Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies haluaa lähteä ulkomaille, minä en.
17.05.2014 |
Miehellä on mahdollisuus muuttaa erääseen Euroopan maahan. Työ sillä saman firman alaisuudessa alkaisi tammi-helmikuussa. Minimissään kestäisi kolme vuotta. Palkankorotus olisi huomattava.
Meillä kuitenkin pienet lapset, ensi syksynä eskariin menevä tyttö ja pian kaksivuotias poika. Minä juuri palasin töihin, joka on unelmatyöpaikkani. Olen ollut lukioaikana vaihdossa enkä koskaan sen jälkeen ole unelmoinut muutosta ulkomaille.
Mies puhuu sujuvasti tuossa maassa puhuttavaa kieltä, minä taas en ollenkaan.
Mä en haluaisi siis lähteä ollenkaan, koska on aika todennäköistä etten saisi koulutustani vastaavaa työtä. Mies haluaa palavasti lähteä. Olen jopa miettinyt että jos jäisimme lasten kanssa kotiin, tähän mies suhtautuu nihkeästi. Mutta kuulemma sekin parempi kuin se että hän joutuisi jäämään tänne. Mutta kolme vuotta? Pienten lasten kanssa se on pitkä aika. Ja parisuhteen kannalta, kun toista näkisi niin vähän. Toisaalta mies sanoo tämän olevan elämänsä tilaisuus.
pitkä avautuminen, mutta ei tähän taida olla yhtä kaikkia tyydyttävää lopputulosta.
Kommentit (161)
Sun pitää miettiä nyt kunnolla niitä syitä, miksi et haluaisi lähteä!! Jos sieltä tulee vastaan kunnon syyt, niin teidän pitää vaan sitten yrittää se kolme vuotta junailla ns erossa, mutta jos syysi eivät ole niin pahoja, niin toivottavasti lähdet ja saatte upean kokemuksen kaikkineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähde ihmeessä. .en ymmärrä ihmisiä jotka haluaa jumittaa ankeassa, kalliissa suomessa.
Kuinka kaukana maa on suomesta?
Mieskö ei ottaisi lapsia mukaan?
" Mutta kuulemma sekin parempi kuin se että hän joutuisi jäämään tänne. "
Tuossahan se on selkeästi sanottu. Hän lähtee joko yksin tai teidän kanssa. Vai lähtisikö hän lasten kanssa kolmisteen?
Mies ei tunnu todellakaan olevan valmis joustamaan yhtään. Sanoi ilmoittavansa maanantaina ottavansa työn vastaan. Täytyy nyt katsoa miten kaikki sujuu loppuvuoden aikana. Lähtötilanne kuitenkin on se, että hän lähtee ja me jäämme tänne. Lastenkin kanssa täytyy puhua asiasta. Mies sai mulle pahan olon kun syytti mua siitä että laitan itseni etusijalle lasten sijaan vaikka hän itse tekee juuri niin. Nyt inhottaa koko mies, mutta meillä on ollut niin paljon hyvää ja meillä on pitkä historia. En ole koskaan edes joutunut vakavasti miettimään eroa, mutta nyt on kyllä käynyt mielessä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 17:56"]
Joo, vähän ihmettelen miten naisen pitäisi tässä automaattisesti joustaa vaikka unelmatyö on juuri alkanut.
Ja mies on valmis jättämään lapset toiseen maahan? Ja se on teistä ok?
Ja olen itsekin asunut ulkomailla ja voisin muuttaa takaisinkin.
[/quote]
Täsyin samaa mieltä. Ymmärrän ap:n perheen ristiriidan oikein hyvin. Kotiäitivuosina olisin voinutkin lähteä, mutta olen samassa tilanteessa ap:n kanssa eli juuri löytänyt unelmien työn, jossa hyvät jatkonäkymät. Enää en olisi todellakaan valmis tuosta vaan jättämään kaikkea ulkomaille muuton vuoksi, vaikka se onkin ollut haaveissa joskus aikaisemmin.
AP:n kysymykseen en kyllä osaa tarjota mitään ratkaisuehdotuksia, mutta kaikkien näiden muiden kommenttien keskellä haluan ilmaista että on täällä meitäkin, jotka ymmärtää ongelman.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:26"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:16"]
Jos tehään niin että sinä jäät naperoiden kans kotiin ja mä voin lähteä miehes kanssa! Rakastan reissaamista. Kysyppäs mieheltäs kelpaako seuraks tällanen parikymppinen hoikka blondi.
[/quote] Minulle sopisi vaihtari. Ap ottaa minun miehen kotiinsa ja minä lähden lapsiemme kanssa ap:n miehen matkaan.
[/quote]
Juu mutta minä parikymppinenkin tahon reissata! Ja sitäpaitsi minä ehdotin ensin.
[/quote] Mutta me leikittäis kotia. Ja aina olis ruoka valmiina kun mies tulee töistä.
[/quote]
Mutta kun minä oon näin nuori ja pirtsakas! Kotihommat ja ruuanlaitto sujuu leikiten pikkumekossa ja jaksan vielä kiskaista juoksulenkinkin!
[/quote] Minulla on missihymy koko ajan päällä, nukkuessa, riidellessä, uidessa..ja pukeudun aina tyylikkäästi mm. Dolce, Versace, Armani, Gardin, Dior myös puutarhaa kuokkiessani.
[/quote]
Juu mutta mullapa on kivan näpsäkkä kroppa ja alaselkään ulotguvat paksut blondit hiukset. Ja vieläpä luonnollisesti vaaleat.
[/quote] Minäpä olen hyvää seuraa cocktail-tilaisuuksiin, osaan small talkia ja pari taikatemppuakin jos homma alkaa hyytymään.
[/quote]
Kerroinko jo että olen harrastanut potkunyrkkeilyä viimeiaet kymmenen vuotta? Jos roisto uhkaa kiivetä ikkunasta sisään voisin suojella omaisuutta ja apeen miestä! Haa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:39"]
Mä niin haluaisin lähtee tästä maasta muualle. Astma vaikeuttaa elämää siinämäärin että jokin kuiva ja lämmin ilmasto olisi mukava.
Olen asunut muutamassa maassa ulkomailla ennen perhettä. Mies matkustanut vielä useammassa maassa kuin minä.
Silti minä haluan hän ei.
Minne perheen kanssa olisi kiva muuttaa? Itse tykkäisin Australiasta.
No kupeksitaan sitten täällä Byrokratian ja kyttäämisen luvatussa maassa jossa ihmisten hyvänsydämisyys on koetuksella. Ja ollaan niin ilkeitä tai kateellisia ihan vain koska voidaan.
Ilmeisesti mitä paremmin kaikki on sitä enemmän trollataan elömän kaikilla osa- alueilla.
[/quote]
Et sitten kuitenkaan ole niin pitkään niissä ylistämissäsi muissa maissa asunut, että olisit huomannut, että joka maassa on omat ongelmansa. Ei se elämä siellä "ulkomailla" ole välttämättä yhtään sen ihmeellisempää kuin Suomessa.
t. maailmaa nähnyt
Minulla oli vähän samanlainen tilanne, mutta päätimme lähteä silti koska palkkaerot olivat huomattavat. Minä tosin hyvin vastahakoisesti ja miestäni syylistäen. Mutta voin sanoa etten kadu pätkääkään. Ensimmäisenä vuonna oli koti-ikävää, ja halusin välillä kovastikin palata sukulaisten ja kavereiden luokse, mutta nyt en oikeastaan keksi yhtäkään hyvää syytä palata Suomeen. Lapsesi ovat vielä suht pieniä, nyt jos koskaan kannattaa lähteä! He oppivat nopeasti kielen, ja niin sinäkin jos olet vain yhtään halukas panostamaan siihen. Ja kolme vuotta menee kuin siivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen matkassa 4 vuotta Saksassa, ja voisin lähteä toistekkin...
Mitäpä, jos kävisitte tutustumassa mahdolliseen asuinpaikkaan miehesi kanssa kahdestaan? Voisit selvittää, onko seudulla muita suomalaisia ja sopia kahvilatreffit kysyäksesi mieltä painavista asioista myös työnsaantimahdollisuuksista.
Kerran lähdin miehen opintojen takia sen kanssa Saksaan. Olin itse juuri valmistunut. Ylläri ylläri, en saanut töitä. Olin vuoden miehen rahojen varassa vailla tekemistä ja ystäviä. Lähdin sen vuoden jälkeen takaisin Suomeen jatkokouluttautumaan ja mies jäi Saksaan. Enää en lähtisi enkä laittaisi omaa elämää toisen varaan. Ja meillä ei tuolloin ollut edes lasta. Jos sun miehellä menee työ perheen edelle, niin eikö sellainen ukko jouda mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:01"]
Miehen matkassa 4 vuotta Saksassa, ja voisin lähteä toistekkin...
Mitäpä, jos kävisitte tutustumassa mahdolliseen asuinpaikkaan miehesi kanssa kahdestaan? Voisit selvittää, onko seudulla muita suomalaisia ja sopia kahvilatreffit kysyäksesi mieltä painavista asioista myös työnsaantimahdollisuuksista.
[/quote]
Kyllähän totuus on se, että missä tahansa Euroopan maassa työttömän kielitaidottoman maahanmuuttajan on hyvin vaikea löytää työtä.
Itse jätin hyvän työpaikan kun kolme vuotta sitten lähdimme ulkomaille. En nyt sanoisi että ihan unelmien työpaikka, mutta vakipaikka, hyvä asema ja hyvä palkka.
Miehen työkomennuksen vuoksi lähdimme ja ennenkaikkea luovuin tuosta lasten vuoksi. Ajattelin - ja ajattelen nyt entistä vahvemmin, että heille kielitaito ja kanasinvälisyys on niin valtava juttu, että sen vuoksi kannattaa vähän uhrata. Uskon että työpaikat kuitenkin tulevat ja menevät. Tietenkin meillä oli erinomainen sopimus miehen työnantajalta, tulotaso ei pienentynyt ja eduissa on hyvä kansainvälinen koulu lapsille, täysi terveydenhuolto, erittäin, erittäin mukava asuminen, kielikurssit minulle jne. jne. Nämä helpottivat päätöksentekoa erittäin paljon. Meillä on myös kouluikäiset lapset, joten kotiäitivuosista on aikaa eikä muutavan vuoden kotirouvana oleminen tuntunut miltään ahdistavalta peikolta.
Kolmen vuoden jälkeen lapsilla on ystäviä kymmenistä maista ja hallussa natiivitasoinen englanti sekä tämän maan erittäin vaikea kieli paremmin kuin monella suomalaisella lapsella a-kieli yläasteen lopussa.
Mutta tottakai ymmärrän myös ap:n mielipiteen. Päätös ei ole helppo. Voisitteko kokeilla aluksi niin, että mies lähtee yksin ja seuraatte perässä jos siltä tuntuu? Välimatka ei ilmeisesti ole kauhean pitkä? Jos te ette perheenä lähde mukaan, saatte luultavasti neuvoteltua sopimukseen ihan ok määrän lentolippuja miehelle kotiin tai teille kohdemaahan.
Itse lähtisin tuon ikäisten lasten kanssa oikein mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:44"]Mies ei tunnu todellakaan olevan valmis joustamaan yhtään. Sanoi ilmoittavansa maanantaina ottavansa työn vastaan. Täytyy nyt katsoa miten kaikki sujuu loppuvuoden aikana. Lähtötilanne kuitenkin on se, että hän lähtee ja me jäämme tänne. Lastenkin kanssa täytyy puhua asiasta. Mies sai mulle pahan olon kun syytti mua siitä että laitan itseni etusijalle lasten sijaan vaikka hän itse tekee juuri niin. Nyt inhottaa koko mies, mutta meillä on ollut niin paljon hyvää ja meillä on pitkä historia. En ole koskaan edes joutunut vakavasti miettimään eroa, mutta nyt on kyllä käynyt mielessä. AP
[/quote]
Kyllä sinä olet ap itsekäs. Puhut vain ja ainoastaan itsestäsi. Miehesi tarjoaa lapsillenne mahdollisuutta päästä näkemään maailmaa, oppia uusia kieliä ja tutustua uudenlaisiin ihmisiin. Tämä on lottovoitto lapsillesi, ja sinulla on mielessäsi tasan sinä itse. Mun työ, mä tykkään suomesta, mä tykkään oikeesti asua täällä, minäminäminä.
Ajattele LASTEN ETUA!
Itse olen asunut ulkomailla 20v, mutta lähdin omasta tahdosta, en miehen, vaikka mies työn takia saikin siirron.
En kyllä suosittele ap:lle muuttoa, sillä ulkomaille on haluttava tai se ei onnistu.
Ei kyllä onnistu joku perheen hajottaminen 3:ksi vuodeksikaan, kokemusta 6 kk:sta ja ei todella toiminut.
Minusta teillä ei ole montaa vaihtoehtoa, ero tai pysytte Suomessa.
Jos olet katkera ja muutat, se ei ole hyvä ratkaisu.
Miehen palkka voi nousta, mutta samalla yleensä nousee kulutkin. Ulkomailla oloa ei Suomessa työmarkkinoilla arvosteta pätkääkään, päinvastoin, eli kun / jos palatte, ei siitä ole mitään hyötyä miehellesi.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:44"]Mies ei tunnu todellakaan olevan valmis joustamaan yhtään. Sanoi ilmoittavansa maanantaina ottavansa työn vastaan. Täytyy nyt katsoa miten kaikki sujuu loppuvuoden aikana. Lähtötilanne kuitenkin on se, että hän lähtee ja me jäämme tänne. Lastenkin kanssa täytyy puhua asiasta. Mies sai mulle pahan olon kun syytti mua siitä että laitan itseni etusijalle lasten sijaan vaikka hän itse tekee juuri niin. Nyt inhottaa koko mies, mutta meillä on ollut niin paljon hyvää ja meillä on pitkä historia. En ole koskaan edes joutunut vakavasti miettimään eroa, mutta nyt on kyllä käynyt mielessä. AP
[/quote]
Kyllä sinä olet ap itsekäs. Puhut vain ja ainoastaan itsestäsi. Miehesi tarjoaa lapsillenne mahdollisuutta päästä näkemään maailmaa, oppia uusia kieliä ja tutustua uudenlaisiin ihmisiin. Tämä on lottovoitto lapsillesi, ja sinulla on mielessäsi tasan sinä itse. Mun työ, mä tykkään suomesta, mä tykkään oikeesti asua täällä, minäminäminä.
Ajattele LASTEN ETUA!
[/quote]
Älä jaksa.
"Kiitos, tämä ketju auttoi minua taas hieman paremmin ymmärtämään, mistä sukupuolten välisessä epätasa-arvossa on kyse. Meillä minun ja vaimoni tarpeet ja toiveet ovat samanarvoisia, mutta ilmeisesti monessa perheessä on itsestäänselvää, että miehen yhden työtilaisuuden vuoksi nainen automaattisesti luopuu omasta unelmatyöpaikastaan, tuhoaa uransa ja joutuu vastenmieliseen paikkaan kolmeksi vuodeksi. Eikun siis "pieneksi siivuksi", kuten tuolla ilmaistiin asia.
M31"
Ulkomaille pääsy on aina loistava tilaisuus ja erityisesti perheen lapsille hyödyllinen, kun kielitaito karttuu ja opitaan tuntemaan uusi kulttuuri. Kun osaaminen on kohdallaan, niin kenenkään unelmaduunit ja urat eivät pieneen katkoon kaadu! Ap:kin voisi oppia uuden kielen ja opiskella jotain muutakin. Työnantajan kanssa kannattaa keskustella avoimesti vaihtoehdoista. Etätyö voi sopia, siirto oman firman paikalliseen konttoriin, vuorottelu,ivapaa, toimivapaa... Sekin onnistuu, että osan aikaa voi mies ja perhe asua eri maissa. Meilläkin oli näin 2 x 6 kk jakson. Lasten kanssa olimme kohdemaassa kokonaiset kouluvuodet. Näin lapsilla oli siirtyminen koulusta toiseen vaivattominta. Kannustan ap:ta rohkeasti näkemään ulkomaankomennuksen edut. Se on tietysti ikävä, että puolisoilla on näin erilainen tapa suhtautua. Tämän tyyppiset isommat suuntaviivat pitäisi keskustella selväksi jo ennen perheen perustamista. Ja nyt tosissaan niitä toimivia vaihtoehtoja miettimään. Keski-Eurooppa ei ole kuin 2 tunnin lentomatkan päässä.
Joo, varmaan menee kolme vuotta kotiäitinä siivillä maassa, jossa ei tunne muuta kuin äijänsä, joka ravaa työjutuissa.
facebook. Kaikkialla toimii netti. Skype.
Viisaasti sanottiin edellä että maailmalle on haluttava jotta se onnistuu.
Helsingistä pääsee yhtä nopeasti Eurooppaan kuin Pohjois-Suomeen...
Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Mies on myös osaltaan epäreilu jos jättää perheen vaimon vastuulle. Erotan tuollaisissa tilanteissa tulee ja vaimolle burnout.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:44"]Mies ei tunnu todellakaan olevan valmis joustamaan yhtään. Sanoi ilmoittavansa maanantaina ottavansa työn vastaan. Täytyy nyt katsoa miten kaikki sujuu loppuvuoden aikana. Lähtötilanne kuitenkin on se, että hän lähtee ja me jäämme tänne. Lastenkin kanssa täytyy puhua asiasta. Mies sai mulle pahan olon kun syytti mua siitä että laitan itseni etusijalle lasten sijaan vaikka hän itse tekee juuri niin. Nyt inhottaa koko mies, mutta meillä on ollut niin paljon hyvää ja meillä on pitkä historia. En ole koskaan edes joutunut vakavasti miettimään eroa, mutta nyt on kyllä käynyt mielessä. AP
[/quote]
Kyllä sinä olet ap itsekäs. Puhut vain ja ainoastaan itsestäsi. Miehesi tarjoaa lapsillenne mahdollisuutta päästä näkemään maailmaa, oppia uusia kieliä ja tutustua uudenlaisiin ihmisiin. Tämä on lottovoitto lapsillesi, ja sinulla on mielessäsi tasan sinä itse. Mun työ, mä tykkään suomesta, mä tykkään oikeesti asua täällä, minäminäminä.
Ajattele LASTEN ETUA!
[/quote]
Eiköhän se mies halua vain piian sinne kotia hoitelemaan, kun itse painaa pitkää päivää unelmaduunissa? Mä en usko hetkeäkään, että ap:n mies ajattelisi, että tarjoaa lapsille mahdollisuutta nähdä maailmaa. Tuskin pari vuotias paljon ymmärtää tuollaisesta mahdollisuudesta, eskari-ikäinen ei varmasti paljon enempää. Mitä ap siellä lasten kanssa tekisi kielitaidottomana, eikä kovin helpolla töitäkään ole tarjolla kielitaidottomalle. Ja kaikki ei ole sellaisessa unelmaduunissaan täällä Suomessakaan, että noin vain olisi sivukonttoreita ulkomailla. Ap:lla on eskariin menevä lapsi, eskarivuonna tulee paljon kavereita, joiden kanssa aloitetaan alakoulu, iso asia lapselle. Ja jos kolme vuotta poissa Suomesta ja sitten takaisin.. Ehtiihän lapsi siinä uuden kielenoppia, mutta kyllä tulee koulutien aloittamisesta hankalaa, ja varmasti jää jälkeen omanikäisistä kun palaavat takaisin. Ei, itsekään en lähtisi miehen matkaan ja luopuisi kaikesta omasta ja hyppyyttäisi lapsia maasta toiseen. Jos mun mies ilmottaisi lähtevänsä joko yksin tai yhdessä, niin joutais mennäkin.