Lue keskustelun säännöt.
Mikä idea on kihloihin menossa?
23.05.2014 |
Ymmärrän, että kihloihin meno ymmärretään lupauksena mennä naimisiin.
Ymmärrän, miksi ihmiset menevät naimisiin.
Mutta miksi vaihdetaan vain kihlasormuksia vuosikausiksi tai vuosikymmeniksi? Mikä idea siinä on?
Kommentit (56)
Menimme vuosi sitten kihloihin ja naimisiin menemme nyt heinäkuussa. Kihloihin mennessämme tasan yksi ihminen kysyi että olemmeko ylipäätään joskus menossa naimisiin, ehkä ikämme vaikutti siihen ettei kihlojamme otettu "lupauksena avioliitosta", olimme silloin 22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]
Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.
[/quote]
No et sinä sitten ole oikeasti kihloissa jos et aio mennä naimisiin. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Ei se kihlautuminen oikeasti ole tulkinnanvaraista. Suomen kielen sana "kihlautua" tarkoittaa lupausta avioitua ko. henkilön kanssa.
Olen ollut kihloissa kohta kymmenen vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlasormus riittää minulle ihan hyvin, eikä sitoutuminen ole tosiaankaan kiinni mistään prinsessajuhlista.
Ymmärrän, että joskus tulee pitkä kihlausaika. Alkuperäisen sopimuksen pitäisi olla kuitenkin se, että tarkoitus on mennä naimisiin. Sellaisia "mennääks kihloihin" -juttuja pidän teinimeininkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:19"]
Miksi sitoutumista pitäisi erikseen "osoittaa"? Kenelle sitä osoitetaan? -16
[/quote]
Riippuu ihmisestä, mutta uskoisin, että yleensä sukulaiset ovat tärkein ryhmä. Miksi on monitahoinen kysymys, johon tuskin on kaikkia tyydyttäviä vastauksia, koska ihmisten suhteet muihin ovat niin erilaisia. Ainakin minä koen sen niin, että kun pari kihlautuu, suvut voivat tosissaan alkaa odottaa yhdistymistä siltä osin. Siihen asti ne ovat vain poika-, tyttöystäviä, hoitoja tai mitä milloinkin, joita tulee ja menee.
Minäkään en ymmärrä näitä leikkikihloja. Eihän se mitään kihloihin menemistä ole jos ei ole edes aikomusta mennä naimisiin.
Nehän on lähinnä 'rakkaussormukset', vähän niinkuin jotkut ystävyysrannekkeet tmv.
Leikkikihlojen yleisyyden takia moni ei tunnu edes ymmärtävän mitä kihlautuminen tarkoittaa. Minullekin on muutama tullut sanomaan, etten voi olla avioliitossa mieheni kanssa kun ei olla menty koskaan edes kihloihin. Tällä tarkoittavat sitä että emme järjestäneet erikseen kihlajaisjuhlia emmekä hankkineet kihlajaissormuksia.
Kihlautumisaikamme oli niin lyhyt (3 kk), että emme halunneet sitä varten sormuksia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 07:38"]Ymmärrän, että kihloihin meno ymmärretään lupauksena mennä naimisiin.
Ymmärrän, miksi ihmiset menevät naimisiin.
Mutta miksi vaihdetaan vain kihlasormuksia vuosikausiksi tai vuosikymmeniksi? Mikä idea siinä on?
[/quote]
Niinpä. Pidetään takaportti auki?
Nämä keskustelut jaksaa aina vain ihmetyttää.
Lähisuvussani on yksi pari joka on mennyt maistraatissa naimisiin silloin nuorena ja ovat olleet naimisissa yli 30-vuotta. Isäni sisko.
Vanhempani ovat olleet yhdessä lähemmäs 40-vuotta ja naimisissa kaksi vuotta. Mutta tämän ketjun mukaan he eivät ole sitoutuneet toisiinsa tuona 40-vuoden aikana. Joo, ei kai sitten. He sitoutuivat vasta kaksi vuotta sitten ja täysin ilman prinsessahäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:12"]
Pakkohan ei ole mikään, mutta hyväksi olisi ymmärtää, että ihmiset kokee asiat eri tavoin. Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta siihen ei välttämättä tarvita sormuksia. Se on kahdenkeskinen lupaus yhteisestä elämästä. Usein ihmiset vaan haluaa sille ulkoisen symbolin eli sormuksen vasempaan nimettömään (kultuurisidonnainen asia) ja onhan se samalla merkki muillekin ihmisille.
Olen ollut kihloissa kauan, sormukset hankitiin myöhemmin. Avioliitosta on ollut puhe, mutta vielä ei osata määritellä tarkempaa hetkeä. Siitä huolimatta, tiedän että olen rakkaudesta sitoutunut mieheeni, joten kannan sormustani ilolla. Naimisiin meno onkin sitten jo juridisempaa, eli enpä tiedä onko se sinänsä niin välttämätöntäkään (yhteisiä lapsia ei tule, ikää jo sen verran ja taloudellisesti pärjätään omillamme). Eikä sillä ole väliä. Minä oon kihloissa rakkaudesta ja kumppanuudesta, sillä ei ole henkistä merkitystä ollaanko naimisissa tai naimisiin menossa.
[/quote]
No mutta et sä virallisesti ole kihloissa jos ette ole edes naimisiin menossa. Sitä kumppanuutta ja rakkautta voi osoittaa monilla muillakin tavoilla kuin leikkikihloihin menemisellä.
[/quote]
Voi kuule, melkein kaikilla hääperinteillä on nykyään uusi, moninaisempi ja modernimpi määritelmä.
Esimerkkejä: alkuperäinen huomenlahja oli turva leskeksi jäämistä varten, esimerkiksi pala metsää, ja miehen kiitos naiselle siitä, että nainen oli vielä hääyönä neitsyt. Halveksitko nykyaikaisempia huomenlahjan antajia?
Valitatko kirkossa kovaan ääneen, kun morsian astelee valkoisessa alttarille, kun alle promille naisista on neitsyitä ennen avioliittoa? Onko se, että mies kysyy lupaa avioliittoon naisen isältä, romanttinen perinne vailla suurempaa merkitystä, vai vanhojen perinteiden mukainen tapahtuma, jossa kysytään lupa holhoojalta, kun eihän nainen saa yksin tälläistä asiaa päättää ja sovitaan samalla morsiammen kauppahinnasta?
Kihloja ei suinkaan tarvitsisi pitää enää merkkinä siitä, että hääpäivä on sovittu, vaan voihan sitä pitää myös merkkinä pitkäaikaisesta ja vahvasta avoliitosta eikä se silloin mikään leikkikihla ole. Aina naimisiinmeno ei ole kannattavaa, mutta rakkautta ja sitoutumista haluaa kuitenkin jotenkin osoittaa. Siksi kihlat.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.
[/quote]
Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.
[/quote]
Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.
Minäkin olen samaa mieltä, ettei kihloja voi illa ilman avioliittoa. Kyseenalaistan kuitenkin sen, etta heti kihloihin mennessä pitää päättää hääpäivä. Ei, ei se sista tarkoita. Me menimme mieheni kanssa kihloihin 22- ja 24-vuotiaina eikä silloin puhuttu vielä häistä. Tietenkin molemmat koko ajan tiesi, että naimisiin mennään, mutta myöhemmin. Häät olivat siis kihlauksesta kolmen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 07:38"]
Ymmärrän, että kihloihin meno ymmärretään lupauksena mennä naimisiin.
Ymmärrän, miksi ihmiset menevät naimisiin.
Mutta miksi vaihdetaan vain kihlasormuksia vuosikausiksi tai vuosikymmeniksi? Mikä idea siinä on?
[/quote]Se on vähän niin kuin sellainen varaussysteemi. Ikään kuin aiesopimus, joka ei vielä juridisesti sido mihinkään, mutta kertoo minkälaiset aikomukset on.
Se nyt vaan menee niin, että kihloissa ollaan ennen häitä, sormuksien vaihtaminen on sitten asia erikseen. Näin sanoo esim. Wikipedia;
Kihlaus on sopimus ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Sopimuksen syntymiselle ja kihlauksen pätevyydelle ei ole merkitystä onko kihlaus julkistettu vai onko sopimus vain kahdenkeskeinen. Kihlaparin miestä sanotaan sulhaseksi, naista morsiameksi ja heidän sanotaan olevan kihloissa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden mahdollistuttua, on kihlaus-sanaa toisinaan käytetty myös lupautumisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimiseen.
Se nyt vaan menee niin, että kihloissa ollaan ennen häitä, sormuksien vaihtaminen on sitten asia erikseen. Näin sanoo esim. Wikipedia;
Kihlaus on sopimus ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Sopimuksen syntymiselle ja kihlauksen pätevyydelle ei ole merkitystä onko kihlaus julkistettu vai onko sopimus vain kahdenkeskeinen. Kihlaparin miestä sanotaan sulhaseksi, naista morsiameksi ja heidän sanotaan olevan kihloissa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden mahdollistuttua, on kihlaus-sanaa toisinaan käytetty myös lupautumisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimiseen.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:16"]
Sitoutumista voi osoittaa vaikka samaan asuntoon muuttamisellakin.
[/quote]
Miksi sitoutumista pitäisi erikseen "osoittaa"? Kenelle sitä osoitetaan? -16
[/quote]No toisille 16 vuotiaille että näkevät kihloissa olevan olevan ikään kuin varattu.
Onhan se paljon helpompaa kaikille jos varatut ja sinkut on helppo erottaa toisistaa, ei polta ruuti turhaan kohteeseen.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:45"]
Nämä keskustelut jaksaa aina vain ihmetyttää.
Lähisuvussani on yksi pari joka on mennyt maistraatissa naimisiin silloin nuorena ja ovat olleet naimisissa yli 30-vuotta. Isäni sisko.
Vanhempani ovat olleet yhdessä lähemmäs 40-vuotta ja naimisissa kaksi vuotta. Mutta tämän ketjun mukaan he eivät ole sitoutuneet toisiinsa tuona 40-vuoden aikana. Joo, ei kai sitten. He sitoutuivat vasta kaksi vuotta sitten ja täysin ilman prinsessahäitä.
[/quote]Vanhempasi tajusivat asian vasta pari vuotta sitten. Avioliiton eduthan realisoituu vasta silloin kun se päättyy.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:58"]
Se nyt vaan menee niin, että kihloissa ollaan ennen häitä, sormuksien vaihtaminen on sitten asia erikseen. Näin sanoo esim. Wikipedia;
Kihlaus on sopimus ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Sopimuksen syntymiselle ja kihlauksen pätevyydelle ei ole merkitystä onko kihlaus julkistettu vai onko sopimus vain kahdenkeskeinen. Kihlaparin miestä sanotaan sulhaseksi, naista morsiameksi ja heidän sanotaan olevan kihloissa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden mahdollistuttua, on kihlaus-sanaa toisinaan käytetty myös lupautumisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimiseen.
[/quote]
Wikipedia nyt ei ole maailman luotettavin tietolähde kun sitä voi kirjoittaa vaikka jokainen av-mamma.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:23"]
Ihmiset haluaa eri asioita, ja joillekin kihlauksen konsepti on erilainen kuin toisille.
Vaikka kihlauksen määritelmä onkin lupaus avioliitosta johon ei sormuksia tarvita, fakta on kuitenkin se että ihmiset tulkitsevat tätä aika vapaasti. Ehkä sormustenvaihdon idea on vain niin houkutteleva, että moni tekee sillä omannäköisensä sopimuksen jota sitten kutsutaan kihlaukseksi.
Itse olin kihloissa 6 vuotta ilman sovittua hääpäivää tai edes päätöstä siitä, haluanko oikeasti naimisiin. Mies oli tuolloin intissä ja olimme hyvin rakastuneita. Halusimme jonkin ulkoisen merkin siitä että olemme varattuja ja tosissamme, jonkin muistoesineen toisesta. Lopulta kihlaus sitten päättyi avioliittoon.
[/quote]
Niin, eli selitit juuri itsekin menneesi kihloihin ilman edes tietoa haluatko mennä saman henkilön kanssa naimisiin, ja että se on vain kiva vaihtaa ne sormukset. Just tätä tyypillistä nykyihmisten asennetta. Minä haluan sormuksen ku se on niin kivaa iik ihan sama mennäänkö naimisiin mutta saanpahan sanoa että olen kihloissa. Ku et ees oikeesti oo. Sama homma ku ihmiset pitäis leikkihäät ja väittäis olevansa naimisissa.