Lue keskustelun säännöt.
Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D
21.12.2020 |
En tarkoita pahalla kenellekään, kaikki tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Sain omani heti parikymppisenä ja silloinkin oli jaksaminen koetuksella. Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi. Kuopus oli koliikkivauva ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveetä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän muutti syksyllä omilleen, vaikka tietysti oli vähän surullistakin.
Nyt on taas niin vapaa ja huoleton olo! :D Uusi nuoruus! :DD
Kommentit (232)
Onneksi sun ei tarvitse niitä vauvoja enää saada tai haluta. Mua kauhistuttaisi ajatus että olisin ollut äiti parikymppisenä, mulle sopii hyvin tämä nelikymppinen äitiys, nautin täysillä eikä jaksamisen kanssa ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Siis hyödytön ja vapaa palvelutaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nelikymppiset ovat vanhoja ja raihnaisia 😳
Minä olen 43 ja voisin hyvin kuvitella saavani vauvan. Jaksaisin varmasti paremmin kuin parikymppisenä ja mulla olisi pienelle lapselle ihan erilaisia eväitä nyt tarjottavana. En kylläkään ole sellaista yrittämässä ja tuo sterilisaatiokin vähän hankaloittaisi asiaa... Silti en voi lakata ihmettelemästä sitä katkeruuden määrää, mitä nelikymppisenä lapsen saava herättää.
Kyllä sinä olet tällainen 40v. äiti, vaikka muuta väität ;) Mistä ihmeestä me jo lapset aikuiseksi saattaneet olisimme sinulle katkeria? Etkö ymmärrä että me olemme eläneet tuon ajan jo, tiedämme mitä se on, olemme sitä kokemusta rikkaampia kuin sinä, ja nyt on sinun vuorosi. Miksi siis olet kateellinen meille, kun olisit itsekin voinut lapsesi tehdä nuorena jo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.Mitä äiti edellä, sitä lapset perässä. Toivottavasti käyvät koulut kunnialla.
Meitä on viisi sukupolvea hengissä. Isoisomummo 93v teki työuransa kaupanalalla, isomummo 67v sihteerinä, mummo (siis minä) 40v agrologi (opiskelin kun lapset 1 ja 2 olivat pieniä), lapseni (lapsenlapseni äiti siis) valmistui toissa keväänä ammattikoulusta.
Keskimmäinen lapseni valmistui ammattikoulusta nyt syksyllä ja suuntaa seuraavaksi armeijaan.
Joten älä sinä katkera huoli, kyllä me asiamme hoidamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus mikä tässä toistuu, että kun nuoresta ihmisestä tulee vanhempi, hän vanhenee todella äkkiä ja on jo ihan mummeli 4-kybäsenä. Kun taas 4-kybänen tekee lapsia, niin hän mystisesti nuoreneekin siinä vauva-aikana valvoessa ja vaippoja vaihdellessa, sekä koliikkia kuunnellessa :D jännästi menee kyllä, ihan päinvastoin!!
Tuntemani nuorena lapset saaneet ovat kyllä edelleen niin nuoren näköisiä ja tuntuisia että eivät tahdo mahtua käsitykseen aikuisen lapsen vanhemmasta. Samanikäiset vasta lapsensa saaneet ovat pyyleviä raskauskilot säilyttäneitä silmäpussiaaveita, jotka näyttävät 6-kybäsiltä kassialmoilta. Sori nyt vain, mutta se oma kuvitelma siitä että olen nyt tosi nuorekas kun mulla on yli nelikymppisenä vauvoja vielä, on ihan siellä omassa päässä vain, ympäristö komppailee ihan säälistä vain.
Aika asenteellinen kirjoitus. Mitä sulla on nelikymppisenä äidiksi tulleita vastaan? Mulle on ihan sama, missä iässä nainen lapsensa hankkii vai hankkiiko ollenkaan.
Osoitahan ensin kohta joka on asenteellinen. Mielipiteeni on omani muiden joukossa. Ei tarvitse loukkaantua. Äitinä tulet tarvitsemaan hieman kovempaa nahkaa, joten ei kannata loukkaantua tuntemattomien mielipiteistä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Nuoremmat usein on mutta päälle nelikymppinen mies joka on päässyt uran makuun harvoin on esimerkillinen lastenhoidon puolesta uhrautuja. Kokemus on osoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.
Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plus sitä on työmarkkinoilla halutumpaa kuin 40v äiti kenellä pieniä lapsia. Omat isoja ja ei tarvitse olla sairaan lapsen takia poissa.
Siitähän aiheesta täällä aina aika ajoittain keskustellaan. No me ei riidellä siitä mieheni kanssa kun lapset muuttaneet jo pois.Ette tietenkään riitele, kohta ette ollenkaan, sinut pian dumpataan, koska miehellä ei ole mitään syytä pitää mummoa kämpässä, koska lapset jo poissa.
Päinvastoin!!! Nyt on ihanasta aikaa toisillemme miehen kanssa. Teemme kuherrusmatkoja mökille ja hotelliviikonloppuja, mikään ei ole parempaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapseni 36v ja 39v iässä ja lapseni ovat nyt teini-iässä. Mieheni on minua 6v vanhempi. Ei meillä ole ollut jaksamisongelmia lapsiemme kanssa. Totta kai univelkaa oli ja kuopuksen kanssa sairaus ja sairauden takia paljon sairaalassa oloa, mutta enää en sitä rankkuutta muistakaan. Olin molemmista lapsista 3v hoitovapaalla ihan siksi, että pystyin tekemään niin. Edelleen jaksamme mieheni kanssa hyvin; harva se päivä houkuttelen 17v tytärtäni salille ja lenkille.
Olen nyt 53v ja näin juuri unta, että olen raskaana. Voi mikä ihana tunne se oli, sain kokea uudelleen unessa sen onnen, innostuksen ja pienen painon tunteen alavatsassa! Oli pettymys herätä siihen, että kaikki olikin vain unta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.
Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.
Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 36v ja 39v iässä ja lapseni ovat nyt teini-iässä. Mieheni on minua 6v vanhempi. Ei meillä ole ollut jaksamisongelmia lapsiemme kanssa. Totta kai univelkaa oli ja kuopuksen kanssa sairaus ja sairauden takia paljon sairaalassa oloa, mutta enää en sitä rankkuutta muistakaan. Olin molemmista lapsista 3v hoitovapaalla ihan siksi, että pystyin tekemään niin. Edelleen jaksamme mieheni kanssa hyvin; harva se päivä houkuttelen 17v tytärtäni salille ja lenkille.
Olen nyt 53v ja näin juuri unta, että olen raskaana. Voi mikä ihana tunne se oli, sain kokea uudelleen unessa sen onnen, innostuksen ja pienen painon tunteen alavatsassa! Oli pettymys herätä siihen, että kaikki olikin vain unta.
😂
Vierailija kirjoitti:
Haha, arvaa vaan miten hyvältä tuntuu kun ei aio koskaan tuhlata aikaansa vauvoihin! Tiedän että saan paljon alapeukkuja niiltä jotka tykkää lisääntyä, mutta minä en aikaani moiseen paskaan tuhlaa.
t. parikymppinen vela-nainen
Kuolisin mieluummin kuin olisin nyt lapseni, ja siis sinun ikäinen, eli 20 v uudestaan :D Ei tähän maailmanaikaan, ei missään nimessä! Ysärillä elin nuoruuteni, ja se oli niin heino vuosikymmen, etten vaihtaisi pois mistään hinnasta. instapersesomet loistivat poissaolollaan, ja ihmisillä oli vielä aikaa oikeasti toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana vapaus nyt kun lapset lentäneet pesästä, voin käydä lenkillä ja salilla silloin kun haluan, tavata ystäviä, spontaania seksiä miehen kanssa, extempore reissuja, syödään ulkona enemmän ymym. En tunne itseäni vanhaksi vaikka 40v olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.
Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.
Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.
Lopetahan jo höpäjäminen. Ruokakin olisi valmis.
-Äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.
Totta kai! Jokaisella on erilainen tilanne. Mä olen iloinen, että mulla on vielä pitkästi työuraa edessä ja nyt voin keskittyä siihen täysillä. Monta vuotta olin kotona lasten kanssa ja silloin se oli paras ratkaisu ja tykkäsin siitä. :)
ap
Tuskin sinulla on edes ura-ammattia. Työelämä ja ura ovat kaksi eri asiaa. Jos saa lapsia 20-v. niin koulutus jää hankkimatta ja se urakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Et kyllä taida jaksaa matkustellakkaan.. mutta hei niinkuin joku toinen täällä sanoi: jee, nyt voi nukkua silloin kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.
Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.
Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.
Joka muuta väittää valehtelee.
T. Lääkäri, gynekologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 44-vuotiaana enkä voisi olla onnellisempi asiasta. On nyt eskari. Ihana, rakastettu, toivottu lapsi, jonka vanhemmilla korkea koulutus ja uran teko valmiina. Ihan eri tavalla kykenen olemaan äiti kuin parikymppisenä, koska tiedän ja tajuan niin paljon enemmän eikä yhtään häiritse luopua esim omista iltamenoista ja harrstuksista, jos aika ei riitä. Ehdin myös nuorempana matkustella ja asua eri maissa töissä ja opiskellen vuosikausia, joka on nykyisin jotenkin mulle hyvin tärkeä tausta.
Lapsi oli luomulapsi, meille tavallaan yllätys, piti olla liian paha endometriooma raskautumiseen. Olimme tavanneet mieheni kanssa vasta kun olin 41. Yllätys oli hyvin tervetullut. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys. Lapsi on terve, älykäs, Iloinen, ei mitään hätää. Tuttavapiirissä saman ikäisiä lapsia, oma tuttavapiirini on tosin monen ikäistä.
Minusta olisi ihan kamalaa olla aikuisten lasten äiti jo tässä iässä. Tuntea olevani höppänä vanhempi tantta. Siltä monesta kuulemma tuntuu teinien seukatessa ja parikymppisten sulkiessa äidit elämästä vähän ulos. Siis minulla myös tuossa elömäntilanteessa olevia ystäviä, joista jokainen avoimesti iloitsee ja on mielellään mukana ollut pikkulapsivaiheessa, moni kertoi halunneensa itsekin takaisin siihen. Yksi kyllä katosi elämästäni, yksi jolle ikääntymine on ollut kauhea kriisi ja olisi halunnut pikkulapsia ilmeisesti vähän sen takia, että näyttäisi deittimarkkinoilla nuoremmalta kuin aikuisen tytön äiti. Hänelle oli jotenkin kova pala minun yllätystyttäreni.
Mutta eniten siksi se olisi kamalaa, kun vaan nautin niin paljon tästä pikkulapsiajasta nyt kun rankin taaperosekoilu uhmaikineen ja pissahousuineen on ohi. Ja nautin jo silloin. Nautin sitten varmaan myös kun lapset ovat vanhempia, mutta omaan elämääni tämä on sopinut täydellisesti. Olisin halunnut äidiksi siitä lähtien kun täytin 30v ja valmistuin, mutta silloin se ei onnistunut. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen nyt päivittäin. Myös oma elämä osana pikkulapsiskeneä on mielekästä ja kivaa. Kukaan nuorempi ei ole koskaan dissannut mitenkään, olen täysin tervetullut myös Niiden 10-20 vuotta nuorempien äitien Ja isienkin maailmaan, meillä on lapsen kanssa paljon ystäviä ja kavereita päiväkodin ja leikkipuistojen kautta. Mutta kuten sanottu, omassa tuttavapiirissä paljonkin nelikymppisiä pikkulasten äitejä. Moni yrittänyt kauan ja hartaasti jo nuoresta lähtien.
Ottamatta kantaa muuhun niin ikääsi ei vaikuta lapsesi ikä. Se että sinulla on pieni lapsi, ei tee SINUSTA sen nuorempaa. Minulla on aikuinen lapsi, eskari-ikäinen lapsi ja lapsia siitä väliltä. Minkähän ikäiseksi minun pitäisi tuntea itseni, kerta lapsen ikä määrittää ”tanttauden”.
Siteerasin omia plus-nelikymppisiä ystävättäriäni, joilla aikuiset lapset tai teinit. Ja tantta ei kyllä ole ikämääritelmä vaan henkinen tai tyylillinen. Heidän puheissan vilkkunut termi. Meidän isässä on kyllä tanttoja ja ihan iättömiä, itselleni asia ei ole kauhean mekrityksellinen.
Ottamatta kantaa muuhun niin ikääsi ei vaikuta lapsesi ikä. Se että sinulla on pieni lapsi, ei tee SINUSTA sen nuorempaa. Minulla on aikuinen lapsi, eskari-ikäinen lapsi ja lapsia siitä väliltä. Minkähän ikäiseksi minun pitäisi tuntea itseni, kerta lapsen ikä määrittää ”tanttauden”.