Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua IKINÄ naimisiin
27.05.2014 |
Kuten otsikosta voi jo päätellä ongelmani, ihana poikaystäväni ilmoitti toissailtana periaatteensa, että hän ei aio mennä ikinä naimisiin. Meille on tulossa vauva lokakuussa, emme ole kihloissa. Asumme ihanasti omasssa rivitalokolmiossa, parisuhde voi hyvin eikä ole mitään pahaa sanottavaa suhteesta.
Minä kuitenkin olen haaveillut vaimona olemisesta yläasteelta saakka, menisin vaikka maistraatissa ilman turhaa häähössötystä naimisiin, aviehdon kanssa tietenkin. Vaan ei, ukkelin mukaan periaateesta hän ei voi mennä naimisiin, koskaanikinämilloinkaan. En oletakkaan, että kirmattaisiin alttarille seuraavaan muutamaan vuoteen, vaan joskus sitten. Vaan ei.
Miten te muut palstailijat näette asian? Kannattaako mun katkeroitua tässä ja päättää että en haluakkaan toteuttaa unelmaani, olla jonkun oma pieni sievä vaimo vai puhallanko pelin kesken ja lähden kahlaamaan koiran ja masuasukin kanssa omaa väylää, ilman varmuutta siitä, löydänkö koskaan miestä, kenen kanssa haluaisin mennä naimisiin ja viettää loppuelämäni? Minä menen elämässäni kerran naimisiin, vaalin avioliittoa kuin muutama vanhempi sukupolvi, se ei ole minulle vain papin aamen ja häähumua yksi päivä jolloin saa olla prinsessa.
Kysyin tänään vielä mieheltä varmistuksen, että jos annan vaihtoehdot, ero tai naimisiinmeno, kumman se valitsisi ja yllätti hyvinkin paljon se, että ero.
Kommentit (85)
Et ole se oikea. Kannattaahan se mennä sinun jos vaikka saisit aikanaan leskeneläkkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:14"]yleensä tuntemani periaatteen miehet ( ei koskaan naimisiin) ovat nopsaan peruneet puheensa,kun " oikea" osuu kohdalle. Ensin asutaan vuosia, jopa kymmeniä yhdessä ja sit puoli vuotta myöhemmin kun on tavattu uusi, niin ollaankin jo naimisissa.
mieheni ei alkuun halunnut naimisiin, enkä minäkään, mutta kun lapsen yrittäminen tuli sovituksi, niin miehen ehto oli, että en sin naimisiin. On lapsen suhteen vanhanaikainen " lapsen tulee tuntea että on toivottu, ja vanhemmat ei ole " pakkonaineet"
[/quote]Juuri näin, että kun ei ole varma niin on helppo puhua periaatteesta ettei halua ikinä naimisiin. Kun ei vain pysty sanomaan, että ei ole varma haluaako juuri sinun kanssasi naimisiin. Eikä ihan aidosti edes välttämättä tiedä. Minulla oli tälläinen periaate ennen mieheni tapaamista ja niin oli miehelläkin. Mutta sitten rakastuimme ja "periaatteet" lensivät romukoppaan.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:42"]Olen ollut puolisoni kanssa nyt 28 vuotta ilman naimisiinmenoa. Minulle on alusta asti ollut selvää, että avioliitto ei ole minun juttuni, toiseen pitää sitoutua jollain muulla kuin pikkuvaimotasolla.
Lapsia on 3, kaikilla minun sukunimeni (kaunis ja harvinainen). Lähipiiri ei edes muista, että emme ole naimisissa.
Samaan aikaan monet sukulaiset ja kaverit, joiden häissä olemme olleet "kuulusteltavina", että koska se on teidän vuoro, ovat eronneet kuka mistäkin syystä. Maistraatin vihkivalat ja niitä seuranneet kirkkosiunauksetkaan eivät ole pitäneet ihmisiä yhdessä. Vaikka kahdesti sanotaan "tahdon", niin ero voi tulla jo seuraavana vuonna, vaikka miten ollaan sitoutuvinaan.
Meille tämä sopii. Jos olisimme aikanaan menneet naimisiin, olisi todennäköisesti jo erottu moneen kertaan. Tästä liitosta kun ei voi erota :-)
[/quote]Pikkuvaimotasolla :D Mitä paskaa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:42"]Olen ollut puolisoni kanssa nyt 28 vuotta ilman naimisiinmenoa. Minulle on alusta asti ollut selvää, että avioliitto ei ole minun juttuni, toiseen pitää sitoutua jollain muulla kuin pikkuvaimotasolla.
Lapsia on 3, kaikilla minun sukunimeni (kaunis ja harvinainen). Lähipiiri ei edes muista, että emme ole naimisissa.
Samaan aikaan monet sukulaiset ja kaverit, joiden häissä olemme olleet "kuulusteltavina", että koska se on teidän vuoro, ovat eronneet kuka mistäkin syystä. Maistraatin vihkivalat ja niitä seuranneet kirkkosiunauksetkaan eivät ole pitäneet ihmisiä yhdessä. Vaikka kahdesti sanotaan "tahdon", niin ero voi tulla jo seuraavana vuonna, vaikka miten ollaan sitoutuvinaan.
Meille tämä sopii. Jos olisimme aikanaan menneet naimisiin, olisi todennäköisesti jo erottu moneen kertaan. Tästä liitosta kun ei voi erota :-)
[/quote]Pikkuvaimotasolla :D Mitä paskaa.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:14"]
yleensä tuntemani periaatteen miehet ( ei koskaan naimisiin) ovat nopsaan peruneet puheensa,kun " oikea" osuu kohdalle. Ensin asutaan vuosia, jopa kymmeniä yhdessä ja sit puoli vuotta myöhemmin kun on tavattu uusi, niin ollaankin jo naimisissa.
mieheni ei alkuun halunnut naimisiin, enkä minäkään, mutta kun lapsen yrittäminen tuli sovituksi, niin miehen ehto oli, että en sin naimisiin. On lapsen suhteen vanhanaikainen " lapsen tulee tuntea että on toivottu, ja vanhemmat ei ole " pakkonaineet"
[/quote]
Totta puhut. Tapasin 30 vuotiaana sellaisen komean, vähän naistenmiehen. Oli asunut parissa avoliitossa ja sain mielikuvan, ettei hänellä ole kiinnostusta naimisiinmenoista yms. on kuulemma typerää.
Kummasti meidät vihittiin vajaa vuosi tapaamisesta. Mies kosi muutaman kuukauden päästä ja muutimme yhteen ja aloimme suunnitella pieniä häitä. Se vain oli rakkautta melkein ensisilmäyksellä. Myös minä pyörsin puheeni naimisiinmenosta. Olin ajatellut elellä rauhassa sinkkuna tai ehkä jonkun satunnaisen miehen kanssa, jos alkaa kaipaamaan seuraa.
Avioliitossa olemme olleet jo niin pitkään, että esikoinen on jo muuttanut pois. Eli kyllä nämä ei ikinä naimisiin-miehet jopa rukoilevat, että nainen menisi heidän kanssaan naimisiin, kun tapaavat oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:42"]
Olen ollut puolisoni kanssa nyt 28 vuotta ilman naimisiinmenoa. Minulle on alusta asti ollut selvää, että avioliitto ei ole minun juttuni, toiseen pitää sitoutua jollain muulla kuin pikkuvaimotasolla.
Meille tämä sopii. Jos olisimme aikanaan menneet naimisiin, olisi todennäköisesti jo erottu moneen kertaan. Tästä liitosta kun ei voi erota :-)
[/quote]
Tämä kuulostaa suunnilleen siltä, että olette ihan piruuttanne yhdessä. Että voitte edes keskenänne kehuskella, ja toisinaan vaikka ihan keskustelupalstallakin, kuinka liitto kestää kun ei ole menty naimisiin...
Hyvä että teillä on yhteinen tavoite!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:34"]
Sanoin silloin aikanaan, ja olen sanonut vieläkin, että en pääse irti niistä sanoista: muistan ne aina. Ja ne edelleen satuttaa.
[/quote]
Mikäs noissa sanoissa niin traumatisoivaa oli? Kyllä minäkin olen sanonut miehelleni, ettei meidän kannata mennä naimisiin. Ja tottahan se on: siitä ei ole meille mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:42"]Olen ollut puolisoni kanssa nyt 28 vuotta ilman naimisiinmenoa. Minulle on alusta asti ollut selvää, että avioliitto ei ole minun juttuni, toiseen pitää sitoutua jollain muulla kuin pikkuvaimotasolla.
Lapsia on 3, kaikilla minun sukunimeni (kaunis ja harvinainen). Lähipiiri ei edes muista, että emme ole naimisissa.
Samaan aikaan monet sukulaiset ja kaverit, joiden häissä olemme olleet "kuulusteltavina", että koska se on teidän vuoro, ovat eronneet kuka mistäkin syystä. Maistraatin vihkivalat ja niitä seuranneet kirkkosiunauksetkaan eivät ole pitäneet ihmisiä yhdessä. Vaikka kahdesti sanotaan "tahdon", niin ero voi tulla jo seuraavana vuonna, vaikka miten ollaan sitoutuvinaan.
Meille tämä sopii. Jos olisimme aikanaan menneet naimisiin, olisi todennäköisesti jo erottu moneen kertaan. Tästä liitosta kun ei voi erota :-)
[/quote]Mitä on pikkuvaimotasolla sitoutumista? Olen vaimo eli mun varmaan pitäisi se tietää, mutta ei kyllä sytytä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:42"]Olen ollut puolisoni kanssa nyt 28 vuotta ilman naimisiinmenoa. Minulle on alusta asti ollut selvää, että avioliitto ei ole minun juttuni, toiseen pitää sitoutua jollain muulla kuin pikkuvaimotasolla.
Lapsia on 3, kaikilla minun sukunimeni (kaunis ja harvinainen). Lähipiiri ei edes muista, että emme ole naimisissa.
Samaan aikaan monet sukulaiset ja kaverit, joiden häissä olemme olleet "kuulusteltavina", että koska se on teidän vuoro, ovat eronneet kuka mistäkin syystä. Maistraatin vihkivalat ja niitä seuranneet kirkkosiunauksetkaan eivät ole pitäneet ihmisiä yhdessä. Vaikka kahdesti sanotaan "tahdon", niin ero voi tulla jo seuraavana vuonna, vaikka miten ollaan sitoutuvinaan.
Meille tämä sopii. Jos olisimme aikanaan menneet naimisiin, olisi todennäköisesti jo erottu moneen kertaan. Tästä liitosta kun ei voi erota :-)
[/quote]Pikkuvaimotasolla :D Mitä paskaa.
[/quote]
Päinvastoin, kerrrankin järkevää asiaa tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:54"]
Olet vähän myöhässä hoitamasssa tätä asiaa, jos kerran olet jo raskaana. Olisi kannattanut pohtia näitä asioita aikaisemmin, mutta myöhäistä toki nyt sitä surkutella.
Älä kuitenkaan anna miehen kävellä ylitsesi tai pompotella sinua! Jos mies ei tahdo avioliittoa, älä missään nimessä anna hänelle ns. rusinoita pullasta! Lapsi syntyy automaattisesti sinun nimellesi ja sinä olet hänen ainut huoltajansa, jos ette erikseen tee syntymän jälkeen sopimusta asiasta. Älä suostu muutoksiin näissä asioissa! Pidä myös huoli taloudesta; jos mies ei tahdo juridisesti yhteistä perhettä, alkakaa kirjaamaan KAIKKI ylös paperille ja pidä huoli että aivan kaikki laitetaan molempien nimiin.
Kertoo paljon miehestä, jos hän kuvittelee saavansa sinulta kaikki edut ilman velvollisuuksia. Jos asiat osoittautuvat olevan näin, mieti tarkkaan onko tuo mies aikasi arvoinen.
[/quote]
Kyllä miehestä tulee lapsen huoltaja ihan samoin kuin AP.
Miksi ostettavat tavarat menisi puoliksi jos mies ne maksaa?
[/quote]
Ei muuten tule, jos ap ei erikseen siitä sopimusta tee lastenvalvojalla isyyden tunnustamisen yhteydessä (johon ap:n ei muuten tarvi myöskään mennä jos ei halua!). Avioliiton ulkopuolella ainoastaan lapsen äidillä on oikeuksia lapseen. Kaikki muu pitää erikseen sopia ja lastenvalvojan tai tuomioistuimen vahvistaa. Lapsi saa äitinsä sukunimen, uskonnon, osoitteen ja äiti päättää yksin myös muut asiat, kuten etunimen. Tämä asia muuttuu vain, mikäli ap ja mies menevät naimisiin tai ap suostuu allekirjoittamaan asiasta sopimuksen joka takaa miehellekin oikeuksia. Jos ap menee nyt naimisiin jonkun toisen miehen kanssa, aviomiehestä tulee lapsen isä.
http://vanhemmat.mll.fi/yhteiskunnan_tuki_perheille/perhe_ja_huoltajuus.php
Tavarat menevät yhteisiksi vaikka mies ne maksaa, koska mies tuskin aikoo maksaa ap:lle palkkaa vauvan ja kodin hoidosta. Mies säästää paitsi päivähoitomaksut, myös hyvin todennäköisesti siivoojan ja keittäjän palkan. Ja tietenkään miehen ei ole pakko suostua omaisuuden yhteisomistukseen, mutta siinä tilanteessa ap:n kannattaa kyllä tehdä omat johtopäätöksensä ja alkaa hankkia sitä omaisuutta sitten vaikka elatusmaksujen muodossa.
Minun mieheni oli ihan samanlainen; ei ikinä naimisiin. Aluksi jankkasin asiasta ja päätin sitten että olkoon. Meni muutama vuosi ja tuo otti ja kosi, naimisissa ollaan :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tuo on SE mies, se, jonka kanssa haluan istua kiikkastuolissa 60 vuotiaana ja naureskella yhteisille hölmöyksille mitä on tullut tehtyä, haluan istua vaimona, en katkerana tyttöystävänä. Olenko nyt ihan tyhmänä menossa perse edellä puuhun vai luottaa siihen, että se joskus periaatteistaan luopuu?
Tämä asia olisi pitänyt jo selvittää ennen raskautta. Nyt kun olet jo raskaana, vauva on tärkein eikä muutoin hyvää perhettä kannata nyt hajottaa. Jos mies ei halua naimisiin, niin se on sitten hänen päätöksensä ja siihen sinun on nyt tyydyttävä. Keksi itsellesi uusi haave, jonka haluat toteuttaa. Ei elämässä aina kaikkea saa, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin miesystäväni aikoinaan sen takia, koska hän sanoi, ettei halua koskaan naimisiin. No, kahdeksan kuukauden jälkeen meidän erosta hän meni naimisiin mua kymmenen vuotta vanhemman yh:n kanssa. Ovat olleet naimisissa 17 vuotta. Että näin.
Ehkä mies ei vaan halua naimisiin SUN kanssa, jonkun toisen ehkä. Tai haluaa ns pitää takaportit auki, joka on kyllä kusipäistä, kun on lapsikin tulossa.
"vaalin avioliittoa kuin muutama vanhempi sukupolvi"
No etpä vaali, jos olet ilman avioliittoa suostunut muuttamaan yhteen ja vieläpä tekemään lapsen.
Kun tapasin mieheni, niin ilmoitin hänelle seurustelun alkuaikoina, että en jaksa alkaa seurustelemaan hänen kanssaan jos se ei johda mihinkään ja äpäriä en aio tehdä. Mies hyväksyi ehdot ja mentiin naimisiin maistraatissa (ei halunut kirkkohäitä). Lapsia hankittiin kun oltiin oltu naimisissa reilut viisi vuotta.
Muista sitten, että lapsi saa automaattisesti sinun sukunimesi synnyttyään ja sitä ei voida vaihtaa miehen nimeen ilman sinun suostumustasi. Sano miehelle, että lapsen sukunimi vaihtuu sitten kun sinunkin. Itse haluan että minulla ja lapsillani on sama sukunimi. Me tosin mentiinkin naimisiin ennen lapsen syntymää.
Oliko lapsi suunniteltu vai vahinko? Jos vahinko, mies ei ollut ajatellut välttämättä viettävänsä kanssasi loppuelämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 19:15"]
Kuten otsikosta voi jo päätellä ongelmani, ihana poikaystäväni ilmoitti toissailtana periaatteensa, että hän ei aio mennä ikinä naimisiin. Meille on tulossa vauva lokakuussa, emme ole kihloissa. Asumme ihanasti omasssa rivitalokolmiossa, parisuhde voi hyvin eikä ole mitään pahaa sanottavaa suhteesta.
Minä kuitenkin olen haaveillut vaimona olemisesta yläasteelta saakka, menisin vaikka maistraatissa ilman turhaa häähössötystä naimisiin, aviehdon kanssa tietenkin. Vaan ei, ukkelin mukaan periaateesta hän ei voi mennä naimisiin, koskaanikinämilloinkaan. En oletakkaan, että kirmattaisiin alttarille seuraavaan muutamaan vuoteen, vaan joskus sitten. Vaan ei.
Miten te muut palstailijat näette asian? Kannattaako mun katkeroitua tässä ja päättää että en haluakkaan toteuttaa unelmaani, olla jonkun oma pieni sievä vaimo vai puhallanko pelin kesken ja lähden kahlaamaan koiran ja masuasukin kanssa omaa väylää, ilman varmuutta siitä, löydänkö koskaan miestä, kenen kanssa haluaisin mennä naimisiin ja viettää loppuelämäni? Minä menen elämässäni kerran naimisiin, vaalin avioliittoa kuin muutama vanhempi sukupolvi, se ei ole minulle vain papin aamen ja häähumua yksi päivä jolloin saa olla prinsessa.
Kysyin tänään vielä mieheltä varmistuksen, että jos annan vaihtoehdot, ero tai naimisiinmeno, kumman se valitsisi ja yllätti hyvinkin paljon se, että ero.
[/quote]
Tyhmä menee naimisiin. Avioehtokaan ei suojaa miestäsi siltä että sinä et vie hänen omaisuuttaan. Aviehto voidaan purkaa oikeudessa.
[/quote]
Oikeudessa puretaan vain sellaisia avioehtoja, jotka ovat täysin kohtuuttomia kuten vaikka sellainen, että avioehdon mukaan kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus, hankki sen kumpi tahansa, on erossa miehen.
Sellaista avioehtoa on hankala purkaa, joka koskee esim. perittyä omaisuutta tai toisen ennen liittoa hankkimaa. Ja purkuperusteena on todella se, että toinen puoliso törkeästi hyötyy avioehdon ansiosta avioliitosta.