Lue keskustelun säännöt.
Olen 43 ja mun kaksi lasta on jo muuttaneet kotoa. Kauhistuttaa ajatuskin, että saisin tän ikäisenä vauvoja! :D
21.12.2020 |
En tarkoita pahalla kenellekään, kaikki tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan. Sain omani heti parikymppisenä ja silloinkin oli jaksaminen koetuksella. Nyt kun mietin niitä naisia, jotka alkaa tehdä lapsia nelikymppisenä, niin kauhistuttaa. En enää jaksaisi. Kuopus oli koliikkivauva ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveetä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän muutti syksyllä omilleen, vaikka tietysti oli vähän surullistakin.
Nyt on taas niin vapaa ja huoleton olo! :D Uusi nuoruus! :DD
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tuolla aikaisemmin. Sain ensimmäisen lapsen 18v, toisen 20v ja viimeisen 23v. Yksi enää asuu kotona.
En ymmärrä tätä kommentointia, et nyt pitäisi elää nuoruutta tai miksen elänyt nuoruutta silloin joskus. Elin ihan tarpeeksi sitä.
Olin aika villi teini/nuori ja rauhoitun kun sain lapset, opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon lasten ollessa pieniä ja ihan hyvin jaksoin. Opiskelin vielä toisen ammatin myöhemmin.
Sain käydä baarissa jos halusin, olihan lapsilla isä, ei ihan hirveästi kuitenkaan huvittanut silloinkaan, toki joskus.
Ja oltiin myös metsässä paljon lasten kanssa, asutaanhan sellaisen vieressä. 😁
Nyt olen 40v ja ei ole kyse etten jaksaisi enää vauvoja tai pieniä lapsia, en vain itselleni halua. Nyt on elämä helppoa. En halua baareihin tai mitään korkkarit kattoon meininkiä. Haluan olla.
On vain jotenkin ihana vapaus. Nukun koko päivän tai pyöräilen koko päivän tai mitä vaan. On hyvä työ ja asuntolainaakaan ei paljoa jäljellä, ollaanhan sitäkin jo 20v maksettu.
Elämä vain on niin helppoa nyt.N40
Palvelutalo kutsuu mummo! Siellä ne muutkin 40v naiset on. Kerran viikossa kävellään 100 metriä ja muu aika odotetaan lähtöä..
40v naiset, jolla pieniä lapsia, saa elää,edes joku hyöty.Noin katkeraksi tulee kun tekee lapset vanhana, se on hirveää katsottavaa. Tuttavapiirissä pari mammaa. Jatkuva kätinä ja valitus. Ja me muutkaan emme saisi tehdä mitään kivaa kun heillä on pienet lapset eivätkä pääse mukaan. Toki nyt ei ole matkustettu mutta kun matkustettiin niin lomakohteen hotelli on aina lapsivapaa ja heitä se kyrsii. No oma valinta.
Tämä!
Voi sitä valituksen määrää. Meitä on isohko sakki on jopa lomailtu porukoissa, kun lapset oli pieniä (siis osalla perheistä) mentiin lasten ehdoilla ja vuoroteltiin kaitsemisessa. Nyt mentiin ennen koronaa ja aina lapsivapaaseen hotelliin, koska ei enää jaksa melua altaalla. Nyt ne, jotka tekivät lapset tieten tahtoen vasta nyt ovat katkeria. Se minua kummastuttaa, oma valinta, mitäpä siitä muita syyttämään.
Ja en todellakaan enää tässä iässä kuuntele lomalla lasten marinaa. Kerään voimia, ehkä 10 v kuluttua pääsen mummoksi, ehdin nyt nauttia vapaudesta ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.Sama juttu. Ei puhettakaan, että tiiminvetäjän tehtävään valitsen nelikymppistä naista jolla pienet lapset.
Valitsetko miehen, jolla on pieniä lapsia?
Harvemmin se mies on lasten kanssa kotona sairastamassa, joten joo.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se "nuoruuden eläminen uudelleen" saa myös ap:n vihdoin kasvamaan aikuiseksi.
Seillä hapan ja väsynyt vanha mamma kätisee.
Me nuorena lapset tehneet aikuistuimmekin nuorena. Nyt on aikaa ja tilaisuus uran lumiseen. En esimiehenä kyllä valitse tiiminvetäjiksi nelikymppisiä mammoja, lapset sairastaa ja mammat on väsyneitä ja jatkuvasti pois töistä, ei kiitos. Nuoret naiset ovat vasta uraansa alussa, heidän poissa oloistaan ei koidu niin paljoa harmia kun tehtävät ovat vaatimattomampia ja korvaaja löytyy helposti.
Ohi meni. Olen 26 v. enkä suunnittele hankkivani lapsia. Ap:n teksti on kaikessa kapeakatseisuudessaan ja mauttomuudessan kuin 12-vuotiaan kakaran päästä, siitä tuskin sinäkään voit olla kanssani eri mieltä.
Minä olen samanikäinen ja teinien + aikuisen äiti, tämä on ihanaa aikaa. Ennen kaikkea en enää mitenkään jaksaisi yövalvomisia, muuten kyllä tykkään vauvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä nelikymppiset ovat vanhoja ja raihnaisia 😳
Minä olen 43 ja voisin hyvin kuvitella saavani vauvan. Jaksaisin varmasti paremmin kuin parikymppisenä ja mulla olisi pienelle lapselle ihan erilaisia eväitä nyt tarjottavana. En kylläkään ole sellaista yrittämässä ja tuo sterilisaatiokin vähän hankaloittaisi asiaa... Silti en voi lakata ihmettelemästä sitä katkeruuden määrää, mitä nelikymppisenä lapsen saava herättää.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus mikä tässä toistuu, että kun nuoresta ihmisestä tulee vanhempi, hän vanhenee todella äkkiä ja on jo ihan mummeli 4-kybäsenä. Kun taas 4-kybänen tekee lapsia, niin hän mystisesti nuoreneekin siinä vauva-aikana valvoessa ja vaippoja vaihdellessa, sekä koliikkia kuunnellessa :D jännästi menee kyllä, ihan päinvastoin!!
Tuntemani nuorena lapset saaneet ovat kyllä edelleen niin nuoren näköisiä ja tuntuisia että eivät tahdo mahtua käsitykseen aikuisen lapsen vanhemmasta. Samanikäiset vasta lapsensa saaneet ovat pyyleviä raskauskilot säilyttäneitä silmäpussiaaveita, jotka näyttävät 6-kybäsiltä kassialmoilta. Sori nyt vain, mutta se oma kuvitelma siitä että olen nyt tosi nuorekas kun mulla on yli nelikymppisenä vauvoja vielä, on ihan siellä omassa päässä vain, ympäristö komppailee ihan säälistä vain.
Aika asenteellinen kirjoitus. Mitä sulla on nelikymppisenä äidiksi tulleita vastaan? Mulle on ihan sama, missä iässä nainen lapsensa hankkii vai hankkiiko ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin ihan fyysisistä syistä. Selkä hajosi kun paketoin pöydän ääressä seisten lahjoja, auta armias jos pitäisi vaippoja vaihtaa tai kylvettää!
Olen 41v, lapset 13v ja 11v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja ikiä ja minunkin ainokaiseni muutti kotoa pois jo kaksi vuotta sitten. En todellakaan pysty edes kuvittelemaan raskautta, synnytystä, yövalvomisia, päiväkotipaikkojen etsimistä ja muuta vastaavaa vielä viisikymppisenä. Tai rippijuhlien järjestämistä kuuskymppisenä, lakkiaisia vielä vanhempana 🙄 Ei se varmasti lapsellekaan kivaa ole, jos oma äiti on samanikäinen kuin kavereiden mummot.
Vähän säälittää ne Facebook-kaverit, samanikäiset naiset kuin minä, jotka juhlii vasta lapsensa 5-vuotissynttäreitä tms. Siinähän se keski-ikä ja alkava vanhuus menee lapsia kasvattaessa, kun itse olen vapaa kuin taivaanlintu matkustelemaan ja tekemään mitä mieli tekee. Kerkiääkö kaverit ikinä edes mummoiksi, vai kuolevatko vanhuuteen ennen kuin omat lapset ehtii tehdä lapsia.
Mitä jos se sun ainokainen ei ikinä tee lapsia?
Aika kauheaa säälitellä etukäteen muita lastenlasten puutteesta. Pilkka voi osua omaan nilkkaan. Muutenkin on ikävää asettaa lapsiin odotuksia, joita he eivät ole velvollisia toteuttamaan.
Niillä lapsilla on oma elämä eikä sen päämäärä aina ole lastenlasten pykääminen maailmaan jollekin wannabe-mummolle.
Ei se minulle mitään maailmanloppu olisi, vaikkei lapseni koskaan saisi lapsia. Maailmanloppu olisi tulla raskaaksi ensimmäisestä vasta tässä iässä.
Maailmanloppuja on näköjään monenlaisia. Kannattaa sanoa muksulle, että jättää mahdolliset lastenlapset kokonaan välistä jos meinaa lisääntyä vasta kun on koulutus hankittu ja puitteet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi nuoruus? Ei oo.
Ensinnäkin, et voi elää täysillä, kuten nuorena, koska kaikissa täytyy ajatella jälkikasvua (huumekokeilut jne)
Toisekseen, nyt olet ruma, menettänyt nuoruuden hehkun , kukaan ei sua enää himoitse.
Nuorena kukaan ei halunnut koskea, koska olit saa staa( nuori äiti)
Nyt olet vanhuus saastaa.
2-3 v, niin palvelutalon sänky odottaa, näin käy kaikille +45v naisille.
Hyödyttömiä, sukupuolettomia olentoja.
Mistä lähtien huumekokeilut ovat olleet ”täysillä elämistä”?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.Mitä äiti edellä, sitä lapset perässä. Toivottavasti käyvät koulut kunnialla.
Kuinka niin? Ja miksi tämä mielestäsi toimii vain toisinpäin? Äitini oli 30v minut saadesaan, ja isäni 32v. Minä olin 19v saadessani oman lapseni. Ystäväni vanhemmat olivat 15v ja 17v (isä nuorempi) 1. lapsen saadessaan, heidän lapsistaan toine nei ole tehnyt mielä 39veenä lapsia, ja toisella on 30-vuotiaana tehdyt kaksoset. Vai etkö ymmärrä että mielesi tekee sinulle tepposiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus mikä tässä toistuu, että kun nuoresta ihmisestä tulee vanhempi, hän vanhenee todella äkkiä ja on jo ihan mummeli 4-kybäsenä. Kun taas 4-kybänen tekee lapsia, niin hän mystisesti nuoreneekin siinä vauva-aikana valvoessa ja vaippoja vaihdellessa, sekä koliikkia kuunnellessa :D jännästi menee kyllä, ihan päinvastoin!!
Tuntemani nuorena lapset saaneet ovat kyllä edelleen niin nuoren näköisiä ja tuntuisia että eivät tahdo mahtua käsitykseen aikuisen lapsen vanhemmasta. Samanikäiset vasta lapsensa saaneet ovat pyyleviä raskauskilot säilyttäneitä silmäpussiaaveita, jotka näyttävät 6-kybäsiltä kassialmoilta. Sori nyt vain, mutta se oma kuvitelma siitä että olen nyt tosi nuorekas kun mulla on yli nelikymppisenä vauvoja vielä, on ihan siellä omassa päässä vain, ympäristö komppailee ihan säälistä vain.
6-kybänen kassialmalta näyttävä silmäpussiaave. Kiitos päivän nauruista. 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin ihan fyysisistä syistä. Selkä hajosi kun paketoin pöydän ääressä seisten lahjoja, auta armias jos pitäisi vaippoja vaihtaa tai kylvettää!
Olen 41v, lapset 13v ja 11v.
Mistä näitä raihnaisia nelikymppisiä löytyy? Lapsista kannattaa alkaa kouluttaa omaishoitajia hyvissä ajoin. Tulee vielä pitkät vuosikymmenet hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v, mun kaksi lasta on jo aikuisia ja kuopuskin melkein. Eka lapsenlapsikin on jo syntynyt.
Vielä on niitä samanikäisiä ystäviä, jotka vasta ovat aloittaneet lapsiperheellistymisen tai vasta suunnittelevat sitä.
Ja en ole mitenkään mummoutunut. Elän hyvin aktiivista elämää, nyt kun "pallo jalassa" on keventynyt.
En todellakaan edes harkitse iltatähden hankkimista, puistattaa ajatuskin.Kysehän on vain siitä, että milloin ottaa sen "pallon" jalkaansa. Silloin, kun muut käyvät ulkona, ulkomailla ja baareissa vai silloin, kun ystäväpiirillä muillakin on mukuloita ja elävät sitä prisma-arkea.
Ei tässä ole yhtä oikeaa vastausta. Mikä vain sopii itselle parhaiten.
Sullapas on rajoittunut ystäväpiiri, kun kaikki ovat täsmälleen saman ikäisiä, ja kuin kloonit, tekevät kaikki elämän ratkaisut täsmälleen samaan aikaan jonkun ystäväpiirin kanssa. Meillä muilla on ystäviä ja piirrejä laidasta laitaan, emmekä koe jäävämme ulkopuolisiksi jos emme kopioi kavereiden määrämiä lapsentekoaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Plus sitä on työmarkkinoilla halutumpaa kuin 40v äiti kenellä pieniä lapsia. Omat isoja ja ei tarvitse olla sairaan lapsen takia poissa.
Siitähän aiheesta täällä aina aika ajoittain keskustellaan. No me ei riidellä siitä mieheni kanssa kun lapset muuttaneet jo pois.
Ette tietenkään riitele, kohta ette ollenkaan, sinut pian dumpataan, koska miehellä ei ole mitään syytä pitää mummoa kämpässä, koska lapset jo poissa.
Vierailija kirjoitti:
No sehän riippuu muista asioista elämässä.
Minä haluan hyvän miehen, koulutuksen, työpaikan ja rahaa ennen kuin alan yrittää lasta. Olen nyt 28-vuotias ja kolme ensimmäistä on hankittu. Nyt haluan säästää ainakin vuoden ennen kuin voin harkita lapsen yrittämistä. En kestäisi venyttää penniä äitinä. Asun siis pk-seudulla ja on maisterinkoulutus eli en ole ehtinyt vielä kerryttää tarpeeksi säästöjä. Rahattomuus tuo stressiä ja haluan että on rahaa pitkälle vanhempainvapaalle. Ettei tarvitse pistää 1-vuotiasta päiväkotiin.
Maalla asuvat serkkuni eivät ole käyneet kouluja amiksen jälkeen, ottivat jonkun ihan ok miehen, pystyivät ostaa oman talon jo alle 25-vuotiaana, jne. Helppohan siinä on perhettä alkaa perustaa.
On ihan okei haluta ensin käydä koulut ja säästää rahaa ennen lasten hankintaa. On kuitenkin vähän outoa sanoa että serkku on ottanut vaan jonkun "ihan ok miehen". Se sinulle ihan ok mies voi olla jollekin toiselle todella hyvä mies, jonka kanssa on ihanaa perustaa perhe. Kommenttisi kuulostaa siltä että nostat nyt itseäsi vähän jalustalle, koska serkkusi eivät ole yhtä koulutettuja kuin sinä. Korkeakoulut on useille tosi hyvä juttu ja kannustan kaikkia kouluttautumaan jos yhtään tekee mieli, mutta ei pelkän ammattikoulun käyneet ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan.
Minä sain lapseni 24 v ja 26 v, kyllä siihen ikään olin jo bailaukseen kyllästynyt ja riittävästi sitä tehnyt. Maisterin paperitkin oli jo taskussa ja työpaikka myös, sain vakipaikan ennen valmistumistani. Eli nuoruutta ehti elää ja opiskelijaelämää, kreisibailaaja en ole ollut koskaan. Mutta kun kuopus lähti opiskelemaan tunne on huikea. Oli jaksamista keskittyä uraan oikein kunnolla, toki helppoa lasten puolesta oli ollut jo noin 10 vuotta, mutta kyllä se vapaudentunne on huumaava.
Ei kiinnostanut äitiys parikymppisenä, saati sitten nelikymppisenä. Hyvin on ollut vapaa ja huoleton fiilis täälläkin.
Haha, arvaa vaan miten hyvältä tuntuu kun ei aio koskaan tuhlata aikaansa vauvoihin! Tiedän että saan paljon alapeukkuja niiltä jotka tykkää lisääntyä, mutta minä en aikaani moiseen paskaan tuhlaa.
t. parikymppinen vela-nainen
Jännä ajatus mikä tässä toistuu, että kun nuoresta ihmisestä tulee vanhempi, hän vanhenee todella äkkiä ja on jo ihan mummeli 4-kybäsenä. Kun taas 4-kybänen tekee lapsia, niin hän mystisesti nuoreneekin siinä vauva-aikana valvoessa ja vaippoja vaihdellessa, sekä koliikkia kuunnellessa :D jännästi menee kyllä, ihan päinvastoin!!
Tuntemani nuorena lapset saaneet ovat kyllä edelleen niin nuoren näköisiä ja tuntuisia että eivät tahdo mahtua käsitykseen aikuisen lapsen vanhemmasta. Samanikäiset vasta lapsensa saaneet ovat pyyleviä raskauskilot säilyttäneitä silmäpussiaaveita, jotka näyttävät 6-kybäsiltä kassialmoilta. Sori nyt vain, mutta se oma kuvitelma siitä että olen nyt tosi nuorekas kun mulla on yli nelikymppisenä vauvoja vielä, on ihan siellä omassa päässä vain, ympäristö komppailee ihan säälistä vain.