Lue keskustelun säännöt.
En kestä miehen mykkäkoulua, miten saan sen lopettamaan?
29.12.2020 |
En todella jaksa katsoa kun aikuinen mies kiukuttelee, eikä edes kerro syytä. Pahinta on että meillä kolme lasta, joiden hoidon mies jättää täysin minun vastuulleni, kun mies tuskin puhuu edes lapsille, vaan vetäytyy jonnekin huoneeseen olemaan koneella tms. Hän siis ajattelee että on ihan ok perheen isänä jättäytyä arjesta, kun häntä vähän harmittaa, eikä hän edes ole kykeneväinen puhumaan aiheesta. Ihan kun minua ei harmittaisi tuollainen! Mielestäni mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, ja tiedän että miehen perheessä tätä on harrastettu paljon, joten tietenkin oppinut sen kotoa. Ja tosiaan jos avaa suutaan, niin sieltä tulee pelkkää vittuilua tai viallisia kommentteja. Tätä nyt jatkunut useamman päivän ja itse alan olla ihan valmis laittamaan eropaperit menemään.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei yleensä hae eroa tajuttuaan, että elintaso laskee, kun mies ei enää maksa perheen menoja. Jos tähän asti miehen panos on vaikka 2000 e/kk ja eron jälkeen enää 400 e/kk, niin naisella on iso työ saada tuon erotuksen verran kerättyä rahaa kasaan, jotta elintaso ei laske. Siksi ero ei yleensä ole ratkaisu, se pakottaa naisen luopumaan miehen tuloista.
Voihan nainenkin mennä töihin. Kuluja pystyy karsimaan. Ei ole pakko asua Lehtisaaressa tai Eirassa.
Harva nainen haluaa pienipalkkaisiin töihin tai haluaa karsia omia kulujaan. Kun mies on maksanut meikit, ei ole tarvinnut miettiä, maksaako ripsiväri 5 e vai 50 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Terapeutti nimenomaan painotti, että pitää tuoda omat tunteet julki, muuten toinen ei niistä tiedä. Pitää sanoa, jos toinen inhottaa tai ällöttää ja pitää kuvata, että miksi. Toinen ei osaa lukea ajatuksia! Siksi en ole enää hiljaa ja mieti, miten sanoisin sanottavani rakentavasti. Toisen loukkaaminen on parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu. Hiljaisuus on aina pahempi asia kuin toisen syyttäminen.
Kannattaa mahdollisimman pian ottaa siitä terapiasta kertaus tai jatkokurssi, koska tärkeitä asioita on jäänyt tajuamatta.
Miksi? Terapeutti muistutti, että liian usein kerromme vain hyvät tunteet, pitää oppia kertomaan myös kaikki se, mistä ei pidä ja millaisena toisen kokee, vaikka asiat olisivat ikäviä. Mykkäkoulun aikana en tuonut selkeästi esille, miten paljon miestä ja joitain tapojaan inhosin, nyt osaan sanoa ne ääneen. Tietenkin se loukkaa miestä enemmän kuin hiljaisuus, mutta minun pitää vain jaksaa kertoa tunteistani, mies kyllä sitten muuttuu kuunneltuaan aikansa, lupasi terapeutti.
Sillä on vaihdevuodet. Osta sille paketti jotain T-maxia tai vastaavaa. Kyllä se siitä neidistä vielä miehistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei yleensä hae eroa tajuttuaan, että elintaso laskee, kun mies ei enää maksa perheen menoja. Jos tähän asti miehen panos on vaikka 2000 e/kk ja eron jälkeen enää 400 e/kk, niin naisella on iso työ saada tuon erotuksen verran kerättyä rahaa kasaan, jotta elintaso ei laske. Siksi ero ei yleensä ole ratkaisu, se pakottaa naisen luopumaan miehen tuloista.
Voihan nainenkin mennä töihin. Kuluja pystyy karsimaan. Ei ole pakko asua Lehtisaaressa tai Eirassa.
Harva nainen haluaa pienipalkkaisiin töihin tai haluaa karsia omia kulujaan. Kun mies on maksanut meikit, ei ole tarvinnut miettiä, maksaako ripsiväri 5 e vai 50 e.
Olet muuten oikeassa, en oikeasti tunne edes numeroita, koska ensin isäni hoiti sellaiset vaikeat asiat puolestani ja sitten mieheni.
Eikun mitä, eihän mulla ole miestä. Varmaan sitten tuurilla olen aina valinnut sen halvemman ripsarin, kun rahat kuitenkin ovat riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
No eikä sen mököttävän puolison tarkoitus juurikin ole saada se puoliso kärsimään mykkäkoulusta mahdollisimman paljon jotta sitten alkaisi toimia kuten mököttävä henkilö tahtoo? Jos siis näyttää että mökötys ei hetkauta mitenkään niin tämän painostuskeinon teho hiippu aika paljon.
Eipä taida toimia ihan noin, kun kerran se työkaverikin silti tekee tätä toistuvasti.
Toistan vielä: minusta harvinaisen huono neuvo, että pitäisi esittää, ettei yhtään ärsytä, vaikka oikeasti ärsyttää niin paljon, että harkitsee eroa.
No sitten kannattaa erota jos siltä tuntuu. Mutta en ymmärrä miten mökätykseen auttaa sekään jos näyttää mökötäjälle että hän saa aikaan juuri sen reaktion jonka haluaakin aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Terapeutti nimenomaan painotti, että pitää tuoda omat tunteet julki, muuten toinen ei niistä tiedä. Pitää sanoa, jos toinen inhottaa tai ällöttää ja pitää kuvata, että miksi. Toinen ei osaa lukea ajatuksia! Siksi en ole enää hiljaa ja mieti, miten sanoisin sanottavani rakentavasti. Toisen loukkaaminen on parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu. Hiljaisuus on aina pahempi asia kuin toisen syyttäminen.
Kannattaa mahdollisimman pian ottaa siitä terapiasta kertaus tai jatkokurssi, koska tärkeitä asioita on jäänyt tajuamatta.
Miksi? Terapeutti muistutti, että liian usein kerromme vain hyvät tunteet, pitää oppia kertomaan myös kaikki se, mistä ei pidä ja millaisena toisen kokee, vaikka asiat olisivat ikäviä. Mykkäkoulun aikana en tuonut selkeästi esille, miten paljon miestä ja joitain tapojaan inhosin, nyt osaan sanoa ne ääneen. Tietenkin se loukkaa miestä enemmän kuin hiljaisuus, mutta minun pitää vain jaksaa kertoa tunteistani, mies kyllä sitten muuttuu kuunneltuaan aikansa, lupasi terapeutti.
Entä jos ei muutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Terapeutti nimenomaan painotti, että pitää tuoda omat tunteet julki, muuten toinen ei niistä tiedä. Pitää sanoa, jos toinen inhottaa tai ällöttää ja pitää kuvata, että miksi. Toinen ei osaa lukea ajatuksia! Siksi en ole enää hiljaa ja mieti, miten sanoisin sanottavani rakentavasti. Toisen loukkaaminen on parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu. Hiljaisuus on aina pahempi asia kuin toisen syyttäminen.
Kannattaa mahdollisimman pian ottaa siitä terapiasta kertaus tai jatkokurssi, koska tärkeitä asioita on jäänyt tajuamatta.
Miksi? Terapeutti muistutti, että liian usein kerromme vain hyvät tunteet, pitää oppia kertomaan myös kaikki se, mistä ei pidä ja millaisena toisen kokee, vaikka asiat olisivat ikäviä. Mykkäkoulun aikana en tuonut selkeästi esille, miten paljon miestä ja joitain tapojaan inhosin, nyt osaan sanoa ne ääneen. Tietenkin se loukkaa miestä enemmän kuin hiljaisuus, mutta minun pitää vain jaksaa kertoa tunteistani, mies kyllä sitten muuttuu kuunneltuaan aikansa, lupasi terapeutti.
Ei kantsi enää jatkaa puutteellisten tietojesi esille tuomista vaan varata se kertauskurssi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Terapeutti nimenomaan painotti, että pitää tuoda omat tunteet julki, muuten toinen ei niistä tiedä. Pitää sanoa, jos toinen inhottaa tai ällöttää ja pitää kuvata, että miksi. Toinen ei osaa lukea ajatuksia! Siksi en ole enää hiljaa ja mieti, miten sanoisin sanottavani rakentavasti. Toisen loukkaaminen on parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu. Hiljaisuus on aina pahempi asia kuin toisen syyttäminen.
Kannattaa mahdollisimman pian ottaa siitä terapiasta kertaus tai jatkokurssi, koska tärkeitä asioita on jäänyt tajuamatta.
Miksi? Terapeutti muistutti, että liian usein kerromme vain hyvät tunteet, pitää oppia kertomaan myös kaikki se, mistä ei pidä ja millaisena toisen kokee, vaikka asiat olisivat ikäviä. Mykkäkoulun aikana en tuonut selkeästi esille, miten paljon miestä ja joitain tapojaan inhosin, nyt osaan sanoa ne ääneen. Tietenkin se loukkaa miestä enemmän kuin hiljaisuus, mutta minun pitää vain jaksaa kertoa tunteistani, mies kyllä sitten muuttuu kuunneltuaan aikansa, lupasi terapeutti.
Mutta rakentavasti, ei toista nälvien. Sinä kirjoitit:"Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen!!"
Kuulostaako tuo sinusta jotenkin terveeltä toimintamallilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei yleensä hae eroa tajuttuaan, että elintaso laskee, kun mies ei enää maksa perheen menoja. Jos tähän asti miehen panos on vaikka 2000 e/kk ja eron jälkeen enää 400 e/kk, niin naisella on iso työ saada tuon erotuksen verran kerättyä rahaa kasaan, jotta elintaso ei laske. Siksi ero ei yleensä ole ratkaisu, se pakottaa naisen luopumaan miehen tuloista.
Voihan nainenkin mennä töihin. Kuluja pystyy karsimaan. Ei ole pakko asua Lehtisaaressa tai Eirassa.
Harva nainen haluaa pienipalkkaisiin töihin tai haluaa karsia omia kulujaan. Kun mies on maksanut meikit, ei ole tarvinnut miettiä, maksaako ripsiväri 5 e vai 50 e.
Onko sulla joku tuonti siellä? Mä en meikkaa ja pystyn silti käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis sanot, että mies ei saa kiukutella. Ok. Ei kai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
No eikä sen mököttävän puolison tarkoitus juurikin ole saada se puoliso kärsimään mykkäkoulusta mahdollisimman paljon jotta sitten alkaisi toimia kuten mököttävä henkilö tahtoo? Jos siis näyttää että mökötys ei hetkauta mitenkään niin tämän painostuskeinon teho hiippu aika paljon.
Eipä taida toimia ihan noin, kun kerran se työkaverikin silti tekee tätä toistuvasti.
Toistan vielä: minusta harvinaisen huono neuvo, että pitäisi esittää, ettei yhtään ärsytä, vaikka oikeasti ärsyttää niin paljon, että harkitsee eroa.
No sitten kannattaa erota jos siltä tuntuu. Mutta en ymmärrä miten mökätykseen auttaa sekään jos näyttää mökötäjälle että hän saa aikaan juuri sen reaktion jonka haluaakin aiheuttaa?
Eiköhän mökötyksellä haeta jotain lapsellista murtumista tai sitä, että uhri "oppii läksynsä"?
Jos sen sijaan tekee rauhallisesti selväksi, ettei HALUAISI erota muttei myöskään aio pitkään katsella mökötystä, koska se tuntuu TODELLA pahalta, tämä ei ole se haluttu reaktio.
Näin ainakin kuvittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sanot, että mies ei saa kiukutella. Ok. Ei kai muuta.
Miksi viihdytään kehnoissa suhteissa? Monella vaikuttaa olevan pahemman luokan läheisriippuvuus.
"Henkistä väkivaltaa, wäääääääääääääääääääääää"
Ihan olet itse paskasi aiheuttanut. Luultavasti sillä henkisellä väkivallalla, kuten naisten tapana on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Voi että naislapsella on taas kovat keinot käytössä. Huutista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
No eikä sen mököttävän puolison tarkoitus juurikin ole saada se puoliso kärsimään mykkäkoulusta mahdollisimman paljon jotta sitten alkaisi toimia kuten mököttävä henkilö tahtoo? Jos siis näyttää että mökötys ei hetkauta mitenkään niin tämän painostuskeinon teho hiippu aika paljon.
Eipä taida toimia ihan noin, kun kerran se työkaverikin silti tekee tätä toistuvasti.
Toistan vielä: minusta harvinaisen huono neuvo, että pitäisi esittää, ettei yhtään ärsytä, vaikka oikeasti ärsyttää niin paljon, että harkitsee eroa.
No sitten kannattaa erota jos siltä tuntuu. Mutta en ymmärrä miten mökätykseen auttaa sekään jos näyttää mökötäjälle että hän saa aikaan juuri sen reaktion jonka haluaakin aiheuttaa?
Eiköhän mökötyksellä haeta jotain lapsellista murtumista tai sitä, että uhri "oppii läksynsä"?
Jos sen sijaan tekee rauhallisesti selväksi, ettei HALUAISI erota muttei myöskään aio pitkään katsella mökötystä, koska se tuntuu TODELLA pahalta, tämä ei ole se haluttu reaktio.
Näin ainakin kuvittelen.
Tietenkin tuo on se paras vaihtoehto. Mutta jos nyt ei ole ihan sentään eroamassa niin toiseksi paras vaihtoehto on minusta edelleen se ettei mene millään tavalla mukaan siihen peliin jota mököttäjä yrittää pelata.
Niin mistäköhän se mykkäkoulu johtuu? Tämähän ei taas mammoja kiinnosta miesvihakiimoissaan
Vierailija kirjoitti:
"Henkistä väkivaltaa, wäääääääääääääääääääääää"
Ihan olet itse paskasi aiheuttanut. Luultavasti sillä henkisellä väkivallalla, kuten naisten tapana on
Sinäkinkö olet tuollaisessa suhteessa, etkä halua jättää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Voi että naislapsella on taas kovat keinot käytössä. Huutista
No mutta miksi naisen pitäisi olla yhtään mieslastaan parempi? :D
Mieshän leikin aloitti, joten oletettavasti nautti mykkäkoululeikistä! Kunnon vaimo lähtee mukaan miehen toiveiden mukaisiin harrastuksiin. :)
En ole vielä lukenut muiden kommentteja, mutta päällimmäinen kysymykseni on: mikä hänestä teki tuollaisen yhtäkkiä? Sen jälkeen, kun olitte olleet vuosia yhdessä ja tehneet yhdessä kolme lasta, hän yhtäkkiä alkoi harrastaa mykkäkouluja sen rakentavan riitelyn jälkeen, mitä hän harjoitti seurusteluaikananne, kun tutustuitte toisiinne nähdäksenne, sopisitteko yhteen - kuulostaa kummalliselta. Alkava muistisairaus? Mt-ongelma? Riippuvuusongelma?
... eiku: hänhän oli tuollainen alusta alkaen, eikö totta? Mutta sinä päätit puskea tahtosi läpi ja hankkia hänen kanssaan ei vain yhtä tai kahta lasta vaan vielä kolmannenkin?
Kannattaa mahdollisimman pian ottaa siitä terapiasta kertaus tai jatkokurssi, koska tärkeitä asioita on jäänyt tajuamatta.