Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Miksi muuten aina korostetaan, että pitää ostaa punalappuisia tuotteita? Eiväthän ne aina ole se halvin vaihtoehto. Eilen ostin yhden punalappuisen soijajugurtin, joka maksoi silti enemmän kuin maustamaton litran tavallinen jugurtti. Ja leivässä alunperin kalliimpi voi punalaputettunakin olla edelleen kalliimpi kuin halvemmat leivät. Joten ne, jotka oikein joutuvat ostamaan ylimääräisen pakastimen hamstratakseen punalapputuotteita, eivät kyllä todennäköisesti säästä mitään - hamstraavat vain pakkomielteensä vuoksi miettimättä, mitä oikeasti tarvitsevat ja mikä oikeasti tulee halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden pitäisi maksaa sun eläminen? Kuulostaa loisimiselta. Parempi opettaa lapsille, että nyt eletään näillä tuloilla mitä on ja pyritään, että siihen joskus olisi vielä parempi rahatilanne ja sitten voidaan ostaa ne jäätelötötteröt tai kalliimmat joululahjat jne.

En ole loisimassa mitään. Onko kohtuuton toive, että kummitäti ostaisi kolmen euron jäätelön tytölle sen sijaan, että ensin etsitään ajan kanssa kauppa ja sieltä 1.5 euron jäätelö? Mikä järki?

Ja jos tuo on mahdoton toive niin eikö olisi ihan kohtuullista, että voisi edes jättää nuo opettavaiset luennot ja humble bragin väliin?

Ap

Ihan hyvä tuloisetkin käyttävät järkeään raha asioissa ja todellakin on melko tyhmää ostaa kallisjäätelötötterö kioskilta kun kaupasta saa halvemmalla. Ei Suomessa hyvätuloisetkaan voi syytää rahojaan mihin tahansa, muuten olisivatkin köyhiä. Köyhät on monesti tyhmiä rahan käytössään tuloihinsa nähden.

Pienellä kokemusperäisellä otannalla olen päätynyt samaan johtopäätelmään köyhyyden syntyyn vaikuttavista mekanismeista. Joku ikivanha sanontakin kuuluu: "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot."

Vaikka ketjussa on jo päästy talkootyöhön asti, kommentoin vielä tuota Netflixiä. Sehän tosiaan maksaa alle kympin kuussa, ja vaikka perheellä olisi kaksikin suoratoistoa samaan aikaan, niin kyse voi olla siitäkin, että perheen lapsista toinen halusi toisen ja toinen toisen - JA saattaa myös olla, että ne ovat suunnilleen ainoat tuontyyppiset hankinnat, mitä heille on kustannettu. Jos nyt mietin omia lapsiani, niin itse asiassa Netflix on niitä halvimpia juttuja, mitä heille ostellaan, siis kuukausitasolla. Joten jos suoratoistot on se keino saada perheen teinit pysymään kaveripiirin jutuissa mukana, niin onhan se aika halpa keino - etenkin, kun niitä suoratoistoja ei tarvitse pitää joka kuukausi. Useinhan teineillä ja varhaisteineillä on toivelistalla kaikkea mahdollista peleistä ja pelikoneista Mäkkärillä notkumiseen ja leffassa käymiseen (limuine ja poppareineen). Joten jos jo kaikesta tällaisesta on kieltäydytty ja selitetty teinille, että ei ole varaa, niin onhan se ihan kohtuullista sallia heille edes tuollainen kuukausitasolla halvaksi tuleva huvitus.

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sitä mieltä, että ihmisiltä hämärtyy todellisuus, jos he elävät pelkillä tuilla pitkään tai jos niin on tapahtunut jo lapsuudesta asti. Jonkun muun pitäisi aina maksaa kaikki ja sitä pidetään ihan normaalina.

Tässä esimerkkejä, joita olen todistanut ihan itse:

Yksi tuttava on ollut töissä viimeksi kahdeksan vuotta sitten ja hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hän asui kaupungin keskustassa kaupungin vuokratalossa, mutta halusi muuttaa. Uuteen asuntoon oli tarkat kriteerit. Tietynlainen parveke, oma sauna, ei muovilattiaa jne. Viimein hänelle tarjottiinkin kaupungilta toiveet täyttävää asuntoa, mutta jääkaappi oli liian vanhanaikainen. Hän valitti ja asuntoon ostettiin uusi jääkaappi.

Asun nyt itse ihan kivassa omakotitalossa, mutta jos eroaisin miehestäni, minun olisi pakko muuttaa sellaiseen asuntoon kuin varaa olisi. En voisi vaatia sitä ja tätä keneltäkään, sillä minun pitäisi maksaa kaikki itse.

Yksi työkuvioista tuttu vakioasiakas oli pöyristynyt, sillä kukaan ei ostanut hänelle pyykinpesukonetta. Hän olikin hyvin omatoimisesti pessyt vaatteensa taloyhtiön pyykkituvassa, mutta halusi tietää kuka sen maksun maksaa. Että hän ei itse ainakaan maksa siitä, että sai pyykkinsä pestyä, kun ei ole pesukonettakaan annettu ja siksi hänelle tulww tällaisia lisäkuluja.

Joku toinen taas valitti Facebookissa, että hän ei voi käyttää kasvomaskeja nyt pandemia-aikana, sillä ne maksavat. Ihmiset neuvoivat, että sosiaalitoimistosta saa ilmaisia maskeja. Ne eivät kuulemma ole ilmaisia, koska niiden hakemista varten pitäisi maksaa bussimaksu edestakaisin. Ihmiset neuvoivat, että eräästä liikkeestä hänen kotinsa läheltä saa ostettua kasvomaskeja laatikoissa, joissa on 50 maskia ja laatikon hinta on alle 10 euroa. Mutta kuka maksaa? Mihin tämä ihminen edes tarvitsee maskeja, kun ilmeisesti hän ei ikinä kulje bussilla tai mene mihinkään, missä on jotain maksullista.

Työkuvioissa kaksi naista kävi jatkuvasti kyselemässä sosiaalitoimen jakamien joululahjojen ja ruokakassien perään, että milloin niiden jakaminen alkaa. Nämä naiset eivät uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi edes vietä joulua, mutta lapsille olisi pitänyt saada lahjoja ja perheelle jouluherkkuja ilmaiseksi. Näitä joululahjoja jaetaan vuosittain todella paljon sellaisiin talouksiin, joissa joulua ei tosiaan edes vietetä. En ymmärrä miksi.

Tajuavatko nämä ihmiset, että jos minä tarvitsen uuden maton, niin minun pitää ostaa se, mihin on varaa tai vaihtoehtoisesti säästettävä sitä varten? En voi mennä mihinkään vaatimaan JOTAIN ostamaan minulle uutta, kaikki toiveet täyttävää mattoa heti ja juuri nyt.

Näitä näkee Facebookin roskalavaryhmissä aina välillä. Pitäisi saada ilmainen matto/ruokapöytä/nojatuoli, koska rahaa ei ole. Kaikkiin tarjottuihin vastaus on kuitenkin, että ei ole tyyliäni tai etsin vähän erilaista. Sitten jos sellainen sattuukin löytymään, niin jonkun pitäisi se vielä kuljettaa pyytäjän kotiosoitteeseen ja mielellään vielä kantaa kolmanteen kerrokseen.

Jostain todella oudosta ja käsittämättömästä ajatusmaailmasta kumpuaa näitä tyyppejä, joiden mielestä työssä käyvä kaveri, tuttava tai sukulainen voi hyvin kuskata häntä ympäri kyliä ja ostaa sitä ja tätä ja tarjota kahvilassa, koska sillä on työpaikka ja rahaa. Ei sitä rahaa vaan ihan hirveästi ole ylimääräistä, kun tosiaan ne asumiskulut ja asunnot, kodinkoneet, huonekalut ja pyykkitupamaksut pitää maksaa ihan ITSE. Ilmeisesti nämä kaiken ilmaiseksi saavat ajattelevat, että kaikki muutkin saavat ne asiat ilmaiseksi ja siihen päälle voivat tuhlata palkkansa ihan mihin tahansa.

Moni varmaan on noissa Facebook-ryhmissä samalla periaatteella kuin kierretään kirppiksiäkin, eli jos sattuisi löytymään sitä, mitä hakee. En ole niissä itse, mutta ei minullekaan kyllä mikä tahansa matto kelpaisi. Köyhyys ei ole vienyt esteettistä silmääni, ja kun köyhänä viettää paljon aikaa kotona, niin ei ole kyllä ihan sama, miltä siellä näyttää - jos siihen siis mitenkään voi vaikuttaa.

Jos en löydä edes jossain määrin mieleistäni, niin olen ilman kunnes löydän. Ja ei ole kyllä minun ongelmani, jos joku pahoittaa mielensä siitä, että minulle ei kelpaa hänen ilmaiseksi antamansa matto (koska en siitä oikeasti tykkää ollenkaan). Ei kenelläkään ole velvollisuutta ottaa mitä tahansa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät ei osaa käyttää rahaa, siksihän ne köyhiä onkin.

Ei tee kotona kauden aineksista, ei kerää marjoja, ei pakasta osaa jne. Hankitaan kaksi suoratoistoa kerralla ja ollaan maksamassa 4 e jätskistä. Mutta auta armias jos pyydät vastapalvelusta, niin silmille tulee.

Miksi pitää pakastaa osa? Siis osa ruuasta? Millä lailla se säästää rahaa enemmän kuin jos syö loput seuraavana päivänä, tai tekee sen verran amltillisempia ruokamääriä, ettei niistä jää päiväkausiksi yli?

Itse inhoan syödä pakastettua ruokaa, joten yritän kyllä välttää sitä, että joutuisin laittamaan mitään pakastimeen. Jotkut ruuat kärsivät siitä pakastamisesta, eikä maku enää ole yhtä hyvä. Mieluummin syödään samaa ruokaa seuraavana päivänä, ja useimmiten siinä vaiheessa saadaan jo kaikki syötyä. Harvemmin jää enää kolmannelle päivälle.

Mitä tarkoitat, että köyhät eivät tee ikinä mitään kauden kasviksista? Ikinäkö eivät tee, mansikatkin ostetaan vasta talvella? Hurja juttu! Itse en kyllä osaisi sanoa muista ihmisistä, mitä he ostavat milloinkin, mutta en olekaan varmaan lukenut samaa tutkimusta kuin sinä. Millainen tutkimus tästä on tehty, kun on todettu, että köyhät välttelevät kauden kasviksia? Kiinnostaa tietää, kun niin scifiltä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muiden pitäisi maksaa sun eläminen? Kuulostaa loisimiselta. Parempi opettaa lapsille, että nyt eletään näillä tuloilla mitä on ja pyritään, että siihen joskus olisi vielä parempi rahatilanne ja sitten voidaan ostaa ne jäätelötötteröt tai kalliimmat joululahjat jne.

En ole loisimassa mitään. Onko kohtuuton toive, että kummitäti ostaisi kolmen euron jäätelön tytölle sen sijaan, että ensin etsitään ajan kanssa kauppa ja sieltä 1.5 euron jäätelö? Mikä järki?

Ja jos tuo on mahdoton toive niin eikö olisi ihan kohtuullista, että voisi edes jättää nuo opettavaiset luennot ja humble bragin väliin?

Ap

Ihan hyvä tuloisetkin käyttävät järkeään raha asioissa ja todellakin on melko tyhmää ostaa kallisjäätelötötterö kioskilta kun kaupasta saa halvemmalla. Ei Suomessa hyvätuloisetkaan voi syytää rahojaan mihin tahansa, muuten olisivatkin köyhiä. Köyhät on monesti tyhmiä rahan käytössään tuloihinsa nähden.

Tästä ketjusta opin, että köyhyyteni johtuu 7 vuotta sitten veljenpojalleni tarjoamastani jäätelötötteröstä. Sillä 3,50 euron säästämisellä koko maailmani olisi mullistunut ja olisin nyt varakas.

Tähän tietysti voisi todeta jotain tyhmyyden ja köyhyyden korrelaatiosta, mutta jääköön tekemättä, ei se aina niin suoraviivaistakaan ole.

Sen sijaan ehdotan, että tarkastelet kokonaisvaltaisesti omia menojasi. Jos sieltä löytyisi jotain sellaista toistuvasti ostettavaa, joka ei ole ihan välttämätöntä. Tai jonka hankkimisessa voit valita edullisemman tuotteen. Esimerkiksi uuden 500€:n tietokoneen sijaan 300 euron käytetty hyväkuntoinen yrityskannettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos teidän työssäkäyvä tuttava pyytää lainaksi rahaa, niin annatteko rahaa vai ne oksasakset?

Eikö tule heti mieleen, että ahaa, hän tarvitsee nyt johonkin asiaan RAHAA, oli se sitten vaikka joku lasku. Mitä väliä.

Ilman muuta sille tutulle työssäkäyvälle lainaa sen rahan, ei anna ruokaa tai työkalua tms.

Ensinnäkin olisi suuri loukkaus työssäkäyvää tuttavaa kohtaan antaa jotain muuta kuin rahaa. Ei tulisi varmaan mieleenkään loukata häntä tällätavoin.

Toisekseen jos niin kävisi, niin se työssäolevat tuttava varmaan ihmettelisi ihan ääneen: hetkinen, en minä tarvitse oksasaksia, pyysin lainaksi rahaa.

Kolmanneksi työssäkäyvän tuttavan kohdalla on ihan ymmärrettävää, että jos hän pyytää lainaksi rahaa hän silloin ilmeisesti tarvitsee rahaa. Sitä ei kyseenalaisteta tai korvata muulla.

Miksi tämä ei toimi työttömän kohdalla? Miksi ei voi ymmärtää, että työtön tarvitsee sen rahan eikä päätetä itse, että annetaan sille jotain muuta. Miksi köyhän luullaan maksavan laskunsa tai ostavan jotain tarvittavaa jollain muulla kuin rahalla?

Ja kyllä, ne työssäkäyvätkin joskus lainaavat tuttaviltaan rahaa, se on vissi.

Minulle kävi juuri kerran niin kun olin köyhempi. Oli jokin pakollinen lasku maksettava ja sain rahaa vasta myöhemmin. Ajattelin säästää perimiskuluissa ja pyysin rahaa kaverilta lainaksi. Hän sanoi, että miettii ja tuli hetken päästä ruokakaupan kassin kanssa. Kiitin, mutta ruokaa minulla oli kyllä silloin. Hyvähän ruoka oli, mutta ei auttanut minua siinä tilanteessa.

Tässähän nimeomaan kinuttiin RUOKArahaa lainaksi ja autoa käyttöön. Ja tarjottiin viikoksi ruuat kunhan vain valmistaisi isomman satsin kerralla, että maksajalle riittäisi myös. Ei siis tarvetta maksaa takaisin. Jännä juttu, että tämäkin saadaan käännettyä riistoksi ja maailman suurimmaksi loukkaukseksi. Itse antaisin mielummin vastapalveluksena työpanokseni niin en jäisi kenellekään mitään velkaa, ainakaan rahassa mitattuna. Kiitollisuudenvelka onkin sitten toinen juttu, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ajatella, jos normaali vastavuoroisuus koetaan lähtökohtaisesti riistona ja työttömän tilanteen hyväksikäyttönä.

Jos haluan joltain lainaksi rahaa, haluan lainaksi rahaa. En mitään muuta. Ja haluan itse ostaa ruokani, sellaista ruokaa kuin haluan ja voin syödä. Onko tällaista asiaa todella niin vaikea tajuta ja hyväksyä?

Ja silloin kun minulta on joku pyytänyt rahaa lainaksi, niin olen lainannut, jos olen pystynyt. Ei ole tullut mieleenikään tarjota mitään muuta eikä kysellä, mihin se raha menee. Ainoa, mikä on kiinnostanut on ollut se, milloin lainaaja aikoo maksaa lainansa takaisin (koska vähävarainen olen itsekin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos teidän työssäkäyvä tuttava pyytää lainaksi rahaa, niin annatteko rahaa vai ne oksasakset?

Eikö tule heti mieleen, että ahaa, hän tarvitsee nyt johonkin asiaan RAHAA, oli se sitten vaikka joku lasku. Mitä väliä.

Ilman muuta sille tutulle työssäkäyvälle lainaa sen rahan, ei anna ruokaa tai työkalua tms.

Ensinnäkin olisi suuri loukkaus työssäkäyvää tuttavaa kohtaan antaa jotain muuta kuin rahaa. Ei tulisi varmaan mieleenkään loukata häntä tällätavoin.

Toisekseen jos niin kävisi, niin se työssäolevat tuttava varmaan ihmettelisi ihan ääneen: hetkinen, en minä tarvitse oksasaksia, pyysin lainaksi rahaa.

Kolmanneksi työssäkäyvän tuttavan kohdalla on ihan ymmärrettävää, että jos hän pyytää lainaksi rahaa hän silloin ilmeisesti tarvitsee rahaa. Sitä ei kyseenalaisteta tai korvata muulla.

Miksi tämä ei toimi työttömän kohdalla? Miksi ei voi ymmärtää, että työtön tarvitsee sen rahan eikä päätetä itse, että annetaan sille jotain muuta. Miksi köyhän luullaan maksavan laskunsa tai ostavan jotain tarvittavaa jollain muulla kuin rahalla?

Ja kyllä, ne työssäkäyvätkin joskus lainaavat tuttaviltaan rahaa, se on vissi.

Minulle kävi juuri kerran niin kun olin köyhempi. Oli jokin pakollinen lasku maksettava ja sain rahaa vasta myöhemmin. Ajattelin säästää perimiskuluissa ja pyysin rahaa kaverilta lainaksi. Hän sanoi, että miettii ja tuli hetken päästä ruokakaupan kassin kanssa. Kiitin, mutta ruokaa minulla oli kyllä silloin. Hyvähän ruoka oli, mutta ei auttanut minua siinä tilanteessa.

Tässähän nimeomaan kinuttiin RUOKArahaa lainaksi ja autoa käyttöön. Ja tarjottiin viikoksi ruuat kunhan vain valmistaisi isomman satsin kerralla, että maksajalle riittäisi myös. Ei siis tarvetta maksaa takaisin. Jännä juttu, että tämäkin saadaan käännettyä riistoksi ja maailman suurimmaksi loukkaukseksi. Itse antaisin mielummin vastapalveluksena työpanokseni niin en jäisi kenellekään mitään velkaa, ainakaan rahassa mitattuna. Kiitollisuudenvelka onkin sitten toinen juttu, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ajatella, jos normaali vastavuoroisuus koetaan lähtökohtaisesti riistona ja työttömän tilanteen hyväksikäyttönä.

Jos haluan joltain lainaksi rahaa, haluan lainaksi rahaa. En mitään muuta. Ja haluan itse ostaa ruokani, sellaista ruokaa kuin haluan ja voin syödä. Onko tällaista asiaa todella niin vaikea tajuta ja hyväksyä?

Ja silloin kun minulta on joku pyytänyt rahaa lainaksi, niin olen lainannut, jos olen pystynyt. Ei ole tullut mieleenikään tarjota mitään muuta eikä kysellä, mihin se raha menee. Ainoa, mikä on kiinnostanut on ollut se, milloin lainaaja aikoo maksaa lainansa takaisin (koska vähävarainen olen itsekin).

Aina on vaihtoehto kieltäytyä siitä tarjotusta avusta jos ei miellytä, ongelma ratkaistu. Kukaanhan ei ole velvollinen antamaan rahaa.

Mä olen ajatellut, että ruuan pakastaminen on ihan normaalia. Esim. Pakastan leivät ja lihat ja teen raasteita pakkaseen. Ihan sen takia, että meillä on iso perhe ja käyn kaupassa kerran viikossa. Yleensä ostan lihoja tarjouksesta: jos tällä viikolla ostetaan enempi broilerisuikaleita, niin ensi viikolla ehkä jauheliha on tarjouksessa. Joka päivälle saa vähän erilaista ruokaa tehtyä, kun pakkaseen kertyy kaikenlaista sopivaa eikä olla heti nälässä, jos auto hajoaa, joku sairastuu tai joutuu vaikka karanteeniin. Se myös säästää aikaa, kun ei tarvi käydä joka päivä kaupassa. Jopa maidon voi pakastaa ja käyttää myöhemmin (esim. jos on menossa vanhaksi ja onkin ostanut liikaa).

Nyt saa kinkkuja halvalla ja osa niistä säilyy jopa pääsiäiseen asti hyvänä. Eli, jos ei nyt tee mieli kinkkua, niin pääsiäisenä sen voisi tehdä juhlaruuaksi. Tämmöistä pohdintaa teen jatkuvasti, kun katselen tarjouksia.

Kesällä pakastetaan marjoja, sieniä ja yrttejä. Ihan työssäkäyviä ja tavallisia ihmisiä ollaan. Toimitaan näin, koska marjastus/sienestys on ihan harrastus, vaikka asutaankin kaupungissa. Sen takia voi jo nähdä vähän vaivaa ja tehdä päiväretken lasten kanssa johonkin metsään: eväät mukaan ja päivän päätteeksi uimaan. Kotimaan matkailua parhaimmillaan. Me, kun ollaan niin tylsiä ettei matkustella etelään tai kierretä joka kesä kaikkia huvipuistoja, vaan tehdään aika tuommoisia yksinkertaisia asioita joista lapsillekin jää kivat muistot eikä jälkeenpäin (tai etukäteen) tarvii kituuttaa rahaa säästöön, että voisi käydä "jossakin".

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten aina korostetaan, että pitää ostaa punalappuisia tuotteita? Eiväthän ne aina ole se halvin vaihtoehto. Eilen ostin yhden punalappuisen soijajugurtin, joka maksoi silti enemmän kuin maustamaton litran tavallinen jugurtti. Ja leivässä alunperin kalliimpi voi punalaputettunakin olla edelleen kalliimpi kuin halvemmat leivät. Joten ne, jotka oikein joutuvat ostamaan ylimääräisen pakastimen hamstratakseen punalapputuotteita, eivät kyllä todennäköisesti säästä mitään - hamstraavat vain pakkomielteensä vuoksi miettimättä, mitä oikeasti tarvitsevat ja mikä oikeasti tulee halvemmaksi.

Hmmm.

Mietteliääksi vetää tuo todistelusi punalappuisten tuotteiden kalliudesta. Normaalijärkinen ihminen vertailisi saman tuotteen hintaa normaalihintaisena ja alennettuna. Parin eri valmistajan litra-/kilohintoja sekä kaupan omaa tuotemerkkiä olevaa tavaraa. Hintariipukkeissa (hyllyn reunassa) on normaalihintaisen tuotteen litra-/kg-hinta. Prosenttilaskuthan ovat kaikilla perusopetuksen läpäisseillä hallussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, edelleenkin. Tämä tilaaja edellytti viikon ruokien tekemistä päivässä, ei niin että ruoanlaitto olisi jaettu eri päiville. Enkä usko, että hän halusi syödä monena päivänä samaa ruokaa, jokin tarvehan tälle tilaukselle oli. Leivonnaisilla oletan hänen tarkoittaneen muuta kuin kaurakeksejä, emmekä tiedä hänen mieltymyksiään, perheen kokoa tai ruokahalua. Luulen, ettei hän tarkoittanut 'meal preppauksella' bataattiranskalaisten laittamista uuniin.

Normaali ihminen pystyy syömään pari päivää samaa ruokaa, useinmiten ruoka paranee seuraavaksi päiväksi. Nuo bataattiranskalaiset oli vain yhden päivän lisukkeet, sitähän voi tehdä vaikka duchesseperunaa tai ratatouillea tai mitä ikinä haluaa! Itse tein em 2 päivässä kun mulla on aikaa, jaksamista ja viitseliäisyyttä eikä tarvinnut tehdä kaikkea kerralla. 

Jos on niin nirso että pitää olla joka päivä jotain fancypancya niin voi tilata ravintolasta, eikös? 

Tuo nyt oli vain esimerkki siitä miten helppoa on tehdä (tässä tapauksessa)  6 päivän ruuat jos vähän viitsii. Yhtä hyvin voisin tehdä kaikkea tupla-annoksen jollekin muulle tarvitsevalle.

Yhdessäkin päivässä mutta joka tapauksessa sen verran joutuisi vastaanottaja tekemään että lämmittää ja pureskelee itse;)

Normaali ihminen pystyykin syömään samaa ruokaa useampana päivänä, mutta olisiko se sitä, mitä tämä 'preppaaja' toivoi? Ehkä hänellä oli mielessä vaihteleva, terveellinen ja monipuolinen ruoka, koska oli siitä valmis maksamaankin. Nopeasti valmistuvia munakkaita ja muita pikaruokia hän varmasti pystyy ja ehtii laittaa itsekin.

Onko stroganoff, gulassi, paisti tai lihapullat pikaruokaa? Valmisteluihin ei mene aikaa mutta kypsymiseen kyllä.

Niin, teepäs nämä alusta asti itse. Ei riitä enää päivä ja välineet. Siihen vielä leivonnaiset, salaatit, keitto ja vuokaruoka, joita tilaaja toivoi.

Olen tehnyt alusta saakka jo 40 vuotta😂

Ja hyvin ehdin edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos teidän työssäkäyvä tuttava pyytää lainaksi rahaa, niin annatteko rahaa vai ne oksasakset?

Eikö tule heti mieleen, että ahaa, hän tarvitsee nyt johonkin asiaan RAHAA, oli se sitten vaikka joku lasku. Mitä väliä.

Ilman muuta sille tutulle työssäkäyvälle lainaa sen rahan, ei anna ruokaa tai työkalua tms.

Ensinnäkin olisi suuri loukkaus työssäkäyvää tuttavaa kohtaan antaa jotain muuta kuin rahaa. Ei tulisi varmaan mieleenkään loukata häntä tällätavoin.

Toisekseen jos niin kävisi, niin se työssäolevat tuttava varmaan ihmettelisi ihan ääneen: hetkinen, en minä tarvitse oksasaksia, pyysin lainaksi rahaa.

Kolmanneksi työssäkäyvän tuttavan kohdalla on ihan ymmärrettävää, että jos hän pyytää lainaksi rahaa hän silloin ilmeisesti tarvitsee rahaa. Sitä ei kyseenalaisteta tai korvata muulla.

Miksi tämä ei toimi työttömän kohdalla? Miksi ei voi ymmärtää, että työtön tarvitsee sen rahan eikä päätetä itse, että annetaan sille jotain muuta. Miksi köyhän luullaan maksavan laskunsa tai ostavan jotain tarvittavaa jollain muulla kuin rahalla?

Ja kyllä, ne työssäkäyvätkin joskus lainaavat tuttaviltaan rahaa, se on vissi.

Minulle kävi juuri kerran niin kun olin köyhempi. Oli jokin pakollinen lasku maksettava ja sain rahaa vasta myöhemmin. Ajattelin säästää perimiskuluissa ja pyysin rahaa kaverilta lainaksi. Hän sanoi, että miettii ja tuli hetken päästä ruokakaupan kassin kanssa. Kiitin, mutta ruokaa minulla oli kyllä silloin. Hyvähän ruoka oli, mutta ei auttanut minua siinä tilanteessa.

Tässähän nimeomaan kinuttiin RUOKArahaa lainaksi ja autoa käyttöön. Ja tarjottiin viikoksi ruuat kunhan vain valmistaisi isomman satsin kerralla, että maksajalle riittäisi myös. Ei siis tarvetta maksaa takaisin. Jännä juttu, että tämäkin saadaan käännettyä riistoksi ja maailman suurimmaksi loukkaukseksi. Itse antaisin mielummin vastapalveluksena työpanokseni niin en jäisi kenellekään mitään velkaa, ainakaan rahassa mitattuna. Kiitollisuudenvelka onkin sitten toinen juttu, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ajatella, jos normaali vastavuoroisuus koetaan lähtökohtaisesti riistona ja työttömän tilanteen hyväksikäyttönä.

Jos haluan joltain lainaksi rahaa, haluan lainaksi rahaa. En mitään muuta. Ja haluan itse ostaa ruokani, sellaista ruokaa kuin haluan ja voin syödä. Onko tällaista asiaa todella niin vaikea tajuta ja hyväksyä?

Ja silloin kun minulta on joku pyytänyt rahaa lainaksi, niin olen lainannut, jos olen pystynyt. Ei ole tullut mieleenikään tarjota mitään muuta eikä kysellä, mihin se raha menee. Ainoa, mikä on kiinnostanut on ollut se, milloin lainaaja aikoo maksaa lainansa takaisin (koska vähävarainen olen itsekin).

Pankit lainaavat rahaa.  

Kaikki summat on köyhille pikkurahoja, pari suoratoistoa sinne, kallis jätski tänne jne.

Koskaan ne ei laske, kuinka paljon pikkusummista kertyy vuosittain. Tai säästä edes pikkusummaa, pari kk ilman kahta suoratoistoa, ja on jo säästänyt sen 50 e jonka halusi lainata.

Keskituloiset ei lainaile toisiltaan, tietävät että tulee pelkkiä ongelmia. Minäkin voisin ostaa ruokakassin rahaa pyytävälle ettei tarvitse nälkää nähdä. Mutta ei yllätä, että ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän munkii lapset mankuu milloin jäätelöä ja milloin tikkaria. Ei se tarkoita, että niitä saa tuosta noin vaan silloin, kun mieli tekee tai ohi kävellään. Saatika, että on ok, että joku muu niitä niille sponssaa.

Minusta kasvatuksessa on tärkeää opettaa lapset suunnittelemaan rahan käyttöään sekä sosiaalisia normeja (rahaa ei ruinata, ei edes kummilta). Ystäväsi teki ihan oikein, kun teki sen mikä sun ois kuulunut tehdä eli kasvatti sun lasta. Ja olipa vielä kiltti, kun osti sen jäätelön. Vastineeksi olet vihainen ja tyytymätön. Huhhuh! Ihme uhriutuja.

Ps. Itsekin olen keskituloinen. Minulla on iso perhe ja paljon lainaa mm.asunnosta, sen remonteista ja omasta yritystoiminnasta. Juuri koitin laskea kuinka vähällä pärjättäisiin, että saadaan yksi korkeakorkoinen laina maksettua nopeammin pois. Otin avuksi toimeentulotuen peruslaskelman ja huomasin, että me ei edes normaalisti käytetä läheskään niin paljon rahaa ruokaan, mediaan, bensaan, vaatteisiin, pesuaineisiin jne. kuin toimeentulotuen peruslaskelmassa olisi laskettu meidän kokoiselle perheelle.

Oikeasti järkytyin, että tuonko verran tosiaan pitäisi jäädä asumiskulujen, lääkärimenojen ym pakollisten jälkeen ihan vaan pelkkään elämiseen VÄHINTÄÄN?? Me joudutaan ihan normaalioloissa pärjäämään huomattavasti vähemmällä summalla ja todellakaan ei revitellä rahaa kaikkiin mielihaluihin+opetetaan lapsille rahankäyttöä jo pienestä pitäen. Niistä säästöistä sitten maksetaan se kinkku, lääkärikulut, hajonnut pesukone tai vaikkapa jäätelö. Eli näitä joutuu ihan suunnittelemaan etukäteen, että joskus voi harkitusti vähän revitellä.

Jos nyt ihan vakavasti puhutaan... Yksinasuvalla tt-tuen perusosa ei ole ainakaan iso, lapsiperheiden tuloihin ja menoihin en osaa ottaa kantaa, koska minulla ei ole lapsia. Sen kyllä tiedän, että tt-tuessa ainakin vähennetään lapsilisät eli niitä ei saa lisäksi niin kuin muut saavat palkan/palkkojen päälle.

Olen muistaakseni kertonut tämän kerran ennenkin jossain keskustelussa täällä, mutta kerronpa nyt tässäkin. Eli hain joitain vuosia sitten pitkäaikaistyöttömänä velkajärjestelyyn. Olin silloin myös oikeutettu toimeentulotukeen, sain sitä muutaman kympin.

Velkajärjestelyä varten lasketaan aina ns. maksuvara eli se summa, mitä henkilö pystyisi lyhentämään velkojaan, kun hänen tuloistaan on vähennetty ns. pakolliset ja kohtuulliset elinkustannukset. Minun maksuvarani jäi satasen verran miinukselle, eli tuloja siis satasen vähemmän kuin menoja. Eli velkajärjestelyyn laskettiin satanen enemmän elämisen kuluihin kuin mitä tt-tuen perusosa on. Ja käsittääkseni näihin ei hirveästi "löysää" lasketa.

En siis ymmärrä, miten jotkut pitävät tt-tukea niin isona? Varsinkin kun se ei monellekaan ole sellainen lyhytaikanen/väliaikainen tuki, miksi se on alunperin tarkoitettu, vaan sillä joutuu moni elämään vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos teidän työssäkäyvä tuttava pyytää lainaksi rahaa, niin annatteko rahaa vai ne oksasakset?

Eikö tule heti mieleen, että ahaa, hän tarvitsee nyt johonkin asiaan RAHAA, oli se sitten vaikka joku lasku. Mitä väliä.

Ilman muuta sille tutulle työssäkäyvälle lainaa sen rahan, ei anna ruokaa tai työkalua tms.

Ensinnäkin olisi suuri loukkaus työssäkäyvää tuttavaa kohtaan antaa jotain muuta kuin rahaa. Ei tulisi varmaan mieleenkään loukata häntä tällätavoin.

Toisekseen jos niin kävisi, niin se työssäolevat tuttava varmaan ihmettelisi ihan ääneen: hetkinen, en minä tarvitse oksasaksia, pyysin lainaksi rahaa.

Kolmanneksi työssäkäyvän tuttavan kohdalla on ihan ymmärrettävää, että jos hän pyytää lainaksi rahaa hän silloin ilmeisesti tarvitsee rahaa. Sitä ei kyseenalaisteta tai korvata muulla.

Miksi tämä ei toimi työttömän kohdalla? Miksi ei voi ymmärtää, että työtön tarvitsee sen rahan eikä päätetä itse, että annetaan sille jotain muuta. Miksi köyhän luullaan maksavan laskunsa tai ostavan jotain tarvittavaa jollain muulla kuin rahalla?

Ja kyllä, ne työssäkäyvätkin joskus lainaavat tuttaviltaan rahaa, se on vissi.

Minulle kävi juuri kerran niin kun olin köyhempi. Oli jokin pakollinen lasku maksettava ja sain rahaa vasta myöhemmin. Ajattelin säästää perimiskuluissa ja pyysin rahaa kaverilta lainaksi. Hän sanoi, että miettii ja tuli hetken päästä ruokakaupan kassin kanssa. Kiitin, mutta ruokaa minulla oli kyllä silloin. Hyvähän ruoka oli, mutta ei auttanut minua siinä tilanteessa.

Tässähän nimeomaan kinuttiin RUOKArahaa lainaksi ja autoa käyttöön. Ja tarjottiin viikoksi ruuat kunhan vain valmistaisi isomman satsin kerralla, että maksajalle riittäisi myös. Ei siis tarvetta maksaa takaisin. Jännä juttu, että tämäkin saadaan käännettyä riistoksi ja maailman suurimmaksi loukkaukseksi. Itse antaisin mielummin vastapalveluksena työpanokseni niin en jäisi kenellekään mitään velkaa, ainakaan rahassa mitattuna. Kiitollisuudenvelka onkin sitten toinen juttu, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ajatella, jos normaali vastavuoroisuus koetaan lähtökohtaisesti riistona ja työttömän tilanteen hyväksikäyttönä.

Jos haluan joltain lainaksi rahaa, haluan lainaksi rahaa. En mitään muuta. Ja haluan itse ostaa ruokani, sellaista ruokaa kuin haluan ja voin syödä. Onko tällaista asiaa todella niin vaikea tajuta ja hyväksyä?

Ja silloin kun minulta on joku pyytänyt rahaa lainaksi, niin olen lainannut, jos olen pystynyt. Ei ole tullut mieleenikään tarjota mitään muuta eikä kysellä, mihin se raha menee. Ainoa, mikä on kiinnostanut on ollut se, milloin lainaaja aikoo maksaa lainansa takaisin (koska vähävarainen olen itsekin).

Mä en lainaa vähävaraiselle rahaa ruokaan. Ihan sen vuoksi, että vähävaraiselle voi hyvinkin tulla vauikeuksia maksaa velkansa takaisin. Kun on sen maksanut, ei taaskaaan ole ruokaa vaan pitäisi taas lainata jostain lisää. Mieluummin ostan vähävaraiselle pari kassillista ruokaa eikä hänen tarvitse seuraavassa kuussa ostaa mulle vastaavaa satsia vaan seuraavassa kuussa hänen rahansa riittävät taas ruokaan. Jos vähävarainen ei voi yhden kerran syödä mun ostamiani ruokia, mun puolestani voi olla ilman ruokaa tai köyköön vaikka dyykkaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla sitä mieltä, että ihmisiltä hämärtyy todellisuus, jos he elävät pelkillä tuilla pitkään tai jos niin on tapahtunut jo lapsuudesta asti. Jonkun muun pitäisi aina maksaa kaikki ja sitä pidetään ihan normaalina.

Tässä esimerkkejä, joita olen todistanut ihan itse:

Yksi tuttava on ollut töissä viimeksi kahdeksan vuotta sitten ja hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hän asui kaupungin keskustassa kaupungin vuokratalossa, mutta halusi muuttaa. Uuteen asuntoon oli tarkat kriteerit. Tietynlainen parveke, oma sauna, ei muovilattiaa jne. Viimein hänelle tarjottiinkin kaupungilta toiveet täyttävää asuntoa, mutta jääkaappi oli liian vanhanaikainen. Hän valitti ja asuntoon ostettiin uusi jääkaappi.

Asun nyt itse ihan kivassa omakotitalossa, mutta jos eroaisin miehestäni, minun olisi pakko muuttaa sellaiseen asuntoon kuin varaa olisi. En voisi vaatia sitä ja tätä keneltäkään, sillä minun pitäisi maksaa kaikki itse.

Yksi työkuvioista tuttu vakioasiakas oli pöyristynyt, sillä kukaan ei ostanut hänelle pyykinpesukonetta. Hän olikin hyvin omatoimisesti pessyt vaatteensa taloyhtiön pyykkituvassa, mutta halusi tietää kuka sen maksun maksaa. Että hän ei itse ainakaan maksa siitä, että sai pyykkinsä pestyä, kun ei ole pesukonettakaan annettu ja siksi hänelle tulww tällaisia lisäkuluja.

Joku toinen taas valitti Facebookissa, että hän ei voi käyttää kasvomaskeja nyt pandemia-aikana, sillä ne maksavat. Ihmiset neuvoivat, että sosiaalitoimistosta saa ilmaisia maskeja. Ne eivät kuulemma ole ilmaisia, koska niiden hakemista varten pitäisi maksaa bussimaksu edestakaisin. Ihmiset neuvoivat, että eräästä liikkeestä hänen kotinsa läheltä saa ostettua kasvomaskeja laatikoissa, joissa on 50 maskia ja laatikon hinta on alle 10 euroa. Mutta kuka maksaa? Mihin tämä ihminen edes tarvitsee maskeja, kun ilmeisesti hän ei ikinä kulje bussilla tai mene mihinkään, missä on jotain maksullista.

Työkuvioissa kaksi naista kävi jatkuvasti kyselemässä sosiaalitoimen jakamien joululahjojen ja ruokakassien perään, että milloin niiden jakaminen alkaa. Nämä naiset eivät uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi edes vietä joulua, mutta lapsille olisi pitänyt saada lahjoja ja perheelle jouluherkkuja ilmaiseksi. Näitä joululahjoja jaetaan vuosittain todella paljon sellaisiin talouksiin, joissa joulua ei tosiaan edes vietetä. En ymmärrä miksi.

Tajuavatko nämä ihmiset, että jos minä tarvitsen uuden maton, niin minun pitää ostaa se, mihin on varaa tai vaihtoehtoisesti säästettävä sitä varten? En voi mennä mihinkään vaatimaan JOTAIN ostamaan minulle uutta, kaikki toiveet täyttävää mattoa heti ja juuri nyt.

Näitä näkee Facebookin roskalavaryhmissä aina välillä. Pitäisi saada ilmainen matto/ruokapöytä/nojatuoli, koska rahaa ei ole. Kaikkiin tarjottuihin vastaus on kuitenkin, että ei ole tyyliäni tai etsin vähän erilaista. Sitten jos sellainen sattuukin löytymään, niin jonkun pitäisi se vielä kuljettaa pyytäjän kotiosoitteeseen ja mielellään vielä kantaa kolmanteen kerrokseen.

Jostain todella oudosta ja käsittämättömästä ajatusmaailmasta kumpuaa näitä tyyppejä, joiden mielestä työssä käyvä kaveri, tuttava tai sukulainen voi hyvin kuskata häntä ympäri kyliä ja ostaa sitä ja tätä ja tarjota kahvilassa, koska sillä on työpaikka ja rahaa. Ei sitä rahaa vaan ihan hirveästi ole ylimääräistä, kun tosiaan ne asumiskulut ja asunnot, kodinkoneet, huonekalut ja pyykkitupamaksut pitää maksaa ihan ITSE. Ilmeisesti nämä kaiken ilmaiseksi saavat ajattelevat, että kaikki muutkin saavat ne asiat ilmaiseksi ja siihen päälle voivat tuhlata palkkansa ihan mihin tahansa.

Moni varmaan on noissa Facebook-ryhmissä samalla periaatteella kuin kierretään kirppiksiäkin, eli jos sattuisi löytymään sitä, mitä hakee. En ole niissä itse, mutta ei minullekaan kyllä mikä tahansa matto kelpaisi. Köyhyys ei ole vienyt esteettistä silmääni, ja kun köyhänä viettää paljon aikaa kotona, niin ei ole kyllä ihan sama, miltä siellä näyttää - jos siihen siis mitenkään voi vaikuttaa.

Jos en löydä edes jossain määrin mieleistäni, niin olen ilman kunnes löydän. Ja ei ole kyllä minun ongelmani, jos joku pahoittaa mielensä siitä, että minulle ei kelpaa hänen ilmaiseksi antamansa matto (koska en siitä oikeasti tykkää ollenkaan). Ei kenelläkään ole velvollisuutta ottaa mitä tahansa vastaan.

Kiertelen itsekin kirppiksiä ja olen noissa roskalavaryhmissä. Jos joku tarjoaa ilmaiseksi jotain, mitä tarvitsen tai mikä sopii kotiini, niin saatan ilmoittautua hakemaan sen.

Eri asia on se, jos tekisin itse oman ilmoituksen tuollaiseen ryhmään ja aloittaisin sen itkuvirrellä siitä, kuinka nyt on niin tiukkaa, mutta tarvitsisin kipeästi puisen ruokapöydän, sillä vanha meni rikki ja lapset ovat sairastelleet ja kaikki syövät nyt lattialla ja mihinkään ei ole varaa. Ihmiset hyvää hyvyyttään tarjoaisivat pöytiä, koska haluavat auttaa kiperässä tilanteessa, mutta mikään tarjotuista ei sovi edes väliaikaiseksi ratkaisuksi. Sitten loppujen lopuksi paljastuu, että tyyppi on nähnyt jossain jonkun Artekin ruokapöydän ja haluaa nyt samanlaisen.

Kyse ei siis ole siitä, että köyhän pitäisi ottaa vastaan kaikki maailman romut, vaan siitä, että jos ei ole rahaa, niin pitää ostaa sellainen mihin varaa on. Jos haluaa ilmaisen, niin sitten pitää tyytyä siihen mitä tarjotaan. Jos haluaa jotain ilmaiseksi, niin ei siihen minusta kovin tiukkoja kriteereitä voi laittaa. Jos lapsesi tarvitsee talvikengät, niin sinä ostat hänelle talvikengät. Sellaiset mihin on varaa. Jos haluat talvikengät ilmaiseksi, niin et minun mielestäni voi vaatia, että niiden pitää olla Timberlandit ja uudet tai hyvin vähällä käytöllö olleet. Ei voi kerjätä nyyhkytarinoiden avulla jotain luksusta ja valittaa, kun sellaista ei tipahdakaan taivaasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten aina korostetaan, että pitää ostaa punalappuisia tuotteita? Eiväthän ne aina ole se halvin vaihtoehto. Eilen ostin yhden punalappuisen soijajugurtin, joka maksoi silti enemmän kuin maustamaton litran tavallinen jugurtti. Ja leivässä alunperin kalliimpi voi punalaputettunakin olla edelleen kalliimpi kuin halvemmat leivät. Joten ne, jotka oikein joutuvat ostamaan ylimääräisen pakastimen hamstratakseen punalapputuotteita, eivät kyllä todennäköisesti säästä mitään - hamstraavat vain pakkomielteensä vuoksi miettimättä, mitä oikeasti tarvitsevat ja mikä oikeasti tulee halvemmaksi.

Eivät ole aina halvin. Mutta jos käyttää tiettyjä tuotteita, niin totta kai ne kannattaa ostaa alehinnoin jos saa. Esim. minä ostan ison pinon broilerinsuikaleita tai -jauhelihaa, jos löydän niitä tarjouksesta, ja laitan pakkaseen.

En osta esim. sikanautaa, vaikka se olisi halvempaa, koska en sitä syö. Sama koskee monia muitakin tuotteita. Tietysti jos on ihan sama, kumman tuotteen ostaa, niin silloin tietty otan sen halvemman riippumatta siitä, onko se tarjouksessa vai normaalihintainen.

Meidän lähikaupassa ne punalaputetut on muuten keltalaputettuja. :)

Tarkennatko ap vielä, mitä sä siis todellisuudessa sun kavereilta odotat? Käsittääkseni siis ihan puhtaasti rahaa. Mainitsit, että ”jos minulla olisi 3500e tulot niin varmasti kaveria auttaisin”

Mietipä hetki tilannetta toisinpäin - Miksi sulla pitäisi olla samanlainen elämäntyyli ja samat asiat kun rikkaalla kaverilla? Miten usein tällaista rahallista avustusta oikein odotat - yhden kerran, kerran kuussa, useammin? Oletko ajatellut, että ”hyvätuloisilla” kavereillasi on muitakin vähätuloisempia tuttuja - Onko heillä siis jokin velvollisuus tarjota rahaa heille kaikille vai koskeeko tämä oikeus vain sinua?

Jos kaverisi antaa sinulle vinkkejä, miten elää säästäväisemmin, se on paljon kantavampi ja kestävämpi tapaa auttaa kun antaa seteli kouraan. Hyvillä vinkeillä voi saada tilannettaan parannettua pysyvästi, jos elämänhallintasi on huonoa. Yksi laina hupenee nopeasti, vai odotatko siis jotain pidempiaikaisempaa elättämistä?

Jotenkin haluaisin ajatella että ap:n kaltaisia ihmisiä ei ole, mutta ilmeisesti näitä ihan tosissaan löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän munkii lapset mankuu milloin jäätelöä ja milloin tikkaria. Ei se tarkoita, että niitä saa tuosta noin vaan silloin, kun mieli tekee tai ohi kävellään. Saatika, että on ok, että joku muu niitä niille sponssaa.

Minusta kasvatuksessa on tärkeää opettaa lapset suunnittelemaan rahan käyttöään sekä sosiaalisia normeja (rahaa ei ruinata, ei edes kummilta). Ystäväsi teki ihan oikein, kun teki sen mikä sun ois kuulunut tehdä eli kasvatti sun lasta. Ja olipa vielä kiltti, kun osti sen jäätelön. Vastineeksi olet vihainen ja tyytymätön. Huhhuh! Ihme uhriutuja.

Ps. Itsekin olen keskituloinen. Minulla on iso perhe ja paljon lainaa mm.asunnosta, sen remonteista ja omasta yritystoiminnasta. Juuri koitin laskea kuinka vähällä pärjättäisiin, että saadaan yksi korkeakorkoinen laina maksettua nopeammin pois. Otin avuksi toimeentulotuen peruslaskelman ja huomasin, että me ei edes normaalisti käytetä läheskään niin paljon rahaa ruokaan, mediaan, bensaan, vaatteisiin, pesuaineisiin jne. kuin toimeentulotuen peruslaskelmassa olisi laskettu meidän kokoiselle perheelle.

Oikeasti järkytyin, että tuonko verran tosiaan pitäisi jäädä asumiskulujen, lääkärimenojen ym pakollisten jälkeen ihan vaan pelkkään elämiseen VÄHINTÄÄN?? Me joudutaan ihan normaalioloissa pärjäämään huomattavasti vähemmällä summalla ja todellakaan ei revitellä rahaa kaikkiin mielihaluihin+opetetaan lapsille rahankäyttöä jo pienestä pitäen. Niistä säästöistä sitten maksetaan se kinkku, lääkärikulut, hajonnut pesukone tai vaikkapa jäätelö. Eli näitä joutuu ihan suunnittelemaan etukäteen, että joskus voi harkitusti vähän revitellä.

Jos nyt ihan vakavasti puhutaan... Yksinasuvalla tt-tuen perusosa ei ole ainakaan iso, lapsiperheiden tuloihin ja menoihin en osaa ottaa kantaa, koska minulla ei ole lapsia. Sen kyllä tiedän, että tt-tuessa ainakin vähennetään lapsilisät eli niitä ei saa lisäksi niin kuin muut saavat palkan/palkkojen päälle.

Olen muistaakseni kertonut tämän kerran ennenkin jossain keskustelussa täällä, mutta kerronpa nyt tässäkin. Eli hain joitain vuosia sitten pitkäaikaistyöttömänä velkajärjestelyyn. Olin silloin myös oikeutettu toimeentulotukeen, sain sitä muutaman kympin.

Velkajärjestelyä varten lasketaan aina ns. maksuvara eli se summa, mitä henkilö pystyisi lyhentämään velkojaan, kun hänen tuloistaan on vähennetty ns. pakolliset ja kohtuulliset elinkustannukset. Minun maksuvarani jäi satasen verran miinukselle, eli tuloja siis satasen vähemmän kuin menoja. Eli velkajärjestelyyn laskettiin satanen enemmän elämisen kuluihin kuin mitä tt-tuen perusosa on. Ja käsittääkseni näihin ei hirveästi "löysää" lasketa.

En siis ymmärrä, miten jotkut pitävät tt-tukea niin isona? Varsinkin kun se ei monellekaan ole sellainen lyhytaikanen/väliaikainen tuki, miksi se on alunperin tarkoitettu, vaan sillä joutuu moni elämään vuodesta toiseen.

Voitko vähän tarkemmin avata tuota "toimeentulotuella joutuu elämään vuodesta toiseen"? Miksi joutuu, miksi tt-tukilainen ei hanki jotain (lehdenjakoa tai muuta) pikkutuloa, jonka avulla voisi talouttaan omilla toimillaan parantaa?

No en osaa muiden puolesta sanoa. Sain itse toimeentulotukea silloinkin useimpina kuukausina, kun tein pientä satunnaista työkeikkaa. Nykyisin en tt-tukea saa, vaikka olen kokonaan työtön, sairauslomalla tosin.

Huh, huh, nytpä taas muistan, että miksi hengaan vain muiden persaukisten kanssa. Aika eriskummallisia käsityksiä köyhän elämästä keskituloisilla, en voi allekirjoittaa näitä ja mä sentään asun ympäristössä, jossa asuu oikeasti pienituloista porukkaa.