Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, aika monella on mielipidekirjoituksen pointti kadoksissa. Tuskin oli tarkoitus sanoa, että lapsia ei saisi viedä päiväkotiin tilanteissa X tai Y. Mielestäni sanottiin, että hän on tavannut runsaasti vanhempia, jotka kertovat hänelle, että eivät jaksa omaa lastaan. Hän pohti siinä, että näitä lapsia on kasvatettu tavalla, johon voisi perheessä vaikuttaa. Monta konkreettista esimerkkiä annettiin. Hyvä kirjoitus.

Yllätys yllätys täällä nämä pointit kadotetaan tahallaan. Pääasia on haukkua varhaiskasvatuksen henkilöstö ja loukkaantua verisesti jos joku kehtaa vihjata että lapset kaipaisivat kasvattamista myös kotona.

Olen monesta asiasta kirjoituksen kanssa samaa mieltä, mutta ihan neuvolan ohjeissa sanotaan, ettei lasta kannata pakottaa syömään, koska se kehittää epäterveen suhteen ruokaan. Eli tuo osa on kyllä peräisin jonkun 60-vuotiaan tädin näppäimistöltä ja toivoisin, että päiväkodeissa ei tehtäisi eri tavalla kuin saman kaupungin neuvoloissa suositellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on myös sellainen rakenteellinen ongelma, ettei monessakaan kunnassa saa palkata vuosilomansijaisia päiväkoteihin. Lomia pystyy pitämään, jos lapsia on vähemmän hoidossa. Kun aina on melkein kaikki lapset hoidossa, saa päiväkodin työntekijät pidettyä lomia tosi huonosti.

Suru on niiden lasten puolesta, jotka ikävöivät päiväkodissa ollessaan kotiin, kun vanhemmat eivät jaksa häntä kotona. Miksi lapsen sitten tekee?

Jotkut ei haluaisi lähteä kotiin ollenkaan. Se on tietysti huolestuttavaa. Kertoo vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteesta melko paljon, jos lapsi valitsisi mielummin päiväkodin työntekijän kuin äidin/isän. Joskus joku lapsi itki kun tarha meni jouluksi kiinni, olisi halunnut olla koko joulun päiväkodissa. Tuli ihan Vilja-Eerika mieleen..

Tottakai suurin osa haluaa kotiin. Se tuppaa vaan menemään vähän niin että päivän aikana kertynyt ikävä ja väsy purkautuvat kiukutteluna vanhemmalle kun hän tulee hakemaan

Ikävä ja väsy on niin kova että juostaan isää/äitiä karkuun ja huudetaan että miksi tulit jo!

Ei lapsen toiminta aina vaikuta kauheen loogiselta. Mutta ei se karkuun juoksu tarkota että lapsi haluaa jäädä nyt asumaan päiväkotiin. Tietenkin ne kiukut puretaan kaikista lähimmälle ja turvallisimalle

Miettii ite jotain omia aikoja ni vaikka olis kuinka paskamaista ollut kerhossa/hoidossa/missä lie... niin on saattanut olla sillei, et haluaa vielä jatkaa keskenjäänyttä leikkiä tai tekemistä kun onkin mahdollisuus lähteä koska vain pois. Eli se turva siitä, että pääsee pois halutessaan vaikuttaa.

Sama jossain harrastuksessa, mitä ihan oikeesti inhosin. Niin aina oli niin kiva fiilis kun pääs pois ja vanhemmat (ja itsekin) lapsena tulkitsi asian niin, et "kyllä siellä oikeesti on tosi kivaa sit kuitenkin" vasta myöhemmin tajusin, että se oli oikeesti valtava helpotuksen tunne se, mikä tulkittiin onneksi itse harrastuksesta. Lapsi ei osaa näitä erottaa.

En koskaan pakota lapsia harrastuksiin tuosta oppineena. Kamnustan toki ja pyrin opettamaan sitoutumista muulla tavoilla, koska tilapäisesti voi kyse olla vaan väsähtämisestä tms. Mutta pyrin selvittämään mikä oikeesti reagoinnin takana on, jos sellaisia tilanteita tulee eteen. Samoin en kuvittele et hoidossa on kivaa vain sillä perusteella mitä lapsi hoitopäivän jälkeen tekee/sanoo. Täytyy ottaa kokonaisuus huomioon. Mitä lomalla kertoo? Entä kun loma on päättymässä? Mitä aamulla kun sinne hoitoon pitää oikeesti taas mennä? Tai arki-iltana, jne.

Tässä keskustelussa kiteytyy nyky yhteiskunnan tila. Surulistahan tästä rappeustilasta on lukea.

Esim suurin osa ekojen koulupäivän jälkeen on ihan innoissaan. Onko kyse oikeasti innostuksesta, vai siitä kun on jännittänyt ja stressannut koko päivän ja vihdoin pääsee siitä eroon?

Varmaan suurimmalla osasta voi olla molemmista kyse.

Täytyy oikeesti asettua lapsen tajutakseen mitä kaikkea se käy läpi.

Neljän lapsen äitinä olen tietyn tason asiantuntija. En vienyt yhtään lasta päivähoitoon. Hyvin ovat pärjänneet, ystäviä riittänyt. Opiskelut kaikilla kohta opiskeltu. Minua ei harmita yhtään että olin yhtäjaksoisesti perheenäiti ammattinimikkeellä monta vuotta. Kun nuorin tuli sen verran omatoimiseksi ettei äitiä enää tarvittu niin palasin takaisin työelämään. En koe että olisin koskaan jäänyt mistään paitsi. Hyvät, läheiset välit lapsiin ja vahva verkko ystäviä, muotoutunut vuosien saatossa. 

Mä tein päätöksen kun huomasin että olin raskaana ekan kerran. Päätin että kasvatan ja hoidan omat lapseni itse. Ja niin olen tehnyt. Minulla oli tuolloin hyvin huonoja kokemuksia sekä päiväkotien henkilöstöstä (ystäväpiiriin kuului monta) että muiden kertomana. Ja nämä vuodet kun olen nähnyt omien ja muiden lasten kasvavan ja millainen suhde lapsilla on muotoutunut omiin vanhempiinsa ovat vahvistaneet ajatusta ettei päiväkoti todellakaan ole lasten paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?

Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.

Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.

T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky

Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?

Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja aina kasvotusten vanhemmat ovat tyytyväisiä ja ystävällisiä. Jäävät vaihtamaan muutaman sanan mielellään jne. Täältä saa lukea sitten mitä te vanhemmat oikeasti ajattelette.

Miksette sano koskaan suoraan asioista kun haette lapsianne, miksi haukutte meidät kasvattajat netissä?

Lapsen serkku viedään päiväkotiin ilman mitään lomia. Äiti kotona opiskelemassa, isä töissä. Hoitoaika joka päivä 8-16. Haluavat maksimaalisen hyödyn maksamastaan päivähoidosta. Viettivät jopa osan kesälomastaan niin että lapsi oli hoidossa heidän ollessa lomalla. Lapsi on 4 v ja pomottelee kotona ollessaan äitiään. Isä pistää enemmän vastaan, joka johtaa siihen, että lapsi huutaa ja tällöin äiti astuu taas kuvioon ja alkaa lohduttaa. Serkun esim hyppiessä lapsemme päälle, isä toruu tätä serkkua jonka jälkeen alkaa huuto ja itku, jonka jälkeen äiti taas tulee lohduttamaan. Lapsi saa aina lohtua /huomiota äidiltään myös tehdessään väärin muita kohtaan. Varsinkin äiti pelkää jatkuvasti että lapsi pettyy/suuttuu.

Tuossa hesarin jutussa lukee

>> Kun kotona oleva vanhempi kertoo esimerkiksi päiväkodin henkilökunnalle, ettei hän jaksa lastensa kanssa, niin me varhaiskasvattajat ihmettelemme kyllä asiaa suuresti. Miten vanhempi ei muka jaksa? Hänellä on viikossa paljon aikaa panostaa itsensä hyvinvointiin tai lepoon, kun lapsi tai lapset ovat maanantaista perjantaihin kahdeksan tuntia päivässä hoidossa. Toki vanhempi saattaa hakea töitä, mutta töiden hakuun riittäisi viikossa hieman vähäisempikin tuntimäärä. Kotona olevan vanhemman lapsien hoitopäivät voisivat siis olla huomattavasti lyhyemmät. <<

Tuo päiväkodin täti on av-palstan provoilija tai sitten sosiopaatti. "Miten niin ei muka vanhemmat jaksa, miksi ei muka jaksaisi? Jaksaahan! Tietysti jaksaa!" Hän ei yhtään ymmärrä muita ihmisiä, muiden väsymystä, muiden elämää, muiden paineita, muiden ahdistusta, muiden yhtikäs mitään. Hänellä ei ole minkäänlaista kykyä ymmärtää ihmisiä, haavoittuvaisuutta, surua, heikkoutta, lamaannusta, masennusta, pelkoa, rasitusta, epätoivoa, särkyä, kipua,... ja silti hän on aivan vakuuttunut että hän tietää miten asiat ovat, tuntee muut ihmiset ja tietää miten heidän tulisi hoitaa asiansa, tietää miten kaikkien asiat saataisiin paremmiksi.

Ihan tuosta vain tuo täti tietää aivan varmasti että "paljonhan niillä vanhemmilla on omaa aikaa omaan hyvinvointiin", "vähempikin aika riittää työnhakuun",... Noin selvää kaikki on! Noin helppoa kaikki on! Mikä noita vanhempia oikein vaivaa? Lakatkaa ruikuttamasta! Ryhdistäytykää!

Sääliksi käy lapsia jotka joutuvat sosiopaattitätien hoidettaviksi päiväkoteihin.

Kyllä usean lapsen käytöksestä huomaa ettei vanhemmat osaa olla vanhempia. Vanhempien tehtävä ei ole ensijaisesti olla lastensa kavereita vaan vastuullisia vanhempia jotka tekevät päätökset pienten lasten puolesta. Rajojen asettaminen luo turvallisuutta, ei se että pieni lapsi itse päättää kaikesta. On turhauttavaa vierailla lapsiperheessä jossa lapset saa elää kuin villiapinat, hyppivät ja pomppivat ruokapöydässä ja vanhemmat ei saa edes yhtä lausetta lopetetuksi kun aina joku lapsi keskeyttää puheen ja vanhempi ei osaa sanoa että nyt aikuinen puhuu ja lapsi saa odottaa vuoroaan.

Harvemmin itse asiassa näkee lapsia jotka osaavat käyttäytyä. Jos lapsi osaa sanoa kiitos, anteeksi tai tulla tervehtimään niin jo se on ihme sinäänsä. Ja uskokaa kyllä, kyllä lapsi omaksuu hyvät käytöstavat nopeasti jos vanhemmat opettavat käytöstapoja.

Miksi hankkia lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? Ja miksi pienen lapsen vanhemmat hankkivat toisen lapsen heti perään jos ovat muutenkin uuvuksissa? Eikö silloin voisi lopettaa siihen yhteen tai pitää vähän taukoa lapsenhankinnassa? Miksi yhteiskunnan pitäisi ottaa kasvatusvastuu lapsista? Sehän kuuluu ensisijaisesti vanhemmilee!

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja aina kasvotusten vanhemmat ovat tyytyväisiä ja ystävällisiä. Jäävät vaihtamaan muutaman sanan mielellään jne. Täältä saa lukea sitten mitä te vanhemmat oikeasti ajattelette.

Miksette sano koskaan suoraan asioista kun haette lapsianne, miksi haukutte meidät kasvattajat netissä?

Öh. Katsopa ketjun aihe. Se on lastenhoitajan NIMETÖN haukkumakirjoitus, jossa hän lisäksi kertoo, että he haukkuu vanhempia selän takana jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen serkku viedään päiväkotiin ilman mitään lomia. Äiti kotona opiskelemassa, isä töissä. Hoitoaika joka päivä 8-16. Haluavat maksimaalisen hyödyn maksamastaan päivähoidosta. Viettivät jopa osan kesälomastaan niin että lapsi oli hoidossa heidän ollessa lomalla. Lapsi on 4 v ja pomottelee kotona ollessaan äitiään. Isä pistää enemmän vastaan, joka johtaa siihen, että lapsi huutaa ja tällöin äiti astuu taas kuvioon ja alkaa lohduttaa. Serkun esim hyppiessä lapsemme päälle, isä toruu tätä serkkua jonka jälkeen alkaa huuto ja itku, jonka jälkeen äiti taas tulee lohduttamaan. Lapsi saa aina lohtua /huomiota äidiltään myös tehdessään väärin muita kohtaan. Varsinkin äiti pelkää jatkuvasti että lapsi pettyy/suuttuu.

Ei lapsille saa tuottaa pettymyksiä! Eiväthän he osaa käsitellä niitä, hehän voivat aivan murtua pettymyksistä, pettymyksethän ovat niin hirvittävän raskaita asioita, ne voivat pilata itsestään epävarman lapsen itsetunnon vuosikausiksi. Lapsen itseluottamusta tulee vahvistaa onnistumisen kokemuksilla, rohkaisulla, kannustamisella, palkitsemisella ja tukemisella. Ei lapsia saa lannistaa epäonnistumisilla, eihän ne muutoin sen jälkeen uskalla yrittää välttämättä yhtikäs mitään. Siksi kouluissakaan ei heti alkuun saa opettajat antaa hylättyjä eikä numeroarvosteluja. Kuvittele nyt miltä lapsesta tuntuu jos hän saa huonon numeron, jos hän saa kuulla olevansa huono! Kuvittele miltä lapsesta tuntuu jos joku muu saa paremman numeron kuin hän! Ei noin saa lapselle tehdä, aikuisten täytyy suojella lapsia tuollaisilta kammottavilta iskuilta heidän itsetuntoaan vastaan.

Ei todellakaan saa tuottaa lapselle sellaista riittämättömyyden tunnetta, ajatusta että hän ei riitä tai ei kelpaa, että hän ei tehnyt tarpeeksi hyvin, että hän ei osaa. Ei nyt niin julma saa olla että lapselle niin tekisi! Lapsen itsetuntoa täytyy suojella, jotta hän uskoo että hän on hyvä, jotta hän uskoo itseensä, uskaltaa jatkaa! Pitää jatkaa, pitää jatkaa! Jatkaminen vaatii sitä että ei lannisteta.

t. sosiopaattivarhaiskasvattaja

En minä ihmettele ainakaan nyt poikkeusaikana jos vanhemmat ei enää jaksa. Valvoin viime yön, koska 2,5-vuotias ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään ja sitten meidän välissä potki minua koko yön. On myös lopettanut nukkumaan menemisen ennen meitä, eli omaa/parisuhdeaikaa ei enää ole, kun lapsi herää klo 7 ja menee nukkumaan klo 22. Koronan takia sitä ei myöskään voi järjestää palkkaamalla ulkopuolista lapsenvahtia.

Käyn täysipäiväisesti töissä. Kotona en saa edes ommella vaatteiden irronneita nappeja paikoilleen, vaan lapsi tulee ja vie vaatteen. Tässä ei ole kohta vuoteen lasta vahtinut kukaan muu kuin isänsä ja

minä, ja omat sisäharrastukset on koronan takia pitänyt lopettaa. Keväällä lapsi oli kotona ja yritin samalla tehdä töitä, mutta eihän siitä tullut noin pienen kanssa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin hoitajat eivät millään ymmärrä, että vanhemmat tekevät myös yöllä töitä esim. lääkärit, hoitajat, ravintola-ala, poliisi, taksit jne. ja tarvitsevat myös unta. Joku terv.kesk. lääkäri voi päivystää jopa 16h putkeen ja sen päälle pitäisi hoitaa lasta.

Naapurissa asuu lääkäri pariskunta ja joskus autan illalla ja yöaikana lasten hoidossa ja joskus vanhempien kanssa on ollut puhetta, kuinka päiväkodin hoitajat osoittavat mieltään, jos lapsen vie vapaa-ajan vaatteissa hoitoon valvotun yön jälkeen.

Kyllä ymmärretään vuorotyön haasteet. Ja jos siellä nyrpistelee niin sanoo että olin yön töissä ja menen nyt nukkumaan. Ja jos kaksi vuorotyöläistä perheessä, kannattaa hakea ympärivuorokautisesti avoinna olevaan päiväkotiin.

Eipä ne ymmärrä siellä myöskään iltavuoroja tekeviä.

Tämä! Meitä painostetaan vaihtamaan vuorohoitopäiväkotiin siksi, että n. 2-5 krt kuussa käy niin, et ehdin hakemaan vasta klo 18.15 - 18.30. Eivät millään tajua että kun itte pääsen töistä vasta 17.45 - 18, niin en mitenkään voi olla päiväkodilla lasta hakemassa viimeistään klo 18. Sitten jos mies sattuu olemaan iltavuorossa, ei hänkään ehdi aikaisemmin hakemaan.

Mikä tuossa on outoa? Jos pk on auki maksimissaan klo 18 asti eikä se teille riitä, tarvitsette vuorohoitoa.

Onneksi tuo lehteen kirjoittanut täti asuu Suomessa, muualla maailmassa hän saisi asenteensa vuoksi työstä potkut.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo laki velvoittaa vanhempia laittamaan

lapsen 3-4v KOULUUN.

jopa englantilaiset kuninkaaliset prinssit ja prinsessat, vaikka kotona useita lastenhoitajia.

Yleensä äitiysloma on 3-6kk jonka jälkeen lapsi viedään hoitoon, toisin kuin Suomessa, jossa uskotaan lapsen varhaiskasvatukseen eristettynä muista lapsista ja ainoastaan vanhempien seurassa, kotona neljän seinän sisällä, ilman ulkopuolisia ihmiskontakteja ja lapsen ikäistensä seuraa.

Ja sitten Suomessa ihmetellään, miksi lapset sosiaaliset taidot ovat heikot, ei osata toimia ikäistensä ryhmässä, on vähän lapsella kavereita, puhetaidot heikot, erokoidutaan kotiin ja neljän seinän sisälle. Suomessa lasten mielenterv. ongelmat ja paniikkikohtaukset yleisiä, kun laspsi joutuu työskentelemään muiden ihmisten kanssa tai lapsi menee lukkoon kun kohtaa vieraan ihmisen.

Ehkä lehden täti, pitäisi tutustua eurooppalaiseen päiväkotiin js kouluun, siellä lapset iloisia, juttelevat vieraille ihmisille, hyvät sosiaaliset taidot jne. Ja Suomessa päiväkodissa kohtaa ankeutta ja ilottomuutta, kun lapsi koetaan riesana.

Kyllähän tämä nykyajan curling-vanhemmuus on ihan oikea ilmiö, josta pitää voida puhua.

Vierailija kirjoitti:

En minä ihmettele ainakaan nyt poikkeusaikana jos vanhemmat ei enää jaksa. Valvoin viime yön, koska 2,5-vuotias ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään ja sitten meidän välissä potki minua koko yön. On myös lopettanut nukkumaan menemisen ennen meitä, eli omaa/parisuhdeaikaa ei enää ole, kun lapsi herää klo 7 ja menee nukkumaan klo 22. Koronan takia sitä ei myöskään voi järjestää palkkaamalla ulkopuolista lapsenvahtia.

Käyn täysipäiväisesti töissä. Kotona en saa edes ommella vaatteiden irronneita nappeja paikoilleen, vaan lapsi tulee ja vie vaatteen. Tässä ei ole kohta vuoteen lasta vahtinut kukaan muu kuin isänsä ja

minä, ja omat sisäharrastukset on koronan takia pitänyt lopettaa. Keväällä lapsi oli kotona ja yritin samalla tehdä töitä, mutta eihän siitä tullut noin pienen kanssa mitään.

Meillä noin 2 v ja koko ajan on ollut tuollaista. Ei ulkopuolista hoitoapua, lapsi menee nukkumaan 23- 24 aikaan, tulee viereen joka yö. Vielä tässä on kaksi vanhempaa sisarusta menossa mukana! Onhan tämä rankkaa, mutta ei sietämätöntä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luitteko artikkelin kokonaisuudessaan ja siihen liittyvän keskustelun. Siellä ihan omalla nimillä mummoikäiset haukkuvat tuttavat, kuinka huonoja vanhempia ovat. Ylistävät oman sukupolvensa kasvatustaitoja, silloin lapset hoidettiin kunnolla ja lapset ei mitään terapioita tarvinneet. Herää kyllä kysymys, että kuinka tämä ylivertainen kasvattaja sukupolvi sitten selittää sen, että heidän kasvatuksensa tulokset ovat näin laiskoja, itsekkäitä, terapiaa tarvitsevia ja huonoja kasvattajia?

Enkä minä kyllä luonnehtisi hirveän hyväksi ihmiseksi sellaista, joka tunnistettavasti haukkuu netissä tuttaviaan huonoiksi vanhemmiksi. Mitä tulee kyseisen "varhaiskasvattajan" kirjoitukseen, niin en sitä allekirjoita. Kyllä ne yli 8 tuntia lapsensa hoidossa pitävät kotona olevat vanhemmat ovat pienin vähemmistö siellä. Äitinä myös ymmärrän, että jos vauva valvottaa tuntitolkulla öisin, niin on erittäin fiksu ratkaisu, että isompi on hoidossa esim. vauvan päiväunien. Lähes jokainen vanhempainvapaalla oleva vanhempi hakee sen isomman lapsen kotiin klo 15 aikaan. Kirjoitus on täynnä yleistystä ja oman alan ja ammatin halveksuntaa. Kenelle vanhemmat voivat lapsensa luottaa, jos eivät meille varhaiskasvattajille? Itse ainakin olen antanut neuvoja vanhemmille juuri rajan vetämisen suhteen. Sehän se vaikein työ vanhemmuudessa on, ja kyllä jokainen sukupolvi tarvitsee tähän muiden tukea.

Nykyvanhemmilla ei ole samanlaista yhteisöä vanhemmuuden tukena kuin ennen. Naapurista harvoin löytyy toinen kotiäiti kahviseuraksi eivätkä naapurit enää auta toisiaan lasten hoidossa. Nykymummot ja -papat ovat huonokuntoisempia kuin 30v sitten eläneet mummot ja papat, eivätkä jaksa samalla tavalla hoitaa lapsenlapsia. Tällä sukupolvella on myös alkoholiongelmaa ja ihan yleistä itsekkyyttä. Empatiakyvylläkään eivät loista. Maailma on muuttunut paljon, ja joillekin päiväkoti on ainoa tukiverkosto. Minä otan mielelläni tuon roolin vastaan ja kannustan ja tsemppaan pienten lasten vanhempia. Neuvoja ja autan alkuun monessa asiassa. Annan sen tuen, mitä näillä nuorilla ei ole lähipiirissään lainkaan.

T. Vakaope, joka muistaa ajan kun lapset olivat pieniä. Valitettavasti joillain alalla ei ole kokemusta pikkulapsiajasta tai muuten vain empatiakyky ei riitä siihen, että hetken miettisi toisenkin näkökulmaa. On hyviäkin lapsettomia hoitajia, mutta näillä on poikkeuksetta hyvä empatiakyky

Klo 15 jos hakee, ni sehän on melkein täys päivä! :D Ja kyllä näitä riittää. Omassa tuttavapiirissä jopa molemmat pienet lapset joka päivä täyttä päivää hoidossa ja molemmat vanhemmat kotona. Ajatellaan et me ansaitaan tätä vapaa-aikaa ja lomaa. Kohta varmaan lisää lapsia tulossa, vähän sellaisesta on ollut puhetta. Joka paikassa itketään vanhempien oikeuksien perään, mutta missä on lasten oikeudet?

Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei aiota olla? Sama koskee toko uratykkiperheitä. Kyllä mua masens tosi paljon haastettu meidän pääministeristä (silloin kansanedustaja kun haastattelu tehtiin) jonka lapsi ihmetteli kun äiti tuli hakemaan hoidosta! Usein asui viikossa monta päivää erossa tästä 1-vuotiaasta. Ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan. Mutta tätä nyt pidetään niin hienona ja upeana asiana! Oikein oksettaa joka kerta kun Marin alkaa puhumaan varhaiskasvatuksesta. Mitä hän mistään tietää. Hädin tuskin on käynyt ovella kääntymässä, vaikka kyse on tyttärensä arjesta suurimmaks osin.

Pääministerin perheessä isä on ottanut pääasiallisen hoitovastuun lapsesta. En ymmärrä, miksei asia voi olla näinkin päin, että äiti luo uraa ja isä on lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuo lehteen kirjoittanut täti asuu Suomessa, muualla maailmassa hän saisi asenteensa vuoksi työstä potkut.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo laki velvoittaa vanhempia laittamaan

lapsen 3-4v KOULUUN.

jopa englantilaiset kuninkaaliset prinssit ja prinsessat, vaikka kotona useita lastenhoitajia.

Yleensä äitiysloma on 3-6kk jonka jälkeen lapsi viedään hoitoon, toisin kuin Suomessa, jossa uskotaan lapsen varhaiskasvatukseen eristettynä muista lapsista ja ainoastaan vanhempien seurassa, kotona neljän seinän sisällä, ilman ulkopuolisia ihmiskontakteja ja lapsen ikäistensä seuraa.

Ja sitten Suomessa ihmetellään, miksi lapset sosiaaliset taidot ovat heikot, ei osata toimia ikäistensä ryhmässä, on vähän lapsella kavereita, puhetaidot heikot, erokoidutaan kotiin ja neljän seinän sisälle. Suomessa lasten mielenterv. ongelmat ja paniikkikohtaukset yleisiä, kun laspsi joutuu työskentelemään muiden ihmisten kanssa tai lapsi menee lukkoon kun kohtaa vieraan ihmisen.

Ehkä lehden täti, pitäisi tutustua eurooppalaiseen päiväkotiin js kouluun, siellä lapset iloisia, juttelevat vieraille ihmisille, hyvät sosiaaliset taidot jne. Ja Suomessa päiväkodissa kohtaa ankeutta ja ilottomuutta, kun lapsi koetaan riesana.

Tuo KOULU ei kuule eroa päiväkodista juuri mitenkään :D Ota selvää asioista! Se on hyvin leikinomaista touhua.