Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

On se ollut hektisestä IT alan työstä virkistävä lepotuokio kun on ollut saldovapaapäivä tai lomaa ja on ollut kotona 3 vuotiaan kanssa. Ei kiire aamulla mihinkään. Leikkipuistossa tai metsäretkellä eväät mukana jne..

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää tästä mahtavasta varhaiskasvatuksesta on seurannut? Entistä enemmä avun tarpeisia lapsia ja arjen hallinnan hukanneita vanhempia!

Koska vanhemmille ei opeteta sitä arjen hallintaa,lapsen kasvatusta ja selviämistä siellä kotona ovat lapset heitteillä heti kun yhteiskunnan "hoitovelvollisuuus" loppuu ja sitten luemme väkivaltaisista ja päihteitä käyttävistä 9 vuotiaista sanomalehdestä.

Subjektiivisen päivähoito tuli 80- ja 90-luvulla ja lapsen asema ja oikeudet ovat valtavasti parantuneet näinä vuosikymmeninä. Heillä on jopa ihmisarvo. Ja yhä useampi lapsi saa tarvitsemaa apua, jos sitä tarvitsee.

Jotenkin uskomatonta, kuinka vielä jaksetaan ihannoida entisajan kotihoitoa, kun moni lapsi oli oman onnensa nojassa. Oli avainkaulalapset, joku 15v kotiapulainen saattoi kotona hoitaa lapsia, joka oli päivän aikana häipynyt, vieden perheen omaisuutta jne.

Ja jos äiti oli kotona, aika meni arkisten asioiden hoitoon ja kotitöiden tekemiseen ja koko korttelin lapsilauma saattoi olla yksin pihalla leikkimässä ja tapsturmat ja kuolemat olivat yleisiä vielä 80-luvulla.

Tätä samaa mantraa on veisattu huonosta vanhemmuudesta jokaisen sukupolven kohdalla, ihan samalla tavalla kuin lapset ja nuoriso on pilalla ja näin oli jo 1700-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

On se ollut hektisestä IT alan työstä virkistävä lepotuokio kun on ollut saldovapaapäivä tai lomaa ja on ollut kotona 3 vuotiaan kanssa. Ei kiire aamulla mihinkään. Leikkipuistossa tai metsäretkellä eväät mukana jne..

No ethän sinä edes ole lapsiperheen äiti kun on vain yksi ainoa lapsi. Jonka muut hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia ,koska eivät juuri ole lastensa kanssa. Minusta on aivan väärä tapa "tukea" vanhemmuutta viemällä lapsi pois kotoa. Miten se auttaa vanhemmuutta jos vanhemmat ja lapsi ovat eri paikoissa 8 tuntia päivässä?

Lisäksi varhaiskasvatukseen kyllä tyrkätään koko ajan lisää lapsia ,mutta lisä resursseja ei näy missään joten siitä on tullut säilytyspaikka missä ollaan jo kuin sillit purkissa. Vanhemmille maksetaan tukea lapsen hoidosta joka kuitenkin hoidetaan ilmaiseksi muualla?nämä tuet voisi siirtää lapsen mukana sinne hoitopaikkaan.

Päiväkoti pitäisi muuttaa takaisin hoitopaikaksi johon tuodaan lapsi omien työvuorolistan mukaisten vuorojen mukaan hoitoon.Näin jäisi resursseja tuoda sinne kotiin tarvittavia palveluita niille jotka tukea tarvitsee.

Kerrotko vielä milloin tämä ajanjakso on ollut, jolloin vanhemmat hoiti ja oli lastensa seurassa enemmän kuin tämä päivänä?

Oman näkemykseni mukaan koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole viettäneet aikaansa niin paljon lastensa kanssa kuin tänä päivänä. Saaneet turvaa ja huolenpitoa, hyvää ravintoa, kasvatusta jne. vanhemmiltaan.

Ja tämän on mahdollistanut kotitöiden väheneminen teknologian avulla, pitkät vuosilomat, lyhyet työpäivät ja monet asiat jotka helpottavat arkea.

Sen ovat mahdollistaneet uupuneet nykyvanhemmat, joiden työelämä on raadollisempaa kuin aiemmilla sukupolvilla ja joiden ainoa apu arjessa on se päivähoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjoituksen, ja sain siitä sellaisen mielikuvan, että kirjoittaja on hyvin nuori, kokematon ja lapseton, mutta hyvin vakuuttunut omasta moraalisesta paremmuudestaan. Mitään ratkaisua hänellä ei ollut tarjota ongelmiin esim. vanhempien jaksamisen suhteen, pelkkää hokemista, että pitäisi vaan jaksaa. Ei todella myrkyllistä painostamista niille vanhemmille (varsinkin äideille), joiden jaksaminen on kortilla, ja avun hakeminen vaikeaa.

Kirjoittaja tuntuu ajattelevan, että jos vanhempi ei jaksa, häntä ei oikeasti vaan huvita, tai laiskottaa — kun oikeastihan kyseessä on yleensä loppuunpalaminen, masennus tai muu vastaava mielenterveyteen tai vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvä ongelma, johon neuvola, perheneuvola, lääkärit ja muut lapsiperheen arkeen apua tarjoavat melkein ensimmäiseksi ehdottavat lasten laittamista päiväkotiin. Siinä sitten päiväkodin tätä paheksuu vanhempia, kun toimivat perheen parhaaksi.

Eikä aina edes ole kyseessä yllämainitun tyyppinen asia, vaan joku päiväkodissa kuvittelee omiaan. Esim. eräs ystäväni on täys-yh, ihan normaalissa päivätyössä käyvä ihminen, vaan lapsensa päiväkodissa oli joku keksinyt, että hän on vain kotona kaiket päivät. Sitten kun henkilökuntaa oli liian vähän (mitä sattui usein), niin soittelivat hänelle ja pyysivät jonkun tekosyyn varjolla hakemaan ”virikehoitolaisen” kotiin. Työnantaja ei oikein tykännyt... itselleni kävi niin, että olin ensin vähän aikaa sairauslomalla ja sitten siirryin tekemään kokonaan etätyötä. Tämän takia lyhensin lapsen päiväkoti tunnilla, kun työmatkat jäivät pois, ja tein sen virheen, että mainitsin asiasta henkilökunnalle. Yhdelle heistä oli jotenkin tosi käsittämätön ajatus, että minä oikeasti tein töitä kun olin etätöissä, enkä pystynyt samalla hoitamaan, viihdyttämään ja ruokkimaan 2- ja 4-vuotiasta. Hän selitti pienemmälle (minun kuullen), että te jäätte nyt tänne, ja äiti menee kotiin koko päiväksi, eikö olisikin kivaa kun saisitte olla kotona äidin kanssa. Jouduin ottamaan yhteyttä päiväkodinjohtajaan.

Meillä päiväkoti teki samanlaisia päätelmiä, kun vanhempainvapaan päätteeksi vein 4v:n päiväkotiin ja kuopus meni perhepäivähoitajalle. Päiväkodissa oli oletuksena, että olen edelleen vauvan kanssa kotona, joten minulle soitettiin usein töihin, että nyt on sitä ja tätä, sinähän olet kotona, tule hakemaan lapsi kotiin. Vastasin, että en ole kotona, en pääse hakemaan, varahoitaja tulee sinne ja sitten mummille valittivat päivähoidossa, että on se kumma, kun ei äiti sen vertaa lapsesta välitä, että noutaisi kotiin, nytkin on ties missä vaunulenkillä. Ja tavallaanhan minä vaunulenkillä olinkin, olinhan silloin VR:llä töissä.

Lopulta oli pakko ottaa yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kertoa tälle, että yhdestä aivastuksesta tai koti-ikävästä ei pidä soittaa hakemaan kotiin, työnantaja ei katso sitä hyvällä. Ja jos on pakko soittaa, niin lapsella on isäkin, ottakaa tähän yhteyttä. Kuulemma eivät isälle mielellään soita, kun tämä on lääkäri ja silloin on hankala kesken päivää lähteä hakemaan.

Tuota juttua lukiessa ihmettelin, mistä päiväkodin täti tietää, mitä se vanhempi tekee kotonaan. Nyt koronan takia 70% työssäkäyvistä on etätöissä, joten voisi olettaa, että normaalioloissakin työpaikalle fyysisesti meneminen on harvalle välttämätöntä. Minulle joku päivähoidon johtaja ihmetteli, että mihin tarvitsen hoitopaikkaa, kun vain kirjoitan väitöskirjaa, sitähän voi hyvin tehdä lapsenhoidon lomassa...

Tuo lehden täti ei kyllä elä tässä ajassa.

Jos vanhempi on kotona ja työtön, saadakseen työttömyyspäivärahaa, hänen tulee olla työnhakija. Ja kun on työnhakija TE-toimistossa, niin ensimmäinen ehto, että lasten päivähoito on järjestetty eli käytännössä lapsi päivähoidossa.

Eikä kukaan työnantaja työllistä työntekijää, jos lasten päivähoito ei ole järjestetty tai jää odottelemaan milloin se järjestyy, kun elinkeinoelämässä työvoiman tarve voi olla jo seuraavana aamuna.

Ja siksi ihmetyttää lehden juttu, miten joku päiväkodissa työskentelevä voi olla noin tietämätön muiden sidosryhmien vaatimuksesta, kun se liittyy omaan alaan. Pitäisikö "tädin" päivittää tietonsa ajantasalla?

Kaikesta saa kyllä vanhempana kuulla valitusta. Itse nimittäin olen saanut valitusta siitä, kuinka vähän lapsi on hoidossa 👍

Sekä sukulaiselta, että päiväkodilta.

Ennen lapsen syntymää sukulaiset painottivat, että lapsen päähoitovastuu on vanhemmilla. No, olen samaa mieltä. Mutta ei sitten mennyt sekään oikein.

Sukulaiseni on päiväkodissa laaternarhanopettajana. Hän on 60-vuotias ja hän on kasvattanut 4 omaa lasta.

Kertoo, että lapset ovat länylyään hankalampia ja levottomampia kuin hänen aloitellessaan uraansa. Sanoo, että kasvatus on selvästi lepsumpaa tai sitä ei ole ollenkaan.

Oma mielipiteeni on, että ennen perheissä oli tasalaatuisempaa ja seesteisempää. Nyt erotaan herkästi ja lapset kasvavat epämääräisissä ero perheissä uusien vanhempi puolien ja sisarpuolen sekamelskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää tästä mahtavasta varhaiskasvatuksesta on seurannut? Entistä enemmä avun tarpeisia lapsia ja arjen hallinnan hukanneita vanhempia!

Koska vanhemmille ei opeteta sitä arjen hallintaa,lapsen kasvatusta ja selviämistä siellä kotona ovat lapset heitteillä heti kun yhteiskunnan "hoitovelvollisuuus" loppuu ja sitten luemme väkivaltaisista ja päihteitä käyttävistä 9 vuotiaista sanomalehdestä.

Subjektiivisen päivähoito tuli 80- ja 90-luvulla ja lapsen asema ja oikeudet ovat valtavasti parantuneet näinä vuosikymmeninä. Heillä on jopa ihmisarvo. Ja yhä useampi lapsi saa tarvitsemaa apua, jos sitä tarvitsee.

Jotenkin uskomatonta, kuinka vielä jaksetaan ihannoida entisajan kotihoitoa, kun moni lapsi oli oman onnensa nojassa. Oli avainkaulalapset, joku 15v kotiapulainen saattoi kotona hoitaa lapsia, joka oli päivän aikana häipynyt, vieden perheen omaisuutta jne.

Ja jos äiti oli kotona, aika meni arkisten asioiden hoitoon ja kotitöiden tekemiseen ja koko korttelin lapsilauma saattoi olla yksin pihalla leikkimässä ja tapsturmat ja kuolemat olivat yleisiä vielä 80-luvulla.

Tätä samaa mantraa on veisattu huonosta vanhemmuudesta jokaisen sukupolven kohdalla, ihan samalla tavalla kuin lapset ja nuoriso on pilalla ja näin oli jo 1700-luvulla.

Selvitysten mukaan lapsi kokee ja näkee päiväkodissa enemmän väkivaltaa kuin kotona. Suurin osa vanhemmista on täyspäisiä ja lapsi saa kotona hyvää hoitoa. Vastaavasti moni päiväkoti on todella turvaton hoitajapulan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin hoitajat eivät millään ymmärrä, että vanhemmat tekevät myös yöllä töitä esim. lääkärit, hoitajat, ravintola-ala, poliisi, taksit jne. ja tarvitsevat myös unta. Joku terv.kesk. lääkäri voi päivystää jopa 16h putkeen ja sen päälle pitäisi hoitaa lasta.

Naapurissa asuu lääkäri pariskunta ja joskus autan illalla ja yöaikana lasten hoidossa ja joskus vanhempien kanssa on ollut puhetta, kuinka päiväkodin hoitajat osoittavat mieltään, jos lapsen vie vapaa-ajan vaatteissa hoitoon valvotun yön jälkeen.

Kyllä ymmärretään vuorotyön haasteet. Ja jos siellä nyrpistelee niin sanoo että olin yön töissä ja menen nyt nukkumaan. Ja jos kaksi vuorotyöläistä perheessä, kannattaa hakea ympärivuorokautisesti avoinna olevaan päiväkotiin.

Eipä ne ymmärrä siellä myöskään iltavuoroja tekeviä.

Tämä! Meitä painostetaan vaihtamaan vuorohoitopäiväkotiin siksi, että n. 2-5 krt kuussa käy niin, et ehdin hakemaan vasta klo 18.15 - 18.30. Eivät millään tajua että kun itte pääsen töistä vasta 17.45 - 18, niin en mitenkään voi olla päiväkodilla lasta hakemassa viimeistään klo 18. Sitten jos mies sattuu olemaan iltavuorossa, ei hänkään ehdi aikaisemmin hakemaan.

Onko vuoropäiväkodissa joku erityinen ongelma? Meillä lapset vuorohoidossa, ei tosin 30 min vuoksi, vaan tarvitsevat myös yöhoitoa. Siellä on henkilömitotus aina kohdillaan ja lähes koko ajan kavereita (joskus ovat kahdestaan, esim. jouluaaton 6-19:30, kun ei ollut muita). Toiminta on suunniteltu ympärivuorokautiseksi tai pitkälle iltaan, niin, että klo 17 eteenpäinkin on lapsille ohjelmaa. Normi päiväkodissa homma menee notkumiseksi ja kotiinlähdön odotteluksi klo 16 jälkeen. Vuorohoidossa saa myös päivällisen, ettei tarvitse olla nälissään kun välipalasta alkaa olla jo melko pitkä aika.

Jos jotain hyviä puolia vielä vuorohoidesta hakee, niin siellä ei ole virikelapsia, eikä kotoutujia kieltä oppimassa. Siellä on vain ne lapset, ja sen aikaa, jotka oikeasti tarvitsevat vuorohoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ollut hektisestä IT alan työstä virkistävä lepotuokio kun on ollut saldovapaapäivä tai lomaa ja on ollut kotona 3 vuotiaan kanssa. Ei kiire aamulla mihinkään. Leikkipuistossa tai metsäretkellä eväät mukana jne..

No ethän sinä edes ole lapsiperheen äiti kun on vain yksi ainoa lapsi. Jonka muut hoitaa.

Olen iskä. Joka aamu vien lapsen päiväkotiin koska äitillä työ alkaa niin aikaisin. Äiti hakee lapsen koska pääsee töistä aikaisemmin. Toisinaan haen minä jos on kurja sää esim tosi liukasta.. meillä ei ole kahta autoa ja polkupyörällä on ankeeta mennä lapsi istuimessa. Teen yleensä ns 8-16 mutta välillä on käyttöönottoja tms ja silloin teen hommia toisinaan klo 23 asti ja ne tunnit pidän mieluusti vapaana

No kuka muka jää sinne päiväkodin tädeille kertoilemaan kaupassakäynnin tai imuroinnin mahdottomuudesta tai siitä, kun ei muka jaksa omia lapsiaan? Kuulostaa juuri joltain tätien juorukerhon urbaanilegendoilta, joita ulkoilun lomassa päivitellään ja kauhistellaan toisten tätien kanssa paheksuvasti silmiään pyöritellen ja uupuneesti huokaillen. :D

Nykyään ei saa kasvattaa lapsia että niille ei tule paha mieli. Minun lapsuudessani osattiin vältellä vanhempia kun tiedettiin että siitä seuraa paha mieli. Vaikka kepposteltiin keskenämme niin aikuisten läsnäollessa oltiin kunnolla eikä niin kuin siat pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on päiväkodissa laaternarhanopettajana. Hän on 60-vuotias ja hän on kasvattanut 4 omaa lasta.

Kertoo, että lapset ovat länylyään hankalampia ja levottomampia kuin hänen aloitellessaan uraansa. Sanoo, että kasvatus on selvästi lepsumpaa tai sitä ei ole ollenkaan.

Oma mielipiteeni on, että ennen perheissä oli tasalaatuisempaa ja seesteisempää. Nyt erotaan herkästi ja lapset kasvavat epämääräisissä ero perheissä uusien vanhempi puolien ja sisarpuolen sekamelskassa.

Jos ja kun nykyvanhemmat ovat huonoja hulttiovanhempia, niin kaikkien tutkimusten mukaan, se näyttäisi kääntyneen lasten voitoksi.

Suomalaiset lapset porskuttelevat Pisa-tutkimusten kärjessä, lähes kaikki suorittavat peruskoulun lisäksi toisen asteen koulutuksen, usein vielä hyvin arvosanoin, jopa 10v puhuu useampaa kieltä, yleinen kiusaaminen vähentynyt, samoin nuorten väkivalta- ja henkirikokset, tupakan ja alkoholin käyttö romahtanut, lasten ja nuorten harrastukset lisääntyneet jne. Ja moni lapsi ja nuori elää onnellista ja turvallista elämää.

Jos tilanne jatkuu, tulevaisuussa tutkijat ja poliisit ovat vaarassa jäädä työttömäksi, niin kilttiä nykynuoriso ja lapset ovat.

Toisin kuin ennen, joskus 70-80-luvulla saattoi peruskoulun pihalla polttaa tupakkaa suurin osa oppilaista, jopa 10-12v, räkäkännejä otettiin 13-15v, kaupoista varastettiin tavaraa ja näpistykset olivat tavallisia jne.

Tässä huolestuttava tutkimus, tutkijoiden kannalta, kun pian ollaan työttömänä, niin kilttiä ja lutuista lapset ovat, eivät tee edes rikoksia, vedä kaatokännejä tai varasta tupakkaa, eikä toisten kiusaamista hyväksytä.

https://yle.fi/uutiset/3-9882448

Järkyttävä syyllistävä ylimielinen kirjoitus. Suomessa vanhemmat ovat tutkitusti Euroopan ylikuormittuneimpia jatkuvien äärimmäisten vaatimusten kanssa.

Tällaisten ihmisten mielestä hyvän vanhemman merkki on se, ettei lapsi juokse kaupassa ympäriinsä. Mutta kyllä se normaali lapsi usein juoksee ja ottaa käteensä kaikkea mahdollista. Kaikki eivät ole tällaisia tietysti ja omani saisin varmaan pelolla kasvatettua kiltiksi tottelevaiseksi lapseksi niinkuin minutkin on aikanaan kasvatttu. Kun tietää, että kotona äiti raivostui ja repii hiuksia tupottain päästä juurineen. Ulospäin oltiin tosi reippaita ja aina käyttäydyimme hyvin. Järkeväähän se on, ettei kauppaan lähde useamman pienen lapsen kanssa. Ja jos se lapsi pelkää imuria niin miksi sitä pitää kiusata.

Asun maassa, jossa äitiysloma on 4kk, joten täällä pienet vauvatkin ovat päiväkodissa. Muutenkin ympäristö on todella rennompi ja vaatimuksia on vähemmän. Kun omani aloitti vuoden iässä päiväkodin, koin sen erittäin hyödylliseksi. Koin, että lapsen on todellakin parempi integroitua ympäristöön ja saada ne kaikki virikkeet ja sosiaaliset suhteet kun olla päivät pitkät äidin (meidän tapauksessa isin) kanssa kotona. Vaikka kuinka olisi virikkeitä, ei meillä kyllä koskaan olisi niin paljon erilaisia aktiviteetteja kuin päiväkodissa. Ihana paikka, jossa lapsi viihtyy hyvin.

Jokatapauksessa syyllistämisen ja paineiden lisäämisen sijaan voisi lähinnä höllätä sitä otetta. Ei täällä ole yhtään sen enempää mitään MT, tunnesäätely tai muita ongelmia kuin Suomessakaan, vaikka lapset useasti aloittavat päiväkodin jo vauvana. Ja näinhän se on muualla maailmassa, ei ne pitkät hoitovapaat ole kuin harvojen maiden tarjoama ylellisyys.

Näitä kritisoijia ja valittajia on aina, kritisointi on helppoa ja sen osaavat kaikki. Mitään ratkaisuja ja ratkaisumalleja tässä ei kyllä taaskaan ole tarjolla eikä ehdotettu ellei sitten se ”vanhempien pitäisi vaan yrittää enemmän ja olla parempia” ole ehdotus. Moni nainen on jo venynyt äärimmilleen ja tekee kaikkensa, laskee mikrogrammalleen lapsen suolamäärät ja vahtivat haukanlailla jokaista sokerimurua eikä sekään riitä mihinkään.

Oli kyllä lapsellinen kirjoitus.

Varmaan jonkun juuri valmistuneen pph:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ollut hektisestä IT alan työstä virkistävä lepotuokio kun on ollut saldovapaapäivä tai lomaa ja on ollut kotona 3 vuotiaan kanssa. Ei kiire aamulla mihinkään. Leikkipuistossa tai metsäretkellä eväät mukana jne..

No ethän sinä edes ole lapsiperheen äiti kun on vain yksi ainoa lapsi. Jonka muut hoitaa.

Olen iskä. Joka aamu vien lapsen päiväkotiin koska äitillä työ alkaa niin aikaisin. Äiti hakee lapsen koska pääsee töistä aikaisemmin. Toisinaan haen minä jos on kurja sää esim tosi liukasta.. meillä ei ole kahta autoa ja polkupyörällä on ankeeta mennä lapsi istuimessa. Teen yleensä ns 8-16 mutta välillä on käyttöönottoja tms ja silloin teen hommia toisinaan klo 23 asti ja ne tunnit pidän mieluusti vapaana

Joopa. Eli sinkkumies täällä paasaamassa.

Pitäisiköhän tuon mielipidekirjoittajan keskustella oman esihenkilönsä kanssa, kun töiden tekeminen noin harmittaa. Milläköhän tietotaidolla hän pystyy kertomaan kaikkien nykyvanhempien puolesta ja osaa kertoa, mitkä asiat ovat trendejä? Ja mistä hän oikeasti tietää vanhempien asiat ja motiivit noin tarkasti? Hänellä taitaa olla suorastaan yliluonnolliset kyvyt.

Vanhempana en jaksa tätä nykyvanhemmuuden jatkuvaa mollaamista. Muutenkin sen sijaan että valitetaan vaan asiasta ja ajatellaan että nykyihmiset ovat vain niin tavattoman huonoja kokonaisuudessaan, että ovat sen takia niin huonoja vanhempia.

Veikkaan että nykyinen elämä on haastavampaa kuin esimerkiksi sotien jälkeen syntyneillä, vaikka näennäisesti asia ei olisi näin. Veikkaan että työelämä on paljon haastavampaa ja siksi uupumus kasvaa, lapsiperheissä tämä näkyy selvemmin, koska työpäivän aikana olet antanut kaikkesi ( ja sekään ei riitä tavoitteiden saavuttamiseksi) niin sitten alkaa seuraava työpäivä kotona lasten kanssa. Et oikeasti voi levätä koskaan, kyllä se ainakin itselläni tuntuu.

Tässä ketjussa on kerrottu esimerkkeinä vanhempia, jotka tulevat jonkun väärän esineen kanssa päiväkodilla ja päiväkodin työntekijöitä harmittaa, kun aikuinen ei saa itse poistettua tätä esinettä lapselta, ja tämän vuoksi vanhemmuus on hukassa. Kuitenkaan päiväkodin henkilökunta ei saa aikuista toimimaan haluamallaan tavalla, joten onko heilläkin sitten työntekijyys hukassa? Tämä koskee myös terveydenhoitajaa, joka ei saanut lasta ja aikuista sisälle oikeaan aikaan. Miten voi kritisoida muista, kun ei itsekään saa perusasioita hoidettua? Työskentelen itsekin asiakaspalvelussa ja asiakkaat yrittävät hoidattaa minulla asioita, jotka eivät kuulu minulle. Tällöin kuuluu ne rajat vetää ystävällisesti ja napakasti.

Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa, vaikka pienemmän lapsen kanssa ollaan kotona. Näen tämän ratkaisun parempana kuin sen, että yksivuotiaskin viedään hoitoon. Päiväkodissa on eräs tärkeä asia, jota kotona ei ole, nimittäin parikymmentä leikkikaveria. Keväällä olimme paljon kotona ja kyllä se kavereiden puute näkyi lapsessa. Aikuiset eivät kuitenkaan korvaa samanikäistä seuraa eikä aikuiset osaa leikkiä ihan samallalailla.

Millä tämä hoitaja kuvittelee perheiden elävän, jos työttömät ja lomautetut jää kotiin hoitamaan lapsiaan.

He eivät saa edes toimeentulotukea, kun ensisijainen tukimuoto on työttömyyskorvaus ja saadakseen työttömyyskorvausta, pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä ja lapsilla voimassaoleva hoitopaikka.