Aviomies haluaa lähteä ulkomaille, minä en.
Miehellä on mahdollisuus muuttaa erääseen Euroopan maahan. Työ sillä saman firman alaisuudessa alkaisi tammi-helmikuussa. Minimissään kestäisi kolme vuotta. Palkankorotus olisi huomattava.
Meillä kuitenkin pienet lapset, ensi syksynä eskariin menevä tyttö ja pian kaksivuotias poika. Minä juuri palasin töihin, joka on unelmatyöpaikkani. Olen ollut lukioaikana vaihdossa enkä koskaan sen jälkeen ole unelmoinut muutosta ulkomaille.
Mies puhuu sujuvasti tuossa maassa puhuttavaa kieltä, minä taas en ollenkaan.
Mä en haluaisi siis lähteä ollenkaan, koska on aika todennäköistä etten saisi koulutustani vastaavaa työtä. Mies haluaa palavasti lähteä. Olen jopa miettinyt että jos jäisimme lasten kanssa kotiin, tähän mies suhtautuu nihkeästi. Mutta kuulemma sekin parempi kuin se että hän joutuisi jäämään tänne. Mutta kolme vuotta? Pienten lasten kanssa se on pitkä aika. Ja parisuhteen kannalta, kun toista näkisi niin vähän. Toisaalta mies sanoo tämän olevan elämänsä tilaisuus.
pitkä avautuminen, mutta ei tähän taida olla yhtä kaikkia tyydyttävää lopputulosta.
Kommentit (161)
Kyllä minä varmaan lähtisin, varsinkin kun ei kuitenkaan vielä kouluiässä olevia lapsia ole. Teillä vanhemmat lapset pääsisivät uudessa maassa varmasti kansainväliseen kouluun tms. ja oppivat kielenkin nopeasti, kolmessa vuodessa sen ehtii oppia oikein hyvinkin. Sinulla voisi tietysti olla aika tylsää huonon kielitaidon ja ehkä työttömyyden kanssa, mutta ehkä se olisi kuitenkin sen arvoista? 3 vuotta on elämästä loppujen lopuksi aika pieni siivu. Minkälaiset mahdollisuudet sinulla olisi palata omaan nykyiseen työhösi jos olisit 3 vuotta pois? Tai edes samankaltaiseen?
Meillä on lapset jo niin isoja (yläkouluikäisiä) että en haluaisi lähteä ja viedä heitä pois kavereiden keskeltä, lisäksi kielen oppiminen olisi heille jo vaikeampaa kuin puolet nuoremmille.
Miksi et voi palata töihisi kolmen vuoden päästä?
No unelmien työpaikan nainen just saanu ja kun MIES saa mahdollisuuden,ni heti pitäs lähteä! Miks?
Minä lähtisin, lapsetkin sopivassa iässä ajatellen ulkomaille muuttoa. Ei vielä koulukavereita yms. Tietenkin itse muutenkin haaveilen ulkomaille muutosta.
Joo, vähän ihmettelen miten naisen pitäisi tässä automaattisesti joustaa vaikka unelmatyö on juuri alkanut.
Ja mies on valmis jättämään lapset toiseen maahan? Ja se on teistä ok?
Ja olen itsekin asunut ulkomailla ja voisin muuttaa takaisinkin.
Joo musta myös aika kamalaa jos mies ei suostu katsomaan sinun näkökulmastasi. Onhan sullakin unelmatyö, Suomessa.
Kiitos, tämä ketju auttoi minua taas hieman paremmin ymmärtämään, mistä sukupuolten välisessä epätasa-arvossa on kyse. Meillä minun ja vaimoni tarpeet ja toiveet ovat samanarvoisia, mutta ilmeisesti monessa perheessä on itsestäänselvää, että miehen yhden työtilaisuuden vuoksi nainen automaattisesti luopuu omasta unelmatyöpaikastaan, tuhoaa uransa ja joutuu vastenmieliseen paikkaan kolmeksi vuodeksi. Eikun siis "pieneksi siivuksi", kuten tuolla ilmaistiin asia.
M31
" Minä juuri palasin töihin, joka on unelmatyöpaikkani."
Miten niin just alkanut /saanut unelmien työpaikan?
Mä en muuttais edes miljoonista kolmeksi vuodeksi eroon perheestäni. Miehen prioriteetit on nyt jossain muualla kun perheessä ja sun pitää miettiä, haluatko sä lähteä vuosiksi ulkomaille semmosen ihmisen kanssa.
Ilmeisesti kyseessä saksankielinen maa? Eli ei kauhean kaukana Suomesta olisi. Jos et todellakaan halua lähteä ja tuon eskari-ikäisen takia asian ymmärrän, niin mies lähtee yksin. Vuokraa pienen asunnon sieltä ja lentää tapaamaan teitä aina, kun mahdollista. Sinä lasten kanssa Suomessa. Ei tuossa ole mitään ongelmaa, monessa perheessä toimitaan noin.
Ei ap ole luopumassa unelmatyöpaikastaan, vaan palaamassa siihen! Kai hän nyt voi palata siihen 3v päästä, vakituiselta paikaltahan tuo vaikuttaa.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:02"]
Kiitos, tämä ketju auttoi minua taas hieman paremmin ymmärtämään, mistä sukupuolten välisessä epätasa-arvossa on kyse. Meillä minun ja vaimoni tarpeet ja toiveet ovat samanarvoisia, mutta ilmeisesti monessa perheessä on itsestäänselvää, että miehen yhden työtilaisuuden vuoksi nainen automaattisesti luopuu omasta unelmatyöpaikastaan, tuhoaa uransa ja joutuu vastenmieliseen paikkaan kolmeksi vuodeksi. Eikun siis "pieneksi siivuksi", kuten tuolla ilmaistiin asia.
M31
[/quote] Opettele kuitenkin ensin lukemaan.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:02"]
Kiitos, tämä ketju auttoi minua taas hieman paremmin ymmärtämään, mistä sukupuolten välisessä epätasa-arvossa on kyse. Meillä minun ja vaimoni tarpeet ja toiveet ovat samanarvoisia, mutta ilmeisesti monessa perheessä on itsestäänselvää, että miehen yhden työtilaisuuden vuoksi nainen automaattisesti luopuu omasta unelmatyöpaikastaan, tuhoaa uransa ja joutuu vastenmieliseen paikkaan kolmeksi vuodeksi. Eikun siis "pieneksi siivuksi", kuten tuolla ilmaistiin asia.
M31
[/quote] Opettele kuitenkin ensin lukemaan.
[/quote]
Mitä tarkoitat?
Syyt siihen etten halua lähteä ovat yksinkertaisesti ne että olen juuri päässyt kiinni taas työelämään, viihdyn suomessa, turvaverkostot ovat kunnossa, en osaa kieltä ja siellä odottaisi työttömyys minulle.
Minun nykyinen työpaikkani ei siis ole sama missä työskentelin ennen kuopuksen syntymää, vaan paikka jossa vasta aloitin.
Onko minun unelmatyöpaikkani suomessa vähemmän tärkeämpi kuin miehen unelmatyöpaikka ulkomailla?
ap
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:05"]
Ei ap ole luopumassa unelmatyöpaikastaan, vaan palaamassa siihen! Kai hän nyt voi palata siihen 3v päästä, vakituiselta paikaltahan tuo vaikuttaa.
[/quote]
Toki, vakituinen paikka tarkoittaa juuri sitä, että töistä voi ihan vapaasti ottaa muutaman vuoden sapatin ja palata sitten takaisin, kun siltä tuntuu.
No mutta sitten vaan perhe kahtia.
Jos tehään niin että sinä jäät naperoiden kans kotiin ja mä voin lähteä miehes kanssa! Rakastan reissaamista. Kysyppäs mieheltäs kelpaako seuraks tällanen parikymppinen hoikka blondi.
Toinen joustaa tai perhe asuu kolme vuotta erillään.
Eikö onnistuisi siten, että sinä Suomessa ja hän ei? Olin itse samassa tilanteessa 10 vuotta sitten. Mies maailmalla kja minä lasten kanssa Suomessa. Hyvin meni. Mieheni työnantaja kustansi lennot kotiin pari kertaa kuukaudessa. Olihan se erilaista ja kurjaa, mutta tosi yleistä maailmalla. Lapset olivat kouluikäisiä, joten siksi emme muuttaneet koko perhe. Nyt on kyllä taas tilöanne päällä ja voi olla, että lähdetään koko perhe Aasiaan.
Miten te edes luulette, että mies lähtisi lasten kanssa????