Aviomies haluaa lähteä ulkomaille, minä en.

Jää kotimaahan, ota aupair ja mies lähtee sillä se selviää.

Mä ajattelisin, että rakkautta olisi kummaltakin yritys tehdä toisen unelma mahdolliseksi, oman mukavuutensa kustannuksella. Jatkon kannalta se että kaikki lähtevät tai jäävät, ei olisi järkevää. Hyvästä työstä toisen takia luopuminen saattaisi katkeroittaa ja varjostaa perhe-elämää kauan. Mies voi mennä yksin, välimatka ja ikävöinti voisivat jopa lisätä rakkautta perhettä kohtaan, vaikka kolme vuotta onkin pitkä aika.

Ja äijäkin vaikuttaa olevan kyvytön joustamaan.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:26"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 18:16"]

 Jos tehään niin että sinä jäät naperoiden kans kotiin ja mä voin lähteä miehes kanssa! Rakastan reissaamista. Kysyppäs mieheltäs kelpaako seuraks tällanen parikymppinen hoikka blondi.

[/quote] Minulle sopisi vaihtari. Ap ottaa minun miehen kotiinsa ja minä lähden lapsiemme kanssa ap:n miehen matkaan.

[/quote]

 Juu mutta minä parikymppinenkin tahon reissata! Ja sitäpaitsi minä ehdotin ensin.

[/quote] Mutta me leikittäis kotia. Ja aina olis ruoka valmiina kun mies tulee töistä.

[/quote]

Mutta kun minä oon näin nuori ja pirtsakas! Kotihommat ja ruuanlaitto sujuu leikiten pikkumekossa ja jaksan vielä kiskaista juoksulenkinkin!

[/quote] Minulla on missihymy koko ajan päällä, nukkuessa, riidellessä, uidessa..ja pukeudun aina tyylikkäästi mm. Dolce, Versace, Armani, Gardin, Dior myös puutarhaa kuokkiessani.

[/quote]

Juu mutta mullapa on kivan näpsäkkä kroppa ja alaselkään ulotguvat paksut blondit hiukset. Ja vieläpä luonnollisesti vaaleat.

[/quote] Minäpä olen hyvää seuraa cocktail-tilaisuuksiin, osaan small talkia ja pari taikatemppuakin jos homma alkaa hyytymään.

Ok, sitten teidän täytyy tehdä varmaan niin, että mies lähtee (unelmaduuni) ja sinä jäät lasten kanssa (unelmaduuni). Sukkuloitte maiden välillä vaan tiheästi!

ot, saksan lapset oppisivat todella nopeasti ja siitä olisi heille paljojn hyötyä tulevaan, sinäkin ap ehtisit oppia ihan tyydyttävää saksaa jo ennen muuttoa.

Etenkin jos mies menisi sinne vuodenvaihteessa ja te sitten eskarin päätyttyä...

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

[/quote]

Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Useimmiten just se suomalainen halutaan johtamaan sitä paikkaa, jotta tulevaisuudessa paikallinen osaisi ja oppisi. Olen itse töissä ja tiedän että tää menee just  näin.

[/quote]

Tuota noin...suomalaiset eivät yleisesti ottaen ole johtajia Suomen ulkopuolella ellei kyse ole suomalaisesta yrityksestä. Eivätkä suomalaiset ole myöskään erityisen tunnettuja "hyviä työntekijöitä". Taas joku tietävinään, tietysti varmaan se kuulostaa johtajan pallilta jos on joku manager:DDDD

Mä ymmärrän hyvin jos mies ei halua jäädä Suomeen. Ja jos sinä et halua lähteä niin mitäs siinä ihmettelemään. Miehesi tuskin ottaa lapsia mukaansa (mahdoton yhtälö miehelle keskieuroopan työmaailmassa) etkä voi pakottaa joten lapset jäävät kanssasi. Ihan turha mun mielestä tapella palstoilla että kenen pillin mukaan sitä tanssitaan kun ap:n viesti kertoi karua sanomaa siitä että miehensä ei halua Suomeen jäädä, ilmeisesti tulee sitten ehkä katsomaan lapsiaan, yllättävän usein vastaisesta vakuuttelusta huolimatta miestä ei sitten lapsetkaan enää kiinnosta kun on jonkun aikaa asuttu erossa. 

Mikset ota hoitovapaata vielä vuodeksi, jos siis kuopuksensa 2 v vasta!

voisit olla vuoden ja katsoa, miten sujuu. Jos et viihdy palaat Suomeen. lapset sittentulevat sinun kanssasi tai jäävät isänsä kanssa vielä 2 vuodeksi.

#100:n vuodatuksen jälkeen voi entistä painokkaammin sanoa että kyllä, se on ennen muuta asennoitumisesta kiinni. Sitä voi ruikuttaa kaikesta mahdollisesta ja syyttää siitä kaikkia ja kaikkea muuta paitsi sitä tyyppiä, joka peilistä näkyy ja päättää olla viihtymättä. Tai voi päättää että ottaa uudesta tilanteesta irti sen minkä suinkin voi ja tekee parhaansa sen eteen. Paskalla asenteelta elämä menee kiville ihan kotoisella Kyrvätperälläkin.

#108: en ole alaspeukuttanut, mutta voisin tehdä sen ihan siksi, että eihän nyt jumalauta sille vanhemmalle, joka on menossa ulkomaille uuteen duuniin, sälytetä myös lasten hoitoasiat sillä aikaa kun kärsä rutussa muuttoa vastustava toinen vanhempi käy kielikurssia kotomaassa ja miettii, suvaitsisko lähteä vai ei! Kuvatun lainen kiusanteko on pikkusieluista temppuilua!

Ap oot vahva nainen! Miehiä tulee ja menee. Jos oikeasti viihdyt työssäsi, niin ole siellä ja hoida se elanto kotiin. Valitettavasti tässä käy toisinaan avioliitoissa, että toinen alkaa kyllästyä omaan elintasoonsa ja halua lähteä. 

Minusta kyllä kuulostaa siltä, että ap:n ei pidä taipua lähtemään miehen mukaan. Hän ei selvästikään millään tasolla kaipaa tai halua ulkomaillaelämisen kokemusta, hän viihtyy Suomessa ja hänellä on täällä jopa unelmatyöpaikka. Miksi ihmeessä sitten lähtisi täältä pois? Toki, jos olisi pakko, ap ja lapset ihan varmasti sopeutuisivat uuteen maahan, oppisivat kielen, rakentaisivat elämänsä sinne, mutta jos ei itsellä ole halua niin aika v-mäinen kokemus se on. 

Itsekin ihmettelen tuota miten ylistetään kuinka hienoa se on lapsille saada kokemus ulkomaista... Itse jouduin 4-16-vuoden välillä muuttamaan maata kolmesti isän työn takia, asuimme Iso-Britanniassa, Saksassa ja sitten Yhdysvalloissa. Minulle introverttina lapsena kaikki muuttokokemukset olivat kammottavia, ja minulla on lähinnä kokemusta koulukiusattuna ja hyljeksittynä olemisesta neljässä maassa (Suomi myös). Minua ei niinkään ns. juurettomuus haittaa, koen sen jopa vahvuudeksi etten tarvitse mitään kotipaikkaa vaan koen olevani kotonani sieläl missä satun olemaan, mutta uskon että olen niin äärettömän yksinäinen kuin olen siksi, että iässä jona muut muodostaa ystävyyksiä, minut revittiin säännöllisesti aina pois juuri kun jotain alkoi muodostua. Lisäksi minusta on tullut vähän ihmisarka ja toisten naurua pelkäävä, kun oli niin kamalia ne pakot taas yrittää puhua vierasta kieltä jota ei osaa.

En varmasti lähtisi sinuna ilman takuuvarmaa työpaikkaa johon palata. Mies saisi mielestäni olla yhden vuoden kokeilemassa sieltä. Mistä voi nykyään työpaikasta olla varma 3 ksi vuodeksi? Ei mistään. Työelämä ja firmojen tilanne elää kvartaalitaloudessa. Lapset on Suomessa sun kanssa. Vuoden päästä katsaus: vieläkö miehellä jatkuu työ ja kestääkö suhteenne? Pystytkö ottamaan vaikka vuoden vapaata työstä ja lähteä kokeilemaan sinne. Pidä pääsi, äläkä uhraudu!

Jospa ap suostuisi kertomaan, minkä tyyppinen hänen unelmatyönsä on ja miltä alalta.

115, tunnen varsin paljon ulkomailla asuneita ihmisiä perheineen. Lasteni kavereissa on myös paljon muualla olleita ja paikkaa usein vaihtaneita. Se vaikuttaa erilaisiin ihmisiin eri tavoin. Osa sopeutuu, osa ei. Sopeutumattomilla on varmasti ongelmia muillakin elämän aloilla.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 12:03"]

Kyllähän totuus on se, että missä tahansa Euroopan maassa työttömän kielitaidottoman maahanmuuttajan on hyvin vaikea löytää työtä.

[/quote]

Tämä riippuu kyllä paljon alasta. Jos on ammattitaitoa sopivalle alalle, ei pidä välttmättä ollenkaan paikkaansa. Olen itse it-alan ihminen ja esim. Espanjasta löytyi minulle parissa kuukaudessa työ, vaikken osannut ollenkaan paikallista kieltä. Isoissa firmoissa tällä alalla on usein englanti virallinen kieli ja tarve osaajista on sen verran kova ettei ulkomaalaisuus tai kielitaidon puutekaan haittaa, jos hommansa osaa.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 14:20"]

Meillä tää riippuisi paljon asioista. Jos oma duuni olisi talousjohtaja pörssiyhtiössä, niin en siitä kuvittelisi olevani 3-4 vuotta poissa. Ei se onnistu, eikä paikkaa saa uudestaan. Jos ap:n uusi unelmatyöpaikka on taas "johdon assistentti" tms. niin sitten vaan menoksi. Oletan nyt, että mies olisi maajohtaja tai muuta suunnilleen vastaavaa jollakin isolla kv. firmalla, jolloin mistään raksamiehen unelmapestistä, jolla ostetaan veroton Bemari, ei ole nyt kyse.

[/quote]

Maajohtaja.... hahhahhahhaa. Suomestako lähdetään vaan jos pääsee johonkin johtopestiin jossain maassa?? Mikäli suomalainen menee ulkomaille firman sisällä niin useimmiten kuule johtajat on sieltä ko. maasta.

[/quote]

Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Useimmiten just se suomalainen halutaan johtamaan sitä paikkaa, jotta tulevaisuudessa paikallinen osaisi ja oppisi. Olen itse töissä ja tiedän että tää menee just  näin.

[/quote]

Tuota noin...suomalaiset eivät yleisesti ottaen ole johtajia Suomen ulkopuolella ellei kyse ole suomalaisesta yrityksestä. Eivätkä suomalaiset ole myöskään erityisen tunnettuja "hyviä työntekijöitä". Taas joku tietävinään, tietysti varmaan se kuulostaa johtajan pallilta jos on joku manager:DDDD

[/quote]  Samaa mieltä. Ihmettelinkin, että lähteekö kaikki suomalaiset johtajiksi ulkomaille. Eipä ole tullut yhtään oikeaa johtajaa vielä vastaan, kylläkin ryhmä- ja projektipäälliköitä. Kyllä suomalaisesta tennissukka-tuppisuusta harvoin tehdään johtajaa missään mm. eurooppalaisissa teollisuusmaissa, joissa kilpailua ja kyynärpäätaktiikkaa riittää.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 07:21"]

Vaikea tilanne ja ymmärrän kyllä AP:ta. Ei ole halua lähteä ulkomaille, työasiat juuri saatu kondikseen, nyt on varmaan halua "asettua aloilleen" ja pysyä siinä. Lastenkin kannalta helpompaa jäädä Suomeen. Silti ymmärrän myös kovasti miestä. Suuri palkankorotus ja ennen kaikkea suuri mahdollisuus. Ilmeisesti miehelläsi on kova hinku ulkomaille ja sen toteuttamatta jättäminen voi jäädä kalvamaan loppuelämäksi...

AP, minä lähtisin miehen mukaan. Se on kuitenkin teille kaikille myös hieno tilaisuus kokea jotain ihan uutta. Suomeen pääsee aina takaisin, ja sinne paluu ei ole "once in a lifetime" tilaisuus. Tämä ulkomaille muutto taas voi olla juuri sellainen.

[/quote]

Tilaisuus voi olla miehelle ainutkertainen ja siksi ap:n pitää antaa miehen lähteä syyllistämättä tätä. Jos ap. kiristää miehen jäämään Suomeen voi siitä tulla avioliiton tuhoava asia. Ap. ei omista miestään ja mies haluaa luoda uraa, kuten ap. joten miksi ap. edellyttää, että mies jäisi Suomeen vain siksi, että ap. saisi luoda omaa uraansa.  Jos kummatkin ovat urasuuntautuneita ihmisiä, on heidän suotava toisilleen mahdollisuus tähän, myös ap:n miehelleen.

4 vaihtoehtoa

-Lähdette kaikki

-Kukaan ei lähde

-Mies lähtee, sinä et mutta parisuhde pysyy

-Ero

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 01:54"]

Miksi aina ajatellaan, että se ulkomaille muutto on kultaruukku sateenkaaren päässä?

[/quote]

Olette käsittäneet väärin. Kyseessä on kukkaruukku. *varma tieto, olen nähnyt*