Mikä idea on kihloihin menossa?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.

[/quote]

Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.

[/quote]Päin vastoin, avioliitto tarkoittaa lisää turvaa ja oikeuksia. Rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.

[/quote]

Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.

[/quote]Päin vastoin, avioliitto tarkoittaa lisää turvaa ja oikeuksia. Rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

[/quote]

Saisinko perusteluja? Mitä turvaa?

Kihlaus on tai ainakin oli ennen lupaus avioliitosta. Mutta sen merkitys näyttää vähentyneen roimasti.

Olen joskus kysellyt ihmisiltä miksi menivät kihloihin, joku halusi pitää bileet, yhdestä se oli vaan kivaa, joku toinen oli painostanut miestä jne.

Yksi jos toinenkin on ollut useamman kerran kihloissa, josku vuoden joku kuukauden ja monet monta kertaa. Vähän kuin leikkiä monille, kattokaa mä oon varattu, mutta aika höllässä on monen kihlat, ilman mitään naimisiin meno tarkoitustakaan. Nykyisin näyttää sitoutumisen merkki olevan vasta avioliitto.

Itse päätimme mennä naimisiin, ostimme kihlat ja sovimme hääpäivän ja naimisiin mentiin ja pysytty on pitkään, onhan se kaikin tavoin mukavampaa kun hankittiin lapsiakin, myös juridisesti. Moni tuttu ollut kihloissa jo useaan kertaan, vuosia kulunut mutta naimisiin asti eivät ole päässeet kenenkään kanssa. Kihlauksella ei ole monille juuri mitään merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:38"]Olen ollut kihloissa kohta kymmenen vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlasormus riittää minulle ihan hyvin, eikä sitoutuminen ole tosiaankaan kiinni mistään prinsessajuhlista.

[/quote]Eli ette ole kihloissa. Olette vaihtaneet ystävyyssormuksia. Mä olen jopa naimisissa, eikä mulla ole sormusta. Mentiin kahdestaan maistraatissa virkailijoiden todistaessa, että miten meinasit että prinsessajuhlat liittyy asiaan mitenkään? Mun mielestä naimisiinmeno on kahden ihmisen välinen asia ja ei parin kohdalla kuulu muille jos eivät halua. Sormukset ja juhlat ei periaatteessa liity naimisiinmenoon mitenkään. Meillä on lapsia ja omaisuutta ja juridisten seikkojen takia haluttiin loppuiäksi sitoutua myös lain silmissä kun jompikumpi kuolee kuitenkin, huonolla tuurilla piankin. Ja koska on sinun, minun ja meidän lapset, haluamme kumpikin että toisen kuollessa toiselle jää omaisuutta, josta aikanaan jää myös toisen lapsille. Minulla on enemmän nimissäni (mies kyllä osallistunut maksamiseen, ei kiinnosta kaikkea nimetä puoliksi paperille, avioliitto hoitaa sen meidän puolesta) omaisuutta joka kuollessani menisi minun ja meidän lapsille ja miehen lapset jäisivät epäreilusti ilman. Mutta kun osa jää miehelle, niin myös hänen lapsensa saavat saman kun omasuutemme on 50/50. Sama toiseen suuntaan tietty.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.

[/quote]

Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.

[/quote]Päin vastoin, avioliitto tarkoittaa lisää turvaa ja oikeuksia. Rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

[/quote]

Saisinko perusteluja? Mitä turvaa?

[/quote]

no, ainakin leskeneläkkeen, jos toinen kuolee. 

ohis

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:02"]

Niin se ei ole kihlaus, jos ei mennä naimisiin. Sille pitäisi keksiä joku toinen nimi. Kihlaus on aina lupaus avioliitosta.

[/quote]

"Jos ei mennä naimisiin". Kukaan ei ole varmaankaan määritellyt sitä, miten pitkän ajan kuluttua kihlauksesta täytyy mennä naimisiin, jotta kihlauksen status pysyy legitiimisti kihlauksena, joten miten joku ulkopuolinen voi määrittää, onko kihlaus sellainen, että tarkoituksena ei ole mennä naimisiin?

[/quote]

No sen voi määritellä sillä, että jos hääpäivästä ei siinä vaiheessa ole mitään puhetta (ensi jouluna, vuoden päästä, kolmen vuoden päästä) niin ei ne sitten mitkään oikeat kihlat ole vaikka miten kalliin sormuksen hankkisit :)

[/quote]

Ok. Meillä ei ollut lainkaan sormuksia, joten se sormusten hinnasta. Ei tosiaan kihlautuessa sovittu hääpäivää, mentiin sitten jokusen vuoden päästä naimisiin. Olisko meidän pitänyt sitten kihlautua uudestaan siinä vaiheessa, kun hääpäivä sovittiin (pari viikkoa ennen, kun sovittiin aika maistraattiin), kun ilmeisesti meidän kohdalla kyse oli valekihlauksesta?

:)

Voihan sitä väittää kivenkovaa, että koira on hevonen, mutta ei se koiraa ratsuksi tee. Ymmärrättekö? Jos ette meinaakaan mennä naimisiin, ette ole kihloissa. Piste. Oletta vaihtaneet sitoutumissormuksita, tai rakkaussormuksia tai ystävyyssymboleita, mutta kihlaus se ei ole.

Kihlaus on ainoastaan lupaus avioliitosta. Siihen ei liity sormukset, se on vain lupaus. Lupauksen merkiksi voi ottaa sormuksen, jos tahtoo.

Samoin kuin avioituminen ole yhtäkuin häät. Ei ole pakko järjestää mitään hääjuhlia. Ei ole pakko hankkia sormuksia. Pakko on ainoastaan käydä maistraatissa laittamassa nimi paperiin.

Mikä näissä on niin vaikeaa ymmärtää?

Minusta taas sormus kuuluu olennaisesti kihlaukseen. Ei voi olla kihloissa, jos ei ole sormusta. Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta, ja sen merkki on sormus. Jos Anna ja Markku seukkaavat ja asuvat samassa vuokrakämpässä ja sopivat, että mennään suunnilleen seuraavan viiden vuoden sisällä naimisiin, eivät he silti vielä kihloissa ole. Vasta sormus tekee heidät kihlautuneeksi ja aviosuunnitelman todelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:27"]Kihloihin on helppo mennä ja saa pitää sormusta. Naimisiin menolla on mielestäni vain juridista painoarvoa. Tosin onhan se mukavaa jos haluaa joskus pitää juhlat ja antaa potkua parisuhteelle. Itse en aio mennä naimisii aikoihin vaikka kihloussa olen ollut 4 vuotta, koen sen liian ahdistavana.

[/quote]

Miksi nii paljon alapeukkua? :D Onko vähän konservatiivista porukkaa täällä? Naimisiin meno tarkoittaa vaan lisää lakeja ja rajoituksia, todellinen rakkaus ei mitään pykäliä kaipaa.

[/quote]

No oisko se, että et ole kihloissa, jos et aio naimisiin. Siihen ei liity konservatismi mitenkään, se on vain fakta. Ja miksi pitää vaihtaa ollenkaan sormuksia, jos ahdistaa yhteinen tulevaisuus velvollisuuksineen ja oikeuksineen? Eikö silloin voi vaan viilettää menemään ilman mitään sitoutumismerkkejä?

kihlaukset on kyllä perinteisesti voineet olla vaikka kuinka pitkiä. Vasta sitten, kun miehellä oli varaa elättää perhettä, niin mentiin naimisiin. Sopimus naimisiinmenosta se on, mutta kukaan ei sitä määrittele miten pitkään voi olla kihloissa ennen avioliittoa.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:38"]

Olen ollut kihloissa kohta kymmenen vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlasormus riittää minulle ihan hyvin, eikä sitoutuminen ole tosiaankaan kiinni mistään prinsessajuhlista.

[/quote]

miksi sitten olet kihloissa? Mitä kihlasormus sinulle kertoo? 

Jos on lapseton avopari... On ostettu oma talo, mökki, molemmilla auto ym. Kuinka moni tälläinen pari tajuaa tehdä jo nuorena testamentin avopuolison hyväksi? Avioliittohan suojaa omaisuutta ettei sitä peri serkut, tädit. Näitähän on ollut että kuolleen sukulaiset vaativat perintöä vaikka pariskunta on yhdessä maksaneet.

Ehkä olen vanhanaikainen mutta avioliitto tuo minulle turvallisuuden tunteen jo lastenkin kannalta.

Leikkikihlaus on verrattavissa avioehtoon, on eroaminen helppoa eikä nähdä vaivaa suhteen eteen.

Aika heppoisin perustein mennään kihloihin, jos syy kihlaukselle on "halutaan näyttää muille sitoutuminen". Tosipaikan tullen pitkälläkään kihlauksella ei ole merkitystä. Meille asia konkretisoitui, kun mies joutui työssään onnettomuuteen, jossa hän olisi voinut kuolla. Olemme naimisissa, joten ei ole pienintäkään epäselvyyttä asemastani tai byrokratian koukeroista, koska olemme lain edessä pari.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:38"]

Olen ollut kihloissa kohta kymmenen vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Kihlasormus riittää minulle ihan hyvin, eikä sitoutuminen ole tosiaankaan kiinni mistään prinsessajuhlista.

[/quote]

Eikä avioliitto tarkoita mitään prinsessajuhlia. Me mentiin viime vuonna kihloihin ja keväällä naimisiin. Maistraatissa kahdestaan.
Me haluttiin naimisiin ja hääpäivä oli ihan täydellinen ilman suurta hössötystä. Siihen ei olisi aikaa tai energiaakaan kun mies on sairas ja käy läpi syöpähoitoja.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 12:09"]

Aika heppoisin perustein mennään kihloihin, jos syy kihlaukselle on "halutaan näyttää muille sitoutuminen". Tosipaikan tullen pitkälläkään kihlauksella ei ole merkitystä. Meille asia konkretisoitui, kun mies joutui työssään onnettomuuteen, jossa hän olisi voinut kuolla. Olemme naimisissa, joten ei ole pienintäkään epäselvyyttä asemastani tai byrokratian koukeroista, koska olemme lain edessä pari.

[/quote]

Me ajateltiin melko samalla tavalla kun mies sairastui syöpään ja käy todella usein sairaalassa hoidoissa ja lisäksi leikkauksissa. Mä haluan olla hänen virallinen lähiomaisensa jotta saan varmasti kaiken tiedon mitä saatavilla on ja saan hoidettua hänen asioitaan.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:23"]

Ihmiset haluaa eri asioita, ja joillekin kihlauksen konsepti on erilainen kuin toisille.

Vaikka kihlauksen määritelmä onkin lupaus avioliitosta johon ei sormuksia tarvita, fakta on kuitenkin se että ihmiset tulkitsevat tätä aika vapaasti. Ehkä sormustenvaihdon idea on vain niin houkutteleva, että moni tekee sillä omannäköisensä sopimuksen jota sitten kutsutaan kihlaukseksi.

Itse olin kihloissa 6 vuotta ilman sovittua hääpäivää tai edes päätöstä siitä, haluanko oikeasti naimisiin. Mies oli tuolloin intissä ja olimme hyvin rakastuneita. Halusimme jonkin ulkoisen merkin siitä että olemme varattuja ja tosissamme, jonkin muistoesineen toisesta. Lopulta kihlaus sitten päättyi avioliittoon.

[/quote]

Niin, eli selitit juuri itsekin menneesi kihloihin ilman edes tietoa haluatko mennä saman henkilön kanssa naimisiin, ja että se on vain kiva vaihtaa ne sormukset. Just tätä tyypillistä nykyihmisten asennetta. Minä haluan sormuksen ku se on niin kivaa iik ihan sama mennäänkö naimisiin mutta saanpahan sanoa että olen kihloissa. Ku et ees oikeesti oo. Sama homma ku ihmiset pitäis leikkihäät ja väittäis olevansa naimisissa.

[/quote]

Käsitit viestini väärin. En mennyt kihloihin "ilman tietoa haluanko edes saman henkilön kanssa naimisiin". Tiesin että haluan olla kihlaamani ihmisen kanssa loppuikäni, mutta olin 18 enkä vielä tiennyt haluanko ylipäätään tukea sellaista instituutiota kuin avioliitto (silloin ajatus susipariudesta oli jotenkin romanttinen). Halusin vain sitoutua kumppaniini. Avioliitostakin kihlauksen yhteydessä kyllä puhuttiin. Sitä se koko juttu olikin, lupaus.

Ja kyllä, sormusten vaihto oli kivaa. Mitä sitten, eikö sen ole tarkoituskin? Kuten aiemmassa viestissäni kerroin, mies halusi jonkun korun minusta muistuttamaan joten ostimme sormukset.

Viestini pointti oli, että ihmiset ymmärtävät asiat eri tavoin, ja sanojenkin merkitykset muuttuvat ajan mittaan. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, eikä asioita pitäisi tuomita niin hätäisesti.

Halusin vain tuoda esiin, että vaikka itsekin miellän termin kihlaus tarkoittavan lupausta avioliitosta sormusten kanssa tai ilman, oma kihlaukseni muistutti enemmän ns teinikihloja, eikä mitään tiettyä hetkeä voi määritellä, jonka jälkeen olimme kihloissa ja hääpäivä päätettynä. Minua ei myöskään ole muuten ikinä kosittu.