Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua IKINÄ naimisiin
27.05.2014 |
Kuten otsikosta voi jo päätellä ongelmani, ihana poikaystäväni ilmoitti toissailtana periaatteensa, että hän ei aio mennä ikinä naimisiin. Meille on tulossa vauva lokakuussa, emme ole kihloissa. Asumme ihanasti omasssa rivitalokolmiossa, parisuhde voi hyvin eikä ole mitään pahaa sanottavaa suhteesta.
Minä kuitenkin olen haaveillut vaimona olemisesta yläasteelta saakka, menisin vaikka maistraatissa ilman turhaa häähössötystä naimisiin, aviehdon kanssa tietenkin. Vaan ei, ukkelin mukaan periaateesta hän ei voi mennä naimisiin, koskaanikinämilloinkaan. En oletakkaan, että kirmattaisiin alttarille seuraavaan muutamaan vuoteen, vaan joskus sitten. Vaan ei.
Miten te muut palstailijat näette asian? Kannattaako mun katkeroitua tässä ja päättää että en haluakkaan toteuttaa unelmaani, olla jonkun oma pieni sievä vaimo vai puhallanko pelin kesken ja lähden kahlaamaan koiran ja masuasukin kanssa omaa väylää, ilman varmuutta siitä, löydänkö koskaan miestä, kenen kanssa haluaisin mennä naimisiin ja viettää loppuelämäni? Minä menen elämässäni kerran naimisiin, vaalin avioliittoa kuin muutama vanhempi sukupolvi, se ei ole minulle vain papin aamen ja häähumua yksi päivä jolloin saa olla prinsessa.
Kysyin tänään vielä mieheltä varmistuksen, että jos annan vaihtoehdot, ero tai naimisiinmeno, kumman se valitsisi ja yllätti hyvinkin paljon se, että ero.
Kommentit (85)
No mutta pointtihan on just siinä, että me leikkimielisesti puhuttiin naimisiinmenosta jo viime kesänä, mietittiin että 2016 aikaisintaan. Kosihan se viime syksynä, sitten yksi humalainen riita, ja naps! kihlat purettu. Tän mä nielin koska, no, voihan se säikäyttää ajatus, että nyt on menty kihloihin. Mä luulin sunnuntai iltaan saakka, että sillä ei ole tommoista periaatetta, koska se on puhunut itse naimisiinmenosta silloin vuosi sitten.
Nyt se sanoo syyksi, ettei se arvosta avioliittoa niin paljon, että uhraisi siihen minkäänlaista ajatusta, sano myös senkin että on helpompi erota jos ero on tullakseen.
Minä haluan perheen -ihan oikean sellaisen, en halua olla joka toinen viikonloppu kiikuttaa lasta iskälle ja olla noutamassa/ottamassa vastaan vaan olla just semmonen missä on iskä, äiskä ja lapsi.
En tiedä, vaikuttaako kenekään mielipiteeseen vielä se tieto, että miehelläni on ennestään jo 5 -vuotias muksu, sen äitin kanssa hän oli kihloissa, ja kysyessäni että eikö se ole lupaus avioliitosta että on kihloissa, sain vastaukseksi vain että ei taida se kihlaus liittyä mitenkään tähän. No eihän se liitykkään mutta silti.
Olenko siis kamala narttu jos sanon että ero tai naimisiin -edes jonainpäivänä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA lisäksi vielä, että minun mielestä kummankaan ei tarvitse joustaa. En odota, että se nyt sanookin että mennään sitten joskus, enkä minä aio sanoa että ei sitten ikinä mennä. Siinä ei tuu kun katkeria ihmisiä, jotka loppujen lopuksi eroaa kun niin toista vihaa. Sanoin, että voi olla, että vuoden aikana saatan jopa luopua haaveestani, mutta eihän se varmaa ole.
Ap
Jos naimisiinmeno on itselleen tärkeää, kannattaa hoitaa se asia järjestykseen ennen lapsia. Jostain syystä miehiä ei lasten jälkeen kiinnosta enää niinkään se naimisiinmeno. Miehet tykkäävät valloittaa ja saada omakseen, mutta kun lasten myötä nainen on jo "saatu" omaksi, niin saamisen halu on ehtinyt jo hiipunut.
AP joutuu nyt miettimään miten tärkeää naimisiinmeno hänelle on, katkeroituuko jos ei pääse virallisesti vaimoksi vai kelpaako tilanne sellaisenaan vaikka mies ei vihille veisikään.
Niin ja se mun miesystävä vielä sanoi mulle, ettei usko avioliittoon. Että näin.
5
Olisko se sitten niin paha olla pieni sievä AVOvaimo? Jos kerran mies on muuten ns. käyttiskamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat lapsen sitten omalle sukunimellesi, perusteluina "eihän me olla edes naimisissa", ja "jos ero tulee niin ei tarvitse alkaa vaihtaa lapsen nimeä".
Onko se ns. Käyttiskamaa kun sillä on lapsi ennestään? :D ei mun mielestä, se että näkee kuinka se sen kanssa toimii, kertoo enemmän kun tuhat sanaa kuinka se olisi niin mahtava avIomies ja isä, että sydän ihan pakahtuu.
Ja kyllä, mä en halua olla lopunelämääni vsin avovaimo ts. Tyttöystävä, koska se ei tunnu minusta oikealta pitkässä suhteessa. Haluan olla vaimo ja että koko perheellä on sama sukunimi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan absurdi ajatus erota siksi, ettei toinen halua solmia avioliittoa.
Ei naimisiinmenossa ole mitään järkeä, jos ei sitä tee ENNEN lapsen syntymää. Sen jälkeen on ihan tyhjää löpinää vaan. Luulisi, että miehetkin tajuavat sen olevan oma etu... aviomies on automaattisesti lapsen isä ja huoltaja, eikä sitä isyyttä ole oikein mitenkään mahdollista peruuttaa vaikka haluaisi. Sen sijaan, jos nainen vastustaa isyyden tunnustamista, voi olla pitkä (oikeus)tie ennen kuin isä pääsee lapsensa kanssa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:40"]Nykyään ollaan naimisissa siis. Mikään ei ole oikeastaan elämässä muuttunut.[/quote]
Juuri näin. Miksi siis mennä naimisiin.
Ikävä kyllä kuulostaa siltä että mies ei ole varma siitä haluaako olla sun kanssa loppuelämänsä. Se kyllä olisi pitänyt tietää ennen lasta eikä räveltää menemään.. Lapsi kun sitoo enemmän kuin avioliitto, vaikka jotkut sitä eivät näköjään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä minäkin pohdin. Ollaan parikymppisiä ja mies sanoo että ei halua ikinä naimisiin eikä lapsiakaan.
Itse haluan ehkä joskus 10 vuoden päästä. Turhaan yhdessö ollaan jos hän ei ikinä halua perhettä, mutta toisaalta ollaan nuoria vielä.
Luulen ap:n miehen ensin haluavan varmistaa, että on lapsen isä. Näitä "vahinkoraskauksia" monesti tulee pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole turhaa ja ajanhukkaa olla parisuuhtessa, vaikka ei kuolisikaan samaan aikaan samalle vuoteelle. Aina kuulee näitä mennyt x vuotta hukkaan löpinöitä jos parisuhde joskus loppuu.
Kai tää on provo, mut olen tosielämässä törmännyt oikeasti naiseen, jolle naimisiinmeno oli todella tärkeää. Ei ollut uskovainen, eikä edes mikään tiedostava periaatteen ihminen. En tiedä, oliko vain lukenut liikaa hömppää tai edustiko avioliitto hälle jotain romantiikkaa (DDD, avioliittohan on suurin romantiikan tappaja, ei villa- tai välihousut) vai jotain turvallisuuden tunnetta.
Sen olen huomannut, että minua nuoremmat ikäpolvet, nuo konservatiivisemmat ja turvallisuushakuisemmat, ovat kovasti avioliiton perään. Mut siinä on jotain omituista, epäloogista ja ehkä se kavahduttaa joitain ihmisiä: tässäkin provossa lapsi oli hankittu ensin, kuitenkin ap vetoaa vanhempiin ikäpolviin ihannoidessaan avioliiton traditiota. No, se avioliitto 'keksittiin' nimenomaan lapsia varten, ei naisen prinsessaleikkejä varten, ei miesten alfa-uros -unelmia varten, vaan lapsia varten. Että niillä olisi turvaa: kaksi huoltajaa, jotka sitoutuvat lapsen huoltamiseen. Ehkä jotain perintöäkin saavat jne. Nyt lapset putkautetaan ulos ja sen jälkeen aletaan miettiä, et pitäiskö mennä naimisiin. Motiivi on jotenkin kyseenalainen, ja tietysti se haisee valovuosien päähän.
Itse kuulun myös tähän eikoskaannaimisiin -porukkaan, ja jos lapsen olisin halunnut, olisin kasvattanut sen itse, yksin. Ei ole mun juttu.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:19"]Minun mieheni oli ihan samanlainen; ei ikinä naimisiin. Aluksi jankkasin asiasta ja päätin sitten että olkoon. Meni muutama vuosi ja tuo otti ja kosi, naimisissa ollaan :).
[/quote]
Kiva :) peukuttaisi useamman kerran, mutta mahdollisuus vain yhteen.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:30"]
Ehkä mies ei vaan halua naimisiin SUN kanssa, jonkun toisen ehkä. Tai haluaa ns pitää takaportit auki, joka on kyllä kusipäistä, kun on lapsikin tulossa.
[/quote]
Mitäs takaportteja se nyt auki pitää kuin eroaminen on niin helppoa? Ei kai kukaan enää niin uskovainen ole, että naimisiin haluaa.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:18"]Luulen ap:n miehen ensin haluavan varmistaa, että on lapsen isä. Näitä "vahinkoraskauksia" monesti tulee pettämisestä.
[/quote]
Ei ole miehellä syytä epäillä isyyttään. Olen aina ollut erittäin varovainen seikkailuissani. ap
Avomieheni sanoi ettei usko avioliittoon, että meidän rakkaus ei sellaista vanhanaikaista soopaa tarvitse. Lasten tekoon taas oli aivan liian aikaista. Meille tuli ero ja vuoden sisällä hän oli naimisissa ja odotti lasta uuden puolisonsa kanssa. Minä tein tietysti ainoan järkevän johtopäätöksen: hän ei halunnut naimisiin ja lapsia minun kanssa.
Minusta se joka ei tahdo, ihan muuten vaan saa joustaa. Enkä sano tätä naisena että se olisi miehen homma joustaa ja vaan mennä naimisiin vaan jos se on toiselle (vaikka miehelle yhtälailla) tärkeää niin ei se maailmaa kaada jos mennään naimisiin. Kyllähän liitosta lähtee vaikka se olisi avo tai avio. Sinun mies jos lähtee nyt vetämään tuollaisesta niin parempi vaan että lähtee sitten nyt kuin odotatte vaikka 5 vuotta ja eroatte jostain muusta oudosta syystä.
En jäisi kaipaamaan tuollaista kumppania.
Oma mies panttasi naimisiinmenoa vuosia ja silti tähtäin oli avioliitto myöhemmin, perusteiden tultua ajankohtaisemmiksi ja minä silloin joustin.
Nykyään ollaan naimisissa siis. Mikään ei ole oikeastaan elämässä muuttunut.
Jos sinulle on tärkeää sitoutua avioliitolla niin etsi kumppani joka tahtoo sitoutua samanlailla. Koska parisuhteita voit solmia ja kuten huomaat niin eipä teidän parisuhde tuon kummosempaa miehellesi sitten tarkoittanut. Olen pahoillasi puolestasi mutta sinun pitää noudattaa sitä mitä sinä tahdot, jos sinun kumppani ei tahdo samaa niin ei siinä suhteessa ole pakko oltava. Eihän suhde voi mennä niinkään että sinun pitäisi unohtaa rakas toiveesi olla aviossa.