Lue keskustelun säännöt.
En kestä miehen mykkäkoulua, miten saan sen lopettamaan?
29.12.2020 |
En todella jaksa katsoa kun aikuinen mies kiukuttelee, eikä edes kerro syytä. Pahinta on että meillä kolme lasta, joiden hoidon mies jättää täysin minun vastuulleni, kun mies tuskin puhuu edes lapsille, vaan vetäytyy jonnekin huoneeseen olemaan koneella tms. Hän siis ajattelee että on ihan ok perheen isänä jättäytyä arjesta, kun häntä vähän harmittaa, eikä hän edes ole kykeneväinen puhumaan aiheesta. Ihan kun minua ei harmittaisi tuollainen! Mielestäni mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, ja tiedän että miehen perheessä tätä on harrastettu paljon, joten tietenkin oppinut sen kotoa. Ja tosiaan jos avaa suutaan, niin sieltä tulee pelkkää vittuilua tai viallisia kommentteja. Tätä nyt jatkunut useamman päivän ja itse alan olla ihan valmis laittamaan eropaperit menemään.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä harrasti nuita mykkäkouluja. Kun yritin keskustella jostain minua häiritsevästä asiasta, hänestä haastoin riitaa. Hän päätti siis pari kolme päivää viettää kaikki illat omissa oloissaan ja juurikin kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä oli minun harteillani. Sitten joku päivä avasikin suunsa ja oli kuin ei mitään. Lapsellisuuksissaan oletti, että kaikki ongelmat häviää kun niistä ei puhuta ja kunhan olen saanut pari päivää kihistä.
Voitte kuvitella, miten oli suu moilasena kun eräs päivä sainkin tarpeekseni ja keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin. Ongelmia oli ihan hirveästi eikä hän niistä suostunut puhumaan, keskustelemaan ja ratkaisemaan kanssani.
Erosta nyt kaksi vuotta ja edelleen käyttäytyy siten, että "akka vaan lähti ilman mitään syytä, voi minua raukkaa".
Mun mies tekee ihan samaa! Voi sitten jonkin ajan kuluttua olla ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Itse ei ota mitään puheeksi koskaan. T.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 2. ehdotus toimi, niin, sitten vaan hyväksymällä sen, että mies on murjottaja ja "on poissa" jonkun aikaa, sekä näinä hetkinä, et ota niin paljon stressiä siitä "arjen pyörittämisestä". Ronskisti vaan lenkille, leffaan vaikka lasten kanssa, ulos syömään tai muuta hommaammaan, kyllä se mies siitä suttaantuu ajallaan.
Mutta ei vitsi ärsyttää niin paljon että toinen tekee noin! Itse en voisi koskaan jättää lapsiani hoitamatta vaan sen takia että nyt vähän joku asia harmittaa. Ja satun tietämään että asia vielä mitä todennäköisimmin koskee seksiä. En ollut yksi ilta heti valmiina tyydyttämään hänen tarpeitaan kun hän ilmaisi halukkuutensa myöhään illalla, kun itse halusin jo nukkua uuvuttavan päivän jälkeen.
Hän ei ole myöskään valmis tekemään mitään sen eteen että haluni heräisi. Minun pitäisi vaan yrittää enemmän. Häntä ei kiinnosta mikään romanttinen, eikä osaa huomioida minua sille tavalla, joten hänen mielestään hänen ei tarvitse edes yrittää mitään sellaista. Se ei ole hänelle luontevaa, joten hänen ei tarvitse. Minun pitäisi aina vaan olla valmiina häntä varten ja jos en ole, niin alkaa näköjään vielä murjotus kaiken päälle. T. Ap
Yksinkertainen ratkaisu, jätä se sika. Voi vaan ihmetellä miksi kyseiseen helmeen lankesit ja menit vielä lisääntymään.
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ihan iloinen vaan. Touhuihin lasten kanssa ja yrittäisin olla kiinnittämättä kiukuttelevaan mieslapseen huomiota. Jos ei puhu, niin olkoon mokoma.
En kyselisi ja ihmettelisi. Keksikin lasten kanssa kaikkea kivaa ja jos ne kysyisi, miksi isi ei tule mukaan, sanoisin, että se on varmaan kipeä, jos sillä vaikka hammas särkee, annetaan sen potea rauhassa.
Mutta eikös tuo ole alistumista? Mies saa käyttäytyä miten huvittaa vaikka on perheenkin perustanut, niin on ok vaikka jättää lapset heitteille kun ei huvita. Vaimo sitten raataa ja alistuu kohtaloonsa ja vielä näyttää lapsillekin että miehille on ok käyttäytyä noin, vaimo kyllä hoitaa lapset jos mieslasta ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Tulostaisin eropaperit netistä ja pistäisi eron rullaamaan. Sanomatta miehelle mitään.
Mä tulostaisin paperit ja laittaisin pöydälle miehen löydettäväksi.
Jos ei siitäkään aiheesta tulisi mulle mitään puhumaan, paperit postiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin ihan iloinen vaan. Touhuihin lasten kanssa ja yrittäisin olla kiinnittämättä kiukuttelevaan mieslapseen huomiota. Jos ei puhu, niin olkoon mokoma.
En kyselisi ja ihmettelisi. Keksikin lasten kanssa kaikkea kivaa ja jos ne kysyisi, miksi isi ei tule mukaan, sanoisin, että se on varmaan kipeä, jos sillä vaikka hammas särkee, annetaan sen potea rauhassa.
Lapsille ei kannata valehdella ja esittää että kaikki on ok. Kyllä ne tietää ettei ole. Kannattaa sanoa, että isänne on kusipää runkkari, joka kiukuttelee perheelleen ilman syytä. Ja pistää ne eropaperit vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
No eikä sen mököttävän puolison tarkoitus juurikin ole saada se puoliso kärsimään mykkäkoulusta mahdollisimman paljon jotta sitten alkaisi toimia kuten mököttävä henkilö tahtoo? Jos siis näyttää että mökötys ei hetkauta mitenkään niin tämän painostuskeinon teho hiippu aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex käytti usein mykkäkoulua nujertaakseen minut. Jätin mököttämään yksinään.
Mykkäkoululla koitetaan saada toisesta niskalenkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
No eikä sen mököttävän puolison tarkoitus juurikin ole saada se puoliso kärsimään mykkäkoulusta mahdollisimman paljon jotta sitten alkaisi toimia kuten mököttävä henkilö tahtoo? Jos siis näyttää että mökötys ei hetkauta mitenkään niin tämän painostuskeinon teho hiippu aika paljon.
Eipä taida toimia ihan noin, kun kerran se työkaverikin silti tekee tätä toistuvasti.
Toistan vielä: minusta harvinaisen huono neuvo, että pitäisi esittää, ettei yhtään ärsytä, vaikka oikeasti ärsyttää niin paljon, että harkitsee eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei yleensä hae eroa tajuttuaan, että elintaso laskee, kun mies ei enää maksa perheen menoja. Jos tähän asti miehen panos on vaikka 2000 e/kk ja eron jälkeen enää 400 e/kk, niin naisella on iso työ saada tuon erotuksen verran kerättyä rahaa kasaan, jotta elintaso ei laske. Siksi ero ei yleensä ole ratkaisu, se pakottaa naisen luopumaan miehen tuloista.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.
Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapset saa tuosta traumoja?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei yleensä hae eroa tajuttuaan, että elintaso laskee, kun mies ei enää maksa perheen menoja. Jos tähän asti miehen panos on vaikka 2000 e/kk ja eron jälkeen enää 400 e/kk, niin naisella on iso työ saada tuon erotuksen verran kerättyä rahaa kasaan, jotta elintaso ei laske. Siksi ero ei yleensä ole ratkaisu, se pakottaa naisen luopumaan miehen tuloista.
Voihan nainenkin mennä töihin. Kuluja pystyy karsimaan. Ei ole pakko asua Lehtisaaressa tai Eirassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap Kerro miehellesi kuinka ahdistavaa hänen mököttämisensä on. Kerro ettet halua kokoa sitä enää, etkä halua lasten mallioppivan huonoa tapaa. Ehdota, että menette pariterapiaan yhdessä opettelemaan rakentavaa kommunikointia ja ongelmien ratkomista. Jos mies ei suostu ja jatkaa vain tapaansa mököttää, ota ero. Minun mieheni oppi pois mököttämisestä kun kerroin etten aio sitä jatkossa sietää, että eroan vaikka mieluummin.
Ollaan oltu pariterapiassa. Siellä käytiin läpi paljon asioita, myös tätä mykkäkouluasiaa. Pariterapeutti teki selväksi että se on tosi aggressiivista, mutta ei mies silti ole osannut sitä lopettaa. T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap Kerro miehellesi kuinka ahdistavaa hänen mököttämisensä on. Kerro ettet halua kokoa sitä enää, etkä halua lasten mallioppivan huonoa tapaa. Ehdota, että menette pariterapiaan yhdessä opettelemaan rakentavaa kommunikointia ja ongelmien ratkomista. Jos mies ei suostu ja jatkaa vain tapaansa mököttää, ota ero. Minun mieheni oppi pois mököttämisestä kun kerroin etten aio sitä jatkossa sietää, että eroan vaikka mieluummin.
Tämä. Erolla ei pidä uhkailla kevyesti, mutta kyllä se on tehokas keino saada mies uskomaan puhetta. Tosin meillä mies tunsi minut sen verran hyvin, että uskoi että tosiaan teen , mitä sanon ja muutti tapansa. Yhden ainoan kerran ollaan oltu siinä tilanteessa, että olin valmis pakkaamaan lapsen ja tavarani autoon ja lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu pariterapiassa. Siellä käytiin läpi paljon asioita, myös tätä mykkäkouluasiaa. Pariterapeutti teki selväksi että se on tosi aggressiivista, mutta ei mies silti ole osannut sitä lopettaa. T.Ap
Jos olette tuonkin kortin noin pitkälle jo katsoneet, niin tässä vaiheessa ihan oikeasti toisin esille sen, että mökötys tuntuu niin pahalta, että eropaperit ovat tulostusvalmiina.
Se joko säikäyttää hänet avaamaan keskusteluyhteyden tai sitten ei.
Jos ei, kannattanee vain ottaa se ero. En usko, että on toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan harrastin mykkäkoulua, koska halusin rauhassa miettiä asioita eri puolilta. Pariterapiassa opin, että mieltä painavat asiat pitää päästää ulos, pitää sanoa.
Nykyisin meillä voi olla kuukauden kestävää nälvimistä, ilkeilyä, toisen mollaamista lasten kuullen, mitä julminta toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyä, nimittelyä ja suoranaista kiusaamista. Mutta tärkeintä on, että meillä ei ole mykkäkoulua, meillä annetaan sanojen kertoa tunteistamme.
Puoliso on tyytyväinen, kun en ole enää hiljaa ja minä olen tyytyväinen, kun ymmärsin, että toisen loukkaaminen on ihan sallittua, kunhan ei lyö. Toki muutin samantien omaan makuuhuoneeseen, en kestä puolisoa lähelläni.Teillä on jäänyt pariterapia kesken. Mököttämisen lisäksi kiellettyä on nuo luettelemasi asiatkin.
Terapeutti nimenomaan painotti, että pitää tuoda omat tunteet julki, muuten toinen ei niistä tiedä. Pitää sanoa, jos toinen inhottaa tai ällöttää ja pitää kuvata, että miksi. Toinen ei osaa lukea ajatuksia! Siksi en ole enää hiljaa ja mieti, miten sanoisin sanottavani rakentavasti. Toisen loukkaaminen on parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu. Hiljaisuus on aina pahempi asia kuin toisen syyttäminen.
Olisin ihan iloinen vaan. Touhuihin lasten kanssa ja yrittäisin olla kiinnittämättä kiukuttelevaan mieslapseen huomiota. Jos ei puhu, niin olkoon mokoma.
En kyselisi ja ihmettelisi. Keksikin lasten kanssa kaikkea kivaa ja jos ne kysyisi, miksi isi ei tule mukaan, sanoisin, että se on varmaan kipeä, jos sillä vaikka hammas särkee, annetaan sen potea rauhassa.