Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(
Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...
No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.
En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (157)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:49"]
Joku näköjään kierrättää samoja vanhoja provoja...
[/quote]
SINÄ ITSE OMIA KETJUJASI.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]Totta kai nyt kaduttaa, ettei annettu sitä kutsumanimeksi, ja ehkä oltaisiin jossain vaiheessa voitu se vaihtaakin. :( Ajateltiin, et tyttö voi tarpeeksi vanhana itse vaihtaa kutsumanimeään jos haluaa... Mutta nyt se ei varmaan ole ikinä enää mahdollista, kun serkku on jo Vilhelmiina, sitten kummallakin olis sama kutsumanimi ja vielä noin erikoinen nimi niin sitten meidän tytärtä pidettäisiinkin "matkijoina". :( Joo, ehkä olen lapsellinen, mutta maailma on nimiä täynnä ja kälyni tiesi, kuinka tärkeä nimi Vilhelmiina on minulle, niin miksi ihmeessä piti antaa omalle lapselleen juuri se??
[/quote]
Vilhelmiina ei ole harvinainen nimi, itse tunnen kolme, enkä tajua miksei serkuilla vois olla sama nimi?
Siis tehän ETTE ottaneet sitä kutsumanimeksi, joten miksi kälyn perhe ei saisi kutsua omaa tyttöään sillä nimellä? En ymmärrä loukkaantumistasi. Ja eikö toisaalta ole hienoa, että muidenkin mielestä Vilhelmiina on niin kaunis nimi, että haluavat antaa sen omalle lapselleen. Sehän kertoo siitä, että sinulla on hyvä maku :)
Ilahduttavaa muuten, jos nimi on oikeasti Vilhelmiina. Minulla on nimittäin Vilhelmiina-niminen sisko, joka on 38-vuotias. Siihen aikaan, kun meidän Vilhelmiina oli pieni, nimeä pidettiin lähinnä erikoisena ja outona. Nyt vasta myöhemmin ihmiset ovat alkaneet ajatella, että siinähän on todella kaunis nimi!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:45"]
Teillä oli mahdollisuus antaa se nimi ensin mutta ette antaneet. Ette kunnolla. Sen jälkeen se on vapaata riistaa.
[/quote]
samaa mieltä!
Ei taida kukaan muu kuin ap kihistä omissa mehuissaan. Käly on onnellinen vauvasta ja tälle sopivasta nimestä. Ei ole tehnyt mitään väärää mut ap voi tehdä OMASTA elämästään niin takkuista kuin haluaa.
Kyllä sitten vanhana mummona keinustuolissa kiikkuessasi kiittelet itseäsi, jos rikoit välisi muuten ilmeisesti ihan kivaan sukulaiseen. Jos oikeasti pidät tuollaisia asioita kohtalokkaina, olet pian todella yksin. En toivo sinulle mitään pahaa, mutta ehkä jokin oikea vastoinkäyminen auttaisi ymmärtämään elämää.
Tähän juttuun en sano mitään. Itse esikoista odottaessani, kaveripiirimme ensimmäisenä, sitä mietti tietysti nimiä, molemmille sukupuolille. Jokseenkin huvitti, kun paras ystäväni "varasi" tietyt nimet itselleen. Teki hyvin selväksi, että he laittavat ne sitten joskus lapsilleen. Tytön nimi oli sama, jota olin itse tytölle miettinyt, mutta en vaivautunut edes kommentoimaan. No, meille tuli lopulta vain poikia. Huvittavinta on se, että hänellä on nykyään tyttö ja poika, eikä kummallakaan ole niitä nimiä, jotka varasi..
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:38"]
Minulla on serkun lapsi, liki mun ikäinen, jolla on sama etunimi ja sukunimi. Naureskellaan asialle ja meistä on kiva jossain tilaisuuksissa seistä rinnakkain ja esitellä itsemme, ihmiset häkeltyy:-)
[/quote]
J.S., ette te nyt ihan "liki samanikäisiä" ole :)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:07"]
Tähän juttuun en sano mitään. Itse esikoista odottaessani, kaveripiirimme ensimmäisenä, sitä mietti tietysti nimiä, molemmille sukupuolille. Jokseenkin huvitti, kun paras ystäväni "varasi" tietyt nimet itselleen. Teki hyvin selväksi, että he laittavat ne sitten joskus lapsilleen. Tytön nimi oli sama, jota olin itse tytölle miettinyt, mutta en vaivautunut edes kommentoimaan. No, meille tuli lopulta vain poikia. Huvittavinta on se, että hänellä on nykyään tyttö ja poika, eikä kummallakaan ole niitä nimiä, jotka varasi..
[/quote]
Saako kysy, että tuliko tässä nyt alapeukku mulle vai mun kaverille?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:16"]
Voisiko ap:lta saada vielä kommenttia aiheeseen?
[/quote]
No mitäpä tänne kommentoimaan, kun olen kuulemma lapsellinen, pikkusieluinen, itsekäs, vailla oikeita ongelmia, terapian tarpeessa jne. jne. :( Niin kai se sitten on. Käly on kutsunut meidät miehen kanssa kahveille ensi sunnuntaina, en tiedä mitä teen, lähdenkö mukaan vai en. Kaikista negatiivisesta kommenttivyörystä huolimatta mitä täällä on, edelleen on minulla paha mieli, se ei vain poistu sormia napsauttamalla! En syytä kälyäni siitä, ettemme miehen kanssa antaneet Vilhelmiina ensimmäiseksi nimeksi, johan sanoin että se kirvelee! Ja tosiaan miehen kanssa yhdessä sovittiin ja tultiin siihen tulokseen, että tyttö saa itse sen isompana kutsumanimeksi ottaa jos niin haluaa! Mutta edelleen mielestäni kälyn tarkoitus teollaan oli minua loukata, jostain kumman syystä. Ihmiset pahoittaa mielensä erilaisista asioista, se ei todellakaan tarkoita että ei olisi "oikeita ongelmia" (esim. itselläni vuosia jatkunut krooninen sairaus)!
-AP
[/quote]
Mistä ihmeestä kälysi olisi voinut tietää, että pidät tuota nimeä yksityisomaisuutenasi? Oletko kertonut hänelle siitä? Voihan olla, että kälysi ei itse suhtaudu nimiin noin omistavasti, eikä siten tullut ajatelleeksikaan, että sinä voisit asiasta loukkaantua? Ja ennenkuin kälyäsi syyttelet kannattaa huomioida sekin, että te ette itse halunneet antaa ko. nimeä omalle lapsellenne etunimeksi. Käly on varmaan ajatellut, ettei nimi Vilhelmiina ole sinulle enää niin tärkeä kuin oli ennen, koska jos olisi, olisit sen etunimeksi omalle lapsellesi antanut.
Ymmärrän sen, että sinua harmittaa, mutta kälyn syyttely tahallisesta kiusaamisesta on todella lapsellista ja myöskin asiatonta käytöstä sinun puoleltasi. Saat olla pahoillasi nimiasiasta, mutta koita nyt sen verran nähdä omien tunteidesi ulkopuolellekin, ettet sentään ala toisia turhasta syyttelemään. On todella itsekästä kuvitella, että kälysi valitsisi nimet jälkikasvulleen pääasiallisena motiivinaan sinun mielesi pahoittaminen. Nimen valinta lapselleen on sen verran iso päätös, että ei sitä toisia kiusatakseen tehdä! Kaikki ihmiset eivät koe omistavansa nimiä, kuten sinä koet. Tällaiset ihmiset eivät myöskään valitse lapselleen samaa nimeä kuin jollakulla toisella on siksi, että tarkoittaisivat ketään loukata.
Minulla oli samantapainen tilanne kahden ensimmäisen lapseni kohdalla. Esikoinen sai toiseksi nimeksi nimen, jolla oli meille historia ja merkitys. Miehen veli antoi omalle esikoiselleen saman toisen nimen ja ihan tarkoituksella, että serkuksilla olisi "yhteinen" nimi. En edes loukkaantunut tästä.
Sen sijaan toiselle lapselleni annettiin toiseksi nimeksi nimi, jota olin suunnitellut 7-vuotiaasta asti antavani omalle lapselleni. Toiseksi nimeksi se tuli siksi, että etunimenä olisi mielestämme ollut turhan hankala. Kerroimme tästä serkulleni ja hänen vaimolleen, jotka silloin odottivat esikoistaan. Ja heidän lapselleen sitten tulikin tämä "minun" nimeni ja vieläpä etunimeksi. Vähän tuntui ikävältä, kun olin tosiaan kertonut nimen "tarinan" ja miten tärkeä se minulle oli ja sitten se annettiin heidän lapselleen kutsumanimeksi. Mutta ei voi mitään, en omista kyseistä nimeä, eikä olisi tullut mieleenkään osoittaa mieltä asiasta.
En ymmärrä miksette tosiaan antaneet sinulle tärkeää nimeä kutsumanimeksi ja jos ette edes käytä toista nimeä koskaan, käly on voinut ajatella ettei se ollutkaan niin iso juttu sinulle.
Itse kuulin lähiaikana paljon tylsemmästä jutusta. En muista mikä kyiseinen nimi oli, mutta onhan tämä ihan älytöntä: lapsi oli saanut nimekseen "Matias, nimen jota oli vanhemmille tärkeä ja pitkään vaalittu. Muutaman kuukauden päästä siitä serkulle annettiin nimeksi "Mathias".
Etunimenähän tuo juuri ap:n lapsella juuri on. Ei taida sukunimenä edes olla Vilhelmiinaa.
Ensimmäinen, toinen ja kolmas nimi, kuinka monta nyt ihmisellä onkaan, ovat kaikki ETUNIMIÄ.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:48"]
Ai että ihan keksitty nimeksi Vilhelmiina! Koska haitte sille patentin, vuonna 1704?
[/quote]
Nimeen voisi ehkä saada tekijänoikeuden tai sen voisi rekisteröidä tavaramerkiksi, noin teoriassa. Patentin voi saada vain tekniselle ratkaisulle, kuten laitteelle tai menetelmälle. Vilhelmiina ei liene tällainen.
En voi uskoa, että joku ottaa jotkut nimiasiat näin tosissaan huhhuh. Ap olet naurettava pikkulikka, keksi jotain muuta vaalittavaa kuin joku typerä etunimi.
Ja sinä joka loukkaannuit, kun miehen sisko antoi lapselleen oman sukunsa harvinaisen sukunimen eikä miehensä sukunimeä samat sanat.
Mikä helvetti teitä vaivaa?!
En jaksanut lukea muiden vastauksia mutta ette ottaneet käyttöön sitä nimeä "kunnolla", ei ole silloin millään lailla nimen varastamista. Eli suutuit turhaan. Mä oon kans ominut yhden nimen tulevalle tyttärelleni ääneen, mutta yksikään tytöistäni ei vieläkään ole sen niminen :) Enkä nyt suutu jos joku ystävistäni antaa juuri tämän nimen lapselleen. Sitten keksin jonkun muun kivan! :) Relax girl!
Onpa jumalaton määrä kommentteja fiktiiviselle tarinalle.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:49"]
Joku näköjään kierrättää samoja vanhoja provoja...
[/quote]
SINÄ ITSE OMIA KETJUJASI.