Hyvä video narsistisen vanhemman käytöksestä, jos (aikuinen) lapsi tarvitsee heiltä tukea

Jos olisin ap:n terapeutti, niin hakisin kyllä juosten ihan omaa hermolomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

No, em minäkään olisi nuorena tuollaista miestä ottanut, jollei isäni olisi ollut tietynlainen.... kyllä minäkin eron jälkeen joudun kääntämään joka kiven, että pääsin juurisyihin. Mutta toki, isäni eikä mieheni olleet pahimmasta päästä.

Minulle käännekohdat olivat sen ymmärtäminen , että olin väärinkohtelun uhri. En tajunnut sitä ensin. Ja oman narsismin tunnistaminen, koska eihän uhrinkaan narsismi ole ihan terveellä pohjalla.

No et tietenkään, mutta pureuduinkin siihen toipumiseen ja sehän on helpompaa, jos on olemassa ”aika ennen itsestä vieraantumista”, johon verrata itseään, toimintaansa, valintojaan jne

Ap

Minä löysin omat tunteeni, tarpeeni ja tahtoni vasta eron jälkeen 40+. En minäkään koskaan sitä ennen kokonainen ollut, ja ihana äitini - naisen mallini - oli täysin alistettu isäni tahdon alle.

Mutta kai toipumisen ratkaisee se, kuinka pahoin rikki ihminen on ollut.

Okei. Mutta ne olivat siellä löydettävissä. Silloin, jos hnkilön oma vanhempi on ollut narsisti, niitä ei ole löydettävissä (yksin).

Ap

Ovat ne sinullakin siellä jossain löytämistä odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ratkaisu olisi hyväksyä, että äiti nyt vaan on tuollainen ihminen eikä muuksi muutu ja tehdä sen tosiasian pohjalta omaa elämää koskevat ratkaisut. Eli haluatko äitisi (sellaisena kuin hän on) elämääsi vai etkö halua? Ystävät, jotka eivät olekaan ystäviä, jättäisin hyvin nopeasti taa.

”Hyvin nopeasti”, niin, minultameni 3 vuotta erota siitä ikävästi kohtelevasta ystävästäni, koska äitini mielestä jos tekisin niin, syy olisi minussa ja minun huonoudessani ja ettei kukaan haluaisi olla ystäväni, se osoittaisi vain sen, kuulemma.

Ap

Sinulla meni 3 vuotta hankkiutua eroon huonosta ystävästä, kun jatkuvasti kuuntelit huonoja neuvoja etkä osannut irrottautua. Normaalit ihmiset ottaa ihan kerrasta poikki ja sanoo adios, ootpa Sirpa mulkku, eikä jää sen enempää piehtaroimaan siihen huonoon seuraan. En todellakaan tajua miksi ripustaudut noin vahvasti äitiisi, jos kerran teidän keskinäinen suhde on noin huonoksi itsellesi ja itsekin sen tiedostat. Uhrin osan näytteleminen taitaa olla liian helppoa ja tuudittavaa verrattuna siihen että pitäisi olla ihan itsenäinen, irrallinen, oma itsensä, joka voi itsekin tehdä virheitä ja olla mulkku, eli toisin sanoen olla vastuussa itsestään ja teoistaan.

En minä kuunnellut edes huonoja neuvoja, vaan sitä, millälailla minä itse olin syypää kun halusin siitä pois.

Ap

No miksi menit kuuntelemaan sitä syyllistystä? Mikset vain heivannut huonoa ystävää ja jättänyt mainitsemasta äidille? Ja mikset ota etäisyyttä siitä äidistä, jos jo tiedät että sieltä tulee vain paskaa niskaan? Jos pettäisit miestäsi, soittaisitko ekana kertoaksesi äidillesi että varmasti saat tuoreet haukut?

Olet kyllä ihme tyyppi, kaikkea hyvää sinulle vain.

Epäilin itseäni kyllä. Samoinhan tuoss videolla se poika sanoo. Että epäilee itseään.

Siihenhän se narsistinen vanhempi on jo opastanut.

En ollut varma, oliko hän huono ystävä, vai enkö minä vain ollut oikealla lailla enkä halunnut päätyä toistamaan virheitäni, jos syy olikin itsessäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

No, em minäkään olisi nuorena tuollaista miestä ottanut, jollei isäni olisi ollut tietynlainen.... kyllä minäkin eron jälkeen joudun kääntämään joka kiven, että pääsin juurisyihin. Mutta toki, isäni eikä mieheni olleet pahimmasta päästä.

Minulle käännekohdat olivat sen ymmärtäminen , että olin väärinkohtelun uhri. En tajunnut sitä ensin. Ja oman narsismin tunnistaminen, koska eihän uhrinkaan narsismi ole ihan terveellä pohjalla.

No et tietenkään, mutta pureuduinkin siihen toipumiseen ja sehän on helpompaa, jos on olemassa ”aika ennen itsestä vieraantumista”, johon verrata itseään, toimintaansa, valintojaan jne

Ap

Minä löysin omat tunteeni, tarpeeni ja tahtoni vasta eron jälkeen 40+. En minäkään koskaan sitä ennen kokonainen ollut, ja ihana äitini - naisen mallini - oli täysin alistettu isäni tahdon alle.

Mutta kai toipumisen ratkaisee se, kuinka pahoin rikki ihminen on ollut.

Okei. Mutta ne olivat siellä löydettävissä. Silloin, jos hnkilön oma vanhempi on ollut narsisti, niitä ei ole löydettävissä (yksin).

Ap

Ovat ne sinullakin siellä jossain löytämistä odottamassa.

On, mutta terapeuteistakaan ei ole ollut tähän saakka apua niiden löytymisessä. Eli todella vaikeaa se on. Mutta omien lasten saaminen ja tilanteet, joita siitä syntyy ovat olleet avainasemassa mennä eteenpäin ja saada avuntarjoajia ymmärtämään, mikä mulla olisi hätänä. Kun en itse tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ratkaisu olisi hyväksyä, että äiti nyt vaan on tuollainen ihminen eikä muuksi muutu ja tehdä sen tosiasian pohjalta omaa elämää koskevat ratkaisut. Eli haluatko äitisi (sellaisena kuin hän on) elämääsi vai etkö halua? Ystävät, jotka eivät olekaan ystäviä, jättäisin hyvin nopeasti taa.

”Hyvin nopeasti”, niin, minultameni 3 vuotta erota siitä ikävästi kohtelevasta ystävästäni, koska äitini mielestä jos tekisin niin, syy olisi minussa ja minun huonoudessani ja ettei kukaan haluaisi olla ystäväni, se osoittaisi vain sen, kuulemma.

Ap

Sinulla meni 3 vuotta hankkiutua eroon huonosta ystävästä, kun jatkuvasti kuuntelit huonoja neuvoja etkä osannut irrottautua. Normaalit ihmiset ottaa ihan kerrasta poikki ja sanoo adios, ootpa Sirpa mulkku, eikä jää sen enempää piehtaroimaan siihen huonoon seuraan. En todellakaan tajua miksi ripustaudut noin vahvasti äitiisi, jos kerran teidän keskinäinen suhde on noin huonoksi itsellesi ja itsekin sen tiedostat. Uhrin osan näytteleminen taitaa olla liian helppoa ja tuudittavaa verrattuna siihen että pitäisi olla ihan itsenäinen, irrallinen, oma itsensä, joka voi itsekin tehdä virheitä ja olla mulkku, eli toisin sanoen olla vastuussa itsestään ja teoistaan.

En minä kuunnellut edes huonoja neuvoja, vaan sitä, millälailla minä itse olin syypää kun halusin siitä pois.

Ap

No miksi menit kuuntelemaan sitä syyllistystä? Mikset vain heivannut huonoa ystävää ja jättänyt mainitsemasta äidille? Ja mikset ota etäisyyttä siitä äidistä, jos jo tiedät että sieltä tulee vain paskaa niskaan? Jos pettäisit miestäsi, soittaisitko ekana kertoaksesi äidillesi että varmasti saat tuoreet haukut?

Olet kyllä ihme tyyppi, kaikkea hyvää sinulle vain.

Epäilin itseäni kyllä. Samoinhan tuoss videolla se poika sanoo. Että epäilee itseään.

Siihenhän se narsistinen vanhempi on jo opastanut.

En ollut varma, oliko hän huono ystävä, vai enkö minä vain ollut oikealla lailla enkä halunnut päätyä toistamaan virheitäni, jos syy olikin itsessäni.

Ap

Mutta siis oma pahoinvointini hänen kanssaan kertoi minulle, että kaikki ei ollut kunnossa. Minusta vanhemman pitäisi silloin AINA tukea omaa lastaan, kun lapsi raportoi voivansa pahoin jonkun kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ratkaisu olisi hyväksyä, että äiti nyt vaan on tuollainen ihminen eikä muuksi muutu ja tehdä sen tosiasian pohjalta omaa elämää koskevat ratkaisut. Eli haluatko äitisi (sellaisena kuin hän on) elämääsi vai etkö halua? Ystävät, jotka eivät olekaan ystäviä, jättäisin hyvin nopeasti taa.

”Hyvin nopeasti”, niin, minultameni 3 vuotta erota siitä ikävästi kohtelevasta ystävästäni, koska äitini mielestä jos tekisin niin, syy olisi minussa ja minun huonoudessani ja ettei kukaan haluaisi olla ystäväni, se osoittaisi vain sen, kuulemma.

Ap

Sinulla meni 3 vuotta hankkiutua eroon huonosta ystävästä, kun jatkuvasti kuuntelit huonoja neuvoja etkä osannut irrottautua. Normaalit ihmiset ottaa ihan kerrasta poikki ja sanoo adios, ootpa Sirpa mulkku, eikä jää sen enempää piehtaroimaan siihen huonoon seuraan. En todellakaan tajua miksi ripustaudut noin vahvasti äitiisi, jos kerran teidän keskinäinen suhde on noin huonoksi itsellesi ja itsekin sen tiedostat. Uhrin osan näytteleminen taitaa olla liian helppoa ja tuudittavaa verrattuna siihen että pitäisi olla ihan itsenäinen, irrallinen, oma itsensä, joka voi itsekin tehdä virheitä ja olla mulkku, eli toisin sanoen olla vastuussa itsestään ja teoistaan.

En minä kuunnellut edes huonoja neuvoja, vaan sitä, millälailla minä itse olin syypää kun halusin siitä pois.

Ap

No miksi menit kuuntelemaan sitä syyllistystä? Mikset vain heivannut huonoa ystävää ja jättänyt mainitsemasta äidille? Ja mikset ota etäisyyttä siitä äidistä, jos jo tiedät että sieltä tulee vain paskaa niskaan? Jos pettäisit miestäsi, soittaisitko ekana kertoaksesi äidillesi että varmasti saat tuoreet haukut?

Olet kyllä ihme tyyppi, kaikkea hyvää sinulle vain.

Epäilin itseäni kyllä. Samoinhan tuoss videolla se poika sanoo. Että epäilee itseään.

Siihenhän se narsistinen vanhempi on jo opastanut.

En ollut varma, oliko hän huono ystävä, vai enkö minä vain ollut oikealla lailla enkä halunnut päätyä toistamaan virheitäni, jos syy olikin itsessäni.

Ap

Mutta siis oma pahoinvointini hänen kanssaan kertoi minulle, että kaikki ei ollut kunnossa. Minusta vanhemman pitäisi silloin AINA tukea omaa lastaan, kun lapsi raportoi voivansa pahoin jonkun kanssa.

Ap

Mutta minähän voin pahoin myös äitini kanssa, joten ei ihme, ettei hän härtkähtänyt millän lailla. Ei kai ihminen, jonka seurassa muut voivat pahoin, koskaan halua nähdä sitä seuraa (ts Itseään) ongelmana? Vaan sen joka voi pahoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Keitä tarkoitat oikeilla narsistin uhrilla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Narsistinen äiti hän kyllä on. Kiduttanut ja kaltoinkohdellut omia lapsiaan jo vuosia.  Ainakin toinen lapsista onkin jo masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Ja millä lailla tuon argumentit esille narsistiseen tapaan? Voisitko perustella? Narsistihan ei ole lapsellinen, tahdoton uhri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Ja millä lailla tuon argumentit esille narsistiseen tapaan? Voisitko perustella? Narsistihan ei ole lapsellinen, tahdoton uhri.

Ap

...koska sellaisesta ei olisi mitään kiusaa kellekään. Vai miten lapsellinen ja tahdoton ihminen kiusaa muita?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taitaa olla se narsisti. Oikea narsisti  nimenomaan näkee narsismin muissa, ei itsessään.

Aikuinen lapsi ei tarvitse tukea vanhemmlltaan. Olet nyt aikuinen, et enää lapsi.

Jos äitisi on todellakin narsisti, älä ota häneen mitään yhteyttä. Älä ajattele häntä. ELä tyytyväisenä omaa elämääsi iloisena siitä että itse olet mieleltäsi terve ihminen.

Taidat olla uusi palstalla? Ap eli Äitihullu on palstan hulluimmaksi äänestetty kuvotus.

Ja onko juuri se mitä hän hakee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Narsistinen äiti hän kyllä on. Kiduttanut ja kaltoinkohdellut omia lapsiaan jo vuosia.  Ainakin toinen lapsista onkin jo masentunut. 

Toisella lapsista on diagnosoitu olleen masennusta, mutta lääkäri sanoi, että masennusjaksot olivat olleet ennen diagoosin asettamista. Sen jälkeen lääkärit eivät ole diagnosoineet masennusjaksoa. Lapsella ei ole koskaan ollut mitään lääkitystä. Uskon, että masennus on osittain geneettinen ominaisuus, toki on erittäin väärin, että olosuhteet ovat olleet sellaiset, että sitä puhkeaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taitaa olla se narsisti. Oikea narsisti  nimenomaan näkee narsismin muissa, ei itsessään.

Aikuinen lapsi ei tarvitse tukea vanhemmlltaan. Olet nyt aikuinen, et enää lapsi.

Jos äitisi on todellakin narsisti, älä ota häneen mitään yhteyttä. Älä ajattele häntä. ELä tyytyväisenä omaa elämääsi iloisena siitä että itse olet mieleltäsi terve ihminen.

Taidat olla uusi palstalla? Ap eli Äitihullu on palstan hulluimmaksi äänestetty kuvotus.

Ja onko juuri se mitä hän hakee?

Ei ole, vaan käyn läpi asiaani väärinymmärretyksi tulemisen uhallakin, koska it’s all anonymous.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taitaa olla se narsisti. Oikea narsisti  nimenomaan näkee narsismin muissa, ei itsessään.

Aikuinen lapsi ei tarvitse tukea vanhemmlltaan. Olet nyt aikuinen, et enää lapsi.

Jos äitisi on todellakin narsisti, älä ota häneen mitään yhteyttä. Älä ajattele häntä. ELä tyytyväisenä omaa elämääsi iloisena siitä että itse olet mieleltäsi terve ihminen.

en ole ap mut en nyt sanoisi noinkaan. Olemme kuitenkin vanhempiemme kanssa tekemisissä halusimme tai emme. Joten kyllä tottakai asioista saa ja pitää kyetä keskustelemaan, ja yrittää edes parantaa niitä välejä. Ei sitä niin vaan sanota että jätä tai hylkää oma äitisi. EI se toimi noin. Ja aikuiset lapsetkin tulevat tarvitsemaan vielä kauan henkistä tukea vanhemmiltaan, kriiseissä ym. Tietysti jos ei toimi niin ei, ei voi muuta kuin etääntyä. On niin paljon helpompi hakea sitä tukea ulkopuolelta JOS sitä on saatavilla, mutta kun monilla ei ole.

tosi sairaiden narsistisien vanhempien kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä , asiantuntijat antavat neuvon katkaise välit ja pelasta itsesi ja nimenomaan lapsesi , jos uhri on maahan poljettu hän ei pysty katkomaan välejä , vaati sisua ja hyvää itsetuntoa käydä läpi irtaantuminen mutta kun se on ohi mikä ihana rauha ja voi viettää loppuelämänsä hyvien ihmisten seurassa t. perhesurmaajasta ikieron saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.

Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Keitä tarkoitat oikeilla narsistin uhrilla?

Ap

Heitä, jotka narsismista opittuaan ottavat etäisyyttä narsistiin elämässään (ellei ole pakko esim. yhteisten lasten vuoksi sopia vaikka huoltajuuteen liittyvistä asioita). Lopettavat kaiken yhteydenpidon siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taitaa olla se narsisti. Oikea narsisti  nimenomaan näkee narsismin muissa, ei itsessään.

Aikuinen lapsi ei tarvitse tukea vanhemmlltaan. Olet nyt aikuinen, et enää lapsi.

Jos äitisi on todellakin narsisti, älä ota häneen mitään yhteyttä. Älä ajattele häntä. ELä tyytyväisenä omaa elämääsi iloisena siitä että itse olet mieleltäsi terve ihminen.

en ole ap mut en nyt sanoisi noinkaan. Olemme kuitenkin vanhempiemme kanssa tekemisissä halusimme tai emme. Joten kyllä tottakai asioista saa ja pitää kyetä keskustelemaan, ja yrittää edes parantaa niitä välejä. Ei sitä niin vaan sanota että jätä tai hylkää oma äitisi. EI se toimi noin. Ja aikuiset lapsetkin tulevat tarvitsemaan vielä kauan henkistä tukea vanhemmiltaan, kriiseissä ym. Tietysti jos ei toimi niin ei, ei voi muuta kuin etääntyä. On niin paljon helpompi hakea sitä tukea ulkopuolelta JOS sitä on saatavilla, mutta kun monilla ei ole.

tosi sairaiden narsistisien vanhempien kanssa ei ole mikään pakko olla tekemisissä , asiantuntijat antavat neuvon katkaise välit ja pelasta itsesi ja nimenomaan lapsesi , jos uhri on maahan poljettu hän ei pysty katkomaan välejä , vaati sisua ja hyvää itsetuntoa käydä läpi irtaantuminen mutta kun se on ohi mikä ihana rauha ja voi viettää loppuelämänsä hyvien ihmisten seurassa t. perhesurmaajasta ikieron saanut

Kaikkien narsistien kanssa tilanne ei vaadi laisinkaan tuollaista käsittelyä. Ei se fyysinen erottautuminen paranna yhtään mitään tuon videon kaltaisen vanhemman tapauksessa. Toki lapsen saamat vauriot minäkuvassa eivät näy, sen takia niistä tietämäön luulee, ettei mitään vaurioita ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois

No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.

Ap

Ota hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.

”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.

Ap

Joo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.

En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.

Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.

Ap

Meillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.

Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.

Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.

Ap

Mitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?

Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.

Ap

ME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.

No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.

Ap

Siis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.

Ap

Totta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.

Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.

Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?

Ap

Siis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?

Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.

Ap

Mutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,

Ap

Joo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.

Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?

Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.

Keitä tarkoitat oikeilla narsistin uhrilla?

Ap

Heitä, jotka narsismista opittuaan ottavat etäisyyttä narsistiin elämässään (ellei ole pakko esim. yhteisten lasten vuoksi sopia vaikka huoltajuuteen liittyvistä asioita). Lopettavat kaiken yhteydenpidon siis.

Niin. Kun mullakaan ei ole elämässäni ongelmana yhteydenpito narsistiin. Millään tasolla.

Ap