Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies haluaa lähteä ulkomaille, minä en.
17.05.2014 |
Miehellä on mahdollisuus muuttaa erääseen Euroopan maahan. Työ sillä saman firman alaisuudessa alkaisi tammi-helmikuussa. Minimissään kestäisi kolme vuotta. Palkankorotus olisi huomattava.
Meillä kuitenkin pienet lapset, ensi syksynä eskariin menevä tyttö ja pian kaksivuotias poika. Minä juuri palasin töihin, joka on unelmatyöpaikkani. Olen ollut lukioaikana vaihdossa enkä koskaan sen jälkeen ole unelmoinut muutosta ulkomaille.
Mies puhuu sujuvasti tuossa maassa puhuttavaa kieltä, minä taas en ollenkaan.
Mä en haluaisi siis lähteä ollenkaan, koska on aika todennäköistä etten saisi koulutustani vastaavaa työtä. Mies haluaa palavasti lähteä. Olen jopa miettinyt että jos jäisimme lasten kanssa kotiin, tähän mies suhtautuu nihkeästi. Mutta kuulemma sekin parempi kuin se että hän joutuisi jäämään tänne. Mutta kolme vuotta? Pienten lasten kanssa se on pitkä aika. Ja parisuhteen kannalta, kun toista näkisi niin vähän. Toisaalta mies sanoo tämän olevan elämänsä tilaisuus.
pitkä avautuminen, mutta ei tähän taida olla yhtä kaikkia tyydyttävää lopputulosta.
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ap, oletteko aiemmin asuneet ulkomailla?
Ymmärrän ap:ta. Vaikea paikka. Voittehan ottaa uudesta maasta asunnon ja säilyttää nykyisen. Pääasiassa mies, mutta myös sinä ja lapset viettäisitte aikaa tuossa maassa mahdollisuuksien mukaan.
Ulkomailla eläminen on kiva kokemus kyllä, mutta ei mikään sateenkaaren pää. Ei ainakaan minulle. Rakastan suomea, läheisiäni suomessa ja heidän kanssaan elettyä arkea.
Me elämme nyt ulkomailla. Mies voisi tänne jäädäkin, minä en. En tiedä, tuleeko meillä joskus kahtiajako perheessä. Mies janoaa ulkomailla oloa, hän kokee elävänsä silloin. Minä koen eläväni onnellisesti läheisteni ympärillä.