Miksi pienten lasten äiti opiskelee.

Minä olen opiskellut siitä lähtien kun vanhempainvapaa päättyi. Olen kuitenkin pitänyt lapsen kotihoidossa ja opiskellut päiväuniaikaan ja iltaisin (kirjatenttejä, etäopiskelua, läsnäolopakottomia kursseja tenttimällä).

Mielestäni tämä on ollut aivan paras ratkaisu, vaikka välillä onkin ollut hieman raskasta. Pieni saa olla kotona, itse saan enemmän rahaa kuin mitä kotihoidontuki olisi (saan ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea) ja lisäksi saan uuden tutkinnon suoritettua.

Aloitin opiskelut jo ennen lapsen syntymää työn ohella. Opintoja ei ollut joka ilta ja tein monesti koulutehtäviä töissä, jos oli sellaisia hetkiä kun ei ollut töiden puolesta kiirettä. Monta kurssia pystyi suorittamaan myös pelkästään tenttimällä.

Jokaisen oma päätös asian suhteen. Tuntuu, että aina noita äitejä syyllistetään ja arvostellaan, jos et jotakin oikein tee. Vähän aikaan sitten sain kuulla arvosteluja sossuilta kuinka aikaisin olen palaamassa työelämään, kun lapsikin vasta 9 kk tuolloin. Aloin miettimään, että onko äidin paikka oikeasti kotiorjana hellan ja lapsen luona.

Mitä jos se äiti on niin uupunut, että tarvii päästä pois kotoa. Ja sanonpahan vaan, että jos joku isä tekis saman, niin asia ei olisi mikään ongelma.

TAI YLIPÄÄTÄÄN: HANKI OMA ELÄMÄ! Jos et ole ajatellut tehdä samoin, niin mitä se sinua liikuttaa. Ahdistaa pelkkä ajatus, että tuolla risteilee tällasia puoliälyllisiä pelkästään kyttäämässä ja arvostelemassa toisten elämänratkaisuja.

Mä kävin päivisin koulussa ja illat + vkonloput töissä. Toisinaan otettiin pitkiä vapaita ja lapsille lyhyitä hoitopäiviä. Paljonhon nuo olivat isänsä kanssa ainakin opintojen loppuvaiheessa. Rankkaahan se oli, mut tulipahan pedattua lapsille parempi tulevaisuus ja itsellekin siinä samalla. Edelliseen ammattiini en voinut terv. syistä palata. 

Äideilläkin on tulevaisuus, ja ihan omakin elämä elettävänä.

Pitkään kotona lasten kanssa ollut on väistämättä pudonnut kelkasta työelämää ajatellen, vaikka olisi vakituinen työpaikka.

Sitä paitsi onhan se tutkimuksissa todistettu, että äidin hyvä koulutus parantaa lastenkin tilannetta, siis ainakin pitemmällä tähtäimellä.

Hei haloo, 

-miksi äiti harrastaa liikuntaa? 

-miksi äiti käy töissä? 

-miksi äiti opiskelee?

Siksi, että äiti on normaali ihminen, joka harrastaa liikuntaa, käy töissä ja/tai opiskelee. Lapset eivät ole mikään maailman napa, jonka vieressä yhden aikuisen pitää päivystää 24/7, vaan lapset ovat osa perheen normaalia elämää, johon kuuluu asioita, joita ihmiset tapaavat tehdä. Ja lapsella on äiti, isä, ehkä siskoja, veljiä, sukulaisia, naapureita, päiväkodin hoitajia, paljon aikuisia ihmisiä, jotka pitävät hänestä huolta.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:03"]Mitä jos se äiti on niin uupunut, että tarvii päästä pois kotoa. Ja sanonpahan vaan, että jos joku isä tekis saman, niin asia ei olisi mikään ongelma.

TAI YLIPÄÄTÄÄN: HANKI OMA ELÄMÄ! Jos et ole ajatellut tehdä samoin, niin mitä se sinua liikuttaa. Ahdistaa pelkkä ajatus, että tuolla risteilee tällasia puoliälyllisiä pelkästään kyttäämässä ja arvostelemassa toisten elämänratkaisuja.

[/quote] Taisi kalikka kolahtaa!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:03"]Mitä jos se äiti on niin uupunut, että tarvii päästä pois kotoa. Ja sanonpahan vaan, että jos joku isä tekis saman, niin asia ei olisi mikään ongelma.

TAI YLIPÄÄTÄÄN: HANKI OMA ELÄMÄ! Jos et ole ajatellut tehdä samoin, niin mitä se sinua liikuttaa. Ahdistaa pelkkä ajatus, että tuolla risteilee tällasia puoliälyllisiä pelkästään kyttäämässä ja arvostelemassa toisten elämänratkaisuja.

[/quote] Eihän uupunut jaksa opiskella. Miksi lapsia tehdään jos ei jaksa heidän kanssa olla.

Olen opiskeleva äiti, ja aloittajan kanssa tismalleen samaa mieltä. Lapset tarvitsevat äitiä, ihan vaan sitä äidin läsnäoloa, (samoin isänkin tietenkin) ja jos ei ikinä ole niiden lasten kanssa, niin mitä äitiyttä se on? Miksi teki lapsia?

Silloin, kun minulla on jaksoja, jolloin olen harjoittelussa päivät ja teen illat opintoja, näen lapsiani todella vähän. Ensin lapset ovat päiväkodissa klo 6-16, sitten tunnin verran tehdään jotain yhdessä ja sitten minun on jo pakko alkaa tekemään koulutehtäviä, että pääsen itsekin nukkumaan jotta jaksan itse nousta aamulla neljän jälkeen. En mä tällaisina jaksoina tiedä yhtään mitään siitä, mitä lapseni oikeasti tuntevat ja ajattelevat sen päivän aikana, onko päivä ollut hyvä vai ei, onko heillä ollut jotain suurempia ilonaiheita tai murheita jne.  En käsitä miten kukaan vapaaehtoisesti hukkaisi lapsiensa koko varhaislapsuuden jos ei ole pakko. Silloin se side siihen lapseen luodaan, kun lapsi on pieni. Turha sille parikymppiselle enää on tyrkyttää seuraansa, jos ensin on vuosikausia kertonut lapselleen että kaikki muu tässä elämässä on äidille tärkeämpää kuin oman lapsen seura ja lapsen ajatukset. Väistmättä, jos joku äiti oikein aktiivisesti näyttää väistelevän lastensa seuraa, mietin että olivatko lapset pettymyksiä, vai oliko äitiys itsessään pettymys, ja jos oli, niin miksi se pitää niillä lapsilla maksattaa.

Täällä yksi työssäkäyvä pienen lapsen opiskelijaäiti! Kouluaikana koulua 20-40h/vko + työt 20h/vko, työharjottelujaksojen aikaan pelkkää palkatonta työtä 40h/vko. Ei sitä vuokraa pyhällä hengellä makseta:/

T: sh-opisk

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:27"]Olen opiskeleva äiti, ja aloittajan kanssa tismalleen samaa mieltä. Lapset tarvitsevat äitiä, ihan vaan sitä äidin läsnäoloa, (samoin isänkin tietenkin) ja jos ei ikinä ole niiden lasten kanssa, niin mitä äitiyttä se on? Miksi teki lapsia?

Silloin, kun minulla on jaksoja, jolloin olen harjoittelussa päivät ja teen illat opintoja, näen lapsiani todella vähän. Ensin lapset ovat päiväkodissa klo 6-16, sitten tunnin verran tehdään jotain yhdessä ja sitten minun on jo pakko alkaa tekemään koulutehtäviä, että pääsen itsekin nukkumaan jotta jaksan itse nousta aamulla neljän jälkeen. En mä tällaisina jaksoina tiedä yhtään mitään siitä, mitä lapseni oikeasti tuntevat ja ajattelevat sen päivän aikana, onko päivä ollut hyvä vai ei, onko heillä ollut jotain suurempia ilonaiheita tai murheita jne.  En käsitä miten kukaan vapaaehtoisesti hukkaisi lapsiensa koko varhaislapsuuden jos ei ole pakko. Silloin se side siihen lapseen luodaan, kun lapsi on pieni. Turha sille parikymppiselle enää on tyrkyttää seuraansa, jos ensin on vuosikausia kertonut lapselleen että kaikki muu tässä elämässä on äidille tärkeämpää kuin oman lapsen seura ja lapsen ajatukset. Väistmättä, jos joku äiti oikein aktiivisesti näyttää väistelevän lastensa seuraa, mietin että olivatko lapset pettymyksiä, vai oliko äitiys itsessään pettymys, ja jos oli, niin miksi se pitää niillä lapsilla maksattaa.

[/quote] Kiitos vastauksesta :)

Ehkä esim. siksi, että osaisi laittaa kysymyksen perään pisteen sijasta kysymysmerkin? Kannattaisi sinunkin, rakas ap, kokeilla opiskelua joskus!

Aika moni opiskelija tuntui suuttuvan tästä. Eihän siinä opiskelussa mitään pahaa ole, mutta itsekin ihmettelen sitä jos sekä käy täysipäiväisesti töissä että opiskelee. Minulla on yksi kaveri joka tekee näin, ja vähintään viikoittain kiroilee sitä miten typerän päätöksen teki. Ei näe lastaan käytännössä kuin viikonloppuisin. Opiskelee saadakseen mielekkäämmän työn.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:34"]Ehkä esim. siksi, että osaisi laittaa kysymyksen perään pisteen sijasta kysymysmerkin? Kannattaisi sinunkin, rakas ap, kokeilla opiskelua joskus!

[/quote] Se tekeekin sinusta paremman äidin ;)

Just tän kyseisen äidin tapaukseen on vaikea ottaa kantaa kun hän ei ole täällä valintaansa puolustamassa ja motiivejaan kertomassa. Mä opiskelin pikkulapsiaikaan koska se oli ollut pitkäaikainen haaveeni ja auttoi myöhemmin pääsemään tutkinto-opiskelijaksi.

Tein tuolloin täyttä työpäivää neljänä päivänä viikossa. Mulla oli pitkä työmatka ja bussissa oli hyvin aikaa lukea. Tein tehtäviä illalla lasten mentyä nukkumaan ja välillä viikonloppuisin muutaman tunnin kerrallaan. Valtaosan opinnoista pystyin tekemään etänä. Tenttipäivinä lapsia hoiti yleensä isä, kerran anoppi.

Me ei tiedetä tekikö tämä tapaamasi äiti osa-aikaista vai kokoaikaista työtä ja opiskeliko hän joka ilta läsnäolopakollisia opintoja. Monella opiskelijalla on motiivina saada jokin tutkinto ja sen myötä työpaikka ja elatus perheelleen. Ihan päteviä syitä minusta.

Yksi äiti haukuttiin lyttyyn kun piti lasta päiväkodissa jumpan takia tunnin pitempään. Mutta päivisin töissä käyvä ja iltaisin opiskeleva äiti ei saa nuhteita. Tämäpä oli mielenkiintoista.

No riippuu aikalailla opinnoista, ja äidin omasta opiskelupäästäkin, kuinka paljon iltaopinnot ovat pois äidiltä. Meillä lapset laittaa nukkumaan n.klo 20, ja itse yleensä käytän sitten opintoihin aikaa klo 22 asti, jonka välillä mies laittaa kodin kuntoon aamulla. Sitten miehen kanssa hetki köllötellään ja jutellaan, ja laitetaan nukkumaan klo 23. Viikonloppuisin teen kouluhommia myös päivällä päiväunien aikana, ja kun mies lähtee käymään lasten kanssa esim puistossa. En näe ihan nyt, miten tämä olisi lapsiltani pois; päinvastoin kun saan pätevyyden, niin tulomme nousevat aika paljonkin. Toki en joka tentistä 4-5 vedä, mutta ihan tarpeeksi hyvin saan suoritettua opintoja päivätyön ohella. Toki jos tämän lisäksi joutuisin painumaan aamukuudeksi töihin, ja kotona minulla menisi tenttiin lukemiseen ym aikaa koko iltapäivä, niin sitten se saattaisi olla lapsilta pois jonkin aikaa. Mutta jos sekin olisi vain väliaikaista, niin mikäpä siinä. Paljon myös vaikuttaa lasten iät. Onko lapset vielä symbioosissa äidin kanssa jne, 1-vuotias tarvitsee vielä aika paljon nimenomaan äidin/ensisijaisen hoitajan reagointia tarpeisiin, mutta toisaalta sen ikäinen jo opittelee erillisyyttään äidistä ja hänelle pitää antaa mahdollisuus ponnistella itsekin omien tarpeidensa eteen (pikkuhiljaa, mutta kuitenkin). Enpä siis huutelisi, jos en perheen arkea ja äidin tapoja opiskella sen kummemmin tuntisi. Vaikka tuntisinkin, tuskin silti tuomitsisin. Parempaa elämää varten useimmat kuitenkin opiskelevat.

Mulla oli opinnot yksikertaisesti kesken kun aloin odottamaan. Opintoja oli jäljellä enää gradu sekä pari hassua kurssia, halusin ne äkkiä alta pois. Suoritin raskausaikana niin paljon kuin pystyin, mutta vauvavuoteen jäi vielä jotain esimerkiksi se gradu.Sain valmistuttua perheen ja miehen tuella. En todellakaan halunnut jäädä odottelemaan, koska olin jo melkein kolmekymppinen, jolla ei muuta koulutusta eikä työkokemusta omalta alalta. Jos olisin jäänyt moneksi vuodeksi himaan pyörimään, en varmasti olisi työllistynyt näin hyvin. Tällä hetkellä oman alani paikkoja on vähän ja keskimäärin 170 hakemusta tulee avoimia paikkoja kohti. Mun ei tarvinnut kuitenkaan vauvaa laittaa hoitoon, vaan opiskelin illat, kun mies oli kotona ja jos oli jotain vaativampaa hommaa, niin oma äitini tai anoppi auttoi ja hoiti lasta.

Mun ainakin on pakko opiskella, koska joudun vaihtamaan alaa. Töitä täytyy tehdä, jotta olisi rahaa opiskella. Perheellisenä se 298 euron opintotuki ei riitä ja opiskeluissani on tulossa harjoitteluita, joihin kulkeminen tuo lisäkuluja. Muita tukia ei saada paitsi tietty lapsilisä. Älkääkä tulko puhumaan aikuisopintotuesta, sitä en voi saada. Ei välttämättä kivaa, mutta joskus tämäkin loppuu.

Nykyään on siinä mielessä aika helppoa olla äiti, että se fokus on aina siinä äidissä ja äidin oikeuksissa, ei niinkään niissä lapsen oikeuksissa. Kaikkea, mitä äiti tekee, voidaan perustella joko äidin kunninahimolla ja äidin tarpeilla. Ja siihenhän ei ole kenelläkään sitten mitään sanomista, koska meille on kerrottu että äiti voi olla äiti vaan jos hänen tarpeensa on ensin tyydytetty. Jos joku vielä inisee, vedetään esiin tämä mystinen äidin jaksaminen. Äiti ei vaan jaksa, ei siis kerta kaikkiaan jaksa jos ei saa tehdä sitä ja tätä ja päästä sinne ja tänne, ja sitäkö te haluatte että äitiparka romahtaa. Ja sitähän ei kukaan halua joten kaikki ovat sitten hiljaa.

Jos hetkeksi kiinitettäisiin se huomio siihen faktaan, että lapsi ei pyytänyt syntyä tänne, ja että lapsen tarpeet ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin äidin, niin asiasta tulee paljon yksinkertaisempaa. Lapsi tarvitsee hoivaa, rakkautta ja läsnäoloa. Niitä voi antaa vain olemalla lapsen kanssa. Lapsella ei ole vielä sellaisia psyykkisiä rakenteita, että hän voi lykätä niitä tarpeitaan siihen että äiti on saanut omansa tyydytettyä. Lapsen elämä on tässä ja nyt. Sillä ajalla, mikä jää siitä että lapsi on saanut sen minkä tarvitsee, voi sitten tehdä mitä huvittaa, mut ne lapsi on oikeasti pieni vain hetken.