12v sai aivan järkyttävän kohtauksen kun kerroin että muutamme.
Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.
Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.
Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.
Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.
Kommentit (116)
Etkö ole aiemmin keronut lapselle aikeistasi hommata työ ja asunto Helsingistä? Ei ihme, että mukula möksähtää jos nyt vasta kerrot, että muutatte.
Tuossa iässä aletaan olla teinejä ja kaverit ovat tärkeitä. Normaali reaktio.
Voit yrittää piristää tyttöä ostamalla uuteen huoneeseen jotakin uutta tms.
Tsemppiä!
Se raivoaa ja pikään. Helpottaa kun löytää kavereita mutta varmasti jaksaa pitkään murjottaa. Otan osaa. Et sitä juurikaan voi piristääkään. Lupaa että pääsee lomilla ja vknloppuisin vanhoille kavereille
Se raivoaa ja pikään. Helpottaa kun löytää kavereita mutta varmasti jaksaa pitkään murjottaa. Otan osaa. Et sitä juurikaan voi piristääkään. Lupaa että pääsee lomilla ja vknloppuisin vanhoille kavereille
Huono ikä..pari kolme vuotta sitten olisi ollut jo eri tilanne.
Miettikää myös, miten yhteydenpito kavereihin onnistuu. Viikonloppuvierailut yms.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:11"]
Kerroin 12v tytölleni, että muutamme kesän lopussa Helsinkiin. Matkaa täältä sinne on yli 100 km. Muutamme, koska sain sieltä vihdoinkin todella hyväpalkkaisen työpaikan ja ihana asuntokin löytyi.
Kerroin tässä asiasta tyttärelle, ja tämä sai aivan järkyttävän kohtauksen. Hän alkoi itkeä ja huusi ja jopa kiroili että ei aio muuttaa minnekään jne. Linnoittautui huoneeseensa ja ulvoo siellä.
Minulle tuli aivan idioottimainen olo. En tietenkään olettanut tytön hyppäävän riemusta kattoon, mutta näin rajua reaktiota en osannut odottaa. Tunnen itseni tyhmäksi ja oloni on apea tytön puolesta.
Miten toimia nyt ja kuinka hyvittää asia tytölle? Tulipa tyhjä olo.
[/quote] Miten itse reagoisit jos nyt ilmoittaisin sinulle etta kesan lopussa muutat Kiinaan, halusitpa tai et?
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:13"]
Etkö ole aiemmin keronut lapselle aikeistasi hommata työ ja asunto Helsingistä? Ei ihme, että mukula möksähtää jos nyt vasta kerrot, että muutatte.
[/quote]
Niinpä. Ei näin isoja asioita kannata tehdä lapsen, jo 12-vuotiaan, selän takana. Koeta nyt parantaa äkkiä hänen oloaan tai suhteenne saa pitkäaikaisen vamman. Sanon tämän omasta kokemuksesta lapsuudessa, muutto tuli aivan liian yllättäen kodista, johon ehdin kiintyä.. Eikä vaihdettu edes paikkakuntaa, silti podin sitä tosi pitkään. Oikeesti, Ap, kuinka itsekäs oot, jos oot hommannut jo kodin ees puhumatta lapselle?
Mä jouduin muuttamaan ja vaihtamaan koulua samassa iässä. Itkin puoli vuotta joka ikinen päivä!!! Herkkyysvaihe. Muuttaminen maalta stadiin on rankkaa. En ikinä tekisi sitä lapselleni.
Esimurkkuikäisen draamaa, se menee kyllä aikanaan ohi. Nyt vaan tuntuu, että sillä jää koko elämä ja kaverit sinne entiseen paikkaan. Näin aluksi hän on ahdisunut ja jopa vihainen sinulle, se menee aikanaan ohi. Murkku on murkku. Uusia asioita tulee nyt vyörymällä päälle ja se tuntuu varmasti tyttärestäsi kovin pelottavalta.Hyvä kun kerroit ajoissa, hän saa rauhassa totutella muutokseeen.
Kesän lopulla hän menee uuteen kouluun ja ympärillä on uudet ystävät. Anna hänelle omaa vastuuta ja kuuntele hänen mielipiteitään, näin hän saa kokea olevansa tärkeä ja pääsee vaikuttamaan tuleviin ratkaisuihin.
Elämänmuutos on suuri teille molemmille, ei tarvitse alkaa hyvittelemään. Ehkä tyttäresi oman, uuden huoneen sisutussuunnitelmat, saa hänet paremmalle tuulelle.
Oi voi, kyllä teillä vielä monet itkut itketään.
t. Saman lapsena kokenut
Minä olin 12-vuotias, kun perheemme muutti toiselle puolelle Suomea. Minusta se oli silloin vain jännää, mutta näin jälkikäteen ajatellessani luulen, että se on vaikuttanut vaikeuteeni solmia uusia ystävyyssuhteita. Niin, ja tunnen itseni hiukan juurettomaksi, "en ole mistään kotoisin".
Muuttaminen on lasta kohtaan aivan hirveä toimenpide! Kyllä se pitää vanhemman miettiä tarkkaan, onko aivan pakko. Ei lapsi pysty ylläpitämään ihmissuhteita kauas ja kaikki jää. Mieti itse, jos koko tuttavapiiri ja työpaikka menisi kerralla uusiksi jonkun muun päätöksestä!
Joskus on pakko muuttaa, mutta lapset siitä kylllä kärsii. Siksi en ymmärräkään näitä perheitä, jotka muuten vaan muuttavat ja pakottavat lapsensa sopeutumaan. Fiksu vanhempi olisi siirtänyt muuttoa vaikka peruskoulun loppuun asti. Kolme vuotta on aikuiselle lyhyt aika, mutta lapselle se olisi ollut merkittävä.
Voi ei, toivottavasti on provo. 12v on jo aivan liian vanha siihen että salassa tehdään tuollaisia päätöksiä. 12-vuotiaalle pakkomuutto on ihan yhtä kamala paikka kuin aikuiselle, ellei jopa kamalampi.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]
Mä jouduin muuttamaan ja vaihtamaan koulua samassa iässä. Itkin puoli vuotta joka ikinen päivä!!! Herkkyysvaihe. Muuttaminen maalta stadiin on rankkaa. En ikinä tekisi sitä lapselleni.
[/quote] siis tuossa iässä, en tekisi sitä lapselleni. Minut pakotettiin siihen ja Se oli todella rankkaa!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:18"]
Tuossa iässä aletaan olla teinejä ja kaverit ovat tärkeitä. Normaali reaktio.
Voit yrittää piristää tyttöä ostamalla uuteen huoneeseen jotakin uutta tms.
Tsemppiä!
[/quote]
Ostamalla huoneeseen jotain uutta? Joo, toimii ehkä 5-vuotiaalle mutta haloo miten joku uusi tavara korvaa sen, että 12-vuotiaan koko sosiaalinen elämä laitetaan uusiksi?
On ihanaa muuttaa Helsinkiin ja joutua rankasti kiusatuksi! Lapsellasi on kaksi vaihtoehtoa: joko pyrkiä keinolla millä tahansa pissisporukkaan (varastaa sinulta rahaa, myydä pillua aikuisille miehille, jättää koulu sivurooliin jne.) tai sitten linnoittautua kotiin ja viillellä itseään. Tuo on kamalin mahdollinen ikä muuttaa uusiin kuvioihin joten parhaassa tapauksessa petaat lapsellesi vakavia mielenterveysongelmia.
Vanhemmille kuuluu unelmatyöt ja hyvä palkka, lapsen tehtävänä on seurata perässä ja kitua.
Nyt on hyvä aika viimeistään ottaa mukaan muuton suunnitteluun. Aikuiset päättävät tietenkin asunnon hintaluokan, sijainnin ym mutta kaikki perheenjäsenet kannattaa ottaa mukaan kaikkiin päätöksiin, joissa se on mahdollista. Uudesta asuinpaikasta etsitään ne hyvät puolet ja samalla hyvästellään vanhoja kulmia yhdessä.
Tuo oli lapsena mun pahin painajainen. Onneksi vanhemmat älysivät olla muuttamatta.
Ymmärrän hyvin lastasi mutta tällaiset ovat aikuisten päätöksiä. Voit tukea häntä muutoksessa mutta ei sitä tarvitse hyvitellä. Elämä on.