Mistä pukeutumiseen liittyvistä seikoista voi päätellä miehen varakkuuden?
Onko vinkkejä, millä erotan dressmanin puvun paremmasta? Linttaan astutut eccot nyt näkee kaukaa, mutta mitkä kengät ovat nyt varakkaiden suosiossa? Onko kaulakoru enää vain junttia?
Pliis, auttakaa kesäheilan metsästyksessä!
Kommentit (38)
Itseään koristelevia miehiä pidetään mulkkuina kukkoilijoina. Sen takia suomalainen mies viihtyy parhaiten vanhoissa rytkyissä tulotasosta riippumatta.
No katsokaa nyt vaikka Niklas Herliniä, joka käsittääkseni on edelleen miljonääri, ja toisaalta miljonääriveljeä Antti Herliniä. Ehkä kannattaa vaan tarkistaa verotiedot verottajalta, jos tulot on noin tärkeät.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:18"]
No katsokaa nyt vaikka Niklas Herliniä, joka käsittääkseni on edelleen miljonääri, ja toisaalta miljonääriveljeä Antti Herliniä. Ehkä kannattaa vaan tarkistaa verotiedot verottajalta, jos tulot on noin tärkeät.
[/quote]
Muuten erittäin hyvä neuvo, mutta verotiedoista näkee nykyään vain tulot, ei varallisuutta.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:00"]
Kello, kengät, silmälasit. ;-) Näin sanoi opiskelutoverini Kaakkois-Aasiasta joskus, nämä he kuulemma tsekkaavat ensin arvioidakseen varallisuuden, kaiken muun voi kuulemma feikata mutta nuo ovat varmoja.
[/quote]
Pukeudun arkena aina mustaan t-paitaan ja bleiseriin, mustat farkut jalassa. Siistimmin sitten johonkin laadukkaaseen pukuun, joita komerossa runsaasti. Kengät useamman satasen parilta, noin 10 paria kaapissa. No leikkipuistoon en yleensä mene Ballyissa enkä käsin tehdyissä Lloydeissa. Kello on laadukas ja kallis sveitsiläinen, vasta huollatettu (400 € huolto) ja silmälasit suunnilleen parasta mitä voi rahalla saada. Silmälaseista sen luultavasti tietäisi vain, jos kuulisi niiden speksit.
Varakkuutta näistä ei voi minun tapauksessani päätellä. Ei kumpaankaan suuntaan. En ole niin varakas kuin minun voisi tulkita olevan. Mutta mitä sillä edes on väliä? Mutta kaakkoisaasialainen erehtyisi pitämään minua suomalaiseksi huomattavan varakkaana.
Näistä voi päätellä korkeintaan, että kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja designiin. Kampuksella kukaan ei taida syynätä kenkiäni tai kelloani. Silmälaseista en tiedä, kun luulen aina heidän katsovan minua silmiin.
Köyhällä ei ole varaa ostaa roskaa. Laadukasta ja kestävää ei halua koskaan vaihtaa uuteen.
t. mieS (isolla ässällä)
Edellisten jatkoksi - kukaan tuskin ainakaan pukeutumisen perusteeella pystyy arvioimaan että minulla on toistakymmentä kiinteistöä, kerrostaloasuntoja, pörssiosakkeita jne. Tulojen perusteella olen useampana vuonna päässyt yle:n verotietolistoille. Pukeutuminen on yleensä tarjoustalon tai halosen mustat farkut, hiukan kulunut kauluspaita ja melkein loppuunkävellyt vagabondin kengät. Auto on kohta 400 tkm ajettu 12 vuotta vanha farmari-renault. Välillä saattaa nähdä myös tosi rähjäisissä remppavaatteissa ja turvakengissä. Käyn ulkona syömässä rekkakuskipaikoissa kun yksin tuntuu tyhmältä mennä mihinkään hienoon ravintolaan. Jotain kalliitakin pukuja on vaatekaapissa mutta en oikein osaa niitä käyttää enkä oikein edes tiedä missä tilaisuudessa voisi pitää. Ja sinkkuna oon.
Ei mistään. Joku adonis on kuin Gantin mainoksesta, kroppa kuosissa, tukka just leikattu, iho hoidettu ja pukeutuminen klassista ja trendikästä. Ajelee pikkufirman tai kaverin avoautolla, asuu murjussassa ja kaikki raha menee ulkoiseen näkyvyyteen. Viimeiset eurot kuluu merkkitennareihin tai trendikkääseen miesten tuoksuun.
Toinen kulkee raksakamppeissa kaupungilla keskellä päivää vapaallakin, hiukset ylikasvaneina ja kädet rasvassa. On menestyvämpi yrittäjä tai pitkän linjan duunari jolle maalaisjärki on ohjenuora. Asiat kunnossa henkisesti ja rahallisesti. Ulkokultaisuus vain ei kiinnosta. Kulutuspäätökseen vaikuttaa tarve, laatu ja kotimaisuus.
Vastoin käsityksiä huoliteltu pukeutuminen - ainakaan miehellä - ei vaadi isoja tuloja. Linttaan astutut Eccot ym. kertovat enemmänkin huonosta kenkien pidosta.
Laatuvaatteet alennusmyynneistä ja kirpputoreilta löytyy paljon hyviä ja siistejä käyttövaatteita uloskantohintaan.
Eipä juuri mistään. Pätenee myös naisiin.
Kello, kengät, silmälasit. ;-) Näin sanoi opiskelutoverini Kaakkois-Aasiasta joskus, nämä he kuulemma tsekkaavat ensin arvioidakseen varallisuuden, kaiken muun voi kuulemma feikata mutta nuo ovat varmoja.
Et mistään. Kuljen kalliissa merkkivaatteissa, ajan taksilla ja säästän kauan jotta saan kalliita kalusteita, janiin, olen kaivinkoneenkuljettaja.
Kellosta. Ja valitettavasti vihkisormuksesta.
Valitse mies haalareissa!
ps. ihan kaiken siis ihan kaiten voi rahoittaa lainarahalla.
Kello ja kengät..
nimim golddigger
Miehet eivät taida ainakaan kaikki olla kovin kiinnostuneita leveilemään rahoillaan ulospäin. Kannattaa kysellä mitä se tekee työkseen ja onko sillä jo omistusasunto.
Pukeutumiseen panostaminen ei kerro varakkuudesta vaan turhamaisuudesta.
Suomessa et mistään. Useimmat varakkaat miehet pistävät rahansa sijoituksiin, asumiseen tai autoon. Piirit joissa asiaan kuuluu näyttää tulotasoa pukeutumisen kautta, ovat täällä hyvin pienet. Suuri osa varakkaista miehistä kulkee tyytyväisenä Dressmanin vaatteissa ja linttaan astutuissa markettikengissä.
Kelloa, kenkiä ja silmälaseja ei ehkä voi feikata mutta se ei vielä tarkoita sitä että suomalainen varakas mies näkisi tarpeelliseksi panostaa niihin yhtään enempää kuin on pakko.
Kello, auto, ja esim. kauluspaidan laadun näkee kyllä. Toisaalta olemus viileä, mies ei yritä ketään.
Mites muuten te kellon tsekkaajat reittaatte ne? Löytyykö osaamista esimerkiksi komplikaatioiden arviointiin? ;-) Itseni täytyy myöntää, että vaikka minua on nyt koulutettu näissä kelloasioissa melkein kymmenen vuotta, jonkun perintö-Patek Philippekin arvo saattaisi jäädä määrittämättä.
Et mistään. Oma mieheni on hyvinkin varakas, mutta sitä ei kyllä kukaan päältä päe näe :)
Juoksutrikoista tai topatuista pyöräilyhousuista. Eivät ole tae rikkaudesta, mutta vähintään ok tulotasosta.