Lue keskustelun säännöt.
En kestä miehen mykkäkoulua, miten saan sen lopettamaan?
29.12.2020 |
En todella jaksa katsoa kun aikuinen mies kiukuttelee, eikä edes kerro syytä. Pahinta on että meillä kolme lasta, joiden hoidon mies jättää täysin minun vastuulleni, kun mies tuskin puhuu edes lapsille, vaan vetäytyy jonnekin huoneeseen olemaan koneella tms. Hän siis ajattelee että on ihan ok perheen isänä jättäytyä arjesta, kun häntä vähän harmittaa, eikä hän edes ole kykeneväinen puhumaan aiheesta. Ihan kun minua ei harmittaisi tuollainen! Mielestäni mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, ja tiedän että miehen perheessä tätä on harrastettu paljon, joten tietenkin oppinut sen kotoa. Ja tosiaan jos avaa suutaan, niin sieltä tulee pelkkää vittuilua tai viallisia kommentteja. Tätä nyt jatkunut useamman päivän ja itse alan olla ihan valmis laittamaan eropaperit menemään.
Kommentit (150)
Nimenomaan se on henkistä väkivaltaa. Istutat miehen nyt pöydän ääreen ja kerrot, miltä susta tuntuu ja ettei tuollainen voi jatkua. Fiksu aikuinen ymmärtää asian, mutta jossei ymmärrä, on varmasti parempi jatkaa eri teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on henkisä väkivaltaa ja pilaat lastenkin tulevan elämän jos annat niiden oppia, että puhumattomuus on ok. Eroa vaan. Jos kotoa ei pysty saamaan tervepäistä parisuhdemallia niin ei ole syytä pitää lapsia sellaisessa ympäristössä.
Äidilläni oli tapana pitää mykkäkoulua kun olin lapsi, pienen lapsen on vaikea ymmärtää miksi äiti ei puhu, pahimmillaan pariin viikkoon. Sanoisin sinulle että lähde ja anna lapsillesi terveempi kasvuympäristö, pidä lastesi puolta.
Pariterapiaan mars. Netistäkin löytyy parisuhdekursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei 2. ehdotus toimi, niin, sitten vaan hyväksymällä sen, että mies on murjottaja ja "on poissa" jonkun aikaa, sekä näinä hetkinä, et ota niin paljon stressiä siitä "arjen pyörittämisestä". Ronskisti vaan lenkille, leffaan vaikka lasten kanssa, ulos syömään tai muuta hommaammaan, kyllä se mies siitä suttaantuu ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! En kyllä itse jaksaisi tuollaista. Meillä on mökötetty maksimissaan puoli tuntia ja sitten ollaan jo valmiita keskustelemaan asiat halki ja pyytämään sekä antamaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Tuo tuossa yllä on erittäin hyvä vinkki!!!
Menisin myös mykkäkouluun täysillä mukaan. Tuo auttaisi siihenkin, ettei mies pahoittaisi lasten mieltä ignooraamalla.
Jos sekään ei toisi reaktiota / kyllästyisin leikkiin, jättäisin esimeriksi pöydälle lapun, jossa toisin ilmi, että eropaperit todella lähtevät postiin, jos asioita ei selvitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulostaisin eropaperit netistä ja pistäisi eron rullaamaan. Sanomatta miehelle mitään.
Se on henkistä väkivaltaa ja traumatisoi lapsetkin, vaikka ei varsinaisesti kohdistuisi heihin. Ystäväni kertoi, että hänen lapsuudessaan isä oli pitänyt äidille mykkäkoulua oikeasti pitkään (pari kuukautta). Ei se ainakaan lisää lapsen turvallisuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä harrasti nuita mykkäkouluja. Kun yritin keskustella jostain minua häiritsevästä asiasta, hänestä haastoin riitaa. Hän päätti siis pari kolme päivää viettää kaikki illat omissa oloissaan ja juurikin kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä oli minun harteillani. Sitten joku päivä avasikin suunsa ja oli kuin ei mitään. Lapsellisuuksissaan oletti, että kaikki ongelmat häviää kun niistä ei puhuta ja kunhan olen saanut pari päivää kihistä.
Voitte kuvitella, miten oli suu moilasena kun eräs päivä sainkin tarpeekseni ja keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin. Ongelmia oli ihan hirveästi eikä hän niistä suostunut puhumaan, keskustelemaan ja ratkaisemaan kanssani.
Erosta nyt kaksi vuotta ja edelleen käyttäytyy siten, että "akka vaan lähti ilman mitään syytä, voi minua raukkaa".
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 2. ehdotus toimi, niin, sitten vaan hyväksymällä sen, että mies on murjottaja ja "on poissa" jonkun aikaa, sekä näinä hetkinä, et ota niin paljon stressiä siitä "arjen pyörittämisestä". Ronskisti vaan lenkille, leffaan vaikka lasten kanssa, ulos syömään tai muuta hommaammaan, kyllä se mies siitä suttaantuu ajallaan.
Mutta ei vitsi ärsyttää niin paljon että toinen tekee noin! Itse en voisi koskaan jättää lapsiani hoitamatta vaan sen takia että nyt vähän joku asia harmittaa. Ja satun tietämään että asia vielä mitä todennäköisimmin koskee seksiä. En ollut yksi ilta heti valmiina tyydyttämään hänen tarpeitaan kun hän ilmaisi halukkuutensa myöhään illalla, kun itse halusin jo nukkua uuvuttavan päivän jälkeen.
Hän ei ole myöskään valmis tekemään mitään sen eteen että haluni heräisi. Minun pitäisi vaan yrittää enemmän. Häntä ei kiinnosta mikään romanttinen, eikä osaa huomioida minua sille tavalla, joten hänen mielestään hänen ei tarvitse edes yrittää mitään sellaista. Se ei ole hänelle luontevaa, joten hänen ei tarvitse. Minun pitäisi aina vaan olla valmiina häntä varten ja jos en ole, niin alkaa näköjään vielä murjotus kaiken päälle. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 2. ehdotus toimi, niin, sitten vaan hyväksymällä sen, että mies on murjottaja ja "on poissa" jonkun aikaa, sekä näinä hetkinä, et ota niin paljon stressiä siitä "arjen pyörittämisestä". Ronskisti vaan lenkille, leffaan vaikka lasten kanssa, ulos syömään tai muuta hommaammaan, kyllä se mies siitä suttaantuu ajallaan.
Mutta ei vitsi ärsyttää niin paljon että toinen tekee noin! Itse en voisi koskaan jättää lapsiani hoitamatta vaan sen takia että nyt vähän joku asia harmittaa. Ja satun tietämään että asia vielä mitä todennäköisimmin koskee seksiä. En ollut yksi ilta heti valmiina tyydyttämään hänen tarpeitaan kun hän ilmaisi halukkuutensa myöhään illalla, kun itse halusin jo nukkua uuvuttavan päivän jälkeen.
Hän ei ole myöskään valmis tekemään mitään sen eteen että haluni heräisi. Minun pitäisi vaan yrittää enemmän. Häntä ei kiinnosta mikään romanttinen, eikä osaa huomioida minua sille tavalla, joten hänen mielestään hänen ei tarvitse edes yrittää mitään sellaista. Se ei ole hänelle luontevaa, joten hänen ei tarvitse. Minun pitäisi aina vaan olla valmiina häntä varten ja jos en ole, niin alkaa näköjään vielä murjotus kaiken päälle. T. Ap
No kuulostaa siltä että perusongelmanne ei ole tuo mökötys vaan ihan muut suhteen ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyisin kuin miestä ei olisikaan. En kattaisi lautasta pöytään. En katsoisi edes päin. En kehottaisi syömään. Kun menisin lasten kanssa nukkumaan, sammuttaisin vaan valot, vaikka hän istuisi huoneessa.
Sanoisin lapsille, että tämä on tällainen leikki. Se, joka ensinnä huomaa isän ja puhuu sille, häviää.
Jos ulko tulisi jotain länkyttämään, käyttäytyidin kuin en olisi kuullut mitään enkä reagoisi mitenkään. Kohtelisin kuin ilmaa.
Itse olen sitä mieltä, että asiat pitää puhua halki. Mutta jos toinen käyttäytyisi noin, niin antaisin olla. Jos ei kyselyistä huolimatta puhu tai puhuu epäkohteliaasti, niin antaisin todellakin olla. En menisi mukaan tuohon. Vaan käyttäytyisin kuin tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Olen itse taas käyttänyt juuri päinvastaista keinoa mököttävän työkaverin kanssa (loukkaantuu monta kertaa vuodessa milloin minkäkin pikkuasian takia). Minä siis käyttäydyn kuin en lainkaan huomaisi hänen mököttävä. Puhun hänelle kuin mikään ei olisi vikana enkä välitä vaikka hän ei vastaa. Ei yleensä jaksa montaa päivää mököttää kun alkaa vahingossa vastailemaan johonkin asiaan ja sitten se mökötys loppuukin.
Työkaverin kanssa varmaan OK noin, kun työkaveria ei voi valita eikä hänestä pakosti pääse eroon.
Miehen kanssa tuo on minusta huono neuvo, koska saa miehen luulemaan, ettei mykkäkoulu edes haittaisi puolisoa.
Äkkiä ero, tai lapsesikin oppivat tuon tavan!
Itse varmaan räjähtäisin tuossa kohtaa, eihän lapsille noin voi tehdä.