsestäänselvyyksiä.
Hän osti viineriä paistopisteeltä, koska tykkää juuri siitä. Ehkä kotona tehty pulla tai viineri ei maistu hänelle. Tai sitten hän ei jaksa leipoa. Ehkä hän jopa inhoaa leipomista.
Mutta erityisesti ihmettelen sinun motiiviasi puuttua tähän. Hänen viinerinsä tuskin rasittaa omaa talouttasi tai on mikään ongelma sinulle muutenkaan. Joten miksi sinun piti alkaa luennoida hänelle leipomisesta?
Missä kohtaa sanoin luennoineeni? Minä KYSYIN ällistyneenä, miksei kaveri leivo itse, kun tuntui niin perin merkilliseltä että leipäjonossa käyvä ihminen ostaa kuitenkin paistopistepullia, jotka ovat sitäpaitsi heikkolaatuisempia kuin itse leivotut.
Olimme siis pyöräretkellä, ja kaveri pyysi että pysähdymme kaupan eteen ja vahdin hänen pyöräänsä sillä välin kun hän hakee päivittäisen pullansa. Kaveri siis teki minut osalliseksi pullanhaustaan ja vielä selitti että on päivittäinen tapa. Tuppisuunako siinä olisi pitänyt seistä?
Ilmeisesti köyhille kavereille ei passaa puhua mitään, ettei vaan syyllisty alentumiseen.
Kaverisi on siis jotenkin velkaa sinulle, vähintään selityksen ellei elämäntapojensa muuttamista, jos jouduit hänen pyöräänsä vahtimaan. Oletpa hieno ystävä.
Pullien leipominen tulee muuten kalliimmaksi kuin sen yhden pullan ostaminen.
Hei mutta kaveri sentään "teki hänet osalliseksi pullanhakuun". Siis huh huh..
Saa kai sitä valittaa joskus ystävälleen oman elämän vaikeuksia, ilman että kaveri alkaa jeesustella ja neuvoa! Mullakin ois elämä helpompaa kun ois enemmän rahaa, siis ratkaisevasti enemmän! Esim 500e lisää kuussa voisi todella muuttaa niin paljon, niin paljon. Mutta jos kaveri lähtee tohon näsäviisastelemaan että mun kannattais varmaan itse leipoa leivät tai olla valittamatta niin HUH HUH!!
Mitä sellasessa edes säästää jos alkaa itse leipoa pullat ja leivät? 6 euroa? 2 euroa? 15 euroa? Siis ihan yks hailee, köyhä on köyhä, ei se oo paristakympistä kiinni.
Enkä edes OSAA leipoa, pitää siihenkin laskea tietty määrä hävikkiä kun opettelen tekemään ihanaa ja herkullista pullaa. Ja se opiskeluvaihe pitää sitte jauhaa ihan ok/tylsää itseleivottua pullaa. Jes.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nain-voit-saastaa-satasia-ruokakulu…
Marttojen laskelmien mukaan nelihenkinen perhe säästää vuodessa satoja euroja jos leipoo leivät itse. Tuo kaverini säästäisi noin 300 e vuodessa, jos leipoisi pullat itse jokapäiväisen ostamisen sijaan.
Mutta pikkurahojahan ne.
Minusta on oikeasti järkyttävää miten moni tällä palstalla tuntuu ajattelevan, että jos ei voi säästää satoja euroja kerralla, ei kannata säästää ollenkaan.
Minä muuten kerron ongelmistani ihmisille vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada neuvoja ja uusia näkökulmia. En käsitä miksi puhuisin vain ruikuttaakseni. En kaipaa mitään päänsilitystä keneltäkään, jos minulla on ongelma jota en osaa ratkaista, tahdon nimenomaan NEUVOJA. Joten tottakai jos joku kertoo minulle ongelmistaan, yritän neuvoa, koska oletan että siksi siitä minulle puhutaan!
-se pullanhakua odottanut-
Lakkaa korjaamasta ihmisten ongelmia kun ne ei sitä sulta halua. Se tekee ihmissuhteista huonoja ja jakaa vaan negatiivista tunnelmaa. Lopputuloksena voit olla "oikeassa" mutta kenenkään elämä ei muutu mitenkään, on vain huono mieli. Jes. Ei järkeä.
Ja eikö kaverin pulla maksanut euron/pv? Eli vuodessa 365e? Säästääkseen pitäisi itse leivottuna pullan maksaa 5e vuodessa. No miten vaan.Ja joskus ihmiset vain haluaa valittaa, se on tervettäkin. Jos sun kaveri tienais 100 000e vuodessa, se vois silti valittaa raha-asioista. Ja sulla ois varmaan taas kaikki neuvot ja kevyt halveksinta. Näin se vaan menee, inhimillistä kaikki.
Minä tienaan eikä tulisi mieleenikään valittaa raha-asioista. Mä kun osaan käyttää rahojani järkevästi, Osaan säästää ja sijoittaa. Osasin tehdä niin jo ennenkuin tuloni ylittivät sata tonnia. Jos menisin valittamaan kaverilleni, miten rahat ei riitä, koska tuli ostettua helikopteri, todellakin toivon, että kaverini sanoisi mulle suorat sanat.
Mä ymmärrän, että ihminen valittaa asoista, joille ei voi mitään. Esim jos kaverin puoliso kuoli, kaverini sairastui syöpään, kaverini dementoitunut äiti ei saa hoivakotipaikkaa tms. Mutta en siedä tippaakaan ruikutusta vaikeuksista, jotka on ihan itse aiheutettu ja joista vielä ihan itse pääsisi eroonkin, mutta ei viitsitä eikä haluta.
- eri -Valittaminen on vaan inhimillinen juttu. Sinä et sitä tee, mutta pitäisin ihan normaalina jos tekisit. Mun naapuri on hyvätuloinen ja harmitteli kun loma-asunnot Italiassa ja Ranskassa seisoo nyt tyhjänä ja matkustelu on hankalampaa korona-aikaan.. jotain blaa blaa kuluja pitää maksaa vaikkei voi nauttia samalla tavalla niistä kämpistä. Kuuntelin puolella korvalla nyökytellen, että "onhan se mälsän kuuloista". Voisinhan mä siihenkin täräyttää että "onko järkeä, voisit muuhunkin rahasi käyttää" ja ties mitä, mutta ei kuulu mulle.
Ja tietysti ne valituksen aiheet on himppaset erilaisia rikkaalla ja köyhällä. En silti lähtis kummankaan elämää sivusta korjaamaan pyytämättä. Varsinkaan jos kyse on jostain aika pienestä isommassa kuvassa, kuten se päivän pulla, joka voi olla elämän yksi suurimmista iloista.No tuohan kuuluukin juuri niihin asioihin, joille naapurisi ei voi mitään.
Mä ymmärrän ilon päivän pullasta, mutta sitten ei pidä valittaa leipäjonon antimista, koska ei ole käyttänyt niitä mahdollisuuksia, joilla ei tarvitsisi mennä koko leipäjonoon. Esimerkiksi muutto naapurikaupunkiin 20 minuutin päähän halvempaan asuntoon. Ei tarvitsisi käydä leipäjonossa ja saisi päivän pullansakin ihan ilman valittamista. Jos valitsee ihan itse kalliimman asumisen ja sen myötä leipäjonot, sitten lopettaa valinnastaan valittamisen. Nyt ei ollut kyse eses jonnekin korpeen satojen kilometrien päähän muuttamisesta. Ymmärrän, mistä tämä pullatyypin kaveri puhuu, koska mullakin on kaveri, jolla ei olisi varaa asua vuokralla Helsingissä, mutta hän mieluummin kituuttaa pienellä eläkkeellään kuin muuttaa esim Espooseen tai Vantaalle. Hänellä ei ole edes kyse enää työpaikan lähellä asumisesta, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voisi muuttaa vaikka Keravalle ja tadaa, rahat riittäisivät ihan hyvin.
Usein eläkkeellä olevat ovat aika riippuvaisia tukiverkostoistaan, eivätkä kaikki muutenkaan ole niin reippaita ja rohkeita, että tuosta noin vaan muuttavat yksin täysin uudelle paikkakunnalle. Samoista syistä hyvätuloisetkin kiintyvät kotiseutuihinsa, kun ovat siellä jo aikansa asuneet, ystävät ja tutut paikat ovat siellä, ja ei vaan enää nuoruusvuosien jälkeen ole niin seikkailuhenkinen, että noin vaan muuttaisi.
Joten en minä sitä ihmettele, etteivät ihmiset muuta. Ja Helsingistä ei kannata muuttaa Espooseen tai Vantaalle, koska asumiskulut eivät ratkaisevasti pienene (Espoossa voi olla jopa kalliimpaa), mutta sen sijaan matkalipun hinta Helsinkiin kallistuu. Espoossa on paikoin huonompi joukkoliikenneverkosto. Ja Kerava on pikkupaikkakunta. Jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei ole ehkä niin sanottua, että pikkupaikoissa hänen tarvitsemansa palvelut toimisivat yhtä hyvin, jos siis jotain erikoisempia tarpeita on.
On niin helppo ehdotella muille muuttamista, mutta usein nämä ehdottelijat eivät itsekään haluaisi muuttaa.
Niin, se on aika jännä, että joillain pääkaupunkiseudulla asuvilla tukiverkostoja on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Kummasti osaavat kaikki liikkua julkisilla. Mutta joidenkin on ihan pakko asua Helsingissä, vaikka tukiverkostot voivat aivan yhtä hyvin tulla vaikkapa Vantaalle. Nythän AB lippu maksaa ihan tasan saman verran, matkustatko sillä Helsingin sisällä vai Helsingistä Vantaalle tai Helsingistä Espooseen, kunhan vyöhyke on sama AB. Aiemmin tilanne olikin vähän eri, kun kaupungin rajan ylittäminen nosti bussilipun hintaa. Piti ostaa seutulippu, vaikka matkaa olisi ollut vain pari kilometriä. Nythän tilanne on jo toinen.
Mä olen asunut elämäni aikana niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin enkä ole yhdessäkään muutossa kokenut muuttavani vieraalle paikkakunnalle. Samaa pääkaupunkiseutuahan tämä on. Tajuan kyllä sen, jos muuttaisi Helsingistä Tampereelle tai Juupajoelle, mutta mun kaverini asuisi edelleenkin pääkaupunkiseudulla, vaikka asuisikin Vantaalla tai Espoossa. Ei hänellä Helsingissäänkään ole mitään hyviä naapuruussuhteita, joista ei haluaisi luopua. On muuttanut Helsingin sisälläkin jo monta kertaa.
Mutta joo, aina löytyy jokin syy, miksi ei voi eikä kykene. Mä vaihdan aina heti puheenaihetta, jos tämä kaverini alkaa ruikuttaa rahatilanteestaan. Totean vain jotain tyyliin "no sellaista se on" ja alan puhua jostain muusta. Hän tietää ihan itsekin, että voisi muuttaa rahatilanteensa paremmaksi. Ja kun ei halua, ihan turha mullekaan valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksupäivänä pitää maksaa vuokra, sähköt, netti, puhelimet, mahdolliset luottojen ja lainojen lyhennykset, jne.
Eri kyllä maksupäivänä heti menee iso osa rahoista. Jos sen rahan säästäisi ruokaostoksiin, kaikki menisi perintään ja se vasta tulisi kalliiksi.
Asia on katsos niin, että köyhälle ei jää hirveästi käteen pakollisten menojen jälkeen.Luotot ja lainojen lyhennykset. Niinpä. Monesti näissä köyhyyskeskusteluissa nousee esille se, että rahat menee laskuihin. Pakollisia laskuja on asumiskulut, vakuutukset, netti, puhelin ja terveyskulut. (työssäkäyvillä polttoaine/linkkukortti) Mutta usein just näillä köyhillä löytyykin osamaksuja, luottoja, lainoja jne
Vai niin, tämäkään ei ole siis köyhälle salittua. Monella hyvin toimeentulevalla on useampikin luottokortti, joita sitten maksellaan kun jaksellaan. Niillä korteilla matkustellaan, käydään ravintoloissa ja biletetään. Mutta heille se on OK.
Kerron sulle syyn, miksi köyhillä on luottoa. Köyhillä ei ole yleensä MITÄÄN rahaa säästössä, vaan kaikki menee elämiseen. Jos tulee joku tilanne, että on käytettävä ylimääräistä rahaa, niin se pitää lainata jostain. Ei tarvitse olla edes mikään vakava tilanne. Riittää että silmälasit hajoaa, siihen menee yhtäkkiä monta sataa euroa. Miten siitä tilanteesta pitäisi selvitä? Älä sano että säästämällä etukäteen, koska kaikki rahat menevät elämiseen.Monella köyhällä on myös opinto- ja asuntolainaa, jotka on maksettava pois vaikka olisi huono elämäntilanne sillä hetkellä.
Kyllä ne luottokorttivelat on maksettava vähän toiseen tahtiin kuin tuo esittämäsi "maksetaan kun jaksetaan". Mitenkä se säästäminen niihin velkoihin onnistuu ns. jälkikäteen? Tuskin mitenkään, kun kaikki raha menee sitä kyytiä kun tuleekin. Sitten kun vielä on ne luotot ja osamaksut tikittämässä korkoa, (katsos kun köyhä ei tajua mitä esim. osarin 400%:n vuosittainen korko tarkoittaa euroina) niin ei ihme, ettei jatkossakaan riitä mihinkään elämiseen. Silloin vasta voi ostaa, kun voi sen tuotteen tai hyödykkeen maksaa siten, ettei talous ole hankinna jälkeen kuralla seuraavat kuukaudet. Specsaversiltä saa silmälaseja halvimmillaan parilla kympillä, että eipä tuon suuruiseen hankintaan mitään luottokorttia tarvita. Rahat voi kerätä vaikka pulloja keräämällä jos on oikea hätä ja sosiaalitoimisto usein myöntää tukea välttämättömään hankintaan.
No tuota kommenttia odotinkin. Silmälaseja EI SAA MISTÄÄN parillakympillä. Se parikymppiä voi olla jonkun tiettyjen sankojen hinta, mutta ne linssit maksavat siihen päälle monta sataa. Ei kukaan pelkillä sangoilla pärjää. Tuollainen mainonta on harhaanjohtavaa, koska linssien hinta on aina yksilöllinen ja määräytyy sen mukaan millaiset tarvitsee. Sitä ei voi laittaa mainokseen.
Specksaverillä on usein tarjouksia. Pokat taitaa olla hintaluokassa 20, 70, 90 ja 120 euroa näissä tarjouksissa. Linssit kuuluvat tuohon hintaan. Jos linsseihin haluaa erikoiskäsittelyjä se maksaa lisää. Viimeksi tarjouksessa oli kahdet lasit yksien hinnalla. Valitsin kahdet 120 en kehykset plus kovapinnoitteen ja heijastuksen eston molempiin. Koko satsi maksoi 200 e. Ei lainkaan paha mun mielestä .
En mä tiedä onko se luennointia ja neuvomista, voi olla ihan normaalia keskustelua. Mutta pienituloista saattaa helposti loukata vahingossa, jos ei itse tajua miten herkkä ja vaikea aihe raha on.
Mutta ap listasi mun silmissä aivan normaaleja asioita.. esim minunkin hyvätuloiset ystävät keskenään puhuu tasan samaa, että joulu on kallis, kaikkeen ei oo varaa. Ei mulle tulis mieleen tarjota jollekin siinä kinkkua ostaa. Ja kertoisin itsekin että juu, meillä on nyt säästetty jälkiruuissa kun ne on yleensä meillä joulun rahareikä. En tiedä onko ap suoraan sanonut "voitko ostaa meille kinkun, meillä ei ole varaa ruokaan" vai vain taivastellut miten joulu syö massit. Samaa sanoo niin moni, en tiedä kuka heistä oikeasti syö hernekeittoa kynttilänvalossa.
Tai toi jäätelökioskijuttu. Edelleen ihan normaalia ettei halua kiskalle, vaikka vaan oman periaatteen takia. Loppu on sitten ap:n tulkintaa, että kaupasta jäätelön hakeminen on jotain halveksuntaa ja läksytystä... eiköhän se kummi ois tehnyt saman vaikka ois ollut rikas lapsi joka pyytää jätskiä.