Hyvä video narsistisen vanhemman käytöksestä, jos (aikuinen) lapsi tarvitsee heiltä tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Keitä tarkoitat oikeilla narsistin uhrilla?

Ap

Heitä, jotka narsismista opittuaan ottavat etäisyyttä narsistiin elämässään (ellei ole pakko esim. yhteisten lasten vuoksi sopia vaikka huoltajuuteen liittyvistä asioita). Lopettavat kaiken yhteydenpidon siis.

Niin. Kun mullakaan ei ole elämässäni ongelmana yhteydenpito narsistiin. Millään tasolla.

Ap

Vaikka äitini olisi kuollut, kaikki samat ongelmat olisivat olemassa mulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Keitä tarkoitat oikeilla narsistin uhrilla?

Ap

Heitä, jotka narsismista opittuaan ottavat etäisyyttä narsistiin elämässään (ellei ole pakko esim. yhteisten lasten vuoksi sopia vaikka huoltajuuteen liittyvistä asioita). Lopettavat kaiken yhteydenpidon siis.

Niin. Kun mullakaan ei ole elämässäni ongelmana yhteydenpito narsistiin. Millään tasolla.

Ap

Vaikka äitini olisi kuollut, kaikki samat ongelmat olisivat olemassa mulla.

Ap

Ne vauriot minäkuvassa eivät korjaannu sillä, että narsisti kuolee. Varsinkin, kun ympärillä olevista ihmisistäkin tulee osa ongelmaa juuri tuollaisella uhrin syylistämisellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

tämä , olen kysynyt miksi ap on tekemisissä äitinsä kanssa en saa vastausta , kiimainen väittely videosta jatkuu vaan , onko ap ohutnahkainen narsisti joka ei haluakaan pois paksunahkaisen narsistin luota koska molemmat tarvitsevat toisiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

tämä , olen kysynyt miksi ap on tekemisissä äitinsä kanssa en saa vastausta , kiimainen väittely videosta jatkuu vaan , onko ap ohutnahkainen narsisti joka ei haluakaan pois paksunahkaisen narsistin luota koska molemmat tarvitsevat toisiaan

Eihän se äitini kanssa tekemisissä oleminen tätä ongelmaa aiheuta! Itse olet osa ongelmaa koska syyllistät minua. Miten kuvittelet sen auttavan minua vaikka äitini olisi kuollutkin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

” Tältä minustakin alkaa tuntua. ”

Ai tämäkö ei ole olettamista minusta?

” ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun.”

Tai tämä?

Minusta sinä tahdoit kertoa, että VAIN SINÄ olet narsistin uhri, sinä olet oikea narsistin uhri, eli mikäs mä siis sun mielestäs kirjoituksesi perusteella olen?

Ja itse olen uhri, en olisi koskaan elänyt näin ilman narsistista äitiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.

Ap

Ja takuulla onnellisempana, tai AINAKIN VÄHEMMÄN KÄRSIMYSTÄ KOKIEN, nyt kokemani kärsimyksen määrä on aivan tajuton, enkä otatällä minkään tasoista kantaa sinun tai kenenkään muunkaan kärsmykseen, mutta itse oma kärsimykseni on ollut niin suurta, että en ole ajoittain halunnut edes elää. Ja siis syy ollen nimenomaan se, että minut on ajettu umpikujaan jne väittämällä minusta asioita, joita narsisti piti tosina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Ja millä lailla tuon argumentit esille narsistiseen tapaan? Voisitko perustella? Narsistihan ei ole lapsellinen, tahdoton uhri.

Ap

Argumentointisi kuulostaa narsistiselta juuri siten, että esiinnyt uhrina, joka näkee paljon syyllistettävää muissa, mutta ei itsessään. Sinulle on ehdotettu sitä että jättäisit yhteydenpidon äitiisi ja keskittyisit menemään eteenpäin elämässä. Mutta sinulla on aina jokin vastaväite sille, miksi et näin voi tehdä tai ettei siitä olisi hyötyä.

Narsistihan nimenomaan on lapsellinen, tahdoton uhri. Sanoit aiemmin että lähetät noita videoita äidillesi siksi, että jos vaikka saisit häneltä jonkun reaktion. Juuri näin narsisti toimii, yrittää hakea reaktiota muista.

(Hullun hommaahan tämä vastaaminen taitaa itseltänikin olla. Parasta mennä muihin puuhiin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Ap, katso, tässä on ihminen joka tekee aktiivisesti työtä ITSENSÄ kanssa edistääkseen omaa hyvinvointiaan.

Tämä ihminen saa tukea meiltä kanssakeskustelijoilta, koska hakeutuu eteenpäin, ratkaisee ongelmiaan, eikä vain vello väärinkohdellun tunteessaan vuosikausia, 

Kun ei saa tukea erota ihmisestä, jonka kanssa voi pahoin, mutta eroaisi silti, narsistin syyllistetty uhri kääntää vihan itseensä inhoaa itseään. En saanut apua siinä vaiheessa elämääni, VAIKKA menin terapiaankin sitä hakemaan. Kukaan ei välittänyt siitä, että minulle oli ONGELMA voida pahoin ihmisen kanssa, kun hän ei edes tiennyt sitä.

Jos yritin kertoa, hän syyllisti heti minua. Se ystävä siis.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Tosi hyvä pointti tuo, että uhri-sanan sijasta parempia ovat esim. juuri narsistin lähde tai vihan ja syyllistämisen kohde. Monesti olen itse käyttänyt uhri-sanaa, mutta se on totta että siinä saattaa eksyä antamaan mielessään valtaa sille narsistille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Ja millä lailla tuon argumentit esille narsistiseen tapaan? Voisitko perustella? Narsistihan ei ole lapsellinen, tahdoton uhri.

Ap

Argumentointisi kuulostaa narsistiselta juuri siten, että esiinnyt uhrina, joka näkee paljon syyllistettävää muissa, mutta ei itsessään. Sinulle on ehdotettu sitä että jättäisit yhteydenpidon äitiisi ja keskittyisit menemään eteenpäin elämässä. Mutta sinulla on aina jokin vastaväite sille, miksi et näin voi tehdä tai ettei siitä olisi hyötyä.

Narsistihan nimenomaan on lapsellinen, tahdoton uhri. Sanoit aiemmin että lähetät noita videoita äidillesi siksi, että jos vaikka saisit häneltä jonkun reaktion. Juuri näin narsisti toimii, yrittää hakea reaktiota muista.

(Hullun hommaahan tämä vastaaminen taitaa itseltänikin olla. Parasta mennä muihin puuhiin.)

Eihän uhri ole narsisti, jos syyttää omasta pahasta olostaan muita! Vaan se on narsisti, joka AIHEUTTAA muille pahaa oloa ja suuttuu ja LOUKKAANTUU aiheellisesta kritiikistä!

Sinulle on sanottu, miksei yhteydenpidon jättäminen äitiini muuttaisi yhtään mitään, mutta sinä väität jatkuvasti vastaan, että se muka olisi jokin ratkaisu.

Narsisti nimenomaan ei ole lapsellinen eikä tahdoton uhri (tai voi olla sitäkin, en vain tajua, mitä harmia sellainen henkilö tekisi kenellekään) vaan muille pahoinvointia AIHEUTTAVA syyllinen. Ei uhri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Tosi hyvä pointti tuo, että uhri-sanan sijasta parempia ovat esim. juuri narsistin lähde tai vihan ja syyllistämisen kohde. Monesti olen itse käyttänyt uhri-sanaa, mutta se on totta että siinä saattaa eksyä antamaan mielessään valtaa sille narsistille.

Kannattaa huomata, että narsisti ei pysty tekemään vahinkoa, ELLEI hänellä nimenomaan ole valtaa uhriinsa. Valtaa toiseen omaamaton henkilö, vaikka olisi narsisti, ei tee ainakaan henkisen tason vahinkoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.

Ap

Yritä päästä irti tästä ajatuksesta, päität sillä vaan todellisia tunteitasi, olet pettynyt elämääsi ja vastuu siitä on yhtä paljon sinulla kuin äidilläsi. Teet itsestäsi vain naurettavan, kun sekä tunnistat vahingollisen äitisuhteen, että väen väkisin yrität pitää kiinni siitä. 

En tunne yhtään keski-ikäistä ihmistä, jolla olisi erinomainen suhde vanhempiinsa, oma asenne ja tahto päästä kiinni hyvään, omanlaiseen elämään on paljon merkityksellisempää, kuin suhde vanhempiin. Sinä olet vain saanut "narsistisesta" äidistä hyvän syntipukin epäonnistumisellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Tosi hyvä pointti tuo, että uhri-sanan sijasta parempia ovat esim. juuri narsistin lähde tai vihan ja syyllistämisen kohde. Monesti olen itse käyttänyt uhri-sanaa, mutta se on totta että siinä saattaa eksyä antamaan mielessään valtaa sille narsistille.

On hullua ajatella, että narsistin uhri VALITSEE antaako hän narsistilla olla valtaa itseensä vai ei. Jos sen voi valita, et ole narsistin uhri. Toki voi olla tilanne, ette ole enää, mutta turhaa ulottaa sitä kaikkiin. Ainakin itse olen edelleen narsistin uhri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.

Ap

Yritä päästä irti tästä ajatuksesta, päität sillä vaan todellisia tunteitasi, olet pettynyt elämääsi ja vastuu siitä on yhtä paljon sinulla kuin äidilläsi. Teet itsestäsi vain naurettavan, kun sekä tunnistat vahingollisen äitisuhteen, että väen väkisin yrität pitää kiinni siitä. 

En tunne yhtään keski-ikäistä ihmistä, jolla olisi erinomainen suhde vanhempiinsa, oma asenne ja tahto päästä kiinni hyvään, omanlaiseen elämään on paljon merkityksellisempää, kuin suhde vanhempiin. Sinä olet vain saanut "narsistisesta" äidistä hyvän syntipukin epäonnistumisellesi. 

En puhu tässä maallisissa tavoitteissa onnistumisesta, siitä en voisi tietää varmaksi mitään, vaan puhun suhteesta omaan itseeni. Ja sitä ei ihminen itse koskaan pilaa itse, siihen tarvitaa joku rikkomaan se.

Ap

oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun  älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Huomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.

Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.

Ap

Yritä päästä irti tästä ajatuksesta, päität sillä vaan todellisia tunteitasi, olet pettynyt elämääsi ja vastuu siitä on yhtä paljon sinulla kuin äidilläsi. Teet itsestäsi vain naurettavan, kun sekä tunnistat vahingollisen äitisuhteen, että väen väkisin yrität pitää kiinni siitä. 

En tunne yhtään keski-ikäistä ihmistä, jolla olisi erinomainen suhde vanhempiinsa, oma asenne ja tahto päästä kiinni hyvään, omanlaiseen elämään on paljon merkityksellisempää, kuin suhde vanhempiin. Sinä olet vain saanut "narsistisesta" äidistä hyvän syntipukin epäonnistumisellesi. 

En puhu tässä maallisissa tavoitteissa onnistumisesta, siitä en voisi tietää varmaksi mitään, vaan puhun suhteesta omaan itseeni. Ja sitä ei ihminen itse koskaan pilaa itse, siihen tarvitaa joku rikkomaan se.

Ap

Tai ainakin itse olen sen suhteen rikkoneen ja siitä hyvää kehittymään estäneen narsistin uhri. Nimenomaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun  älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen

Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.

Ap