Onko se muka jotenkin kamalan traumaattista lapselle jos vanhempi on jouluna vähän maistissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani alko kuului ihan jokaiseen juhlaan. Vihasin, ja vihaan edelleen, sitä tunnetta, kun huomaan vanhemmissani sen alkoholin tuoman muutoksen. Pientä sössötystä, hieman maireampi hymy, vähän oudot jutut. Harvoin meillä rähinöitiin tai mitään kamalaa tapahtui, mutta opin inhoamaan kännisiä vanhempia. Edelleen kuulen puhelimessa selvästi, jos on nautittu edes se yksi annos. Normaalisti kireästä vanhemmasta kuoriutuu ällöttävä sössöttäjä. Ja hirveä skarppaus, ettei kukaan nyt huomaa, että maistissa ollaan. No yllätys, kyllähän sen nyt sta na huomaa.

Lapsena juhlissa oli aina se tunne, että jos nyt jotain sattuu, olen ainoa selväpäinen täällä ja kukaan muu ei voi auttaa kuin minä itse. Voitte miettiä mitä se saa lapsessa aikaan.

Samaistun! Ihan sama edelleen itselläni, en voi sietää kun puhelimessa puhuessa kuulen äänestä, että nyt on otettu lasi viiniä. Turvattomia lapsuusmuistoja kaikki juhlat, vaikka kukaan aikuisista ei örveltänytkään.

Jos se, että kuulee puhekumppanin äänestä tämän nauttineen yhden annoksen alkoholia, aiheuttaa ahdistusta, on ongelma kyllä sinulla itselläsi. Ei ole normaalia reagoida noin. Sen sijaan, että syyllistää muita, voisi hakea itselleen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani alko kuului ihan jokaiseen juhlaan. Vihasin, ja vihaan edelleen, sitä tunnetta, kun huomaan vanhemmissani sen alkoholin tuoman muutoksen. Pientä sössötystä, hieman maireampi hymy, vähän oudot jutut. Harvoin meillä rähinöitiin tai mitään kamalaa tapahtui, mutta opin inhoamaan kännisiä vanhempia. Edelleen kuulen puhelimessa selvästi, jos on nautittu edes se yksi annos. Normaalisti kireästä vanhemmasta kuoriutuu ällöttävä sössöttäjä. Ja hirveä skarppaus, ettei kukaan nyt huomaa, että maistissa ollaan. No yllätys, kyllähän sen nyt sta na huomaa.

Lapsena juhlissa oli aina se tunne, että jos nyt jotain sattuu, olen ainoa selväpäinen täällä ja kukaan muu ei voi auttaa kuin minä itse. Voitte miettiä mitä se saa lapsessa aikaan.

Samaistun! Ihan sama edelleen itselläni, en voi sietää kun puhelimessa puhuessa kuulen äänestä, että nyt on otettu lasi viiniä. Turvattomia lapsuusmuistoja kaikki juhlat, vaikka kukaan aikuisista ei örveltänytkään.

Jos se, että kuulee puhekumppanin äänestä tämän nauttineen yhden annoksen alkoholia, aiheuttaa ahdistusta, on ongelma kyllä sinulla itselläsi. Ei ole normaalia reagoida noin. Sen sijaan, että syyllistää muita, voisi hakea itselleen apua.

Aika moni asia aiheuttaa ahdistusta, muttei kuitenkaan vaikeuta elämää. Esimerkiksi jos minulle tulee kurja olo surullisesta elokuvasta, vaihdan kanavaa. Puhekumppanitkin saa ihan itse valita, eikä ole tarve jatkaa puhelinkeskustelua, jos toinen on maistissa. Voidaan puhua sitten vaikka myöhemmin, kun on selvänä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Suomessa siperianmongoloidinen popula vetää päihteitä kunnes taju menee. Siperiassa ne eli N1c juovat jopa hallusinogeenisiä sieniä syöneen poron k*sta.

Todella ohis, minua kiinnostaisi, olisiko tämä sienipisu parempi vaihtoehto niille, joilla on geneettinen taipumus aggressiiviseen käyttäytymiseen alkoholin vaikutuksen alaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani alko kuului ihan jokaiseen juhlaan. Vihasin, ja vihaan edelleen, sitä tunnetta, kun huomaan vanhemmissani sen alkoholin tuoman muutoksen. Pientä sössötystä, hieman maireampi hymy, vähän oudot jutut. Harvoin meillä rähinöitiin tai mitään kamalaa tapahtui, mutta opin inhoamaan kännisiä vanhempia. Edelleen kuulen puhelimessa selvästi, jos on nautittu edes se yksi annos. Normaalisti kireästä vanhemmasta kuoriutuu ällöttävä sössöttäjä. Ja hirveä skarppaus, ettei kukaan nyt huomaa, että maistissa ollaan. No yllätys, kyllähän sen nyt sta na huomaa.

Lapsena juhlissa oli aina se tunne, että jos nyt jotain sattuu, olen ainoa selväpäinen täällä ja kukaan muu ei voi auttaa kuin minä itse. Voitte miettiä mitä se saa lapsessa aikaan.

Samaistun! Ihan sama edelleen itselläni, en voi sietää kun puhelimessa puhuessa kuulen äänestä, että nyt on otettu lasi viiniä. Turvattomia lapsuusmuistoja kaikki juhlat, vaikka kukaan aikuisista ei örveltänytkään.

Jos se, että kuulee puhekumppanin äänestä tämän nauttineen yhden annoksen alkoholia, aiheuttaa ahdistusta, on ongelma kyllä sinulla itselläsi. Ei ole normaalia reagoida noin. Sen sijaan, että syyllistää muita, voisi hakea itselleen apua.

Itseäni enemmän ehkä ärsyttää kuin ahdistaa jos puhekumppanin äänestä selkeästi kuulee että on otettu. Vähän ehkä ahdistaakin tai ainakin etoo. En silti koe, että tarvitsisin apua sillä jokainenhan saa valita puhekumppaninsa eikö? Ei tarvitse kuunnella etovaa sössötystä jos ei nappaa. Helppoa. Ei vaikeuta elämääni lainkaan.

Ohis

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka voivat nauttia alkoholia hallitusti ja olla kännäämättä. Ja niitä, jotka juovat humalahakuisesti. He eivät hallitse käyttöään, varsinkaan ajan kuluessa.

Nämä kaksi tyyppiä pitäisi muistaa erottaa kun puhutaan alkoholista.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelastus aina ole se, että alkoholia ottaessa ei tule rähinää tai muutu pelottavaksi, että silloin on ok ottaa alkoholia lasten seurassa. Jos persoona muuttuu, vaikka tavallista hilpeämmäksi tms, niin se jo yksistään voi horjuttaa lapsen perusturvallisuutta. Täällä moni vähän kyseli siihen malliin, että miksi on pakko ottaa lasten seurassa alkoholia? Samaa minäkin mietin, miksi on pakko ottaa? Eikö voi mitenkään olla ilman? Kyllä voin ymmärtää, jos ruuan kanssa annos otetaan, mutta kyllä minusta kolme lasillista on jo liikaa. 

Miksi on pakko ottaa? No miksi ihmeessä ei SAISI ottaa? Jos olen ottamatta 363 päivää vuodesta ja tuona yhtenä päivänä haluan juoda lasin punaviiniä pöydässä joulukinkun kaveriksi ja uuden vuoden riennoissa haluan juoda lasin shampanjaa, niin millä lailla se on joku alkoholiongelma tai pakko?

Miksei voi opettaa kohtuukäyttöä ilman että joku on itkemässä lapsen perusturvallisuudentunteesta? Me asumme paikassa jossa sairaalaan pääsee ihan taksilla mihin kellonaikaan hyvänsä. Miksi se alkoholi täytyy demonisoida kun suurimmalla osalla ihmisistä sen käyttö on kuitenkin ihan hanskassa? Miksei keskittyä niihin alkoholiongelmaisiin, eikä hyökkiä kaikkien kohtuukäyttäjien kimppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, koko höpötys on lähtenyt jonkun omista joulutraumoista. Kohtuukäyttö ei ole vahingollista kenellekään. Raivoraittiit vanhemmat ovat paljon vaarallisempia lapsen kehityksen kannalta kuin tavalliset viiniä jouluna siemailevat vanhemmat.

Tämä on kyllä naurettava väite. Itse olen ollut lähes raitis vuosikausia ja ihan jokaisen alkoholiannoksen olen juonut ilman omien lapsien läsnäoloa. Jouluisin olemme lasten kanssa vierailleet mummolassa ja olen kieltäytynyt viineistä ihan sen takia, että haluan olla ajokunnossa enkä pidä jouluruoan kanssa viinien mausta. Kotona keskenäni lapsien kanssa en näe mitään järkeä juoda mitään alkoholia, kun en siitä koe saavani mitään muuta kuin ylimääräisiä kaloreita. (Samasta syystä en osta kotiin limsojakaan.) Jos sitten kaverin kanssa lähdetään ulos syömään tai terassille, joissa sitten muutaman siiderin tai viinilasillisen saattaisin juoda, siellä ei ole lapset mukana. Joten missä ihmeessä minulle tulisi luonnollisesti vastaan tilanne, jossa lapseni näkevät minut juomassa alkoholia. Pitääkö minun ihan tahallani sellaisia tilanteita järjestää, ettei lasten kehitys nyt vain vaarannu? 

Sinähän et ole raivoraitis, vaan ihan tuikitavallinen kohtuukäyttäjä. Raivoraitis on ihminen joka raivoaa siitä kohtuukäytöstäkin kuinka vaarallista ja kamalaa se on ja kuinka pahaa se tekee varsinkin lapsille jos aikuinen on joskus olutpulloa kaupassa vilkaissutkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan alkoholia lapsen seurassa niin ei tarvi miettiä mikä on sopiva määrä. Jos haluan päihtyä, teen sen aikuisten kesken. Se ei kuulu lapseni silmille.

Missä vaiheessa lapsesi oppivat sitten kohtuukulutuksen, vai meinaako sinulle alkoholin nauttiminen aina päihtymistä? Siinä tapauksessa ymmärrän että et ota lastesi nähden jos et pysty olemaan päihtymättä. Mutta niitäkin ihmisiä on, jotka ottavat vain sen yhden lasillisen tai yhden pienen pullon keskiolutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet asiat aiheuttavat lapsille turvattomuutta tai muita negatiivisia tunteita, eikä niitäkään olla kieltämässä. Monet lapset reagoivat mustasukkaisesti, jopa aggressiivisesti pikkusisaruksen syntymään. Samoin vaikka päivähoidon aloittaminen äidin palatessa työelämään voi aiheuttaa lapsessa turvattomuutta. Koulun aloitus voi aiheuttaa turvattomuutta. Se, että lapsi näkee vahingossa vanhemmat harrastamassa seksiä, voi pelottaa lasta. Naapurin koira voi pelottaa lasta. Vanhempien treffi-ilta ja lastenhoitajan vastuulle jääminen aiheuttaa monissa lapsissa mustasukkaisuutta ja turvattomuutta.

Jostain syystä nimenomaan vanhempien maltillisen alkoholin käytön herkille lapsille aiheuttama turvattomuuden tunne on demonisoitu. Kaikissa yllä kuvatuissa esimerkeissä pidetään normaalina, että lapsen kohdatessa jotain pelottavaa, tälle selitetään, mistä on kyse, ja lohdutetaan, että ei tarvitse olla huolissaan, mutta alkoholin nauttimiseen tämä toimintamalli ei jostain syystä pädekään, vaan ainoa vaihtoehto on pidättäytyä kaikesta alkoholinkäytöstä lasten nähden. Kukaan ei ehdota, että pikkusisarukset jätetään hankkimatta tai koulun aloitusta lykätään siksi, että nämä asiat voivat aiheuttaa lapselle ikäviä tuntemuksia.

Ei kukaan täällä sanonut, ettei alkoholia saisi käyttää LAINKAAN. Moni on täällä puhunut nimenomaan siitä, että voisiko sen alkoholin EDES jouluna jättää väliin?

Näyttää monille olevan suurempi ongelma olla juomatta, kun sitä pitää perustella niin monella eri tavalla ja selitellä itselleen, ettei lapset siitä kärsi. 

Juuri tämä kyökkipsykologointi on pelottavaa, että jos uskaltaa kysyä että mitä pahaa on ottaa se lasillinen viiniä tai olutta niin heti on kuoro huutamassa että no niin, siinä sen näkee että alkoholiongelma sulla on kun et osaa edes yhtä päivää olla ilman. Kun monelle se on se vuoden ainoa viinilasillinen, ja ei, ei varmasti olisi mahdotonta olla ilman sitä, mutta MIKSI pitäisi? Miksei saisi sinä yhtenä päivänä vuodessa juoda sitä viinilasillista? Millä lailla se on lapselle niin kamalan vaarallista että niin ei pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan alkoholia lapsen seurassa niin ei tarvi miettiä mikä on sopiva määrä. Jos haluan päihtyä, teen sen aikuisten kesken. Se ei kuulu lapseni silmille.

Missä vaiheessa lapsesi oppivat sitten kohtuukulutuksen, vai meinaako sinulle alkoholin nauttiminen aina päihtymistä? Siinä tapauksessa ymmärrän että et ota lastesi nähden jos et pysty olemaan päihtymättä. Mutta niitäkin ihmisiä on, jotka ottavat vain sen yhden lasillisen tai yhden pienen pullon keskiolutta.

Pitääkö absolutistinkin alkaa juomaan, että lapset oppii kohtuukäyttöä?

Ohis

Ei taida juovat itsekään jaksaa kuunnella kännipuheluita selvin päin, jotain "niin - niin" vain myönnellään ja toivotaan puhelun pikaista loppua. Jopa kommentoidaan juopumusta hiukan ylimielisesti. Pysytään lapsista ja muista selvin päin olevista erillään juodessa. Kukaan ei toivo kuolaisia tunneilmaisuja eikä jaksa pitää kännisen hyvää tuulta yllä silittelemällä myötäkarvaan. Se on sata.

Ei ole. Ei edes pikku kännit jos lapset eivät ole oppineet että siihen liittyy jotain negatiivista. Otettiin meillä pakkaskylmää snapsia vähän enemmänkin, eikä lapset kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. Aikuiset ovat vain vähän hauskempia kuin normaalisti, lahjat ja niillä leikkiminen kiinnostaa, ei se mitä aikuiset keskenään tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli kymmenen vuotta Etelä-Euroopassa asuneena on vaikea suhtautua näihin ap:ta syyllistäviin kommentteihin. Asuinmaassani on täysin normaalia, että perheen aikuiset juovat muutaman lasillisen olutta, viiniä tai muuta suht mietoa alkoholipitoista juomaa illallisilla sekä juhlissa, joissa on myös lapsia. Itse asiassa se on niin luonnollinen asia, ettei kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa sitä. Kulttuuri on tosin muutenkin enemmän sellainen, että lapsista huolehditaan kyllä, mutta he eivät ole perheen keskipiste, vaan luonteva osa sitä - toki lapset muuttavat joitain perheen toimintatapoja, mutta heiltä myös odotetaan sopeutumista tiettyyn pisteeseen asti. Alkoholin kanssa tapahtuu sama: sillä ei läträtä kuten nuoruusvuosina, mutta lasten läsnäolo ei estä muutaman lasillisen nauttimista.

Suomessa alkoholista on tehty sellainen mörkö, ettei alkkiksien määrä siinä maassa yllätä yhtään. Yhteiskunta suhtautuu siihen todella epänormaalisti, joten ihmiset ei osaa pitää sitä ns. luontevana osana elämää. Samalla kytätään ja syyllistetään muiden alkoholinkäyttöä, jolloin monesti asenne muuttuu sellaiseksi ”jos joka tapauksessa tuomitaan niin vedänpä sitten kaksi käsin”.

Totta. Etelä- Euroopassa asuneena ja perheen sikäläisen kanssa perustaneena viikonlopun ja juhlapyhien sukulounailla ja - päivällisillä oli aina tarjolla ruokajuomana olutta, viiniä yms. Jälkiruokana kahvi ja jotain esim. likööriä.

Otin itse esim. jouluna ja uutenavuotena illalla muutaman annoksen kermalikööriä, kun lapset olivat jo nukkumassa. Mutten koskaan ollut humalassa tai viettänyt baari-iltoja, eikä kukaan muukaan silloin. Mies ei ottanut, koska oli kuskina. Suomessa meno on humalahakuista örveltämistä.

Kaikilla suomalaisilla, niinkö? Eiköhän tässä nyt ollut kuitenkin vähän turhan yleistävä kirjoitus.

No, meillä alkoholia on ollut tarjolla jouluna. Osa juo jonkun lasin, osa ei. Itselleni ei ole jäänyt mieleen mitään alkoholiin liittyvää lapsuudesta eikä meidän nyt aikuisille ja teini-ikäisille lapsille. Itse haluan edelleen mennä nyt mummolaan jouluna, samoin aikuiset lapset, jotka saavat itse päättää sekä myös teinit tulevat mielellään. Pienemmät leikkivät ja riehuvat keskenään. Lahjojen availu on lapsilla vaan mielessä. Kukaan ei örvellä kännissä eikä kukaan laske kenenkään juomisia. Ihan kummallinen koko keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan alkoholia lapsen seurassa niin ei tarvi miettiä mikä on sopiva määrä. Jos haluan päihtyä, teen sen aikuisten kesken. Se ei kuulu lapseni silmille.

Missä vaiheessa lapsesi oppivat sitten kohtuukulutuksen, vai meinaako sinulle alkoholin nauttiminen aina päihtymistä? Siinä tapauksessa ymmärrän että et ota lastesi nähden jos et pysty olemaan päihtymättä. Mutta niitäkin ihmisiä on, jotka ottavat vain sen yhden lasillisen tai yhden pienen pullon keskiolutta.

Pitääkö absolutistinkin alkaa juomaan, että lapset oppii kohtuukäyttöä?

Ohis

Ei tietenkään. Mutta jos kerran on normaali kohtuukäyttäjä, sitä tuskin kannattaa piilotella lapsiltaan ettei tule demonisoineeksi koko alkoholia. Jos taas on absolutisti, niin sitten on. Oma puolisoni on absolutisti omien lapsuustraumojensa takia, minä taas juon lasin viiniä tai pullon siideriä pari kertaa vuodessa jos niin haluan. Lapseni näkevät että alkoholia ei ole pakko käyttää ja sitä saa käyttää jos haluaa.

Sen sijaan alkoholin tahallinen demonisointi ei auta ketään. Ei edes niitä lapsia jotka elävät alkoholistien keskuudessa.

Alkoholitrauma on suomalaisten tauti. Itseäni väsyttää jo yksikin juotu viinilasillinen enkä jaksa olla enää aidosti mukana joulua juhlistamassa. Siksi en juo.

Väite alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta ei oikein pidä paikkaansa. Jo pari annosta riittää siihen että alko kihoaa nuppiin ja tilanteessa jossa on tarkoitus ottaa vain ne "pari" alkaa sen jälkeen jatkuva jännitystila sen vuoksi, että pitää näytellä selvää.

Tunnelma on siis helposti vaisu ja jännittynyt.