Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen
26.12.2020 |
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä varhaiskasvattajilta toisivatko he vanhemman lapsensa hoitoon kokopäiväisesti samalla kun itse ovat vauvan kanssa kotona...eivät toisi.
Itselläni oli koliikkivauva, joka söi maitoa 9h putkeen yhdessä asennossa sängyllä. Siinä olisi isosisarus jäänyt aika heitteille, kun itsekin kiikuin unen ja valveen rajamailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kylän yksityisen hoitopaikan omistaja ja työntekijät varmaan vieläkin ajattelevat minusta kuten kirjoituksessa. Että lapsi hoitoon vaikka äiti kotona. Niille ei mennyt millään kaaliin se että se lapsi oli päivällä siellä ja minä olin kyllä kotona, nukkumassa koska teen pitkää yövuoroa(14h) ja vain sitä. Joskus olisi ollut kiva nukkua ilman että tulee viestiä ja soittoa että hakea pois kun kaikki muutkin haetaan aiemmin. Vaihdoin kunnalliseen lapsen ja kaikki sujui hyvin, siellä ymmärsivät että on myös olemassa yötyötä. Ei tullut soittoja ei viestejä ja sain nukkua kunnes sovittuna aikana hain pois. Nyt nuorempi aloittaa siellä vuoden vaihteen jälkeen ja olen toiveikas. Nuorempi ei enää nuku päikkäreitä samalla lailla joten tavoitteena on että ens vuonna saan taas nukkua töitten jälkeen kun isompi koulussa ja pienempi tarhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?
Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky
Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?
Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.
Pääministerin perheessä isä on ottanut pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. En ymmärrä, miksei asia voi olla näinkin päin, että äiti luo uraa ja isä on lapsen kanssa.
Meillä molemmat luo uraa, muttei koskaan lasten kustannuksella. Sekin on mahdollista, jos niin haluaa.
Onko tuo hyvä malli tasa-arvosta? Tyttärellä on äitinsä sukunimi, mutta isi hoitaa lähes kaiken? Tämäkö on se uusi hyvä, tasa-arvoinen tapa?
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?
Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky
Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?
Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.
Pääministerin perheessä isä on ottanut pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. En ymmärrä, miksei asia voi olla näinkin päin, että äiti luo uraa ja isä on lapsen kanssa.
Et ymmärräkään, koska näkökulmasi ei ole lapsessa. Lasta ei kiinnosta miten menneinä vuosikymmeninä asiat on hoidettu. Lasta ei kiinnosta tasa-arvo sukupuolten välillä yhteiskunnallisena tai historiallisena kysymyksenä. Lapsi miettii miksi toinen vanhemmista on kotona ja toinen ei. Miksi toinen perustelee poissaolonsa työllä ja kiireillä. Mitä se työ ja kiire mahtaa olla, kun sen vuoksi yhteinen aika jää todella vähiin. Mitä niin hienoa ja arvokasta sen täytyy olla... Miksei voitais vaan leikkiä... Miksi taas pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?
Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky
Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?
Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.
Pääministerin perheessä isä on ottanut pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. En ymmärrä, miksei asia voi olla näinkin päin, että äiti luo uraa ja isä on lapsen kanssa.
Kyllä pääministerin lapsi on ollut päivät päiväkodissa jo 2v alkaen.
Samoin presidenttiparin lapsi, taisi menmä päiväkotiin jo 1.5v.
Luulen, vanhempien pitävän tärkeänä lapsen sosiaalisia taitoja ja ryhmässä työskentelyä ikäistensä seurassa.
Olisihan se outoa, jos Suomen poliittinenjohto ei itse uskoisi ja vaalisi lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeutta ja etua tai pedagogisesta toimintaa ja varhaiskasvstusta.
Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?
Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.
Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuo lehteen kirjoittanut täti asuu Suomessa, on muualla maailmassa hän saisi asenteensa vuoksi työstä potkut.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo laki velvoittaa vanhempia laittamaan
lapsen 3-4v KOULUUN.
jopa englantilaiset kuninkaaliset prinssit ja prinsessat, vaikka kotona useita lastenhoitajia.
Yleensä äitiysloma on 3-6kk jonka jälkeen lapsi viedään hoitoon, toisin kuin Suomessa, jossa uskotaan lapsen varhaiskasvatukseen eristettynä muista lapsista ja ainoastaan vanhempien seurassa, kotona neljän seinän sisällä, ilman ulkopuolisia ihmiskontakteja ja lapsen ikäistensä seuraa.Ja sitten Suomessa ihmetellään, miksi lapset sosiaaliset taidot ovat heikot, ei osata toimia ikäistensä ryhmässä, on vähän lapsella kavereita, puhetaidot heikot, erokoidutaan kotiin ja neljän seinän sisälle. Suomessa lasten mielenterv. ongelmat ja paniikkikohtaukset yleisiä, kun laspsi joutuu työskentelemään muiden ihmisten kanssa tai lapsi menee lukkoon kun kohtaa vieraan ihmisen.
Ehkä lehden täti, pitäisi tutustua eurooppalaiseen päiväkotiin js kouluun, siellä lapset iloisia, juttelevat vieraille ihmisille, hyvät sosiaaliset taidot jne. Ja Suomessa päiväkodissa kohtaa ankeutta ja ilottomuutta, kun lapsi koetaan riesana.
Tuo KOULU ei kuule eroa päiväkodista juuri mitenkään :D Ota selvää asioista! Se on hyvin leikinomaista touhua.
Olet oikeassa, koulu on toiminnaltaan päiväkodin toiminnan kaltainen, mutta Euroopassa ei kukaan kritisoi kuinka väärin on lapsen kannalta olla koulussa, toisin kuin Suomessa, päiväkotitoimintaa pidetään lapselle haitallisena ja lapsen pitäisi olla kotona ja vanhempien hoidossa.
Mitä hyvää tästä mahtavasta varhaiskasvatuksesta on seurannut? Entistä enemmä avun tarpeisia lapsia ja arjen hallinnan hukanneita vanhempia!
Koska vanhemmille ei opeteta sitä arjen hallintaa,lapsen kasvatusta ja selviämistä siellä kotona ovat lapset heitteillä heti kun yhteiskunnan "hoitovelvollisuuus" loppuu ja sitten luemme väkivaltaisista ja päihteitä käyttävistä 9 vuotiaista sanomalehdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
Hölynpölyprovo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin hoitajat eivät millään ymmärrä, että vanhemmat tekevät myös yöllä töitä esim. lääkärit, hoitajat, ravintola-ala, poliisi, taksit jne. ja tarvitsevat myös unta. Joku terv.kesk. lääkäri voi päivystää jopa 16h putkeen ja sen päälle pitäisi hoitaa lasta.
Naapurissa asuu lääkäri pariskunta ja joskus autan illalla ja yöaikana lasten hoidossa ja joskus vanhempien kanssa on ollut puhetta, kuinka päiväkodin hoitajat osoittavat mieltään, jos lapsen vie vapaa-ajan vaatteissa hoitoon valvotun yön jälkeen.
Kyllä ymmärretään vuorotyön haasteet. Ja jos siellä nyrpistelee niin sanoo että olin yön töissä ja menen nyt nukkumaan. Ja jos kaksi vuorotyöläistä perheessä, kannattaa hakea ympärivuorokautisesti avoinna olevaan päiväkotiin.
Eipä ne ymmärrä siellä myöskään iltavuoroja tekeviä.
Tämä! Meitä painostetaan vaihtamaan vuorohoitopäiväkotiin siksi, että n. 2-5 krt kuussa käy niin, et ehdin hakemaan vasta klo 18.15 - 18.30. Eivät millään tajua että kun itte pääsen töistä vasta 17.45 - 18, niin en mitenkään voi olla päiväkodilla lasta hakemassa viimeistään klo 18. Sitten jos mies sattuu olemaan iltavuorossa, ei hänkään ehdi aikaisemmin hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?
Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky
Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?
Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.
Pääministerin perheessä isä on ottanut pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. En ymmärrä, miksei asia voi olla näinkin päin, että äiti luo uraa ja isä on lapsen kanssa.
Kyllä pääministerin lapsi on ollut päivät päiväkodissa jo 2v alkaen.
Samoin presidenttiparin lapsi, taisi menmä päiväkotiin jo 1.5v.
Luulen, vanhempien pitävän tärkeänä lapsen sosiaalisia taitoja ja ryhmässä työskentelyä ikäistensä seurassa.
Olisihan se outoa, jos Suomen poliittinenjohto ei itse uskoisi ja vaalisi lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeutta ja etua tai pedagogisesta toimintaa ja varhaiskasvstusta.
Pääministerin lapsi meni jo paljon nuorempana päivähoitoon.
Ja lapsen on hoitanut lähinnä pääministerin äiti ja pääministerin miehen vanhemmat.
Pääministerillä on siis todella heikot tiedot oikeasta lapsiperheiden tilanteesta. Ei kaikilla ole mummoarmeijaa palveluksessa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät osaa olla onvanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?
Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.
Mikä tekee suomalaisesta nykylapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että hän tarvitsee toisen vanhemman hoitamaan 24/7, vaikka tilastojen valossa perheessä on keskim. 1.4 lasta. Tämä ilmiö on tullut vasta 2000-luvulla.
Ennen lapsia perheessä oli usesmpi, sen lisäksi hoidettiin naapurien ja sukulaisten lapset, jos vanhempi kotona.
Ja ennen kotityöt veivät paljon aikaa, kun koneita ei ollut, pyykkipäivä saattoi kestää päivän, ruoka kasvatettiin itse ja tehtiin kokonaan itse, vaatteet ommeltiin jne.
Nykyään koneet pesevät pyykit ja astiat, kaupan hyllyt notkuvat ruuista, vaatteista ja kertakäyttövaipoista jne.
Vanhemmat lastensa hoitajana on todella uusi ilmiö, vaan ennen heitä tarvittiin tuottavaan työhön ja lapset hoiti vähemmän työkykyiset esim. isovanhemmat, vanhemmat sisaret, lapsipiiat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
No heillä oli kuitenkin ainakin lähipalvelut ja esimerkiksi kunnalta kodinhoitaja tilattavissa.
Todella monella oli myös mummot, jotka ei olleet ollenkaan työelämässä ja jotka pääsi eläkkeelle jaksavampina ja aikaisin.
Ja heidän vanhemmuutensa kriteerit oli niin matalat, että sillä joutuu lapsi välittömästi huostaan tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
Hölynpölyprovo.
Taisi osua pahasti omaan ajatusmaailmaasi, kun provoksi väität.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä näkökulma, mutta vähän sinisilmäisesti kirjoitettu. On toki vanhempia, jotka laiskuuttaan ja virikkeiden toivossa vievät lapsiaan päiväkotiin mutta sitten on myös uupuneita vanhempia joiden viimeinen oljenkorsi saattaa olla juuri päivähoito. Näitä asioita pitää siksi katsoa jokainen tapaus ja perhe kerrallaan.
Ja puhun kokemuksesta. Olen itse töissä varhaiskasvatuksessa. Minulla on myös hyvin haasteellinen lapsi, joka syö paljon voimavaroja. Tukiverkkoa ei ole, joten arki pyörii omien voimien puitteissa.
Omasta mielestäni lapsen paras paikka on turvallinen ja tuttu kotiympäristö, eikä päiväkoti tarjoa mitään mitä kotona ei voisi saada. Monille lapsille vaikutukset ovat jopa negatiivisia. Siitä huolimatta, välillä on pohdittava myös vanhempien jaksamista. Toki päiväkoti ei silloin pitäisi olla ainut "auttava" taho, vaan esim. kotipalvelu tms.
Kotipalvelu? Yhteiskunnan maksama lastenvahti vai? Mitä jos hankkisitte lapset avioliitossa, hoitaisitte parisuhdetta ja maksatte tarvittaessa lasten ahdin omasta pussista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
No heillä oli kuitenkin ainakin lähipalvelut ja esimerkiksi kunnalta kodinhoitaja tilattavissa.
Todella monella oli myös mummot, jotka ei olleet ollenkaan työelämässä ja jotka pääsi eläkkeelle jaksavampina ja aikaisin.
Ja heidän vanhemmuutensa kriteerit oli niin matalat, että sillä joutuu lapsi välittömästi huostaan tänä päivänä.
Missä melikuvitusmaailmassa mahdat elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
Hölynpölyprovo.
Taisi osua pahasti omaan ajatusmaailmaasi, kun provoksi väität.
Eli väität että ajattelisin samoin? Sitähän se "ajatusmaailmaan osuminen" tarkoittaa. Juu ei.
Hölynpölyä suollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia. Kun he olivat pieniä, ei ollut tukiverkostoja. En ymmärrä, mistä tällainen käsitys tulee, että nykyisillä isovanhemmilla olisi ollut itsellään lastenhoidossa laajat tukiverkostot. Ei tullut edes mieleen, että jonkun muun olisi omat lapset hoidettava. Moni nykyvanhempi ikävä kyllä pitää omien vanhempiensa itsekkyytenä sitä, että vielä täysipäiväisesti työelämässä olevat isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia jatkuvasti. Kyllä myös isovanhemmat tarvitsevat palautumisaikaa työstä ja ovat sen ansainneet. Se ei ole itsekkyyttä. He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa samalla tavalla, vaikka ei mitään varsinaisia sairauksia olisikaan. Sen tulevat nykyvanhemmatkin huomaamaan, kun ikääntyvät itse. Lapsia ei pidä hankkia periaatteella, että joku muu ne hoitaa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Vanhemmuuden vastuu on niillä ihmisillä, joiden lapsista on kyse. Nykymenosta tulee sellainen fiilis, että kun nykyvanhempien omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, he eivät aio omia lapsenlapsiaan hoitaa.
No heillä oli kuitenkin ainakin lähipalvelut ja esimerkiksi kunnalta kodinhoitaja tilattavissa.
Todella monella oli myös mummot, jotka ei olleet ollenkaan työelämässä ja jotka pääsi eläkkeelle jaksavampina ja aikaisin.
Ja heidän vanhemmuutensa kriteerit oli niin matalat, että sillä joutuu lapsi välittömästi huostaan tänä päivänä.
Missä melikuvitusmaailmassa mahdat elää.
Tässä reaalitodellisuudessa. En hurueukon hölynpölypöpilässä, kuten sinä.
Isä JA mummo. Mummo on tuossa hoitanut äidin osan.
Jos lapsen etua ajatellaan, niin parasta olisi, että tämän molemmat vanhemmat ovat läsnä. Selvää on, ettei tämä äiti kykene olemaan läsnä arjessa. Se tulee ilmi hyvin useassa haastettelussa. Kyllä se on väärin lasta kohtaan. Oli kyse kummasta tahansa vanhemmasta. Lasta ei tule hankkia, jos ei tämän kanssa olemiseen halua tai voi panostaa.
Toinen asia on se, että en voi ottaa tosissaan näitä "perhe on tärkein!" Ja "Suomen varhaiskasvatus on..."
Ja "molemmille vanhemmille tasa-arvoinen vanhemmuus" -kommentteja ihmiseltä, joka ei juurikaan edes lastaan näe.
Kyllä se keryoo tärkeysjärjestyksestä ihan tarpeeksi, mitä valintoja elämässään priorisoi