Lue keskustelun säännöt.
Hyvä video narsistisen vanhemman käytöksestä, jos (aikuinen) lapsi tarvitsee heiltä tukea
22.12.2020 |
Se kuvailee äitini käytöstä, kun olen valittanut hänelle jonkun kaverini kiusaavan tai kohtelevan minua satuttavasti ja minua loukkaavasti. Erityisesti yksi kaveri minulla oli, joka aiheutti minulle erittäin vakavia masennusjaksoja, mutta jonka kohdalla äitini mielestä vika oli vain minussa. Tämä traumatisoi ja siis varsinainen trauma oli alkanut jo lapsuudessani, äitini kohdellessa minua pahasti.
Voitte katsoa videon ja tajuta, että äiti kohtelee tässä aikuista lastaan pahasti, vaikka ette näe äidin käytöksessä yhtään väkivaltaa tai mitään muutakaan mitä ehkä alkkisten lapsina pidätte ”ikävänä”.
Ja siis vaikka soittaja on aikuinen, niin paha kohteluhan on alkanut lapsena, joten siksi ei ole väliä, vaikka soittaja ei ole enää lapsi. Juuri sen takia, että lapsi on traumatisoitu, hän hakee apua nimenomaan siltä, joka on suhtautunut häneen pahasti ja kylmästi. Ja mitätöinyt hänen kokemuksensa. Hän kaipaa omien kokemustensa tunnustamista.
”Kyllä, sinua kohdellaan väärin”, ”kyllä, tuo toinen vaikuttaa olevan aivan täysi kahjo, eroa hänestä mahdollisimman nopeasti!”
Kommentit (237)
Hei, olen se yli 50 äiti, joka alussa vastasi. Luen ja ihmettelen joitakin kommentteja...rakas Ap, rakkautta sinä tarvitset, ja hyväksyntää sellaisenaan kuin olet. Mutta joo, jos narsistiäitisi ei ole tähänkään saakka sitä tajunnut( hänhän on myös mummo sun lapsille), et valitettavasti tule saamaan häneltä anteksipyyntöä ja hyväksyntää vielä lähivuosina. Ne olisivat jo tulleet- jos on tullaakseen. Eli personaalisuushäiriö se on. Kylläkin tosiaan olisi hyvä jos saisit hyvän ymmärtäväisen aikuisen juttuseuraaksi. Itseni voisin tarjota- mulla juuri kaikki aikuiset lapseni muuttanut pois kotoa. Eleilen mieheni kanssa kahdestaan isossa asunnossa:) Ja onhän mullakin omia haasteita ollut lasteni kasvatuksessa jm elämän aikana. Kaikki suosittelevät psykiatrejä- mutta siinä ventovieras ihminen, vaikka kuinka koulutettu, tarjoaa rahan edestä tukeaa. Ja Ap on ymmärtääkseni käynyt jo vuosia terapiassa. Mielestäni pyydetön henkinen tuki voisi tulla jostain kuuntelevasta ja tunneälykästä ihmisestä- vaikka sitten naisihmisestä -se oikea apu. Mistä niitä saisi kun sellaista eniten tarvitsisi- siinäpä kysymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois
No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.
ApOta hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.
”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.
ApJoo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.
En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.
Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.
ApMeillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.
Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.
Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.
ApMitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?
Että ne ihmiset ympärillä, jotka ovat osa ongelmaa, tajuavat olevans osa ongelmaa. He usein syyllistävät narsistin uhrin, eivätkä auta tai edes ole hiljaa.
ApME emme ole sinun ympärilläsi (onneksi), joten miksi sinä täällä vingut vuodesta toiseen? KUKAAN ei jaksa sinun valituksiasi samasta aiheesta jatkuvasti.
No olettehan. Tein loituksen palstalle jossa oli ongelma äitini kanssa, ja se käytös alkoi heti.
ApSiis minua syyttävä ja myös mua halveksiva ja minua naurava käytös. Narsistin uhrina otan sellaiset itseeni.
ApTotta kai tuollaisen ottaa itseensä. Minä elin 20 vuotta miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä. Valtava syyllistäminen ja halveksunta. Tajuan, että olen hieman yliherkkä tällaiselle käytökselle, vieläkin. Joudun tilanteeseen joutuessani analysoimaan ja selittämään itselleni näin, jotta pääsen yli ”nyt toinen sanoi näin, ja se osuu minun _häpeääni_, siksi tunnen, mitä tunnen. Mutta tunne on vain tunne, se menee kyllä ohi. Minä en oikeasti ole sellainen, mitä hän sanoi”.
Joo, no lapsesta saakka sitä kokeneelle sellainen etäännyttäminen on käytännössä täysin mahdotonta. Ilman apua.
Koska mietipä, mihin aikaan tai kokemukseen hän palaisi?
ApSiis kokeakseen, ettei ole ollenkaan tuollainen, mitä narsisti sanoi? Kun se narsisti on ollut AINA siinä sanomassa sitä asiaa?
Minut on pelastanut täydelliseltä itsestäni vieraantumiselta se, että minulla oli suhde isääni, josta äiti oli ottanut eron ja jonka luona sain toisenlaista vastakaikua itsestäni. Parempaa ja rakastavaa.
ApMutta äitini lähti isän luota kun olin 2,5v. ja aloin kuulemma olla isälläni öitä vasta 4-vuotiaana, joten siinä välissä äiti on jo opettanut minut epäarvostamaan itseäni niin, että sai alistettua minulle paljon (elämässä myöhemmin ilmenneitä ja vaikuttavia) ongelmia. Ja toki jatkoi kohteluaan koko ajan,
ApJoo tajuttiin, et osannut arvostaa itseäsi taaperona ja leikki-ikäisenä. Olisiko aika jättää nuo taaperon uskomukset jo taakse ja sitten vaikka oppia arvostamaan itseään nyt vaikka neliviisimikäliekymppisenä tanttana? Meillä muilla on vaikeuksia arvostaa sinua, kun piehtaroit uhriutumisessasi etkä näytä yhtään aloitetta asioittesi korjaamiseen. Kukaan muu ei tule korjaamaan sinuuttasi kuin sinä itse. Ja ihan sama miten paljon vaurioiduit taaperona, aika kasvaa siitä yli ja kasvaa aikuiseksi.
Mitä jos ap trollaa juuri uhreja? Esittää uhriutujan karikatyyriä ja saa ihmisten inhon kasvamaan juuri niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat narsistien uhreja?
Tässähän ap on tuonut esiin karikatyyrimaisesti ne argumentit jotka on ihan tottakin, mutta ap vaan tekee sen narsistiseen tapaan. Eli esittää uhrin lapsellisena, haluttomana ottaa itse vastuuta. Meidän ei pidä uskoa noin vain että ap on todellinen lapsellinen uhriutuja. Saattaa olla vaikka itse narsistinen äiti, joka on saanut kritiikkiä narsismistaan ja trollaa nyt siksi uhreja.
Tältä minustakin alkaa tuntua. Täällä yksi ”oikea” uhri, narsisti-isän kasvattama ja narsistimiehen vaimo. Nämä keskustelut voisivat olla kiinnostavia ja opettavaisia, mutta ne päätyvät yksisilmäiseen, trollaavaan jankkaukseen. Ikäänkuin ketjun aloittaja vastustaisi kaikin tavoin omaa vastuutaan selviämisessä ja mahdollisuutta henkiseen kasvuun. Vaikeaa se on, ja helposti katkeruus nostaa päätään, se on selvä. Mutta ne paranemisen avaimet ovat vain meissä itsessämme, ei kenessäkään ulkipuolisessa. Kukaan ei tule tarjoamaan sulle onnellista loppua kultalautasella, se täytyy itse ansaita.
Terapeuttien mukaan on kaikkein vahingollisinta, jos narsisti on samaa sukupuolta, kuin lapsi itse. Mikä sinä olet määrittelemään itsesi oikeaksi narsistin uhriksi ja olettamaan, että mä en olisi sellainen?
ApHuomasitko, kuinka minä en olettanut sinusta yhtään mitään viestissäni. Sinä sen sijaan oletit tietäväsi, mitä tarkoitin (=narsistista ajattelua). Sinä myös tahdoit kertoa minulle, kuinka sinä olet enemmän uhri kuin minä, koska narsistivanhempasi oli samaa sukupuolta (=narsistista uhrautumista, kilpailua siitä kuka voittaa uhrikilpailun). Itse en pidä sanasta uhri, koska se tahtoo olla jotain mihin jää kiinni. Ajattelen mieluummin itseäni narsistin lähteenä tai vihan ja syytösten kohteena.
Minä nimenomaan näen itseni narsistin uhrina, tuossa videossa kun on se terve äiti, olisin elänyt TÄYSIN toisenlaisen elämän, jos äitini olisi suhtautunut noin, eli terveesti.
ApYritä päästä irti tästä ajatuksesta, päität sillä vaan todellisia tunteitasi, olet pettynyt elämääsi ja vastuu siitä on yhtä paljon sinulla kuin äidilläsi. Teet itsestäsi vain naurettavan, kun sekä tunnistat vahingollisen äitisuhteen, että väen väkisin yrität pitää kiinni siitä.
En tunne yhtään keski-ikäistä ihmistä, jolla olisi erinomainen suhde vanhempiinsa, oma asenne ja tahto päästä kiinni hyvään, omanlaiseen elämään on paljon merkityksellisempää, kuin suhde vanhempiin. Sinä olet vain saanut "narsistisesta" äidistä hyvän syntipukin epäonnistumisellesi.
En puhu tässä maallisissa tavoitteissa onnistumisesta, siitä en voisi tietää varmaksi mitään, vaan puhun suhteesta omaan itseeni. Ja sitä ei ihminen itse koskaan pilaa itse, siihen tarvitaa joku rikkomaan se.
ApMinä tarkoitan hyvällä elämällä esim. suhdetta omiin lapsiin, ystäviin, mieluista ammattia, harrastuksia, yhteiskunnallista asemaa, kotia, elämäntapaa, mitä ikinä kukakin hyväksi elämäksi määrittelee.
Jos hyvä elämä on sinulle suhde itseesi vain sinä voit asian muuttaa. Äitisi tekemiset ovat menneisyydessa, jos niin päätät, ja vain sinä olet vastuussa tulevaisuudesta. Tästä eteenpäin kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä mitään, mikä olisi merkityksellisyydessään lähelläkään sitä, mitä itse voit tehdä itsellesi niin hyvässä kuin pahassa.
Minkä valinnan aiot tehdä? Jatkaa vatvomista ja pahoinvointia vai miettiä ratkaisuja itsesi suhteen, jotka parantavat suhdetta itseesi?
No esimerkiksi noihin kahteen ensimmäiseen vaikuttaa oleellisesti suhde itseen, samoin työelämään, luottaako itseensä, uskaltaako esiintyä, vai kärsiikö esiintymiskammosta ja siitä, ettei uskalla pitää puoliaan.
On täysin tekopyhää syyttää rikotun olevan itse vastuussa siitä, millä lailla paranee. Ei rikottu osaa parantaa itseään. Eihän hän muuten tarvitsisi apua mistään eikä olisi edes rikki. On toki rikotun vastuulla hakea apua ja sitä mä olen luojaa tietää miten paljon tehnyt. En ole paljon muuta aikuisena tehnytkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain, että asian kanssa kipuiluni on täysin normaalia ja jopa tervettä.
ApAivan. En ole ottanut kantaa siihen onko kipuilusi tervettä. Ainoastaan kertonut että minulle sama johtuuko OMAN äitini käytös narsismista tai muusta, kun joka tapauksessa johtopäätös on pysyä etäisissä väleissä.
Niin? So? Mitä siitä?
Luulin että täällä keskustelupalstalla oli tarkoitus jakaa kokemuksia. Olikos tämä keskustelu tarkoitettu pyörimään sinun ympärilläsi?
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen se yli 50 äiti, joka alussa vastasi. Luen ja ihmettelen joitakin kommentteja...rakas Ap, rakkautta sinä tarvitset, ja hyväksyntää sellaisenaan kuin olet. Mutta joo, jos narsistiäitisi ei ole tähänkään saakka sitä tajunnut( hänhän on myös mummo sun lapsille), et valitettavasti tule saamaan häneltä anteksipyyntöä ja hyväksyntää vielä lähivuosina. Ne olisivat jo tulleet- jos on tullaakseen. Eli personaalisuushäiriö se on. Kylläkin tosiaan olisi hyvä jos saisit hyvän ymmärtäväisen aikuisen juttuseuraaksi. Itseni voisin tarjota- mulla juuri kaikki aikuiset lapseni muuttanut pois kotoa. Eleilen mieheni kanssa kahdestaan isossa asunnossa:) Ja onhän mullakin omia haasteita ollut lasteni kasvatuksessa jm elämän aikana. Kaikki suosittelevät psykiatrejä- mutta siinä ventovieras ihminen, vaikka kuinka koulutettu, tarjoaa rahan edestä tukeaa. Ja Ap on ymmärtääkseni käynyt jo vuosia terapiassa. Mielestäni pyydetön henkinen tuki voisi tulla jostain kuuntelevasta ja tunneälykästä ihmisestä- vaikka sitten naisihmisestä -se oikea apu. Mistä niitä saisi kun sellaista eniten tarvitsisi- siinäpä kysymys!
Rakkaus on nimenomaan avainsana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain, että asian kanssa kipuiluni on täysin normaalia ja jopa tervettä.
ApAivan. En ole ottanut kantaa siihen onko kipuilusi tervettä. Ainoastaan kertonut että minulle sama johtuuko OMAN äitini käytös narsismista tai muusta, kun joka tapauksessa johtopäätös on pysyä etäisissä väleissä.
Niin? So? Mitä siitä?
Luulin että täällä keskustelupalstalla oli tarkoitus jakaa kokemuksia. Olikos tämä keskustelu tarkoitettu pyörimään sinun ympärilläsi?
Ei minun, mutta samaistuvien kokemuksiin lähinnä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin pahoillani että jouduit kärsimään. Sulla ei ilmeisistäkään ole nyt hyvät välit hänen kanssa. Jos voisin tarjota juttelu-apua. Olen itse yli 50 äiti- lapseni muuttaneet pois
No hän ei ole ikinä auttanut minua yhtään missään asiassa, varsinkaan henkisesti. Henkisellä puolella hän on päin vastoin tehnyt minusta videossa esitetyllä tavalla syyllisen, viallisen ja vieläpä olen kuulemma HÄNTÄ loukannut! Ilmeisesti on kyse siitä, että hänestä kaikki liittyy aina häneen, hän ottaa ilmeisesti joka asian itseensä ja syytti sitten omaa lastaan siitä, vaikka lpsen luonteeseen kuuluu, että on epäkehittynyt, eikä vanhempi saisi tai voi oikein siitä loukkaantua.
ApOta hyvä ihminen etäisyyttä äläkä välitä toisten mielipiteistä, etenkin jos ne tulevat toiselta jonka kanssa sinulla on aina sukset ristissä. Miksi juoksisit aina pää edellä tiiliseinään? Jos tarvitset apua johonkin, niin hae sitä ihmisiltä jotka oikeasti välittävät tai haluavat tukea sinua. Ei tartte aina kiivetä pers edellä puuhun.
”Älä välitä toisen mielipiteistä”, okei, sanoisitko noin 4-vuotiaalle lapselle hänen äidistään? Et sanoisi. Kun lapselle on opetettu lapsena, ettääitiä pitää kuunnella, lapsi oppii, että hän itse on väärässä omien tuntemustensa kanssa. Ja tuo äitihän vain koko ajan vahvisti sitä asiaa tuossa videolla.
ApJoo, mutta sinä et ole lapsi ja nykyisin aikuisena vastaat omasta hyvinvoinnistasi, esim. suojelemalla itseäsi haitallisilta ihmisiltä. Nelivuotiaana saatoit uskoa joulupukkiinkin, ihan samalla tavalla opit että sitäkään ei ollut olemassa. Henkinen kasvusi ja oppimisesi ei toivottavasti pysähtynyt 4-vuotiaana.
En ole, mutta totta kai äitini minusta luomat uskomukset seurasivat minua aivan liian pitkälle aikuisuuteen osittain juurikin kiitos sinunlaistesi ihmisten.
Ja se teki elämästäni sellaita, mitä sen ei todellakaan pitänyt olla.
ApMeillä kaikilla on omat menneisyyden paskamme, ja siitä on alettu ihan itse lapioimaan tai itkemään ja lapioimaan. Menneisyydessä vellominen harvemmin korjaa tulevaisuutta, ellei samalla rakenna jotakin. Jos elämäsi ei ole sellaista mitä halusit sen olevan, niin joka päivä on tuhannen taalan tilaisuus alkaa muokkaamaan sitä siihen suuntaan. Äidin kanssa tappelu puuduttaa? Soita ongelmien kanssa vaika Maikulle tai Sirpalle äläkä äidille. Vihaat työtäsi? Työpaikkoja/koulutuksia selaamaan. Liikaa pläskiä? Lenkille. Unelmaharrastus jota et lapsena saanut harrastaa? Siitä vain ratsastus/karate/pitsinnypläyskurssille.
Voimia matkasi jatkamiseen, kuulostat itsekin turhautuneelta nyhytilanteeseen. Mikä sen parempi tilaisuus miettiä miten lähteä parantamaan sitä, kuitenkin ihan itsesi eikä sen äitisuhteen kautta.
Voi että kun et nyt tajua, että suhde itseeni on tuon äitisuhteen antama kuva minusta.
ApMitä ihmettä sinä siis edes haluat? Tajuttiin jo että äiti on p-ska, äitisuhde on p-ska, äiti ei tajua että on p-ska ja elämäsi on p-ska koska äitisi aiheutti sen. Ja että äiti ei kuuntele eikä tule tajuamaan tai korjaamaan mitään. Mitä oikein haluat?
Tämä on totta. Ap: ta on kohdeltu paskasti ja se vaikuttaa hänen elämäänsä aikuisena.
Se aiheutta kipua ja harmia, hän ei pääse yli ja eteenpäin.
Selvää on , että on vaikea päästä yli ja eteenpäin, kun on lapsesta asti lytätty.
Se on kuitenkin ajan kanssa mahdollista. Mennyttä ei saa korvattua, asioita on pilattu. Se suru pitää surra ja kipu käydä läpi. Sen jälkeenkin mahdollista elää hyvää elämää.
Mikä tuntuu aiheuttavan katkeruutta on se, että elämää on mennyt niin paljon pilalle. Tämä on valitettavaa. Monella on niin, joku toinen on pilannut elämää paljon. Sen voi joko ymmärtää miksi niin on, vaikkei tarvitse hyväksy tapahtunutta tai jäädä kiinni , että paskaa on ollut eikä se muuksi muutu, koska ei voi/pysty koska muut kohteli niin huonosti.
Ap odottaa äidiltään oman käytöksen tajuamista ja anteeksi pyyntöä. Jonkinlaista hyvitystä menneestä.
Faktaa:
Äitiäsi et voi muuttaa, tuskin saat anteeksipyyntöä tai ymmärrystä sieltä.
Jos ei ole voimia irrottautua ja tehdä sitä työtä, on hyvä alkaa etsiä apua ja tukea, että ne voimat alkaa kertyä.
Omaan korvaan olet niin täynnä vihaa, joka voi toimia polttoaineena irrottautumiseen, jos niin haluat. Kääntää kokemasi paha olo tapahtuneesta vimmalla suhteesta irrottautumiseen.
Älä ole tekemisissä äitisi kanssa. Se vaikuttaa mielenterveytesi.
Koska sinua on kohdeltu pahoin, käyttät sitä myös tekosyynä, ettet voi onnistua elämässä.
Jakainen epäonnistuminen vahvistaa tätä. Kuitenkin nekin, jotka saavat hyvät lähtökohdat epäonnistuvat asioissa toistuvasti. Kaikki ei ole lähtökohdista kiinni, vaikka moni asia on.
On opeteltava jatkettava eteenpäin menoa lähtökohdista ja epäonnistumisista huolimatta. Syntyy sinnikkyys ja voi saavuttaa hyvän elämän. Mennyttä ei takaisin saa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on silti siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
Ap
Tässä juuri koitan sanoa, että minua on supervaikea rakastaa kaiken kokemani takia. VAIKKA vain rakkaus voi mut korjata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on silti siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
ApTässä juuri koitan sanoa, että minua on supervaikea rakastaa kaiken kokemani takia. VAIKKA vain rakkaus voi mut korjata.
Ap
Tietenkin tämä aiheuttaa lisää katkeruutta ja minusta on tullut osin oikein ilkeäkin tämän takia, mutta se on VAIN pintaa, millä ei ole mitään tekemistä sisimpäni kanssa.
Enkä puolustele pahuutta, se on väärin ja täysin tuomittavaa. Aina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain, että asian kanssa kipuiluni on täysin normaalia ja jopa tervettä.
ApAivan. En ole ottanut kantaa siihen onko kipuilusi tervettä. Ainoastaan kertonut että minulle sama johtuuko OMAN äitini käytös narsismista tai muusta, kun joka tapauksessa johtopäätös on pysyä etäisissä väleissä.
Niin? So? Mitä siitä?
Luulin että täällä keskustelupalstalla oli tarkoitus jakaa kokemuksia. Olikos tämä keskustelu tarkoitettu pyörimään sinun ympärilläsi?
Ei minun, mutta samaistuvien kokemuksiin lähinnä.
Ap
Kuten kerroin, olen käynyt hyvin identtisen keskustelun oman äitini kanssa, kuin aloituksen videossa. En taaskaan ihan ymmärrä, voisitko vihjailun sijaan sanoa suoraan mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on silti siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
ApTässä juuri koitan sanoa, että minua on supervaikea rakastaa kaiken kokemani takia. VAIKKA vain rakkaus voi mut korjata.
ApTietenkin tämä aiheuttaa lisää katkeruutta ja minusta on tullut osin oikein ilkeäkin tämän takia, mutta se on VAIN pintaa, millä ei ole mitään tekemistä sisimpäni kanssa.
Enkä puolustele pahuutta, se on väärin ja täysin tuomittavaa. Aina.
Ap
En tajua, miten äitini saa ja sai olla vain jatkuvasti ilkeä, mutta kun itse olen, sillä vain lyödään minua. Äitini ”oikeudet” eivät tietenkään taaskaan kerran oikeuta minulle yhtään mitään, en vain käsitä asiaa.
Tosin ei äidillänikään ole ketään, joka häntä rakastaisi, mutta toisin kuin hän, itse kärsin sellaisesta asetelmasta suuresti. Tai varmaan hän kärsii, muttei piittaa. On olevinaan hyvillään aina kaikesta elämässä, vaikka paskaa truutattais päin naamaa.
Ap
Suosittelen etsimään hyvän seurakunnan ja hakeutumaan sielunhoitoon.
Tälläisen kivun äärellä harva kykenee auttamaan, paitsi Jeesus. Hän tietää tuskasi, kipusi, mistä kaikki johtuu, näki lapsuutesi.
Oli itse kipujen mies, tuli hylätyksi ja petetyksi jopa ystävän taholta- kuolemaan asti. Kukaan ei jäänyt rinnalle, ei kukaan. Oma äiti ja sisarukset epäilivät hulluksi ja sanoivat tämän julkisesti.
Terapiassa oppii ymmärtämään sioista. Kuka parantaa on yksin Jeesus. Jeesuksessa on apu, jos käännyt Hänen puoleensa ja apua pyydät. Ei pakota ja tunge itseään väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Miten niin itse aiheuttaa kärsimystä muille? Otetaan esimerkiksi tämän ketjun video. Millä tavalla se mies aiheuttaa muille kärsimystä siinä terveen äidin osiossa?
Sinusta siis sen narsisti-osiossa olevan miehen pitää mennä terapiaan miettimään, mitä se KUMPPANI koki erossa? Tai miten hänen ÄITINSÄ sen otti?Koska tämähän on juuri sitä, mitä sä sanot.
Sä et YMMÄRRÄ, että tuollaisen narsistiäidin lapsen EI TARVITSE KOSKAAN KÄYDÄ TERAPIASSA MIETTIÄKSEEN, MITEN MUUT VOIVAT, VAAN AINOASTAAN SAADAKSEEN APUA ITSELLEEN.
Ja sitä ei voi itse itselleen antaa. Eihän uhrilla olisi muuten terapialle tarvetta.
Ap
Jos käytetään tätä sinun tilannettasi esimerkkinä, niin kerroit että lapsellasi on diagnosoitu masennus, oliko niin? Mistä se lapsesi masennus johtuu mielestäsi? Näetkö itselläsi osuutta sinun kasvattamasi lapsen masennukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain, että asian kanssa kipuiluni on täysin normaalia ja jopa tervettä.
ApAivan. En ole ottanut kantaa siihen onko kipuilusi tervettä. Ainoastaan kertonut että minulle sama johtuuko OMAN äitini käytös narsismista tai muusta, kun joka tapauksessa johtopäätös on pysyä etäisissä väleissä.
Niin? So? Mitä siitä?
Luulin että täällä keskustelupalstalla oli tarkoitus jakaa kokemuksia. Olikos tämä keskustelu tarkoitettu pyörimään sinun ympärilläsi?
Ei minun, mutta samaistuvien kokemuksiin lähinnä.
ApKuten kerroin, olen käynyt hyvin identtisen keskustelun oman äitini kanssa, kuin aloituksen videossa. En taaskaan ihan ymmärrä, voisitko vihjailun sijaan sanoa suoraan mitä tarkoitat.
Samaistuminen,iittyen siihen, että keskustelun kävijä on men yt kyseisen äidin keskustelusta pahasti rikki.
Niin no, se ei käy videosta ilmi, että minulla on näin, pahoittelut ärsyttävästä kommentistani sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on silti siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
ApTässä juuri koitan sanoa, että minua on supervaikea rakastaa kaiken kokemani takia. VAIKKA vain rakkaus voi mut korjata.
ApTietenkin tämä aiheuttaa lisää katkeruutta ja minusta on tullut osin oikein ilkeäkin tämän takia, mutta se on VAIN pintaa, millä ei ole mitään tekemistä sisimpäni kanssa.
Enkä puolustele pahuutta, se on väärin ja täysin tuomittavaa. Aina.
ApEn tajua, miten äitini saa ja sai olla vain jatkuvasti ilkeä, mutta kun itse olen, sillä vain lyödään minua. Äitini ”oikeudet” eivät tietenkään taaskaan kerran oikeuta minulle yhtään mitään, en vain käsitä asiaa.
Tosin ei äidillänikään ole ketään, joka häntä rakastaisi, mutta toisin kuin hän, itse kärsin sellaisesta asetelmasta suuresti. Tai varmaan hän kärsii, muttei piittaa. On olevinaan hyvillään aina kaikesta elämässä, vaikka paskaa truutattais päin naamaa.
Ap
Se vaan menee narsistisen kanssa näin. He ilkeilevät ja saa myötätuntoa ja ymmärrystä osakseen. Jos erehdyt vastaaman ilkeästi yhden kerran on helvetti irti.
Pitää olla itse myötätuntoinen itselleen, kunnes paranee sen verran, että löytää niitä hyviä ihmissuhteita narsististen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Miten niin itse aiheuttaa kärsimystä muille? Otetaan esimerkiksi tämän ketjun video. Millä tavalla se mies aiheuttaa muille kärsimystä siinä terveen äidin osiossa?
Sinusta siis sen narsisti-osiossa olevan miehen pitää mennä terapiaan miettimään, mitä se KUMPPANI koki erossa? Tai miten hänen ÄITINSÄ sen otti?Koska tämähän on juuri sitä, mitä sä sanot.
Sä et YMMÄRRÄ, että tuollaisen narsistiäidin lapsen EI TARVITSE KOSKAAN KÄYDÄ TERAPIASSA MIETTIÄKSEEN, MITEN MUUT VOIVAT, VAAN AINOASTAAN SAADAKSEEN APUA ITSELLEEN.
Ja sitä ei voi itse itselleen antaa. Eihän uhrilla olisi muuten terapialle tarvetta.
ApJos käytetään tätä sinun tilannettasi esimerkkinä, niin kerroit että lapsellasi on diagnosoitu masennus, oliko niin? Mistä se lapsesi masennus johtuu mielestäsi? Näetkö itselläsi osuutta sinun kasvattamasi lapsen masennukseen?
Näen ja sen takia en esim. asu heidän kanssaan. Haluatko nuijia sitä aihetta vielä hiukan lisää, vai jätetäänkö tuohon?
Siis IHAN ITSE, KENENKÄÄN TOIVOMATTA SITÄ EDES loitonsin itseni lapsistani. Ovathan lapset tki työtäkin, mutta se ei ollut se pääsyy, vaan se, etteivät lapseni varmasti vahingoittuisi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko sinä yrittänyt erota narsistista , tukea saa kun etsii , ei narsisti ole mikään jumalolento joka hyppyyttää kaikkia , narsistille pitää laittaa kova kovaa vastaan ja kunnon rajat , ei narsistin kanssa neuvotella vaan sanotaan en ala enää kynnysmatoksi tässä menee rajat joita et ylitä , vaikeaa se on tiedän kokemuksesta mutta tulee se päivä kun narsisti ei enää piinaa ja kun sitä päivää ajattelee ja tavoittelee kestää taistelun älä jankkaa menneisyydestä katso tulevaisuuteen
Ai 2-vuotiaana? Katsos silloin se ero ois pitänyt tehdä, ettei hän ois rikkonut minua. Mitäs se ero sen jälkeen auttaisi? Sekö kenenkään korjaa, vaikka kaikki palaset puuttuvat? Että olen kyllästynyt tähän uhrin syyllisenä ja vastuussa olevan näkemiseen. Uhri ei ole vastuussa ja jos uhri ei osaa korjata tilannetta, se ei edelleenkään tee uhrista vastuullista.
ApEi uhri ole vastuussa siitä mitä hänelle on tehty. Eikä uhrin tarvitse itse, yksin osata korjata niitä ajatusvääristymiä ym. tuskaa joita narsistisen äidin kanssa kasvaminen on aiheuttanut.
Sitä varten hakeudutaan terapiaan, kuten sanot tehneesikin ja terapiassa käyneesi vuosia. Terapiassa on kyse siitä, että oman uhrikokemuksen käsittelyn lisäksi on itsellä oma tahto ja rohkeus opetella näkemään itsessä sellaisetkin asiat mitä ei ole mukavaa nähdä, (esim. että itsekin aiheuttaa kärsimystä muille ja itselleen) jotta ei itse jatkaisi narsistisia toimintamalleja omassa elämässään.
Näetkö ap sen että itse aiheutat kärsimystä omille lapsillesi, kuten äitisi on aiheuttanut sinulle? Näetkö sen, että lapsesi ovat nyt sinun uhrejasi?
Sinun käytöksesi tuntuu lapsistasi ihan yhtä pahalta kuin äitisi käytös on sinusta tuntunut.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on silti siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
ApTässä juuri koitan sanoa, että minua on supervaikea rakastaa kaiken kokemani takia. VAIKKA vain rakkaus voi mut korjata.
ApTietenkin tämä aiheuttaa lisää katkeruutta ja minusta on tullut osin oikein ilkeäkin tämän takia, mutta se on VAIN pintaa, millä ei ole mitään tekemistä sisimpäni kanssa.
Enkä puolustele pahuutta, se on väärin ja täysin tuomittavaa. Aina.
ApEn tajua, miten äitini saa ja sai olla vain jatkuvasti ilkeä, mutta kun itse olen, sillä vain lyödään minua. Äitini ”oikeudet” eivät tietenkään taaskaan kerran oikeuta minulle yhtään mitään, en vain käsitä asiaa.
Tosin ei äidillänikään ole ketään, joka häntä rakastaisi, mutta toisin kuin hän, itse kärsin sellaisesta asetelmasta suuresti. Tai varmaan hän kärsii, muttei piittaa. On olevinaan hyvillään aina kaikesta elämässä, vaikka paskaa truutattais päin naamaa.
ApSe vaan menee narsistisen kanssa näin. He ilkeilevät ja saa myötätuntoa ja ymmärrystä osakseen. Jos erehdyt vastaaman ilkeästi yhden kerran on helvetti irti.
Pitää olla itse myötätuntoinen itselleen, kunnes paranee sen verran, että löytää niitä hyviä ihmissuhteita narsististen sijaan.
Nho, niitäpä ei ole löytynyt. Lasten isä vielä jaksaa, koska ätinsä oli skitsofreenikko, niin sekopäisyys on hänelle tuttua :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen etsimään hyvän seurakunnan ja hakeutumaan sielunhoitoon.
Tälläisen kivun äärellä harva kykenee auttamaan, paitsi Jeesus. Hän tietää tuskasi, kipusi, mistä kaikki johtuu, näki lapsuutesi.
Oli itse kipujen mies, tuli hylätyksi ja petetyksi jopa ystävän taholta- kuolemaan asti. Kukaan ei jäänyt rinnalle, ei kukaan. Oma äiti ja sisarukset epäilivät hulluksi ja sanoivat tämän julkisesti.
Terapiassa oppii ymmärtämään sioista. Kuka parantaa on yksin Jeesus. Jeesuksessa on apu, jos käännyt Hänen puoleensa ja apua pyydät. Ei pakota ja tunge itseään väkisin.
Jeesuskin kelpaisi, jos hän korjaisi satutetun sieluni. But no...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain, että asian kanssa kipuiluni on täysin normaalia ja jopa tervettä.
ApAivan. En ole ottanut kantaa siihen onko kipuilusi tervettä. Ainoastaan kertonut että minulle sama johtuuko OMAN äitini käytös narsismista tai muusta, kun joka tapauksessa johtopäätös on pysyä etäisissä väleissä.
Niin? So? Mitä siitä?
Luulin että täällä keskustelupalstalla oli tarkoitus jakaa kokemuksia. Olikos tämä keskustelu tarkoitettu pyörimään sinun ympärilläsi?
Ap on niin kipeä, ettei nyt siedä muiden kokemuksia ja niistä puhumista. Hänen kipu on niin valtava, eikä ole tullut sen kanssa kuulluksi, että se estää muiden huomioimisen tai auttamisen.
Tämä on narsistista, jota meisää kaikissa on.
Jos on joutunut auto onnettomuuteen ei pysty silloin muita ajattelemaan.
Ap:lla tuska päällä, toivotaan että menee ohi, kun tulee ulosajoon pystyy huomioimaan myös muita.
Kuulostaa siltä, että Ap kertoo parhaansa mukaan syitä, miksei voi ottaa aktiivista roolia oman mielenterveyden parantamiseksi, vaan on aina ja ikuisesti Äidin Uhri.
Voit elää loppuelämäsi Äidin Uhri -leima otsassasi. Vauvapalsta ei tätä leimaa sinulta pois saa eikä äitiäsi olemaan toisenlainen. Suosittelen päiväkirjaa tai blogia tuntojesi kirjaamiseen sen sijaan, että jankutat niitä täällä. Ihan yhtä anonyymia.
Tietysti vaihtoehto myös on, että yliluonnolliset voimat estävät Ap:ta irtaantumaan äidistään ja pakottavat tähän kieroutuneeseen luuppiin, kuin infernoon, jossa Ap toistaa samaa äititraumaa yhä uudestaan ja uudestaan, kuolemaansa saakka.
Ja ymmärrän kyllä, mitä sanot lapsistani, mutta sen aika ei ole vielä, ei ennen, kuin se, miten minun äitini rikkoi minua ja miten muut ihmiset ovat osa sitä samaa ongelmaa, koska minulla ei ole aseita käsitellä asiaa niin, että muut osaisivat suhtautua tavalla, joka auttaisi minua, se on siis TÄYSIN MINUN VASTUULLANI, on ratkaistu.
Ero äidissäni ja minussa lapsia kohtaan on se, että minä työstän tätä kaikkea, äitini keskittyi syyttämään minua.
Ap