Aviomies haluaa lähteä ulkomaille, minä en.

Ymmärrän ap'ta hyvin. En minäkään luopuisi työstä josta tykkään ja jäisi kotiäidiksi. En edes Suomessa. Kaikille ei tosiaan ole mikään unelma olla kotona vuosia eikä myöskään ulkomailla asuminen.

En myös ymmärrä miksi miehen unelma olisi tärkeämpi?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 13:50"]Sinuna koettaisin sopia unelmatyöpaikkani kanssa mahdollisuudesta olla kolme vuotta pois. Ihannetapauksessa koettaisin räätälöidä työnantajan kanssa toimeenkuvan, jossa voisin tehdä töitä etänä ulkomailta käsin. Lisäksi varaisin itselleni jonkin mielekkään oman projektin. Minun tapauksessani se olisi romaanin kirjoittaminen.

[/quote]

Miten tekee etätöitä siivooja, kirjastotäti, museo-opas, lastentarhanopettaja, kupan myyjä, puutarhuri, elintarvikepakkaaja jne jne. Miksi näissä jutuissa oletetaan aina kaikkien olevan täissä jossain monikansallisessa yrityksessä josta voi siirtyä ko. maan haarakonttoriin tai tehdä etätyötä?

[/quote]

Kaikella kunnioituksella: harvat mainitsemistasi töistä ovat kenenkään unelmatöitä. Ihminen, jolla ylipäätään on unelmatyö, on todennäköisesti aika paljon ammatillista kunnianhimoa. Ja kuten sanoin, etätyön tekeminen on ihannetapaus, ja ihannetapaus on määritelmällisesti sellainen, joka ei aina toteudu.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:11"]

No itse asiassa olen ollut aika introvertti ihminen, en mikään supersosiaalinen ja aluksi tämä kontaktin ottaminen jopa vähän häiritsi. Mutta lasten takia siihen on pakkokin ajautua ja sitten huomaa tykkäävänsä. 

[/quote]

Eivät kaikki tykkää. Joillekuille muuttaminen toiseen maahan on hyvin epämiellyttävä kokemus.

Jos meidän perheemme olisi tuossa tilanteessa, ehdottaisin seuraavaa:

- mies muuttaa tuohon toiseen maahan lasten kanssa,

- minä jään ainakin ensimmäiseksi vuodeksi Suomeen uuteen unelmatyöhöni,

- opiskelen tuon vuoden ajan miehen kohdemaan kieltä iltaisin - tämä onnistuu koska lapset ovat miehellä,

- kun vuosi lähenee loppuaan, tunnustelen uudemman kerran haluaisinko minäkin muuttaa perässä (olen ehtinyt myös hakea töitä uudesta maasta ja prosessin lopputulos voi vaikuttaa päätökseeni ratkaisevasti).

Luulen, että tuon vuoden mentyä haluaisin jo palavasti muuttaa, ja töitäkin voisi jo siinä vaiheessa järjestyä (vuodessa saisin jo ihan hyvän kielitaidon kehitettyä intensiivisellä opiskelulla). Näin kummankaan aikuisen ei tarvitsisi luopua unelmistaan.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:26"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:16"]

 Jos tehään niin että sinä jäät naperoiden kans kotiin ja mä voin lähteä miehes kanssa! Rakastan reissaamista. Kysyppäs mieheltäs kelpaako seuraks tällanen parikymppinen hoikka blondi.

[/quote] Minulle sopisi vaihtari. Ap ottaa minun miehen kotiinsa ja minä lähden lapsiemme kanssa ap:n miehen matkaan.

[/quote]

 Juu mutta minä parikymppinenkin tahon reissata! Ja sitäpaitsi minä ehdotin ensin.

[/quote] Mutta me leikittäis kotia. Ja aina olis ruoka valmiina kun mies tulee töistä.

[/quote]

Mutta kun minä oon näin nuori ja pirtsakas! Kotihommat ja ruuanlaitto sujuu leikiten pikkumekossa ja jaksan vielä kiskaista juoksulenkinkin!

[/quote] Minulla on missihymy koko ajan päällä, nukkuessa, riidellessä, uidessa..ja pukeudun aina tyylikkäästi mm. Dolce, Versace, Armani, Gardin, Dior myös puutarhaa kuokkiessani.

[/quote]

Juu mutta mullapa on kivan näpsäkkä kroppa ja alaselkään ulotguvat paksut blondit hiukset. Ja vieläpä luonnollisesti vaaleat.

[/quote] Minäpä olen hyvää seuraa cocktail-tilaisuuksiin, osaan small talkia ja pari taikatemppuakin jos homma alkaa hyytymään.

[/quote]

Kerroinko jo että olen harrastanut potkunyrkkeilyä viimeiaet kymmenen vuotta? Jos roisto uhkaa kiivetä ikkunasta sisään voisin suojella omaisuutta ja apeen miestä! Haa!

[/quote]

Eheheee. Lopettakaa jo, ketään ei naurata.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:11"]

No itse asiassa olen ollut aika introvertti ihminen, en mikään supersosiaalinen ja aluksi tämä kontaktin ottaminen jopa vähän häiritsi. Mutta lasten takia siihen on pakkokin ajautua ja sitten huomaa tykkäävänsä. 

[/quote]

Eivät kaikki tykkää. Joillekuille muuttaminen toiseen maahan on hyvin epämiellyttävä kokemus.

[/quote]

Ilman muuta on. Mutta usein sen asian tiedostaa jo kotimaassa. Ehkä ap:n kohdalla näin on? Lapset ovat tässä niin pieniä ettei voi kysyä. Jos kokee asian ihan hirveäksi, tuskin muuttoa edes kannattaa harkita.

Ihan varmasti löytyy ihmisiä, joiden unelmatyö on puutarhuri, lastenhoitaja, kirjastotäti jne. Mistä lähtien unelmatyö on määritelty ulkoapäin? Mikä kenellekin on unelma, jollekin vaikka vaan se että työajat ja palkka on hyvät. Ja ammatillista kunnianhimoa voi olla alalla kuin alalla.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 13:50"]Sinuna koettaisin sopia unelmatyöpaikkani kanssa mahdollisuudesta olla kolme vuotta pois. Ihannetapauksessa koettaisin räätälöidä työnantajan kanssa toimeenkuvan, jossa voisin tehdä töitä etänä ulkomailta käsin. Lisäksi varaisin itselleni jonkin mielekkään oman projektin. Minun tapauksessani se olisi romaanin kirjoittaminen.

[/quote]

Miten tekee etätöitä siivooja, kirjastotäti, museo-opas, lastentarhanopettaja, kupan myyjä, puutarhuri, elintarvikepakkaaja jne jne. Miksi näissä jutuissa oletetaan aina kaikkien olevan täissä jossain monikansallisessa yrityksessä josta voi siirtyä ko. maan haarakonttoriin tai tehdä etätyötä?

[/quote]

Kaikella kunnioituksella: harvat mainitsemistasi töistä ovat kenenkään unelmatöitä. Ihminen, jolla ylipäätään on unelmatyö, on todennäköisesti aika paljon ammatillista kunnianhimoa. Ja kuten sanoin, etätyön tekeminen on ihannetapaus, ja ihannetapaus on määritelmällisesti sellainen, joka ei aina toteudu.

[/quote]

Aivan. Kaikkien unelmatyö on lasipalatsissa PowerPointin pyörittely 4000 euron palkalla. Kuka nyt voisi oikeasti olla kiinnostunut vaikka kasvitieteellisen puutarhan hoidosta ja kehittämisestä. Pyh!

Mä jätin unelmien työpaikan ja Suomen ja lähdin miehen mukana. En ole kertaakaan katunut. Olen asunut välissä pienen aikaa Suomessa, not my place anymore! 

Jos teidän intressit on eri paikoissa niin sitten se on niin. Ymmärrän miestäsi ja mun mielestä on typerää ajatella että miehen pitäisi jäädä Suomeen koska sulla on kiva työpaikka (mistä tiedät kuinka unelmapaikka on jos vasta olet aloittanut?) Ja js sä et halua lähteä niin älä lähde. Ette ole ainoa pariskunta joka tekee moisen ratkaisun. Luulen kuitenkin että jos mies ei Suomessa halua asua niin se on goodbye myös parisuhteelle pidemmällä tähtäimellä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 13:20"]

Miksi aina ajatellaan, että se ulkomaille muutto on kultaruukku sateenkaaren päässä? Itse asuin lapsuuteni ympäri maailmaa, isän työn perässä. Antoihan se jotaun, mutta sain myös ikuisen juurettomuuden tunteen.

[/quote]

Juuri samaa sanoo mieheni, joka on asunut lapsena kahdessa maassa suomen lisäksi. Lisäksi kaverien jättäminen oli kuulemma hirveää. Meille molemmille olisi työn puolesta hyvä työskennellä ulkomailla jonkin aikaa, mutta mies ei halua omien kokemustensa takialähteä lasten kanssa, paitsi mahdollisesti kerran tarkasti harkitussa ikävaiheessa (suunnittelemme...). Itsekin siis asuisin mielelläni ulkomailla jonkin aikaa, ja olen sitä mieltä, että ap.n tilanteessa molemmissa ratkaisuissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta haluaisin muistuttaa ettei ulkomailla asuminen ole lapsille aina pelkästään myönteinen juttu. Mies on kyllä kiitollinen kielitaidostaan.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:44"]

Ihan varmasti löytyy ihmisiä, joiden unelmatyö on puutarhuri, lastenhoitaja, kirjastotäti jne. Mistä lähtien unelmatyö on määritelty ulkoapäin? Mikä kenellekin on unelma, jollekin vaikka vaan se että työajat ja palkka on hyvät. Ja ammatillista kunnianhimoa voi olla alalla kuin alalla.

[/quote]

Puutarhuriksi tai lastenhoitajaksi pääsee 3-4 vuoden päästä hyvin uudelleen. Jos on äippävapaiden jälkeen päässyt johtavaan asemaan itse, sitä tilaisuutta ei saa helpolla uudelleen. Siksi on eri asia onko talousjohtaja vai kirjastotäti. Jos työpaikka on hyvin vaikea saavuttaa omalla alalla se on tässä ratkaisevaa. Saako vastaavan paikan 4v kuluttua kun menee ovelle norkoamaan ja ilmoittautuu olevansa käytettävissä. Kirjastosta ja kukkakaupasta saa varmasti kun vähän kyselee, mutta vaikkapa pörssiyhtiön talousjohtajaksi voi sanoa, että juna meni jo. Jos saa johtajan paikan puheilla, että lapset on tehty. Sitten lähtee 4 vuodeksi ulkomaille miehen työn perässä, niin se nainen on sitten jo nähty. Kai idioottikin ymmärtää, että tämä juttu ratkeaa detaljeilla. Ei tätä voi yleispätevästi ratkaista ilman tapauskohtaisia tietoja.

Ap:n kertomus mahdollistaa niin päinvastaisia skenarioita, että ihan sama mitä me täällä huudellaan.

t. 82

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:30"]

En myös ymmärrä miksi miehen unelma olisi tärkeämpi?

[/quote]

Onko ap:n unelma sitten tärkeämpi?

Miksi kummankaan unelma pitää määritellä tärkeämmäksi? Jonkunlainen kompromissi on kuitenkin tehtävä. Kuulostaa siltä, että ap katkeroituisi, jos lähtisi ulkomaille. Se taas johtaisi todennäköisesti eroon. Joskus on parempi erota, ennen kuin on katkeroiduttu täysin (sanon tämän yleisesti, en ohjeeksi ap:lle).

Minä en ihan tajua ajatusta, että ennen perheen perustamista ja lasten hankkimista voisi sopia kaikista asioista, niin kuin täällä on neuvottu. Ihmiset muuttuvat. Voi käydä niinkin, että henkilö, joka on 10 v. sitten sanonut, ettei halua ulkomaille, muuttaa mielensä. Minusta se pitää sallia. Ei pitäisi elää elämäänsä niin, ettei mikään vuosien varrella saa muuttua.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 13:50"]Sinuna koettaisin sopia unelmatyöpaikkani kanssa mahdollisuudesta olla kolme vuotta pois. Ihannetapauksessa koettaisin räätälöidä työnantajan kanssa toimeenkuvan, jossa voisin tehdä töitä etänä ulkomailta käsin. Lisäksi varaisin itselleni jonkin mielekkään oman projektin. Minun tapauksessani se olisi romaanin kirjoittaminen.

[/quote]

Miten tekee etätöitä siivooja, kirjastotäti, museo-opas, lastentarhanopettaja, kupan myyjä, puutarhuri, elintarvikepakkaaja jne jne. Miksi näissä jutuissa oletetaan aina kaikkien olevan täissä jossain monikansallisessa yrityksessä josta voi siirtyä ko. maan haarakonttoriin tai tehdä etätyötä?

[/quote]

Näitä kaikkia töitä tehdään myös ulkomailla. N. 3-5 vuodessa oppii kielen kuin kielen ja pystyy tekemään monia töitä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

Miten olisi yksi muksu lisää? Mies menee edeltä, ap sitten kun äitiysloma alkaa. Voi olla jopa 3v pois unelmatyöpaikasta, mutta paikka odottelee Suomeen paluun jälkeen.

Perheen lapsille muutto olisi huikea tilaisuus saada kokemusta ja kielitaitoa. Ap voisi vauvan kanssa osallistua äideille ja vauvoille järjestettäviin kerhoihin tms., kai sellaisia kaikkialta löytyy, ja oppia kielen ja saada ystäviä itsekin. Jos miehen palkka kerran nousee selvästi, ap voi vaatia palkattua lastenhoitoa silloin tällöin, jolloin puuttuvat turvaverkot eivät ole niin suuri stressitekijä.

Kyse on ennenkaikkea asenteesta. Ymmärrän, että muutos pelottaa ja ap on katkera tunteesta, että miehen unelmatyöpaikka menee vaimon unelmatyöpaikan edelle. Mutta entäpä jos tilanne olisi täysin päinvastoin, vaimolla odottaisi hieno kokemus ulkomailla?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

[/quote]

Noooo, putoaa kyllä aiheesta, mutta et nyt kauheasti expat-elämää tunne. Kyllä ne maajohtajat just lähetetään niistä suomalaisista firmoista. Kaikki, kaikki johtajat suomalaisissa firmoissa täällä Aasiassa on suomalaisia. Mitä noita nyt on Kone, Nokia,Valmet...

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:32"]

Kyse on ennenkaikkea asenteesta.

[/quote]

Meinaat, että kaikki voivat olla onnellisia työttöminä ulkomailla poissa tutun arjen, ystävien ja sukulaisten luota, jos vain asenne on kohdallaan? Ikävä rikkoa käsityksesi, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

[/quote]

Noooo, putoaa kyllä aiheesta, mutta et nyt kauheasti expat-elämää tunne. Kyllä ne maajohtajat just lähetetään niistä suomalaisista firmoista. Kaikki, kaikki johtajat suomalaisissa firmoissa täällä Aasiassa on suomalaisia. Mitä noita nyt on Kone, Nokia,Valmet...

[/quote] Voi voi, olimme alkuun 2 v. expattina ja nyt 5 vuotta jo paikallisella sopparilla joten kuule tunnen asiat paremmin kuin sinä.

Vinku-Aasiasta en tiedä, mutta kyllä kuule Euroopassa löytyy johtajat ihan omasta takaa.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

[/quote]

Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Useimmiten just se suomalainen halutaan johtamaan sitä paikkaa, jotta tulevaisuudessa paikallinen osaisi ja oppisi. Olen itse töissä ja tiedän että tää menee just  näin.

Vanhempien hyvinvointi on ensiarvoista, jotta lapset voivat hyvin. Lisäksi vielä sen vanhemman hyvinvointi, joka lasten kanssa eniten viettää aikaa, on jopa tärkeämpää kuin sen, joka lasten kanssa on vähemmän. Ulkomailla asuminen on tosi rankkaa sille vanhemmalle, joka ei käy töissä, jos sosiaaliset verkostot on heikot.