Lue keskustelun säännöt.
Miksi pienten lasten äiti opiskelee.
21.05.2014 |
Törmäsin kerran äitiin jolla oli pieniä lapsia 1v ja 3 v. Äiti kävi päivisin töissä ja iltaisin koulussa. Tehtävät ja kotityöt siihen päälle. Missä välissä ehtii olla lasten kanssa? Täällä on kovasti tuomittu äitejä jotka ovat liikuntaharrastuksessa tai tekevät kotitöitä ja lapsi päivähoidossa. Miten nämä äitit jotka opiskelevat ja kun tekevät koulutehtäviä, missä lapsi silloin? Hoitavatko isät aina. Eikö voi odottaa että lapsi kasvaa vähän ja sitten opiskella. Lapsi on kuitenkin hetken pieni.
Kommentit (156)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:59"]
Opiskelkaa ammatti ja nauttikaa elämästä, matkustelkaa työn ohella, seurustelkaa noteerattavan miehen kanssa jonka kanssa haluatte lapsen. Lapselle pitää olla aikaa ja jättäkää muut hömpötykset.
[/quote]
Lasta ei myöskään saa tukahduttaa siihen tunteeseen, että äiti ei ole mitään ilman sitä lasta ja vain lapsi voi tehdä äidin onnelliseksi. Iso taakka pienille harteille. Kannattaa huolehtia, että olet kokonainen ihminen myös sen äitiyden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se tasa-arvoa että äiti on päivät ja illat pois. Isä hikoilee kerrostalossa lapsen kanssa :D
Mä oon lähinnä ihmetellyt, miten joillain pienten lasten äideillä, miksei isilläkin, aika ja voimat riittävät sekä töihin että opiskeluun. Itsestäni ei olisi siihen. No exästäni ei ollut paljoa apua, ja nyt olen yksin, enkä tasan antaisi lapsia exälle pysyvästi voidakseni opiskella kaikki illat... jos niinkun valinnoista on kyse.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:59"]
Opiskelkaa ammatti ja nauttikaa elämästä, matkustelkaa työn ohella, seurustelkaa noteerattavan miehen kanssa jonka kanssa haluatte lapsen. Lapselle pitää olla aikaa ja jättäkää muut hömpötykset.
[/quote]
Lasta ei myöskään saa tukahduttaa siihen tunteeseen, että äiti ei ole mitään ilman sitä lasta ja vain lapsi voi tehdä äidin onnelliseksi. Iso taakka pienille harteille. Kannattaa huolehtia, että olet kokonainen ihminen myös sen äitiyden lisäksi.
[/quote]
Eikö äidin ja isän tehtävä ole tehdä lapsi onnelliseksi, eikä toisinpäin? Tiedätkö, mikä tekee pienen ja vähän isommankin lapsen kaikista onnellisimmaksi? Se, että saa olla rakastavan äidin ja isän lähellä, tai edes toisen. Ei se, että laitetaan pk:hon tai sukulaisille, jotta vanhemmat pääsisivät toteuttamaan omia tarpeitaan pienen lapsen kustannuksella.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:11"]Mä oon lähinnä ihmetellyt, miten joillain pienten lasten äideillä, miksei isilläkin, aika ja voimat riittävät sekä töihin että opiskeluun. Itsestäni ei olisi siihen. No exästäni ei ollut paljoa apua, ja nyt olen yksin, enkä tasan antaisi lapsia exälle pysyvästi voidakseni opiskella kaikki illat... jos niinkun valinnoista on kyse.
[/quote]
Ei ne voimat kaikkeen kunnolla usein riitäkään, vähintään yksi osa-alue kärsii ja pahasti. Äiti uupuu, se ei tee hyvää lapsellekaan. Täytyy laittaa arvot järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:59"]
Opiskelkaa ammatti ja nauttikaa elämästä, matkustelkaa työn ohella, seurustelkaa noteerattavan miehen kanssa jonka kanssa haluatte lapsen. Lapselle pitää olla aikaa ja jättäkää muut hömpötykset.
[/quote]
Lasta ei myöskään saa tukahduttaa siihen tunteeseen, että äiti ei ole mitään ilman sitä lasta ja vain lapsi voi tehdä äidin onnelliseksi. Iso taakka pienille harteille. Kannattaa huolehtia, että olet kokonainen ihminen myös sen äitiyden lisäksi.
[/quote]
Eikö äidin ja isän tehtävä ole tehdä lapsi onnelliseksi, eikä toisinpäin? Tiedätkö, mikä tekee pienen ja vähän isommankin lapsen kaikista onnellisimmaksi? Se, että saa olla rakastavan äidin ja isän lähellä, tai edes toisen. Ei se, että laitetaan pk:hon tai sukulaisille, jotta vanhemmat pääsisivät toteuttamaan omia tarpeitaan pienen lapsen kustannuksella.
[/quote]
Mikä on liikaa päiväkotia tai sukulaista? Tai sitä tunaria ISÄÄ?
En tiedä mitä minusta ajateltiin kun opintoihini
palasin lapsen ollessa 6kk. Teki hyvää. Sitten olin taas kotona myöhemmin.
Siksi, koska mielestäni sekä opiskelu että lapsen hankkiminen ovat asioita, jotka kuuluu tehdä nuorena. Olen aina ollut sitä mieltä, että kolmikymppinen ensisynnyttäjä on jokseenkin surullinen ilmestys.
Itse en pitänyt oikeastaan lainkaan vanhempainvapaita lasten ollessa pieniä. Olin päivisin poissa muutamana päivänä viikossa, muutaman tunnin kerrallaan, jolloin lapset olivat isänsä kanssa. Työkokemusta hankin kesäisin, jolloin työskentelin mieheni loma-aikaan. Sain neljässä vuodessa akateemisen tutkinnon. Lapset olivat 3 ja 4 kun menivät hoitoon, kun siirryin suoraan valmistuttuani vakituiseen työhön. En koe kenenkään traumatisoituneen kovin pahasti. Kaikki vapaa-aika on vietetty perheenä, eikä ulkopuolisiin hoitajiin ole juurikaan tarvinnut turvautua. Opiskelijana tuli toimeen vähällä, eikä totutusta elintasosta tarvinnut tinkiä lasten takia. Opiskeluaikana lapset saivat viettää kiireetöntä, lapsentahtista elämää ilman, että sen takia täytyi ahdistua asuntolainoista tai siitä, että olisin valmistuessani kolmikymppinen työnhakija ilman työkokemusta ja vuosien aukolla cv:ssä varustettuna.
Jos kyse on siitä, miksi hankin tutkinnon, niin asia on yksinkertainen. Että voin tehdä työtä josta nautin, lapset voivat harrastaa mitä haluavat, rahat riittävät laadukkaaseen, terveelliseen ruokaan, päivähoitopaikkaan, elinympäristöön ja vapaa-aikaan voidaan panostaa. Lapsensa etua ajatteleva äiti tekee oman tulevaisuutensa eteen muutakin, kuin istuu perse homeessa kotona nostamassa yhteiskunnan tukia ja märisemässä muiden ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:59"]
Opiskelkaa ammatti ja nauttikaa elämästä, matkustelkaa työn ohella, seurustelkaa noteerattavan miehen kanssa jonka kanssa haluatte lapsen. Lapselle pitää olla aikaa ja jättäkää muut hömpötykset.
[/quote]
Lasta ei myöskään saa tukahduttaa siihen tunteeseen, että äiti ei ole mitään ilman sitä lasta ja vain lapsi voi tehdä äidin onnelliseksi. Iso taakka pienille harteille. Kannattaa huolehtia, että olet kokonainen ihminen myös sen äitiyden lisäksi.
[/quote]
Eikö äidin ja isän tehtävä ole tehdä lapsi onnelliseksi, eikä toisinpäin? Tiedätkö, mikä tekee pienen ja vähän isommankin lapsen kaikista onnellisimmaksi? Se, että saa olla rakastavan äidin ja isän lähellä, tai edes toisen. Ei se, että laitetaan pk:hon tai sukulaisille, jotta vanhemmat pääsisivät toteuttamaan omia tarpeitaan pienen lapsen kustannuksella.
[/quote]
Siinä on eroa ajatteleeko olevansa lapsensa kanssa paljon, koska tekee sen onnelliseksi vai takertuuko siihen tukahduttavasti. Ja miten ihmeessä, jos olet tyytyväinen omiin valintoihisi ja vanhemmuuteesi, et nää muita mahdollisia vaihtoehtoja tai ymmärrä, että ne voivat toimia? Sä et siis nää muita kuin sen että lapsi on 24/7 äidin hoivissa tai sitten se hylätään jonnekin isovanhemmille tai päiväkotiin. Kyllä mun oma lapseni on kiintynyt vanhempiin ihan normaalisti ja myös isovanhempiin. Mikä se sun resepti on siihen, että se vanhemmuus toteutuu niin, että ei toteuta itseään? Mikä on itsensä toteuttamista ja mikä oikeaa äitiyttä? Minkä tuntimäärän äiti saa olla poissa? Onko eroa jos käy kampaajalla tai tentissä?
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:07"]
Onko se tasa-arvoa että äiti on päivät ja illat pois. Isä hikoilee kerrostalossa lapsen kanssa :D
[/quote] Mutta tärkeintä on, että isä ei ole taloa rakentamassa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:03"]
Mikä ihanampaa kun seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä. Opiskella voi myöhemminkin. Lasta ei takaisin saa pieneksi. Näin se vaan on.
[/quote
Tämä on se, mitä olen aina ihmetellyt. Pitääkö äidin todellakin muutamaksi vuodeksi heittää kaikki syrjään, istua palikkamereen, lukea pelkästään kuvakirjoja ja lässyttää me-kieltä, koska ne ovat pieniä vain kerran?
Yhtälailla ainutlaatuisia ikäkausia ne myöhemmätkin ovat, koululaiset ja teinit tarvitsevat äidin läsnäoloa ihan yhtälailla.
Eli missä vaiheessa sitä voisi ajatella tekevänsä jotain aikuisten asioita kuten työ tai opiskelu, ettei vaan menetä mitään?
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:59"]
Opiskelkaa ammatti ja nauttikaa elämästä, matkustelkaa työn ohella, seurustelkaa noteerattavan miehen kanssa jonka kanssa haluatte lapsen. Lapselle pitää olla aikaa ja jättäkää muut hömpötykset.
[/quote]
Lasta ei myöskään saa tukahduttaa siihen tunteeseen, että äiti ei ole mitään ilman sitä lasta ja vain lapsi voi tehdä äidin onnelliseksi. Iso taakka pienille harteille. Kannattaa huolehtia, että olet kokonainen ihminen myös sen äitiyden lisäksi.
[/quote] vauva aika on vielä niin antoisaa aikaa , olin jo kokenut elämäss yhtä sun toista kun sain vauvan, eli aika vanha ensisynnyttäjä olin. Nyt olen ollut työelämässä monia vuosia ja lapseni tänävuonna 18 vee. Nyt alkaakin itsekäs kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan kamalalta tuo, mitä joku äiti kirjoitti, ettei pysty ajattelemaan olevansa lapselleen se ensisijainen hoivaaja. Miten voi olla noin vieraantunut asian suhteen. Tunne-elämän ongelmia? En osaa sanoa muuta.
Samalle ihmiselle vastaan, että kyllä, koen onnistuneeni myös monessa muussakin asiassa kuin äitiydessä. Minulla on monia vahvuuksia ja taitoja. Olen myös jatkamassa opiskelua, kun nuorin lapsistani on reilu 2-vuotias. Tämä tapahtuu tosin kotona lähinnä iltaisin, myös joskus päivisin kun mieheni puuhailee lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:35"]Taitaa olla niin, että ap ei ole itse päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan ja sitä täällä kiukuttelee..
[/quote] Tarkoitin alunperin äitejä, jotka päivät töissä ja iltaisin koulussa. Siinä ei lasten isukilla paljoa omaa elämää, eikä äiti nää paljoa lapsiaan. En kuitenkaan moittinut ketään tai haukkunut. Sain paljon hyviä vastauksia. Itse haluan olla lasten kanssa ja voin peräti hyvällä omallatunnolla viedä päiväkotiin joskus vaikka olenkin kotona. Koska moni lapsi joutuu olla äidin opiskelujen vuoksi, paljonkin näkemättä äitiä.
[/quote]miksi isällä pitää olla omaa elämää, siinä sitä on elämää kun hoitelee vauvelia, tekee ruokaa, siivoaa ja odottelee kun vaimo/avokki tulee uupuneena mistä sitten tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi isä voi käydä töissä (sankari) ja rakentaa taloa (supersankari, suomalainen unelmamies) ilman että se nenenkään mielestä menettää mitään lapsistaan ja ajatteleekin pyyteettömästi vain perhettään.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:26"]
Kuulostaa ihan kamalalta tuo, mitä joku äiti kirjoitti, ettei pysty ajattelemaan olevansa lapselleen se ensisijainen hoivaaja. Miten voi olla noin vieraantunut asian suhteen. Tunne-elämän ongelmia? En osaa sanoa muuta.
Samalle ihmiselle vastaan, että kyllä, koen onnistuneeni myös monessa muussakin asiassa kuin äitiydessä. Minulla on monia vahvuuksia ja taitoja. Olen myös jatkamassa opiskelua, kun nuorin lapsistani on reilu 2-vuotias. Tämä tapahtuu tosin kotona lähinnä iltaisin, myös joskus päivisin kun mieheni puuhailee lasten kanssa.
[/quote]
Mä koen olevani tasapuolinen hoivaaja missä myös mieheni. Lapsi on yhdessä tehty ja yhdessä hoidetaan. Mä en koe, että sain jotain salattua äitietoutta lapsen kasvattamisesta ja hoitamisesta siinä vaiheessa kun hänet sain. Missään erityisasemassa en ollut mieheeni verrattuna. Ihan yhtä pihalla ja ihmeissään sen pienen ihmisen edessä olimme ja yhdessä opettelimme. Olen ehkä vieraantunut joo siitä äitimyytistä. Omista tunteistani puolestaan en ja osaan myös realistisesti arvioida oman osaamiseni sekä perheemme voimavarat. Osaan myös suunnitella tulevaisuuttamme ja niitä tulevia vuosia lapsemme kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 21:34"]
Aika moni opiskelija tuntui suuttuvan tästä. Eihän siinä opiskelussa mitään pahaa ole, mutta itsekin ihmettelen sitä jos sekä käy täysipäiväisesti töissä että opiskelee. Minulla on yksi kaveri joka tekee näin, ja vähintään viikoittain kiroilee sitä miten typerän päätöksen teki. Ei näe lastaan käytännössä kuin viikonloppuisin. Opiskelee saadakseen mielekkäämmän työn.
[/quote]
No siinähän se viimeisessä lauseessa tuli hyvin sanottua :Äiti opiskelee saadakseen paremman tulevaisuuden itselleen ja lapsilleen.
Lapset on pieniä vain vähän aikaa, mutta ei ne opinnotkaan ikuisesti kestä. Eiköhän keskimääräinen opiskeluaika aikuisena ole n. 2-4 vuotta, ja jos sillä saa aikaan sen, että ne loput 10-14 vuotta lapsiperhe-elämässä on parempia taloudellisesti ja henkisesti kaikille, se on sen opiskeluajan arvoista.
Olen itse opiskellut esikoisen ollessa o-2v ja odottaessani toista lastani, ja mistään en ole niin onnellinen kuin siitä, että tein sen silloin, vaikka välillä teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Ihan liikaa on lähipiirissäni naisia, jotka kituvat vuosikausia perhehelvetissä, koska ovat tehneet lapsia kouluttamattomina ja vailla kunnon työpaikkaa, ja sitten eivät "voi" lähteä, kun elintaso romahtaisi.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:03"]
Mikä ihanampaa kun seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä. Opiskella voi myöhemminkin. Lasta ei takaisin saa pieneksi. Näin se vaan on.
[/quote
Tämä on se, mitä olen aina ihmetellyt. Pitääkö äidin todellakin muutamaksi vuodeksi heittää kaikki syrjään, istua palikkamereen, lukea pelkästään kuvakirjoja ja lässyttää me-kieltä, koska ne ovat pieniä vain kerran?
Yhtälailla ainutlaatuisia ikäkausia ne myöhemmätkin ovat, koululaiset ja teinit tarvitsevat äidin läsnäoloa ihan yhtälailla.
Eli missä vaiheessa sitä voisi ajatella tekevänsä jotain aikuisten asioita kuten työ tai opiskelu, ettei vaan menetä mitään?
[/quote]
Miksi pitää verrata läsnäoloa siihen että istuu palikkamereen? Ja jos sinä et tykkää olla läsnä lapsillesi kun ne ovat pieniä, niin opiskele ja tee töitä, herrajestas!
Ja onhan se jo laitettu mustaa valkoisella neuvolan esitteeseenkin että sen ekat pari vuotta (ainakin) MENNÄÄN LAPSEN EHDOILLA. Ei ole kyse mistään sinun oikeudestasi opiskella tai käydä töissä, toki olet vapaa menemään ja tekemään mutta täällä on puhuttu siitä miten tärkeää pienelle lapselle on LÄSNÄOLO. Ei se tarkoita sitä että lässytät päivät pitkät tai istut marttyyrinä siellä palikkameressä ja vingut omista oikeuksistasi. Se on vaan karu fakta mutta lapsi yleensä tarkoittaa sitä että se oma elämä on ehkä jäähyllä hetken. Ei ikuisesti, ei niin että mihinkään mustiin aukkoihin pitäisi kadota tai alkaa lässyttämään vaan sitä että LAPSEN TARPEET ASETETAAN NIIDEN OMIEN TARPEIDEN EDELLE. Ei sitä tarvitse koko ajan kärjistää, se on vaan vanhemmuutta.
Onhan tää vähän ensimmäisen maailman keskustelu. Monissa maissa äidit lähtee toisiin maihin tekemään työtä, jotta sillä lapsella olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Jep, menee aiheen vierestä. Viuhuen.
Mitä se lapsen ehdoilla tarkoittaa?? Selventäkää te viisaammat.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 23:00"]
Lapsi on tärkein ja etusijalla.
[/quote]
No kerro nyt ihmeessä, miten kaikesta muusta luopuminen on sitä parasta äitiyttä. Ja voitko jo kertoa niistä näkemyksistäsi, että mikä rooli isällä on siinä perheessä ja miksi et halua tukea tasa-arvoista vanhemmuutta. Ja lapsen oikeutta siihen isäänsä.