Lue keskustelun säännöt.
Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D
21.12.2020 |
En tarkoita pahalla kenellekään, kaikki tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Sain omani heti parikymppisenä ja silloinkin oli jaksaminen koetuksella. Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi. Kuopus oli koliikkivauva ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveetä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän muutti syksyllä omilleen, vaikka tietysti oli vähän surullistakin.
Nyt on taas niin vapaa ja huoleton olo! :D Uusi nuoruus! :DD
Kommentit (232)
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Et kyllä taida jaksaa matkustellakkaan.. mutta hei niinkuin joku toinen täällä sanoi: jee, nyt voi nukkua silloin kun haluaa.
Miksi kaikki vanhat äidit on niin kovin katkeria.
Eikö heidän pitäisi olla onnensa kukkuloilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.
Totta kai! Jokaisella on erilainen tilanne. Mä olen iloinen, että mulla on vielä pitkästi työuraa edessä ja nyt voin keskittyä siihen täysillä. Monta vuotta olin kotona lasten kanssa ja silloin se oli paras ratkaisu ja tykkäsin siitä. :)
ap
Tuskin sinulla on edes ura-ammattia. Työelämä ja ura ovat kaksi eri asiaa. Jos saa lapsia 20-v. niin koulutus jää hankkimatta ja se urakin.
Jännä homma, mulla ei ainakaan estänyt lapset opiskelua. Hyvin hoitui lapset, yliopisto ja työssäkäynti yhtäaikaa.
Korkeasti koulutetut vanhempana lapsia saavat ovat toiseksi pahimpia yhteiskunnan loisia heti sossupummien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.
Totta kai! Jokaisella on erilainen tilanne. Mä olen iloinen, että mulla on vielä pitkästi työuraa edessä ja nyt voin keskittyä siihen täysillä. Monta vuotta olin kotona lasten kanssa ja silloin se oli paras ratkaisu ja tykkäsin siitä. :)
ap
Tuskin sinulla on edes ura-ammattia. Työelämä ja ura ovat kaksi eri asiaa. Jos saa lapsia 20-v. niin koulutus jää hankkimatta ja se urakin.
Jännä homma, mulla ei ainakaan estänyt lapset opiskelua. Hyvin hoitui lapset, yliopisto ja työssäkäynti yhtäaikaa.
Korkeasti koulutetut vanhempana lapsia saavat ovat toiseksi pahimpia yhteiskunnan loisia heti sossupummien jälkeen.
Viimeinen lause paljasti todellisen oppineisuuden tason. Peruskoulun oppimäärän voi suorittaa onneksi aikuisenakin, koskaan ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi ihmiset loukkaantuvat, jos joku tekee erilaisia valintoja? Siis jos joku on minun kanssani eri mieltä, nin sitten hän on, ei minun tarvitse suuttua siitä ja alkaa kirjoittelemaan toisia vähätteleviä asioita, kuten: "Minusta olisi ihan kamalaa olla aikuisten lasten äiti jo tässä iässä. Tuntea olevani höppänä vanhempi tantta."
Minulla on ystäviä, jotka ovat yli 40 ja heillä on pieniä taaperoita kotona. Ihailen heidän jaksamistaan ja tiedän, että heille juuri tämä ajankohta on ollut paras! Itse sain lapseni kolmekymppisenä ja hän on nyt 15. Aivan täydellinen ajoitus minulle. Olen maailman onnellisin teinistäni, tosin surkuttelen jo nyt sitä, että hän muuttaa melko varmasti seuraavan viiden vuoden sisällä pois kotoa. Pientä lasta en jaksaisi enää hoitaa.
Näin me ollaan hei erilaisia! Ja kaikki aivan varmasti yhtä hyviä äitejä! Nautitaan valinnoistamme itse kukin <3
Sinulle ja ap:lle tiedoksi, että lasten saantiajankohta ei todellakaan ole vain ihmisen omista valinnoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Näinpä se on!
Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain viimeisimmän 44 -vuotiaana. Ei minulla mitään jaksamisongelmia ole ollut. Esikoisen sain nuorempana ja silloin olin paljon stressantuneempi. Nyt sitä osaa jo olla rento äiti.
Mistä teidän piireihin noita raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Itse olenn ainakin loistavassa kunnossa.Höpö höpö, on itsestään selvää että 25 v on raskauteen ja äitiyteen paremmassa kunnossa ja voimissa kuin 44 v. Toki niitä lapsia saa jotkut vielä noinkin vanhana mutta koko ajan riskit kasvaa, sekä äidille että lapselle.
Joka muuta väittää valehtelee.
T. Lääkäri, gynekologi
No olen saanut lapsia 2-, 3- ja 4-kymppisenä. En ole yhtään sen väsyneempi nyt, nuorimmainen on vajaa vuoden vanha. En ole kiloja kerryttänyt ja olen terve. Helpompaa minulla ollut näiden vanhempana saatujen kanssa. Elämänkokemus ja itseluottamus auttaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 36v ja 39v iässä ja lapseni ovat nyt teini-iässä. Mieheni on minua 6v vanhempi. Ei meillä ole ollut jaksamisongelmia lapsiemme kanssa. Totta kai univelkaa oli ja kuopuksen kanssa sairaus ja sairauden takia paljon sairaalassa oloa, mutta enää en sitä rankkuutta muistakaan. Olin molemmista lapsista 3v hoitovapaalla ihan siksi, että pystyin tekemään niin. Edelleen jaksamme mieheni kanssa hyvin; harva se päivä houkuttelen 17v tytärtäni salille ja lenkille.
Olen nyt 53v ja näin juuri unta, että olen raskaana. Voi mikä ihana tunne se oli, sain kokea uudelleen unessa sen onnen, innostuksen ja pienen painon tunteen alavatsassa! Oli pettymys herätä siihen, että kaikki olikin vain unta.
😂
Mikäs nyt niin kovasti naurattaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Näinpä se on!
Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.
Jotkut tekee noita asioita kaksikymppisenä eikä nelikymppisenä. Yleensä uralla menestyneet aloittaa nuorena uran rakentamisen ja hankkii lapsia sitten, kun asema työelämässä on hyvässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Rippijuhlien ja yo-juhlien järjestäminenhän olisi vaan positiivinen piristys varsinkin vanhemmilla vuosilla! Kaikille ne ei ole pakkopullaa niinkuin muutkaan tapahtumat lapsen ja itsensä elämässä, päinvastoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Milläs vuosisadalla oikein elät? Isät hoitaa Suomessa hyvin tasa-arvoisesti lasten sairastelut. Ja kukas palkkaisi naisia syrjivän naisen? Itse en haluaisi sellaista työpaikalleni.
Ai hoitaa vai? Höpö höpö sanon minä. Minäpä tarkistan asian kun tammikuussa palaan töihin. Meillä on töissä noin 600 henkeä, pyydän sihteeriäni ottamaan palkkahallinnosta selvää asiasta.
Voin jo nyt sanoa, että lapsia hoitavat naiset. Mutta tarkistamme asian.Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?
Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.
Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.
Ensinnäkään kukaan esimies ei voi päättää miten perheissä lasten hoito järjestetään. Ymmärrätkö?
Ja sinulla on tietysti linkki tutkimuksiin millä todistat väitteesi? Tarkoitan tuota myöhempää lastensaantia versus palkka. Yliopistoon etevä menevät nuorena ja sieltä tullaan valmiina n. Viiden vuoden kuluttua, eli siis n. 25-27 v. Minä en tajua mitä nämä nykyihmiset luuhaavat kun ne valmistuvat lähempänä neljääkymmentä, ei se minulle kerro ihmisestä joka hoitaa asiat oikein.
Jollei linkkiä löydy niin toteamme, että valehtelet. Eikö vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sinun tapauksessasi jaksamiseesi epäilemättä vaikuttaa juuri se, että sinä olet jo lapsesi saanut ja maailmalle lähettänyt. Kukapa tuossa tilanteessa jaksaisi enää nollasta uudelleen aloittaa? Jos et olisi saanut aikoinaan perhettä, niin voi hyvinkin olla että ajatus lapsista vanhemmalla iällä ei olisi niin vastenmielinen.
Totta kai! Jokaisella on erilainen tilanne. Mä olen iloinen, että mulla on vielä pitkästi työuraa edessä ja nyt voin keskittyä siihen täysillä. Monta vuotta olin kotona lasten kanssa ja silloin se oli paras ratkaisu ja tykkäsin siitä. :)
ap
Tuskin sinulla on edes ura-ammattia. Työelämä ja ura ovat kaksi eri asiaa. Jos saa lapsia 20-v. niin koulutus jää hankkimatta ja se urakin.
Ura ei ole koskaan kiinnostanut minua. Olen tyytyväinen yksityisyrittäjä, ja liikevaihtokin on oikein sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Rippijuhlien ja yo-juhlien järjestäminenhän olisi vaan positiivinen piristys varsinkin vanhemmilla vuosilla! Kaikille ne ei ole pakkopullaa niinkuin muutkaan tapahtumat lapsen ja itsensä elämässä, päinvastoin!
Juu, muistan. Kavereitten vanhemmat olivat n. 40-45 v, minun kuusikymppisiä. En nyt varsinaisesti hävennyt mutta kyllä ne porukasta erosivat kuin yö päivästä. Eikä mitenkään hyvässä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä nelikymppiset ovat vanhoja ja raihnaisia 😳
Minä olen 43 ja voisin hyvin kuvitella saavani vauvan. Jaksaisin varmasti paremmin kuin parikymppisenä ja mulla olisi pienelle lapselle ihan erilaisia eväitä nyt tarjottavana. En kylläkään ole sellaista yrittämässä ja tuo sterilisaatiokin vähän hankaloittaisi asiaa... Silti en voi lakata ihmettelemästä sitä katkeruuden määrää, mitä nelikymppisenä lapsen saava herättää.Kyllä sinä olet tällainen 40v. äiti, vaikka muuta väität ;) Mistä ihmeestä me jo lapset aikuiseksi saattaneet olisimme sinulle katkeria? Etkö ymmärrä että me olemme eläneet tuon ajan jo, tiedämme mitä se on, olemme sitä kokemusta rikkaampia kuin sinä, ja nyt on sinun vuorosi. Miksi siis olet kateellinen meille, kun olisit itsekin voinut lapsesi tehdä nuorena jo?
Lainasitkohan nyt jotain väärää henkilöä? Minä olen saanut kolme lasta alle kolmekymppisenä. Minut on sterilisoitu enkä ole hankkimassa lisää lapsia (en haluaisi ilman steriäkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Näinpä se on!
Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.
Sinähän olit sitten oikein läsnäoleva aikuinen lapsillesi kun Lontooseen oikein lähdit. Not. Minä tein tuon ennen lapsia, reilu parikymppisenä.
Vastaisin mutta sen on turhaa koska tämä ketju poistetaan
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 42 kun ainokaiseni syntyi. Oli terve, iloinen lapsi, joka alkoi nukkua täydet unet kahden kuukauden iässä. Nyt hän täyttää kuusi. Hyvin ollaan jaksettu ja on ihanaa kun on pieni lapsi. Nuorempana minusta ei ollut äidiksi, oli muut asiat päällimmäisenä ja nuoruuden avioliittokaan ei ollut lapsia kaipaava avioliitto. Nyt ollaan tällainen lähes viisikymppisten vanhempien ydinperhe, jossa on kohta eskariin menevä lapsi ja onnellisia. Tässä iässä on koulut käyty ja työmarkkina-asema vakaa. Talouskin on kunnossa. On mukavaa, kun sitä käteen jäävää rahaa saa kuluttaa lapseen, kun ei enää itseensä viitsi.
Taloudesta. Minä myös olen viisikymppinen ja hyvätuloinen. Kuopuskin muutti keväällä omilleen. Nyt ollaan miehen kanssa kahdestaan. Ja nautitaan täysillä elämästä! Ennen koronaa matkusteltiin, tänä vuonna on retkeilty ja melottu Suomessa. Mutta koska talous on kunnossa, ollaan voitu auttaa lapsia alkuun. Kolmelle lapselle on ostettu kaksio keskustasta opiskelija-asunnoksi.
Ja en todellakaan ole kateellinen ystävilleni, joilla on ala-asteikäisiä lapsia vielä viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Näinpä se on!
Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.
Mekin aloitettiin nuorina. Perhevuosinahan piti elää säännöllisesti, jouti käymään töissä ja makselemaan lainoja. - Mä käyttelin kaikki vapaat (vuorottelu-, opinto- ja virka-) ja opiskelin itselleni huonosti työllistävän alan maisterintutkinnon. Eihän se työllistä, mutta tuli nähtyä, kivaa oli. Se nuoruuden ensimmäinen ammatti kyllä vetää, sen minkä nyt enää tarvitsee töitä tehdä. Mielenkiinto on jo muualla, kunpa pääsisi taas tien päälle...Puoliso on jo kokonaan ulkona pyörästä. Eri lailla olisi mennyt erilaisilla valinnoilla. Mikä sopii kenellekin. N41, M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuplapotti: lapsi maailmalla, asuntolaina maksettu.
Näinpä se on!
Yks kaks olet tilanteessa jolloin voit keskittyä itseesi, pankkitili kasvaa, työpäivän jälkeen voit tehdä mitä haluat tai olla tekemättä. Minä pidin vuorotteluvapaan ja läksin Lontooseen 6 kuukaudeksi. Kielitaito parani ja opin luottamaan, että pärjään, hain töihin kansainväliseen yritykseen ja jäin sielä eläkkeelle. Ja nyt voin tehdä mitä haluan kun talous on kunnossa. Jos terveyttä riittää niin elän kolmannen nuoruuden.Jotkut tekee noita asioita kaksikymppisenä eikä nelikymppisenä. Yleensä uralla menestyneet aloittaa nuorena uran rakentamisen ja hankkii lapsia sitten, kun asema työelämässä on hyvässä vaiheessa.
Minulla on eri käsitys. Kun esimies- tai johtavaan asemaan pääsee ei ole varaa jäädä lapsia tekemään ja äitiyslomaa viettämään. Vastuuta on otettava heti eikä pomoa ole niin helppoa korvata kuin on vaikkapa asiantuntijatehtävissä tai vaativissa toimistotehtävissä työtään tekevää.
Olin 43 vuotias kun minut aikoinaan valittiin isohkon pankin johtajaksi, ei siitä enää olisi ollut helppoa lähteä vuodeksi pois. Lapset olivat jo yliopistossa minulla oli siis mahdollisuus vakiinnuttaa asemani. Toki olisin jo naikaisemminkin lasten puolesta ollut valmis, mutta en silloin kun he olivat taaperoita.
Hyvä että tarkistat, saatat näet yllättyä. Ihmettelen kyllä myös, miten työpaikallasi on varaa ohittaa pätevin sukupuolen perusteella. Teettekö te jotain aivotonta duunia, jossa ei ole väliä, kuka on puikoissa?
Todellisessa elämässä myöhäinen lastensaanti-ikä on yhteydessä parempaan palkka- ja urakehitykseen. Nuorena lapset saaneet jää uratikkailla lähtökuoppiin liian usein. Ei sekään ole hyvä.
Naiset ei ikinä saavuta tasa-arvoa työelämässä, jos naiset syrjivät heitä. Mieti, minkä malli annat omille lapsillesi, varsinkin tytöille. Ja opetat samalla, että lastenhoito ei kuulu miehille.