Lue keskustelun säännöt.
Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D
21.12.2020 |
En tarkoita pahalla kenellekään, kaikki tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Sain omani heti parikymppisenä ja silloinkin oli jaksaminen koetuksella. Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi. Kuopus oli koliikkivauva ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveetä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän muutti syksyllä omilleen, vaikka tietysti oli vähän surullistakin.
Nyt on taas niin vapaa ja huoleton olo! :D Uusi nuoruus! :DD
Kommentit (232)
Plus sitä on työmarkkinoilla halutumpaa kuin 40v äiti kenellä pieniä lapsia. Omat isoja ja ei tarvitse olla sairaan lapsen takia poissa.
Siitähän aiheesta täällä aina aika ajoittain keskustellaan. No me ei riidellä siitä mieheni kanssa kun lapset muuttaneet jo pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.
Vierailija kirjoitti:
Pidät siis itseäsi vanhuksena?
Minä en vaikka olen vanhempi kuin sinä.
Etkö ymmärrä etteivät kaikki vauvat ole koliikkivauvoja?
Osasitko viedä vauvaa vyöhykehierontaan?
Ei kaikki ole, mutta moni on.
Kylläpä olet puolustuskannalla, eikö kaikki ole hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tuolla aikaisemmin. Sain ensimmäisen lapsen 18v, toisen 20v ja viimeisen 23v. Yksi enää asuu kotona.
En ymmärrä tätä kommentointia, et nyt pitäisi elää nuoruutta tai miksen elänyt nuoruutta silloin joskus. Elin ihan tarpeeksi sitä.
Olin aika villi teini/nuori ja rauhoitun kun sain lapset, opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon lasten ollessa pieniä ja ihan hyvin jaksoin. Opiskelin vielä toisen ammatin myöhemmin.
Sain käydä baarissa jos halusin, olihan lapsilla isä, ei ihan hirveästi kuitenkaan huvittanut silloinkaan, toki joskus.
Ja oltiin myös metsässä paljon lasten kanssa, asutaanhan sellaisen vieressä. 😁
Nyt olen 40v ja ei ole kyse etten jaksaisi enää vauvoja tai pieniä lapsia, en vain itselleni halua. Nyt on elämä helppoa. En halua baareihin tai mitään korkkarit kattoon meininkiä. Haluan olla.
On vain jotenkin ihana vapaus. Nukun koko päivän tai pyöräilen koko päivän tai mitä vaan. On hyvä työ ja asuntolainaakaan ei paljoa jäljellä, ollaanhan sitäkin jo 20v maksettu.
Elämä vain on niin helppoa nyt.N40
Palvelutalo kutsuu mummo! Siellä ne muutkin 40v naiset on. Kerran viikossa kävellään 100 metriä ja muu aika odotetaan lähtöä..
40v naiset, jolla pieniä lapsia, saa elää,edes joku hyöty.
Miten 40 v (isot lapset) vs 40 v (pienet lapset) naiset eroavat toisistaan?
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tuolla aikaisemmin. Sain ensimmäisen lapsen 18v, toisen 20v ja viimeisen 23v. Yksi enää asuu kotona.
En ymmärrä tätä kommentointia, et nyt pitäisi elää nuoruutta tai miksen elänyt nuoruutta silloin joskus. Elin ihan tarpeeksi sitä.
Olin aika villi teini/nuori ja rauhoitun kun sain lapset, opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon lasten ollessa pieniä ja ihan hyvin jaksoin. Opiskelin vielä toisen ammatin myöhemmin.
Sain käydä baarissa jos halusin, olihan lapsilla isä, ei ihan hirveästi kuitenkaan huvittanut silloinkaan, toki joskus.
Ja oltiin myös metsässä paljon lasten kanssa, asutaanhan sellaisen vieressä. 😁
Nyt olen 40v ja ei ole kyse etten jaksaisi enää vauvoja tai pieniä lapsia, en vain itselleni halua. Nyt on elämä helppoa. En halua baareihin tai mitään korkkarit kattoon meininkiä. Haluan olla.
On vain jotenkin ihana vapaus. Nukun koko päivän tai pyöräilen koko päivän tai mitä vaan. On hyvä työ ja asuntolainaakaan ei paljoa jäljellä, ollaanhan sitäkin jo 20v maksettu.
Elämä vain on niin helppoa nyt.N40
Palvelutalo kutsuu mummo! Siellä ne muutkin 40v naiset on. Kerran viikossa kävellään 100 metriä ja muu aika odotetaan lähtöä..
40v naiset, jolla pieniä lapsia, saa elää,edes joku hyöty.Miten 40 v (isot lapset) vs 40 v (pienet lapset) naiset eroavat toisistaan?
Ei muuta kuin niin että ensimmäisillä on lapset jo aikuisia, ja lapsiperhearki takana, kun toisilla se on vasta edessä, ja jatkuu 6-kymppiseksi, kun ensimmäisillä on jo lapsenlapsia. Jälkimmäiset eivät kerkeä lapsenlapsiaan edes tapaamaan ennen kuolemaansa, mikäli lapsensa toistavat samaa kaavaa lastentekoiässä, niin kuin edellä väitettiin .
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietää, että ystäväpiirien harrastukset ja näkemiset muuttuu siinä 25-26 vuotiaana, kun ihminen menee koulusta työelämämään. Jos on hirveästi ennen tuota ikää saanut lapsia on voinut jäädä "paitsi" niistä nuoruuden riennoista.
40v on ihan passeli ikä saada mukuloita, jos vain vielä kykenee siihen. 35-45 vuotiaana kaikki elää tuota perhearkea. Se, että olisi 40 vuotiaana "omaa" aikaa tarkoittaa vain, että nuorena, kun oli menoa ja meininkiä oli itsellä ne vaipanvaihdot edessä.
Täh? Viestisi on niin outo, että siihen on vaikea kommentoida mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tuolla aikaisemmin. Sain ensimmäisen lapsen 18v, toisen 20v ja viimeisen 23v. Yksi enää asuu kotona.
En ymmärrä tätä kommentointia, et nyt pitäisi elää nuoruutta tai miksen elänyt nuoruutta silloin joskus. Elin ihan tarpeeksi sitä.
Olin aika villi teini/nuori ja rauhoitun kun sain lapset, opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon lasten ollessa pieniä ja ihan hyvin jaksoin. Opiskelin vielä toisen ammatin myöhemmin.
Sain käydä baarissa jos halusin, olihan lapsilla isä, ei ihan hirveästi kuitenkaan huvittanut silloinkaan, toki joskus.
Ja oltiin myös metsässä paljon lasten kanssa, asutaanhan sellaisen vieressä. 😁
Nyt olen 40v ja ei ole kyse etten jaksaisi enää vauvoja tai pieniä lapsia, en vain itselleni halua. Nyt on elämä helppoa. En halua baareihin tai mitään korkkarit kattoon meininkiä. Haluan olla.
On vain jotenkin ihana vapaus. Nukun koko päivän tai pyöräilen koko päivän tai mitä vaan. On hyvä työ ja asuntolainaakaan ei paljoa jäljellä, ollaanhan sitäkin jo 20v maksettu.
Elämä vain on niin helppoa nyt.N40
Palvelutalo kutsuu mummo! Siellä ne muutkin 40v naiset on. Kerran viikossa kävellään 100 metriä ja muu aika odotetaan lähtöä..
40v naiset, jolla pieniä lapsia, saa elää,edes joku hyöty.
Noin katkeraksi tulee kun tekee lapset vanhana, se on hirveää katsottavaa. Tuttavapiirissä pari mammaa. Jatkuva kätinä ja valitus. Ja me muutkaan emme saisi tehdä mitään kivaa kun heillä on pienet lapset eivätkä pääse mukaan. Toki nyt ei ole matkustettu mutta kun matkustettiin niin lomakohteen hotelli on aina lapsivapaa ja heitä se kyrsii. No oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.
Mitä äiti edellä, sitä lapset perässä. Toivottavasti käyvät koulut kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.
Kysehän on vain siitä, että milloin ottaa sen "pallon" jalkaansa. Silloin, kun muut käyvät ulkona, ulkomailla ja baareissa vai silloin, kun ystäväpiirillä muillakin on mukuloita ja elävät sitä prisma-arkea.
Ei tässä ole yhtä oikeaa vastausta. Mikä vain sopii itselle parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olisit eri mieltä, jollei sulla vielä olisi lapsia. Ei kaikkien tarvi toimia samoin. Itsekään en haluaisi lasta enää omassa iässäni, enkä saisikaan, mutta joku muu voi haluta.
Saisinpa vielä! Olen 41. Luovutetuilla munasoluilla ensi vuoden puolella, ellei tärppää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.
Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoiseni 44-vuotiaana enkä voisi olla onnellisempi asiasta. On nyt eskari. Ihana, rakastettu, toivottu lapsi, jonka vanhemmilla korkea koulutus ja uran teko valmiina. Ihan eri tavalla kykenen olemaan äiti kuin parikymppisenä, koska tiedän ja tajuan niin paljon enemmän eikä yhtään häiritse luopua esim omista iltamenoista ja harrstuksista, jos aika ei riitä. Ehdin myös nuorempana matkustella ja asua eri maissa töissä ja opiskellen vuosikausia, joka on nykyisin jotenkin mulle hyvin tärkeä tausta.
Lapsi oli luomulapsi, meille tavallaan yllätys, piti olla liian paha endometriooma raskautumiseen. Olimme tavanneet mieheni kanssa vasta kun olin 41. Yllätys oli hyvin tervetullut. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys. Lapsi on terve, älykäs, Iloinen, ei mitään hätää. Tuttavapiirissä saman ikäisiä lapsia, oma tuttavapiirini on tosin monen ikäistä.
Minusta olisi ihan kamalaa olla aikuisten lasten äiti jo tässä iässä. Tuntea olevani höppänä vanhempi tantta. Siltä monesta kuulemma tuntuu teinien seukatessa ja parikymppisten sulkiessa äidit elämästä vähän ulos. Siis minulla myös tuossa elömäntilanteessa olevia ystäviä, joista jokainen avoimesti iloitsee ja on mielellään mukana ollut pikkulapsivaiheessa, moni kertoi halunneensa itsekin takaisin siihen. Yksi kyllä katosi elämästäni, yksi jolle ikääntymine on ollut kauhea kriisi ja olisi halunnut pikkulapsia ilmeisesti vähän sen takia, että näyttäisi deittimarkkinoilla nuoremmalta kuin aikuisen tytön äiti. Hänelle oli jotenkin kova pala minun yllätystyttäreni.
Mutta eniten siksi se olisi kamalaa, kun vaan nautin niin paljon tästä pikkulapsiajasta nyt kun rankin taaperosekoilu uhmaikineen ja pissahousuineen on ohi. Ja nautin jo silloin. Nautin sitten varmaan myös kun lapset ovat vanhempia, mutta omaan elämääni tämä on sopinut täydellisesti. Olisin halunnut äidiksi siitä lähtien kun täytin 30v ja valmistuin, mutta silloin se ei onnistunut. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen nyt päivittäin. Myös oma elämä osana pikkulapsiskeneä on mielekästä ja kivaa. Kukaan nuorempi ei ole koskaan dissannut mitenkään, olen täysin tervetullut myös Niiden 10-20 vuotta nuorempien äitien Ja isienkin maailmaan, meillä on lapsen kanssa paljon ystäviä ja kavereita päiväkodin ja leikkipuistojen kautta. Mutta kuten sanottu, omassa tuttavapiirissä paljonkin nelikymppisiä pikkulasten äitejä. Moni yrittänyt kauan ja hartaasti jo nuoresta lähtien.
En ymmärrä tuota höppänä vanha tantta juttua. Miten sitä on sen tantampi on sitä lapset 1v tai 20v jos itse on 40v.
Omat lapseni pitivät ainakin paljon kun olin "nuori" heidän ollessaan teinejä. Monet sydänsurut ja huolet kuuntelin niin omilta lapsilta kuin heidän kavereilta. En tiedä olisinko osannut yhtään enää samaistua nuoren elämään jos olisin ollut jo +55v...
Eräs tuttavapariskunta (naisia molemmat) saivat esikoislapsensa nyt kun molemmat ovat jo 46-vuotiaita. Koko ajan väsyneitä ja kireitä, toisin kuin 20-30-vuotiaina lapsensa saaneet. On pienoinen ihme että vanha äiti saa ylipäätään terveen lapsen, mutta raskasta se on terveenkin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Mitä jos se sun ainokainen ei ikinä tee lapsia?
Aika kauheaa säälitellä etukäteen muita lastenlasten puutteesta. Pilkka voi osua omaan nilkkaan. Muutenkin on ikävää asettaa lapsiin odotuksia, joita he eivät ole velvollisia toteuttamaan.
Niillä lapsilla on oma elämä eikä sen päämäärä aina ole lastenlasten pykääminen maailmaan jollekin wannabe-mummolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis täällä, paitsi että yksi 17v asuu vielä kotona. Muut (sain nuorena lapset) lentäneet jo pesästä. Voi sanoa, että elämä on aika helppoa. 😁
N40.Sähän voit sitten yrittää elää nuoruuden mikä sulta jäi elämättä nyt jälkikäteen.
- Lycka till!
Ai minkä? Sisällöttömän kreisioksubailauksen ja tortun jakamisen hyppyritukkapojuille? Ei kiitos.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Mitä jos se sun ainokainen ei ikinä tee lapsia?
Aika kauheaa säälitellä etukäteen muita lastenlasten puutteesta. Pilkka voi osua omaan nilkkaan. Muutenkin on ikävää asettaa lapsiin odotuksia, joita he eivät ole velvollisia toteuttamaan.
Niillä lapsilla on oma elämä eikä sen päämäärä aina ole lastenlasten pykääminen maailmaan jollekin wannabe-mummolle.
Ei se minulle mitään maailmanloppu olisi, vaikkei lapseni koskaan saisi lapsia. Maailmanloppu olisi tulla raskaaksi ensimmäisestä vasta tässä iässä.
Pidät siis itseäsi vanhuksena?
Minä en vaikka olen vanhempi kuin sinä.
Etkö ymmärrä etteivät kaikki vauvat ole koliikkivauvoja?
Osasitko viedä vauvaa vyöhykehierontaan?