En ymmärrä miksi vanhemmat ostaa niin paljon lahjoja lapsilleen

Kyllä on jossain piilossa kasvanut jos oletuksena on se että kaikki paketoivat lahjaksi pelkkää muovikrääsää ja tavaraa joka lentää pian roskiin.

Miten se on niin mahdoton ajatus että lahjaksi voi antaa myös laadukasta, pois käytettävää (ei heitettävää) ja tarpeellista tavaraa?

Ja olla silti vielä läsnäkin lapsilleen.

Tuleehan siitä helposti 20 pakettia, kun esim. yöpuvun ja college-setin housut ja paidat laittaa kaikki eri pakettiin. Shampoo yhteen pakettiin ja hoitoaine toiseen. Ja hiusharjakin vielä erikseen. Ai niin ja hiuslenksuille oma pikku lahjakassi jne.!

(Juu, en voi ymmärtää tälläistä paketointia)

Liika on tietysti aina liikaa. Lapsen kehitykselle leluhelvetti on kuitenkin tuhat kertaa parempi kuin konmaritettu asunto jossa ainoa viihdyke on tabletin tuijottaminen tunteja päivässä. Tässä nykymaailmassa on aina plussaa, jos saa lapsen pidettyä poissa ruudun ääreltä, olkoonkin sitten lelujen parissa (toki muitakin vaihtoehtoisia tapoja on).

Meillä lapset saa vajaa 10 lahjaa, kaikkia en ole vielä paketoinut + mitä sukulaisilta tulee. Olishan se paketoinnin, siivouksen ja rahan takia ihanteellista, että vois pitää lahjat 1 per naama tai olla itse ostamatta ollenkaan. Eivät tottuisi lahjavuoriin. Muistan vaan oman lapsuuteni, rahaa oli, mutta se käytettiin rakentamiseen ja taloon, ei lasten jokapäiväiseen elämään ja lapsuudessa oli harhakuva aikuisuudesta, että se on yhtä armotonta työntekoa ja kituuttamista. Joulua ja synttäreitä odotti aika ristiriitaisesti kun alkoi tajuta, ettei niitä toivomiaan leluja mistä siis osasin kirjoittaa joulupukille ja ne kirjeet oli joku käynyt piilosta hakemassa, ja joululoman jälkeen kuuli mitä kaikkea kaverit olivat saaneet. En muista että olisin ollut edes kateellinen kavereille, olin vaan tottunut siihen että meille ei joulupukki tuo mitä on toivonut. Enkä ole katkera vanhemmilleni tästä, selviän itse hyvin vähällä materialla, kunhan lapsillani on kaikkea mitä tarvitsevat ja mitä osaavat toivoa. Toisten lahjamäärien päivittely herättää vaan kysymyksen onko ihminen niin pihi tai rahaton tai katkera, että toisten lasten lahjat häiritsee noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu?

l{

Mammat suuttuneena täällä. No kyllä se vaan kuuluu, kun maailma hukkuu tavaraan ja muoviin. Ap

Lahjojen ei ole pakko olla tavaroita eikä muovisia.

lapseton ohis

Ei tietenkään ole. Itse suosinkin kokemuksia ja elämyksiä tavaran sijaan. Puhuinkin tässä kuitenkin nimenomaan tavarasta. Ap

Joulu on mielestäni ennen kaikkea lasten juhla. Heitä on ihanaa hemmotella lahjoilla ja seurata lasten riemua. Lahjat pitää lähteä lasten toiveista, ei meidän aikuisten. Veljeni vaimo on varsinainen krääsävihaaja ja lapsi saa melkein ainoastaan lahjakortteja. Kyllä viime joulunakin kävi lasta sääliksi kun katseli kaihoten serkkujensa paketteja. Vaikka lahjakortit olivat arvokkaita ja hienoihin juttuihin, ei lapsi niistä iloinnut. Olisi enemmin ottanut toivomansa autoradan ja pelin.

Ei siinä mitään järkeä ole eikä se ole lapsen parhaaksi. Omaa lastaan vaan rakastaa niin paljon ja ajattelematta saattaa ostaa aivan liikaa lahjoja. Se on tämä materiakeskeinen maailma. Meillä yritetään nykyään taistella sitä vastaan ja pitää jokin kohtuus. Aina ei ole näin ollut ja se on ollut meidän vanhempien omaa hölmöyttä ja ajattelemattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa vajaa 10 lahjaa, kaikkia en ole vielä paketoinut + mitä sukulaisilta tulee. Olishan se paketoinnin, siivouksen ja rahan takia ihanteellista, että vois pitää lahjat 1 per naama tai olla itse ostamatta ollenkaan. Eivät tottuisi lahjavuoriin. Muistan vaan oman lapsuuteni, rahaa oli, mutta se käytettiin rakentamiseen ja taloon, ei lasten jokapäiväiseen elämään ja lapsuudessa oli harhakuva aikuisuudesta, että se on yhtä armotonta työntekoa ja kituuttamista. Joulua ja synttäreitä odotti aika ristiriitaisesti kun alkoi tajuta, ettei niitä toivomiaan leluja mistä siis osasin kirjoittaa joulupukille ja ne kirjeet oli joku käynyt piilosta hakemassa, ja joululoman jälkeen kuuli mitä kaikkea kaverit olivat saaneet. En muista että olisin ollut edes kateellinen kavereille, olin vaan tottunut siihen että meille ei joulupukki tuo mitä on toivonut. Enkä ole katkera vanhemmilleni tästä, selviän itse hyvin vähällä materialla, kunhan lapsillani on kaikkea mitä tarvitsevat ja mitä osaavat toivoa. Toisten lahjamäärien päivittely herättää vaan kysymyksen onko ihminen niin pihi tai rahaton tai katkera, että toisten lasten lahjat häiritsee noin paljon.

En ole kyllä mitään noista. Onko oikeasti vieras ajatus, että ihmistä voi ahdistaa se, että maailma hukkuu jo nyt tavataan? Ap

Kaikki keskustelut muuttuvat aina ahdistaviksi siksi kun suuri osa ihmisistä on niin kapeakatseisia, kuvittelevat että kun he ovat jonkin asian kokeneet tai nähneet, niin se on sitten aina ja kaikkialla juuri samoin.

Mikään maailmassa ei voi poiketa heidän kokemuksestaan ja mielipiteestään.

En kestä enää tätä maailmaa.

Hyvin on ihmiset aivopesty tähän kulutushysteriaan. Olen jopa hieman järkyttynyt ketjua lukiessa...

Rakastan lahjojen ostamista ja paketoimista. Tosin, itse en viitsi ostaa lapsilleni paljoa lahjoja, panostan pariin isompaan pakettiin. Isovanhemmilla lähtee aina lapasesta lahjojen osto, joten lapset hukkuisi lahjoihin vaikken itse ostaisi mitään.

Eikö se ole hyvä, että edes jollain säilyy työpaikat kun ihmiset pitävät taloutta yllä ja ostavat edes jotain.. Inhimillistä kärsimystä aiheuttaa sekin, jos ihmiset lakkaa kuluttamasta..

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään järkeä ole eikä se ole lapsen parhaaksi. Omaa lastaan vaan rakastaa niin paljon ja ajattelematta saattaa ostaa aivan liikaa lahjoja. Se on tämä materiakeskeinen maailma. Meillä yritetään nykyään taistella sitä vastaan ja pitää jokin kohtuus. Aina ei ole näin ollut ja se on ollut meidän vanhempien omaa hölmöyttä ja ajattelemattomuutta.

Kuten jo kirjoitin, lapsille tavaroista voi syntyä myös elämyksiä esim. piirakkavuoka, sukset, luistimet, kiikarit jne. Meillä leivotaan ja retkeillään paljon, joten näistä tavaroista tulee elämyksiä. Toisaalta itse muistan lapsuudestani sen ihanan autoradan, jolla ajoimme lapsena kilpaa tai nukkekodin, jolla leikittiin joka päivä. Lapsille leikki on paras elämys.

Mieheni ei saanut pienenä paljoa joululahjoja. Nyt haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin ja elämyksiin, korvaa omaa lapsuuden puutteitaan sillä.

Lahjojen määrä ei minusta ole oleellista vaan perheen muu normaali arki, jossa lapsi elää ja ottaa vaikutteita. Yksi päivä vuodessa ei siihen vaikuta jos muuten arvot ovat kohdallaan.

Omat lapset ovat jo isoja, mutta eräs tuttu sanoi, että hän on ostanut alakouluikäiselle lapselle 40 lahjaa - ja että se on nykyisin aika vähän. Tiedän, että tutullani on rahat todella tiukassa. Onko tämä nyt uusi normaali - ostaa niin paljon lahjoja lapsille?

Ap, sinulla on vahva kontrollintarve. Haluaisit hallita muitakin ihmisiä ja määrätä mikä on oikea tapaa elää/kasvattaa lapsia/viettää joulua. Anna jokaisen elää omaa elämäänsä. Ei muut aikuiset ihmiset sulta kysele montako pakettia sun lapsi sai jouluna. Nyt vähän suvaitsevaisuutta ap! Ei sun tarvikaan ymmärtää muita. Ei ne kaikki muutkaan ymmärrä aina sun ajattelutapaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa vajaa 10 lahjaa, kaikkia en ole vielä paketoinut + mitä sukulaisilta tulee. Olishan se paketoinnin, siivouksen ja rahan takia ihanteellista, että vois pitää lahjat 1 per naama tai olla itse ostamatta ollenkaan. Eivät tottuisi lahjavuoriin. Muistan vaan oman lapsuuteni, rahaa oli, mutta se käytettiin rakentamiseen ja taloon, ei lasten jokapäiväiseen elämään ja lapsuudessa oli harhakuva aikuisuudesta, että se on yhtä armotonta työntekoa ja kituuttamista. Joulua ja synttäreitä odotti aika ristiriitaisesti kun alkoi tajuta, ettei niitä toivomiaan leluja mistä siis osasin kirjoittaa joulupukille ja ne kirjeet oli joku käynyt piilosta hakemassa, ja joululoman jälkeen kuuli mitä kaikkea kaverit olivat saaneet. En muista että olisin ollut edes kateellinen kavereille, olin vaan tottunut siihen että meille ei joulupukki tuo mitä on toivonut. Enkä ole katkera vanhemmilleni tästä, selviän itse hyvin vähällä materialla, kunhan lapsillani on kaikkea mitä tarvitsevat ja mitä osaavat toivoa. Toisten lahjamäärien päivittely herättää vaan kysymyksen onko ihminen niin pihi tai rahaton tai katkera, että toisten lasten lahjat häiritsee noin paljon.

En ole kyllä mitään noista. Onko oikeasti vieras ajatus, että ihmistä voi ahdistaa se, että maailma hukkuu jo nyt tavataan? Ap

Tutumpi käsite on se, että ympäristöahdistuja ahdistaa ja syyllistää lähipiiriään. Jokainen tehköön omat valintansa itse.

Minua ärsyttää myös krääsän määrä. Se ei palvele ketään millään tasolla.

Meillä lapset saavat muutaman paketin. Ostamme kaiken tarvittavan läpi vuoden, joten varsinaista tarvetta millekään ei ole.

Meillä lapsille ostetaan useampi lahja, mutta aikuisille ei osteta mitään. Sukulaisilta ei myöskään tule pakettaja. Kaikki lahjat ovat lasten toiveita tai ostetaan tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei saanut pienenä paljoa joululahjoja. Nyt haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin ja elämyksiin, korvaa omaa lapsuuden puutteitaan sillä.

Lahjojen määrä ei minusta ole oleellista vaan perheen muu normaali arki, jossa lapsi elää ja ottaa vaikutteita. Yksi päivä vuodessa ei siihen vaikuta jos muuten arvot ovat kohdallaan.

Lisään, että meillä lapset saavat noin 10-15 lahjaa, joista iso osa on kierrätettyjä. Muutenkin arjessa käytämme ahkerasti kirpputoreja ja huutokauppoja livenä ja verkossa. Hyvin harvoin ostamme uutta tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa vajaa 10 lahjaa, kaikkia en ole vielä paketoinut + mitä sukulaisilta tulee. Olishan se paketoinnin, siivouksen ja rahan takia ihanteellista, että vois pitää lahjat 1 per naama tai olla itse ostamatta ollenkaan. Eivät tottuisi lahjavuoriin. Muistan vaan oman lapsuuteni, rahaa oli, mutta se käytettiin rakentamiseen ja taloon, ei lasten jokapäiväiseen elämään ja lapsuudessa oli harhakuva aikuisuudesta, että se on yhtä armotonta työntekoa ja kituuttamista. Joulua ja synttäreitä odotti aika ristiriitaisesti kun alkoi tajuta, ettei niitä toivomiaan leluja mistä siis osasin kirjoittaa joulupukille ja ne kirjeet oli joku käynyt piilosta hakemassa, ja joululoman jälkeen kuuli mitä kaikkea kaverit olivat saaneet. En muista että olisin ollut edes kateellinen kavereille, olin vaan tottunut siihen että meille ei joulupukki tuo mitä on toivonut. Enkä ole katkera vanhemmilleni tästä, selviän itse hyvin vähällä materialla, kunhan lapsillani on kaikkea mitä tarvitsevat ja mitä osaavat toivoa. Toisten lahjamäärien päivittely herättää vaan kysymyksen onko ihminen niin pihi tai rahaton tai katkera, että toisten lasten lahjat häiritsee noin paljon.

En ole kyllä mitään noista. Onko oikeasti vieras ajatus, että ihmistä voi ahdistaa se, että maailma hukkuu jo nyt tavataan? Ap

Tutumpi käsite on se, että ympäristöahdistuja ahdistaa ja syyllistää lähipiiriään. Jokainen tehköön omat valintansa itse.

Mistäköhän päättelit, että syyllistäisin lähipiiriä tästä? :DAp