Suomalaiset ikimetsät

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökin lintulaudalla käy paljon hömötiaisia, vaikka ikimetsiä ei ole lähelläkään. Kummasti vaan pärjäävät vuodesta toiseen.

Tämän ketjun kirjoittajille suosittelen tutustumaan metsiin. Etenkin niihin "hirveisiin" talousmetsiin. Metsissä kulkeminen on jokamiehenoikeus.

Uhanalaisuus ei edelleenkään tarkoita sitä, etteikö lajia voisi olla jossain tietyssä paikassa tai ettei sitä näkisi enää missään.. Olen tänne linkannut useita tutkimuksia ja artikkeleita vanhojen metsien merkityksestä ja uhanalaiuusarvioista, retkeillyt, kävellyt niin iki- kuin talousmetsissä, pitänyt lintupäiväkirjoja, luen useita luontolehtiä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi opiskelen alaa. Mikä tämä juttu on, että jos puolustaa ikimetsiä, ei ole joidenkun mielestä kulkenut koskaan metsissä? Ei kaikkia lajeja edes havaitse tavis metsäretkellä, vaan se vaatii pitkäjänteistä tutkimusta, tarkkailua ja havainnointia. Sen takia omien havaintojen lisäksi luen myös paljon kirjallisuutta ja tutkimuksia aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Vanhoja metsiä ei ollut edes 1850-luvulla niin paljon kuin nyt. Joku 5% enää tarjoittaa oikeastaan peräti 5% jo nyt.

https://areena.yle.fi/1-4186226

Tuolla on muuten hyvä pätkä siitä, miten niitä jättipuita on kaadettu, kun on pitänyt - todellakin, pakotettu! - kaatamaan ne puut pellon tieltä pois edestä: koko puu kaadettiin hevosen avulla niin, että ensin juuret hakattiin toiselta puolelta poikki ja sitten nurin:-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Kyllä meitä piiperöitä sitten pyydetään apuun, kun tarpeeksi moni laji ja ekosysteemi romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Tutkimukset sanoo toista. Vai ovatko nekin vain typerien viherpiipertäjien salaliittoa? Onko sulla linkata tutkimuksia aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Vanhoja metsiä ei ollut edes 1850-luvulla niin paljon kuin nyt. Joku 5% enää tarjoittaa oikeastaan peräti 5% jo nyt.

https://areena.yle.fi/1-4186226

Tuolla on muuten hyvä pätkä siitä, miten niitä jättipuita on kaadettu, kun on pitänyt - todellakin, pakotettu! - kaatamaan ne puut pellon tieltä pois edestä: koko puu kaadettiin hevosen avulla niin, että ensin juuret hakattiin toiselta puolelta poikki ja sitten nurin:-D

Kun piti valita, että onko meillä lämmin koti, pöydässä ruokaa ja asukkailla suojaa pedoilta vai sittenkin kasvavia puita, niin valittiin se koti ja ruoka. Jättipuita meillä oli viimeksi 1800-luvun alussa ja silloin ne kaadettiin vuoriteollisuuden tarpeisiin polttopuiksi.

Ylen dokumenttien faktapohja on aika ohutta ja yksipuolista. Helsinkiä ei olisi, jos meillä ei olisi ollut metsäteollisuutta.

Minä en oikein ymmärtänyt tuota dokumenttia. Kuka jotain viisimetristä kymmenlatvaista mustekaalaa muistuttavaa mäntyä menisi edes hakkaamaan? Niitä tuossa kuvattiin ja näköjään jostain avokallion päältä lapista? Sitten näytettiin jotain hakatua ja aurattua talousmetsän pohjaa? Tuolla dokumentillä ei kyllä haettu kuin vastakkainasettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Moni laji on jo kuollut ja loput kuolevat yksi kerrallaan. Ei se ole mikään voitto, ettei reilut sata vuotta ole vielä riittänyt tappamaan niitä kaikkia.  Mitä ihmettä sinä oikein horiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Tutkimukset sanoo toista. Vai ovatko nekin vain typerien viherpiipertäjien salaliittoa? Onko sulla linkata tutkimuksia aiheesta?

Von Berg vuonna 1858 laati kattavan selvityksen. Häntä pidetään eräänlaisena metsien inventointien isänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Monet lajit ovat kuolleet. Lisäksi kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin "sukupuuttovelka". Se tarkoittaa sitä, että lajit katoavat viiveellä. Ne ovat siis edelleen olemassa, mutta ympäristö on muuttunut niin paljon, etteivät ne enää toivu vaan katoavat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Moni laji on jo kuollut ja loput kuolevat yksi kerrallaan. Ei se ole mikään voitto, ettei reilut sata vuotta ole vielä riittänyt tappamaan niitä kaikkia.  Mitä ihmettä sinä oikein horiset?

Mutta on ne sitkaita, kun 160 vuotta pärjäsivät alle 5% metsäalan ikimetsäalueella ja just nyt ne kuolisi sukupuuttoon, vaikka elinympäristössään oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Tai on - rautatiet ja moottoritiet pitäisi kieltää kokonaan, koska ne estävät luontoa levittäytymästä sille ominaisella tavalla. Moniko on valmis tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Vanhoja metsiä ei ollut edes 1850-luvulla niin paljon kuin nyt. Joku 5% enää tarjoittaa oikeastaan peräti 5% jo nyt.

Metsäteollisuus on tehostunut paljon tekniikan kehityttyä nopeasti ja hömötiainen väheni sinä aikana vuosikymmennissä nopeasti. Se, että tilanne on joskus ollut huonompi, ei tarkoita, että se olisi hyvä nyt.

Suomen pitääkin palata tilanteeseen, missä oltiin ennen teollistumista, vai mitä? Kohtuus kaikessa, pitää ottaa huomioon myös se taloudellinen puoli. Metsästä on ihan metsän hyvinvoinnin kannalta otettava puustoa silloin tällöin. Silloin tällöin on ihan osuva sana, koska välillä on kymmenenkin vuotta välissä.

Mikä on hyvä tilanne? Asumaton Suomi, 0% maasta hyötykäytössä? Nääntyvä yhteiskunta, raaka-ainepankki, mitä tänne halutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Tutkimukset sanoo toista. Vai ovatko nekin vain typerien viherpiipertäjien salaliittoa? Onko sulla linkata tutkimuksia aiheesta?

Von Berg vuonna 1858 laati kattavan selvityksen. Häntä pidetään eräänlaisena metsien inventointien isänä.

Niin? Kannattaisi linkata lajistokehitys 1858 vs. 1958 vs. 2058.

"Metsätaloustoimet ovat heikentäneet suomalaisten metsien ekologista laatua jo pitkään. Esimerkiksi nuorissa metsissä kuolleen puun ja järeiden puiden määrät ovat vähentyneet murto-osaan verrattuna metsäpalon tai myrskyn jälkeen luontaisesti uudistuneisiin metsiin. Vanhat metsät puolestaan ovat uhanalaistuneet niiden pinta-alan vähenemisen seurauksena. Karujen kasvupaikkojen metsien pinta-ala on pienentynyt rehevöitymisen vuoksi. Lehtojen merkittävimpiä uhanalaistumisen syitä ovat raivaus peltomaiksi ja kuusettuminen."

Sivusto on ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Lähteet on merkattu loppuun.

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/Luontotyyppien_uhana…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Monet lajit ovat kuolleet. Lisäksi kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin "sukupuuttovelka". Se tarkoittaa sitä, että lajit katoavat viiveellä. Ne ovat siis edelleen olemassa, mutta ympäristö on muuttunut niin paljon, etteivät ne enää toivu vaan katoavat pois.

Jostain syystä meillä ei olla lainkaan kauhuissaan siitä, että lihakarjankasvatuksen vähentyessä noin40 hyönteislajia tulee kuolemaan alle 30 vuodessa. Ja vain siksi, että vihreät pitävät karjankasvatusta vaarallisena luonnolle. Kumpi sinusta on tärkeämpi, ikimetsässä vai lantakasassa elävä hyönteinen ja oletko valmis suojelemaan molempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisillä metsänomistajilla ei ikimetsiä juurikaan ole kuin korkeintaan kallioiden päällä, saarissa ja soiden saarekkeissa koska aikoinaan heitä jopa rangastiin sakoin jos "haaskasivat" metsiään hoitamatta niitä. Valtio ja suuret yhtiöt ne viimeiset vanhat koskemattomat metsät omistaa.

Tuo dokumentti oli kyllä räikeän asenteellinen eikä mistään käynyt ilmi edes sitä, että oliko nuo auratut metsät edes olleet ikimetsiä? Meillä kotitilalla oli lähemmäs satavuotiasta talousmetsää(Kuusta ja mäntyä) jossa oli runsaasti noita hömötiaisia ja muita vanhojen metsien eläimiä. Lahopuutakin oli siellä seassa koska niitä olisi ollut kannattamatonta käydä korjaamassa pois vaikean maaston takia. Noin kymmenen vuotta sitten myrsky niitti koko metsän nurin ja sen jälkeen hävisi eläimetkin sieltä. Minusta tuossa dokumentissä esiintyvä talousmetsän demonisointi oli kyllä virheellistä koska vanha talousmetsäkin on arvokasta luonnolle. Samoin löytyy vanhoille pelloille istutettua kuusikkoa josta ei ravinne epätasapainon takia kasva koskaan mitään avokasta sahatavaraa, mutta on täynnä linnuille ihanteellisia pösilöityneitä kuusia ja mäntyjä.

Totta kai talousmetsissäkin elää lajeja ja niilläkin on luonnolle arvoa. Nämä talousmetsissä pärjäävät lajit ovatkin usein elinvoimaisia. Pointti on nyt tässä se, että niitä talousmetsiä on yli 95 prosenttia ja vanhoja metsiä alle viisi prosenttia. Tässä on aikamoinen epätasapaino, että ikimetsiä on noin vähän ja talousmetsiä noin paljon enemmän. Talousmetsistä ei siis ole pulaa, vaan ikimetsistä ja niiden useista lajeista on. Sen takia niistä vouhkataan ja puhutaan. Uhanalaisuus ei tarkoita etteikö kyseistä lajia enää näkisi missään. Hömötiaisia on edelleen esimerkiksi Lapissa jonkin verran. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ne ovat todella uhanalaisia. Tässä täytyy nyt katsoa kokonaiskuvaa eikä yksittäisen omistajan tai suvun metsää.

Luonto on pärjännyt jo noin 160 vuotta tuolla ikimetsämäärällä! Sama epätasapaino on jatkunut 1800-luvulta asti ja edelleen meillä on kaikenlaisia uhanalaisia lajeja, jotka eivät millään kuole, vaikka luonnonsuojeluväki niin pelkää.

Moni laji on jo kuollut ja loput kuolevat yksi kerrallaan. Ei se ole mikään voitto, ettei reilut sata vuotta ole vielä riittänyt tappamaan niitä kaikkia.  Mitä ihmettä sinä oikein horiset?

Mutta on ne sitkaita, kun 160 vuotta pärjäsivät alle 5% metsäalan ikimetsäalueella ja just nyt ne kuolisi sukupuuttoon, vaikka elinympäristössään oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Tai on - rautatiet ja moottoritiet pitäisi kieltää kokonaan, koska ne estävät luontoa levittäytymästä sille ominaisella tavalla. Moniko on valmis tähän?

Niin mitkä tarkalleen pärjäsivat? Miten populaatiokoot ovat kehittyneet? Entä lajiensisäinen geneettinen monimuotoisuus? Onko enää perinnöllistä resilienssiä vastaamaan esim. ilmastonmuutoksen tuomiin paineisiin? Sukupuuttovelka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Vanhoja metsiä ei ollut edes 1850-luvulla niin paljon kuin nyt. Joku 5% enää tarjoittaa oikeastaan peräti 5% jo nyt.

Metsäteollisuus on tehostunut paljon tekniikan kehityttyä nopeasti ja hömötiainen väheni sinä aikana vuosikymmennissä nopeasti. Se, että tilanne on joskus ollut huonompi, ei tarkoita, että se olisi hyvä nyt.

Suomen pitääkin palata tilanteeseen, missä oltiin ennen teollistumista, vai mitä? Kohtuus kaikessa, pitää ottaa huomioon myös se taloudellinen puoli. Metsästä on ihan metsän hyvinvoinnin kannalta otettava puustoa silloin tällöin. Silloin tällöin on ihan osuva sana, koska välillä on kymmenenkin vuotta välissä.

Mikä on hyvä tilanne? Asumaton Suomi, 0% maasta hyötykäytössä? Nääntyvä yhteiskunta, raaka-ainepankki, mitä tänne halutaan?

Siis kuka nyt on puhunut jostain palaamisesta jonnekin 1800-luvulla ja ettei metsiä saisi käyttää OLLENKAAN? Ei tässä asiassa ole vain mustaa ja valkoista. Mutta ihanko oikeasti me näännymme, jos ne alle viisi prosenttia Suomen ikimetsistä suojellaan ja estämme vanhojen metsien lajien kuolemisen sukupuuttoon? Eikö se yli 95 prosenttia millään riitä metsäteollisuidelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Voi hyvänen aika. Eli vanhoja metsiä oli vuosisadan alussa vähemmän kuin tänä päivänä. Näin siis jos katsomme tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

"Metsätaloustoimet ovat heikentäneet suomalaisten metsien ekologista laatua jo pitkään. Esimerkiksi nuorissa metsissä kuolleen puun ja järeiden puiden määrät ovat vähentyneet murto-osaan verrattuna metsäpalon tai myrskyn jälkeen luontaisesti uudistuneisiin metsiin. Vanhat metsät puolestaan ovat uhanalaistuneet niiden pinta-alan vähenemisen seurauksena. Karujen kasvupaikkojen metsien pinta-ala on pienentynyt rehevöitymisen vuoksi. Lehtojen merkittävimpiä uhanalaistumisen syitä ovat raivaus peltomaiksi ja kuusettuminen."

Sivusto on ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Lähteet on merkattu loppuun.

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/Luontotyyppien_uhana…

Jo pitkään - siis miten kauan?

Ekologinen laatu - siis mikä juuri tässä tapauksessa?

Metsätaloustoimi - tarkoittaa mitä?

Nuori metsä - siis mikä, miten määritelty?

Kuollut puu - niissä lähteissä se on muuten puuaines, ei puu

jne.

Tuossa on kirjoitettu yleistä puppua, koska loogisesti nuoressa metsässä ei ole isoja puita, oli se syntynyt istuttamalla tai metsäpalon jälkeen. Vanhan metsän uhanalaistuminen on outo termi, koska vanhaa metsää syntyy koko ajan lisää. Lehtojen uhanalaistuminen johtuu kuusettumisesta eli siitä, että luonto toimii kuten ikimetsässä tuleekin toimia, kuusi tulee luontaisesti reheville maille ja hiljalleen vaimentaa niiden monipuolisen kasvuston. Noin pitääkin tapahtua, noin luonto sen haluaa tapahtuvan ja ympäristöihmiset ovat ihmeissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Jos kuitenkin katsotaan tilastoja on yli 100 vuotiaiden metsien määrä Suomessa lisääntynyt itsenäisyyden aikana. Ylen metsäuutisointi on pääsääntöisesti erittäin värittynyttä ja osin jopa täysin virheellistä.

Mutta miten selität sen, että niitä vanhoja metsiä on alle viisi prosenttia enää ja monet vanhan metsän lajit ovat uhanalaisia kuten ketjussa mainittu hömötiainen?

Vanhoja metsiä ei ollut edes 1850-luvulla niin paljon kuin nyt. Joku 5% enää tarjoittaa oikeastaan peräti 5% jo nyt.

Metsäteollisuus on tehostunut paljon tekniikan kehityttyä nopeasti ja hömötiainen väheni sinä aikana vuosikymmennissä nopeasti. Se, että tilanne on joskus ollut huonompi, ei tarkoita, että se olisi hyvä nyt.

Suomen pitääkin palata tilanteeseen, missä oltiin ennen teollistumista, vai mitä? Kohtuus kaikessa, pitää ottaa huomioon myös se taloudellinen puoli. Metsästä on ihan metsän hyvinvoinnin kannalta otettava puustoa silloin tällöin. Silloin tällöin on ihan osuva sana, koska välillä on kymmenenkin vuotta välissä.

Mikä on hyvä tilanne? Asumaton Suomi, 0% maasta hyötykäytössä? Nääntyvä yhteiskunta, raaka-ainepankki, mitä tänne halutaan?

Siis kuka nyt on puhunut jostain palaamisesta jonnekin 1800-luvulla ja ettei metsiä saisi käyttää OLLENKAAN? Ei tässä asiassa ole vain mustaa ja valkoista. Mutta ihanko oikeasti me näännymme, jos ne alle viisi prosenttia Suomen ikimetsistä suojellaan ja estämme vanhojen metsien lajien kuolemisen sukupuuttoon? Eikö se yli 95 prosenttia millään riitä metsäteollisuidelle?

Miten metsä kuolee sukupuuttoon? Ei ole olemassa sellaista eliötä tai oliota kuin vanha metsä. Ja jokainen voi nyt ostaa metsää ja jättää sen hakkaamatta, kuluu muutama sukupolvi ja se on vanhaa metsää. Riittää, että juuri sinä investoit vaikka kaksion arvon verran ja maailma pelastuu!