Lue keskustelun säännöt.
Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D
21.12.2020 |
En tarkoita pahalla kenellekään, kaikki tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Sain omani heti parikymppisenä ja silloinkin oli jaksaminen koetuksella. Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi. Kuopus oli koliikkivauva ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveetä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän muutti syksyllä omilleen, vaikka tietysti oli vähän surullistakin.
Nyt on taas niin vapaa ja huoleton olo! :D Uusi nuoruus! :DD
Kommentit (232)
Minä olin 42 kun ainokaiseni syntyi. Oli terve, iloinen lapsi, joka alkoi nukkua täydet unet kahden kuukauden iässä. Nyt hän täyttää kuusi. Hyvin ollaan jaksettu ja on ihanaa kun on pieni lapsi. Nuorempana minusta ei ollut äidiksi, oli muut asiat päällimmäisenä ja nuoruuden avioliittokaan ei ollut lapsia kaipaava avioliitto. Nyt ollaan tällainen lähes viisikymppisten vanhempien ydinperhe, jossa on kohta eskariin menevä lapsi ja onnellisia. Tässä iässä on koulut käyty ja työmarkkina-asema vakaa. Talouskin on kunnossa. On mukavaa, kun sitä käteen jäävää rahaa saa kuluttaa lapseen, kun ei enää itseensä viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä sitä miettimään ja huolestumaan toisten valinnoista.
Mä sain kaksi ekaa nuorena, nyt 26- ja 22-vuotiaita.
Nuorin on 10 vuotta, ja voi että miten on ihanaa kun on ilostuttamassa meidän kaikkien elämää.
En ole ollut sen väsyneempi kuin nuorempanakaan.
Niin ja ikää mulla on 47 vuotta.
Eivät lapsesi ole mihinkään muuttaneet. Lasten huostaanottoja ei katsota heidän itsenäistymisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas elin villiä nuoruutta 35-v asti, jolloin sain vuoden välein kaksi lasta. Nyt on velaton talo, hyvät työt ja aikaa alakouluikäisille lapsille ja perheelle. On myös aikaa ja rahaa harrastaa mitä haluaa. Voi keskittyä perheensä hyvinvointiin eikä tarvi juosta rahan perässä tai baareissa.
Itse olen saanut ensimmäisen 20-vuotiaana. Nyt 30-vuotiaana meillä hyvät säästöt ja osakesalkut, lapsilla osakesalkut ja omat säästötilit. Matkusteltiin ennen Koronaa 2 krt vuodessa. On velattomat autot, kaikilla lapsilla 2 harrastusta. Omat vuositulot 60 000 e.
Olen siis varmaan sun mittarillasi joki poikkeus. Tosi vaan on että jokainen vanha äiti elää omassa harhaluulossaan, että hänellä on enemmän tarjottavaa kuin nuorella 😅
Onneksi olin vapaa ja huoleton aina 35-vuotiaaksi asti. Nyt 46 ja kaksi alakouluikäistä lasta. Vaikea ajatella, mitä kaikella sillä vapaa-ajalla nyt tekisi? Nuorena maailma oli auki ja tuli elettyä todella täysillä silloin. Nyt ihan mielellään auttaa läksyissä ja vie harrastuksiin, kotoilu on kivaa. Minulle se olisi ollut kauhistus alle 30-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun iässäsi lapsia naisille enää tulekaan.
Kyllä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Myös minun lapseni tuli täysi-ikäiseksi ja muutti kotoa pois, kun olin 43-vuotias. Se oli minulle sopiva ajankohta. Olin 25-vuotias hänen syntyessään eli ihan aikuinen mutta kuitenkin nuori, ja nyt olen 15 vuoden ajan jo saanut elää jälleen vapaasti, panostaa töihin, harrastaa, matkustella jne.
Aloitus oli vähän törpösti muotoiltu mutta tunnistan kyllä tuon tunteen.
Mä olin 19, kun sain lapseni, olin 37 kun hän täysi-ikäistyi ja muutti kotoa pois. :D
Nyt olen 40v. Kyllähän se oma lastentekoaika on ollut ohi jo kauan, ja miehelle onkin tehty vasektomia takaamaan huolettoman elämän.
Ei siitä tarvitse kenenkään hernettä nokkaansa vetää että kaikki eivät halua enää vanhoina tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuei vauvoja enää, mä hommasin koiran <3 Tuo sisältöä arkeen ja olen löytänyt uusia harrastuksia ja ystäviä.
On se jännää, miten nuoret puhuu siitä, että jaksavat hoitaa, mutta samaan aikaan vievät koko ajan lasta hoitoon omille vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin tuolla aikaisemmin. Sain ensimmäisen lapsen 18v, toisen 20v ja viimeisen 23v. Yksi enää asuu kotona.
En ymmärrä tätä kommentointia, et nyt pitäisi elää nuoruutta tai miksen elänyt nuoruutta silloin joskus. Elin ihan tarpeeksi sitä.
Olin aika villi teini/nuori ja rauhoitun kun sain lapset, opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon lasten ollessa pieniä ja ihan hyvin jaksoin. Opiskelin vielä toisen ammatin myöhemmin.
Sain käydä baarissa jos halusin, olihan lapsilla isä, ei ihan hirveästi kuitenkaan huvittanut silloinkaan, toki joskus.
Ja oltiin myös metsässä paljon lasten kanssa, asutaanhan sellaisen vieressä. 😁
Nyt olen 40v ja ei ole kyse etten jaksaisi enää vauvoja tai pieniä lapsia, en vain itselleni halua. Nyt on elämä helppoa. En halua baareihin tai mitään korkkarit kattoon meininkiä. Haluan olla.
On vain jotenkin ihana vapaus. Nukun koko päivän tai pyöräilen koko päivän tai mitä vaan. On hyvä työ ja asuntolainaakaan ei paljoa jäljellä, ollaanhan sitäkin jo 20v maksettu.
Elämä vain on niin helppoa nyt.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minun lapseni tuli täysi-ikäiseksi ja muutti kotoa pois, kun olin 43-vuotias. Se oli minulle sopiva ajankohta. Olin 25-vuotias hänen syntyessään eli ihan aikuinen mutta kuitenkin nuori, ja nyt olen 15 vuoden ajan jo saanut elää jälleen vapaasti, panostaa töihin, harrastaa, matkustella jne.
Aloitus oli vähän törpösti muotoiltu mutta tunnistan kyllä tuon tunteen.
Mä olin 19, kun sain lapseni, olin 37 kun hän täysi-ikäistyi ja muutti kotoa pois. :D
Nyt olen 40v. Kyllähän se oma lastentekoaika on ollut ohi jo kauan, ja miehelle onkin tehty vasektomia takaamaan huolettoman elämän.
Ei siitä tarvitse kenenkään hernettä nokkaansa vetää että kaikki eivät halua enää vanhoina tehdä lapsia.
Sääli, että sä olet jo 40-vuotiaana vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän tulee noin katkerankuuloisia vastauksia? Ei tässä ole kukaan ollut neuvomassa, miten muiden tulee elää, iloinnut vaan omasta tilanteestaan. Eikö se ole vaan hyvä, että viihtyy omassa elämässään?
No. Tuo aloitus on kyllä haastava... en ymmärrä sellaisia.... aloitus.
Siksi vastaukset ovat kuin ovat.
Yleensä lapset seuraa näissä asioissa vanhempiaan eli etköhän saa kahden vuoden sisällä jo lapsenlapsia hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minun lapseni tuli täysi-ikäiseksi ja muutti kotoa pois, kun olin 43-vuotias. Se oli minulle sopiva ajankohta. Olin 25-vuotias hänen syntyessään eli ihan aikuinen mutta kuitenkin nuori, ja nyt olen 15 vuoden ajan jo saanut elää jälleen vapaasti, panostaa töihin, harrastaa, matkustella jne.
Aloitus oli vähän törpösti muotoiltu mutta tunnistan kyllä tuon tunteen.
Mä olin 19, kun sain lapseni, olin 37 kun hän täysi-ikäistyi ja muutti kotoa pois. :D
Nyt olen 40v. Kyllähän se oma lastentekoaika on ollut ohi jo kauan, ja miehelle onkin tehty vasektomia takaamaan huolettoman elämän.
Ei siitä tarvitse kenenkään hernettä nokkaansa vetää että kaikki eivät halua enää vanhoina tehdä lapsia.
Sääli, että sä olet jo 40-vuotiaana vanha.
Olen mielelläni jo liian vanha lasten tekoon :D
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapset seuraa näissä asioissa vanhempiaan eli etköhän saa kahden vuoden sisällä jo lapsenlapsia hoidettavaksi.
Ai säkö heivasit ne heti isovanhempien vaivoiksi.
Uusi nuoruus? Sultahan jäi eka nuoruus kokematta.
Jokainen tietää, että ystäväpiirien harrastukset ja näkemiset muuttuu siinä 25-26 vuotiaana, kun ihminen menee koulusta työelämämään. Jos on hirveästi ennen tuota ikää saanut lapsia on voinut jäädä "paitsi" niistä nuoruuden riennoista.
40v on ihan passeli ikä saada mukuloita, jos vain vielä kykenee siihen. 35-45 vuotiaana kaikki elää tuota perhearkea. Se, että olisi 40 vuotiaana "omaa" aikaa tarkoittaa vain, että nuorena, kun oli menoa ja meininkiä oli itsellä ne vaipanvaihdot edessä.
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika että olisi hirveää alkaa elää nuoruutta uudelleen! En jaksaisi kyllä enää sitä elämää, se oli ylisosiaalista, railakasta ja matkustamista täynnä. En jaksaisi. Kyllä mieluummin teen palapelejä lasten kanssa kotona mehua juoden ja matkustan Lappiin hiihtämään ja olemaan rauhassa perheen kanssa. Aikansa kaikelle!
Voi, tämä on ihanaa, eihän tämä sellaista nuoruutta ole se eka nuoruus, mutta tämä on ihanaa kun itse on vielä nuori ja lapset on tehty, nyt on aikaa kaikelle muulle. Tässä iässä sen viitsisi palapeliä, nuorena leikkiminen meni ihan hyvin, nyt en enää jaksaisi. Ja työpaineet on ihan toiset kuin uran alussa, olen ylennyt esimiesasemaan, ihanaa kun voi täysillä keskittyä tähän ja tienata eläkettä hyvällä palkalla.
Voitteko ihmiset oikeasti päästää irti siitä käsityksestä että se ikänumero suoraan kertoo sen miten rankkaa on? Se riippuu aivan siitä mihin oloihin on syntynyt ja mitä on tapahtunut.