Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D

Olin 25-vuotias, kun sain ainokaiseni. Olin ehtinyt matkustella ja käydä ulkomailla vaihdossa. Oli vakaa parisuhde. Ei ollut omaisuutta eikä vakituista työpaikkaa ja olin ihan totaalisen jumissa alalla, jolla en halunnut olla. Lapsen saaminen oli tie ulos. Hoitovapaalla mietin mitä oikeasti haluan. Opiskelin toisen ammatin ja nyt lapsen ollessa koululainen minä olen vapaa luomaan uraa.

Ikävä kyllä minun on myös helpompi edetä urallani, koska lapsi on jo tehty. Työkaverit (30-45v) jäävät yksi toisensa jälkeen äitiysvapaalle ja sillä aikaa minä etenen. Tokikaan kaikki ei ole niin urakeskeisiä, mutta en halua edes kuvitella miten rankkaa olisi yhdistää nykyinen vaativa työ pikkulapsiarkeen. Eikä alalta voi olla kolmea vuotta pois tipahtamatta kehityksen kyydistä, joten yleensä ihmiset joutuvat laittamaan lapsensa hoitoon jo 1-vuotiaina. Olen kiitollinen siitä, että lapsi on jo tehty ja sain olla hänen kanssaan kotona 3-vuotiaaksi. Opiskelu oli helpompi yhdistää päiväkotiarkeen mitä nykyinen työelämä olisi.

Olen 45, kun lapsi on 20. En odota sitä aikaa, että hän muuttaa pois. Toivon, että pääkaupunkiseudun kallis asuminen pitää hänet kotona vähän pidempään.

Vitsi mikä myötähäpeä tulee tästä ketjusta. "Aikuiset" naiset nokittelee ja kilpailee valinnoillaan ja kehuu omia ratkaisujaan. Jos on aidosti tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa, ei luulis olevan tarvetta kehua sillä tai dissaa muiden erilaista perhetilannetta :D

Toisaalta täähän on ihan tyypillistä av:ta.

Ja joo, itsellä on teini näin nelikymppisenä ja moni kaveri taas on pienten äiti ja näen kyllä molemmissa tilanteissa paljon hyvää. Erilaisia elämäntilanteita ja yhtä rakkaita ja rikastuttavia on elämät eri ikävaiheissa. Mikä on tää naisten ainainen kilpailu ja itsensä ylentäminen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu. 

Näinpä se on!

Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.

Sinähän olit sitten oikein läsnäoleva aikuinen lapsillesi kun Lontooseen oikein lähdit. Not. Minä tein tuon ennen lapsia, reilu parikymppisenä.

Yliopistossa opiskelivat lapset, siellä Lontoossa. Taisin heidän kielestään olla liiankin läsnä. 😂

Miksi olet noin katkera ja etsit ja keksit ilkeyksiä. Nauti lapsistasi ja anna muitten nauttia omasta elämästään.

Minäkin ”tein sen” ennen lapsia, asuin vuoden Ranskassa, kun isäni äiti on ranskalainen. Että en ihan peräkammarin likka ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.

Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.

Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.

Joka muuta väittää valehtelee.

T. Lääkäri, gynekologi

No olen saanut lapsia 2-, 3- ja 4-kymppisenä. En ole yhtään sen väsyneempi nyt, nuorimmainen on vajaa vuoden vanha. En ole kiloja kerryttänyt ja olen terve. Helpompaa minulla ollut näiden vanhempana saatujen kanssa. Elämänkokemus ja itseluottamus auttaa paljon.

Sanoinkin, että riskit kasvaa. Joka muuta väittää valehtelee.

Älä viitsi inttää asian vierestä. Jos olet tyytyväinen niin se ei kyllä näy ulospäin, vaikutat katkeralta ja äkäisestä, olet puolustuskannalla, ihmettelen miksi, jos olet valintaasi tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.

Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.

Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.

Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.

Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?

Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.

Ohis

Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.

Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.

Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.

Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?

Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.

Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.

Ensinnäkään kukaan esimies ei voi päättää miten perheissä lasten hoito järjestetään. Ymmärrätkö?

Ja sinulla on tietysti linkki tutkimuksiin millä todistat väitteesi? Tarkoitan tuota myöhempää lastensaantia versus palkka. Yliopistoon etevä menevät nuorena ja sieltä tullaan valmiina n. Viiden vuoden kuluttua, eli siis n. 25-27 v. Minä en tajua mitä nämä nykyihmiset luuhaavat kun ne valmistuvat lähempänä neljääkymmentä, ei se minulle kerro ihmisestä joka hoitaa asiat oikein.

Jollei linkkiä löydy niin toteamme, että valehtelet. Eikö vaan?

Jos osaat googlata, löydät vaikka kuinka monta uutista tutkimuksista, joissa todetaan myöhäisen äitiyden taloudelliset edut. Naiset, jotka saavat nuorena lapsia ansaitsevat keski-iässä vähemmän kuin myöhemmin lapsia saaneet, saman koulutustason hankkineet naiset. Tuloksia on useista maista ja ilmiö on kansainvälinen.

Jos hakukoneiden käyttö on vierasta, olisi kannattanut opetella sitä hieman aiemmin.

Huomaatteko, nuorena lapsensa tehneet kertovat , että ovat tyytyväisiä ja iloisia ”valinnastaan”. Vanhana äidiksi tulleet ovat puolustuskannalla ja hyvin katkeran oloisia ja suoltavat halveksuva tekstiä?

Miksi?

Olen 39-vuotias. Lapseni on 3-vuotias, haluaisin vielä toisen. Mun mielestä elämä on ihanaa ja helppoa nytkin, ei tarvitse odottaa että kukaan muuttaa pois kotoa. Äitiys ei ole rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.

Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.

Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.

Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.

Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?

Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.

Ohis

Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.

Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.

Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.

Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?

Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.

Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.

Ensinnäkään kukaan esimies ei voi päättää miten perheissä lasten hoito järjestetään. Ymmärrätkö?

Ja sinulla on tietysti linkki tutkimuksiin millä todistat väitteesi? Tarkoitan tuota myöhempää lastensaantia versus palkka. Yliopistoon etevä menevät nuorena ja sieltä tullaan valmiina n. Viiden vuoden kuluttua, eli siis n. 25-27 v. Minä en tajua mitä nämä nykyihmiset luuhaavat kun ne valmistuvat lähempänä neljääkymmentä, ei se minulle kerro ihmisestä joka hoitaa asiat oikein.

Jollei linkkiä löydy niin toteamme, että valehtelet. Eikö vaan?

Jos osaat googlata, löydät vaikka kuinka monta uutista tutkimuksista, joissa todetaan myöhäisen äitiyden taloudelliset edut. Naiset, jotka saavat nuorena lapsia ansaitsevat keski-iässä vähemmän kuin myöhemmin lapsia saaneet, saman koulutustason hankkineet naiset. Tuloksia on useista maista ja ilmiö on kansainvälinen.

Jos hakukoneiden käyttö on vierasta, olisi kannattanut opetella sitä hieman aiemmin.

Kyse onkin siitä että osaatko sinä googlata.

Eli tutkimustuloksia ei löytynyt. Minä sen jo tiesinkin.

Eli kuten totesimme, sinä valehtelet,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.

Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.

Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.

Joka muuta väittää valehtelee.

T. Lääkäri, gynekologi

No olen saanut lapsia 2-, 3- ja 4-kymppisenä. En ole yhtään sen väsyneempi nyt, nuorimmainen on vajaa vuoden vanha. En ole kiloja kerryttänyt ja olen terve. Helpompaa minulla ollut näiden vanhempana saatujen kanssa. Elämänkokemus ja itseluottamus auttaa paljon.

Sanoinkin, että riskit kasvaa. Joka muuta väittää valehtelee.

Älä viitsi inttää asian vierestä. Jos olet tyytyväinen niin se ei kyllä näy ulospäin, vaikutat katkeralta ja äkäisestä, olet puolustuskannalla, ihmettelen miksi, jos olet valintaasi tyytyväinen.

En ole mistään riskistä mitään kirjoittanutkaan eli mistä tuon revit? Ei kukaan ole aellaistabäittänyt. Kai minä nyt itseni tunnen eli olen täysin oikeutettu kertomaan omasta kokemuksestani. En ole nyt yhtään SN väsyneempi kuin reilu parikymppisenä, kun sain ensimmäisen lapsen. Miksi Hämeessä koitat ampua alas minun henkilökohtaista kokemustani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.

Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.

Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.

Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.

Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?

Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.

Ohis

Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.

Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.

Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.

Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?

Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.

Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.

Ensinnäkään kukaan esimies ei voi päättää miten perheissä lasten hoito järjestetään. Ymmärrätkö?

Ja sinulla on tietysti linkki tutkimuksiin millä todistat väitteesi? Tarkoitan tuota myöhempää lastensaantia versus palkka. Yliopistoon etevä menevät nuorena ja sieltä tullaan valmiina n. Viiden vuoden kuluttua, eli siis n. 25-27 v. Minä en tajua mitä nämä nykyihmiset luuhaavat kun ne valmistuvat lähempänä neljääkymmentä, ei se minulle kerro ihmisestä joka hoitaa asiat oikein.

Jollei linkkiä löydy niin toteamme, että valehtelet. Eikö vaan?

Jos osaat googlata, löydät vaikka kuinka monta uutista tutkimuksista, joissa todetaan myöhäisen äitiyden taloudelliset edut. Naiset, jotka saavat nuorena lapsia ansaitsevat keski-iässä vähemmän kuin myöhemmin lapsia saaneet, saman koulutustason hankkineet naiset. Tuloksia on useista maista ja ilmiö on kansainvälinen.

Jos hakukoneiden käyttö on vierasta, olisi kannattanut opetella sitä hieman aiemmin.

Oletpa lapsellinen.

Väitteen esittäjän on hyvä pyydettäessä esittää perusteet väitteelleen.

Olet vain ja ainoastaan nolo ja osoittauduit valehtelijaksi.

Eri, en se jolle vastaat

Olen sinua vuoden nuorempi ja minulla on yksi lapsi, 23v. tytär joka opiskelee yliopistossa ja asuu muutaman kilometrin päässä, en halunnut kuin yhden lapsen ja ihanan sainkin, ehkä joskus mummoksi ehkä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.

Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.

Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.

Joka muuta väittää valehtelee.

T. Lääkäri, gynekologi

No olen saanut lapsia 2-, 3- ja 4-kymppisenä. En ole yhtään sen väsyneempi nyt, nuorimmainen on vajaa vuoden vanha. En ole kiloja kerryttänyt ja olen terve. Helpompaa minulla ollut näiden vanhempana saatujen kanssa. Elämänkokemus ja itseluottamus auttaa paljon.

Sanoinkin, että riskit kasvaa. Joka muuta väittää valehtelee.

Älä viitsi inttää asian vierestä. Jos olet tyytyväinen niin se ei kyllä näy ulospäin, vaikutat katkeralta ja äkäisestä, olet puolustuskannalla, ihmettelen miksi, jos olet valintaasi tyytyväinen.

En ole mistään riskistä mitään kirjoittanutkaan eli mistä tuon revit? Ei kukaan ole aellaistabäittänyt. Kai minä nyt itseni tunnen eli olen täysin oikeutettu kertomaan omasta kokemuksestani. En ole nyt yhtään SN väsyneempi kuin reilu parikymppisenä, kun sain ensimmäisen lapsen. Miksi Hämeessä koitat ampua alas minun henkilökohtaista kokemustani?

Minä kerroin, että riskit kasvaa. Lääkärinä se tiedän. Ja sinä tuli väittämään, että no.....

Puhuit väsymyksestä, minä riskeistä.

Ei huhhuh mikä nokitteluketju, täällä äidit toisensa jälkeen selostamassa kuinka oma tilanne on parempi kuin jonkun toisen :D

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, nuorena lapsensa tehneet kertovat , että ovat tyytyväisiä ja iloisia ”valinnastaan”. Vanhana äidiksi tulleet ovat puolustuskannalla ja hyvin katkeran oloisia ja suoltavat halveksuva tekstiä?

Miksi?

Mitä sä höpötät? Itse olen saanut nuorena ja vanhana lapsia eli tiedän kummankin puolen. En edes ymmärrä tätä myyttiä, että nelikymppisenä on kuolemanpartaalla. Kuinka huonoon kuntoon te oikein olette itsenne päästäneet?

Olen onnellinen jokaisesta lapsestani ja en toivo tyhjää kotia. Kauhulla mieheni kanssa ajattelemme aikaa, kun meillä ei ole pieniä lapsia tai tyhjä koti.

Miksi vanhana äidiksi tulleet on näin katkeria ja vihaisia? Mikä teitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.

Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.

Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.

Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.

Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?

Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.

Ohis

Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.

Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.

Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.

Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?

Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.

Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.

Ensinnäkään kukaan esimies ei voi päättää miten perheissä lasten hoito järjestetään. Ymmärrätkö?

Ja sinulla on tietysti linkki tutkimuksiin millä todistat väitteesi? Tarkoitan tuota myöhempää lastensaantia versus palkka. Yliopistoon etevä menevät nuorena ja sieltä tullaan valmiina n. Viiden vuoden kuluttua, eli siis n. 25-27 v. Minä en tajua mitä nämä nykyihmiset luuhaavat kun ne valmistuvat lähempänä neljääkymmentä, ei se minulle kerro ihmisestä joka hoitaa asiat oikein.

Jollei linkkiä löydy niin toteamme, että valehtelet. Eikö vaan?

Jos osaat googlata, löydät vaikka kuinka monta uutista tutkimuksista, joissa todetaan myöhäisen äitiyden taloudelliset edut. Naiset, jotka saavat nuorena lapsia ansaitsevat keski-iässä vähemmän kuin myöhemmin lapsia saaneet, saman koulutustason hankkineet naiset. Tuloksia on useista maista ja ilmiö on kansainvälinen.

Jos hakukoneiden käyttö on vierasta, olisi kannattanut opetella sitä hieman aiemmin.

Oletpa lapsellinen.

Väitteen esittäjän on hyvä pyydettäessä esittää perusteet väitteelleen.

Olet vain ja ainoastaan nolo ja osoittauduit valehtelijaksi.

Eri, en se jolle vastaat

Esitin. Jos viitsii käyttää 5 sekuntia netin hakukoneen käyttöön, löytää vaikka kuinka monta lähdeviitettä. Tämä on sama asia kuin vaatisi lisätietoa siitä että maa ei olekaan litteä tai että hedelmällisyys laskee iän myötä.

Kun vertaan 20+v. biletystä 40+ biletykseen, niin kyllä selkeästi hauskempaa oli 20+ ikäisenä. Vanhempana baarissa näyttää olevan liikenteessä lähinnä eronneet ja karanneet, katkeralla twistillä, kun elämä on ehtinyt koulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.

Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.

Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.

Joka muuta väittää valehtelee.

T. Lääkäri, gynekologi

No olen saanut lapsia 2-, 3- ja 4-kymppisenä. En ole yhtään sen väsyneempi nyt, nuorimmainen on vajaa vuoden vanha. En ole kiloja kerryttänyt ja olen terve. Helpompaa minulla ollut näiden vanhempana saatujen kanssa. Elämänkokemus ja itseluottamus auttaa paljon.

Sanoinkin, että riskit kasvaa. Joka muuta väittää valehtelee.

Älä viitsi inttää asian vierestä. Jos olet tyytyväinen niin se ei kyllä näy ulospäin, vaikutat katkeralta ja äkäisestä, olet puolustuskannalla, ihmettelen miksi, jos olet valintaasi tyytyväinen.

En ole mistään riskistä mitään kirjoittanutkaan eli mistä tuon revit? Ei kukaan ole aellaistabäittänyt. Kai minä nyt itseni tunnen eli olen täysin oikeutettu kertomaan omasta kokemuksestani. En ole nyt yhtään SN väsyneempi kuin reilu parikymppisenä, kun sain ensimmäisen lapsen. Miksi Hämeessä koitat ampua alas minun henkilökohtaista kokemustani?

Minä kerroin, että riskit kasvaa. Lääkärinä se tiedän. Ja sinä tuli väittämään, että no.....

Puhuit väsymyksestä, minä riskeistä.

Niin kukaan ei kiistänyt riskejä, joten väittelit itsesi kanssa. Jokainenhan sen tietää, että lapsia on vaikeampi saada vanhempana ja siihen liittyy riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, toiset mummoutuvat aiemmin kuin toiset.

Niinpä. Tää oli tarkoitettu varmaan piikiksi. Mun onneni oli, että saatiin lapset "nuorena". 40 v. ei olisi ollut mulle enää mahdollista. Etukäteen sitä ei välttämättä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Sain esikoiseni 44-vuotiaana enkä voisi olla onnellisempi asiasta. On nyt eskari. Ihana, rakastettu, toivottu lapsi, jonka vanhemmilla korkea koulutus ja uran teko valmiina. Ihan eri tavalla kykenen olemaan äiti kuin parikymppisenä, koska tiedän ja tajuan niin paljon enemmän eikä yhtään häiritse luopua esim omista iltamenoista ja harrstuksista, jos aika ei riitä. Ehdin myös nuorempana matkustella ja asua eri maissa töissä ja opiskellen vuosikausia, joka on nykyisin jotenkin mulle hyvin tärkeä tausta.

Lapsi oli luomulapsi, meille tavallaan yllätys, piti olla liian paha endometriooma raskautumiseen. Olimme tavanneet mieheni kanssa vasta kun olin 41. Yllätys oli hyvin tervetullut. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys. Lapsi on terve, älykäs, Iloinen, ei mitään hätää. Tuttavapiirissä saman ikäisiä lapsia, oma tuttavapiirini on tosin monen ikäistä.

Minusta olisi ihan kamalaa olla aikuisten lasten äiti jo tässä iässä. Tuntea olevani höppänä vanhempi tantta. Siltä monesta kuulemma tuntuu teinien seukatessa ja parikymppisten sulkiessa äidit elämästä vähän ulos. Siis minulla myös tuossa elömäntilanteessa olevia ystäviä, joista jokainen avoimesti iloitsee ja on mielellään mukana ollut pikkulapsivaiheessa, moni kertoi halunneensa itsekin takaisin siihen. Yksi kyllä katosi elämästäni, yksi jolle ikääntymine on ollut kauhea kriisi ja olisi halunnut pikkulapsia ilmeisesti vähän sen takia, että näyttäisi deittimarkkinoilla nuoremmalta kuin aikuisen tytön äiti. Hänelle oli jotenkin kova pala minun yllätystyttäreni.

Mutta eniten siksi se olisi kamalaa, kun vaan nautin niin paljon tästä pikkulapsiajasta nyt kun rankin taaperosekoilu uhmaikineen ja pissahousuineen on ohi. Ja nautin jo silloin. Nautin sitten varmaan myös kun lapset ovat vanhempia, mutta omaan elämääni tämä on sopinut täydellisesti. Olisin halunnut äidiksi siitä lähtien kun täytin 30v ja valmistuin, mutta silloin se ei onnistunut. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen nyt päivittäin. Myös oma elämä osana pikkulapsiskeneä on mielekästä ja kivaa. Kukaan nuorempi ei ole koskaan dissannut mitenkään, olen täysin tervetullut myös Niiden 10-20 vuotta nuorempien äitien Ja isienkin maailmaan, meillä on lapsen kanssa paljon ystäviä ja kavereita päiväkodin ja leikkipuistojen kautta. Mutta kuten sanottu, omassa tuttavapiirissä paljonkin nelikymppisiä pikkulasten äitejä. Moni yrittänyt kauan ja hartaasti jo nuoresta lähtien.

Ihan kiva sulle.. ei siinä mitään. 

Kuitenkin vähän ihmetyttää, miksi viisikymppinen aikuisten lasten äiti olisi lähtökohtaisesti "höppänä vanha tantta". 

Emme ole. Olemme nähneet vain aiemmin nämä asiat, jotka sinä näet nyt. En ota puolesta tai vastaan nuori/vanhempi äiti ja en luokittele asiaa mitenkään huonommaksi/paremmaksi.