Synnytyksestä kuukasi, mies uhkasi pettävänsä jos ei pian saa

Pihalle koko ukko. Kohta se syy pettää on se kun alapää on liian löysä yms. Ei tossa oo mikään muu takana kun mies haluaa käydä vieraissa ja parhaiten se onnistuu syyttämällä sua ja sillä hakee teolleen oikeutuksen kun ajattelee että sai sut jo vauvan varjolla nalkkiin niin ettet sä sitä jätä

200, tuo mitä jouduit kokemaan oli sitä todellista henkistä väkivaltaa. Onneksi pääsit noin sauraasta tyypistä eroon ja toivon vaan ettei sillä ole uutta kiusattaavaa.

Mulle on jäänyt epäselväksi, että mitä se pihtaaminen on? Eikö seksiin kuulu olennaisesti molempien halu? Eli pihtaaminen on sitä, että haluaa kyllä seksiä mutta ei piruuttaankaan suostu siihen?

Vai onko seksi velvollisuus (naisen) ja jos ei anna muehen höylätä kun ei tee mieli, niin se on pihtaamista? Hassua, tämä kyllä vaikuttaa haluttomuudelta mutta ilmeisesti se on myös pihtaamista?

Ensimmäisessä suhteessa harrastin seksiä muehen mieliksi. En itse saanut siitä niin mitään. Tässä nykyisessä suhteessa alkuun oli myös halua...kunnes mies alkoi painostaa. Hän suuttui kun mua ei aina tehnyt mieli. No, nytpä on seksiä kyllä hänen toiveestaan. Mutta minulla ei halua enää ikinä. Meni maku siitä hommasta, kun mun tunteilla ja haluamisella ei näköjään ole väliä.

Naisen ja miehen fysiikassa on vissi ero. Nainen voi naida ilman halua, mies ei.

No, itse tiensä valitsi. Minä en enää tule koskaan häntä haluamaan. En vaikka haluaisin haluta. Se on nyt sitten sitä velvollisuutta, eikös jotkut ajatellut että se on kuin kotityöt? No täällä on nykyään.

Jos aikuisten oikeesti ajatellaan, niiin eiköhän jokaisella pääasiassa oo velvollisuus omaa itn kohtaan. Se velvollisuus on suurempi kuin velvollisuus puolisoa kohtaan. Jos toista ei haluta niin omat seksuaaliset tarpeet pitää tyydyttää itse ja erota jos ei ala kuulua eikä tilannetta kestä. Ei kukaan elä toista miellyttääksensä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:05"]

jokaiselle palautumisaika on yksilöllinen ja oikeasti rakastava ihminen ei uhkaile pettämisellä eikä vaadi edes muita seksipalveluksia. Meillä meni kaksi kuukautta (!!!) ilman seksiä, minkäänlaista. Hellyys sitten asia erikseen. Pelkäsin aluksi kipua ja jos kipua tunsin yhdyntä muuttui vaikka käsitöiksi. Kaksi toisiinsa oikeasti sitoutunutta kestää synnytyksen jälkeisen seksittömyyden. 

[/quote]

Oikeasti rakastava ei uhkaile eikä vaadi, tosin hänen tuskin tarvitsee uhkailla tai vaatia, sillä toinen osapuoli osaa ottaa myös hänen tarpeensa huomioon. Tai näin ideaalitilanteessa, sillä ap:hän teki näin, mutta kun mikään ei riitä...

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:33"]

On käsittämätöntä, että oikeasti jotkut ovat sitä mieltä ettei synnytys ole pätevä syy kieltäytyä seksistä. Jälkivuodot vaan roiskuen melaa mekkoon tulehdusriskistä ja kivusta välittämättä.

[/quote]

Tuollainen toiminta ei ole tainnut saada juurikaan hyväksyntää täällä, lukuunottamatta paria "kärsi 5 minsaa" kommentoijaa? Monetkin ovat sitä mieltä, että synnytys ei ole syy kieltäytyä seksistä, kunhan se tehdään suulla tai käsin.

Oma kokemus: pitkä seksittömyys, syystä mistä hyvänsä, muuttaa parisuhteen kaveruudeksi. Ja kyllä, vaimokin on joutunut kärsimään seksittömyydestä, kun sain burnoutin.

Ei ainoa seksin muoto ole paneminen, jos paikat on vielä arat synnytyksen jälkeen. Ei mun miehen ole ainakaan tarvinnut puutteessa olla. Onhan minulla kädet ja suu, joilla tyydyttää. Saman hän on tehnyt minulle.