Lue keskustelun säännöt.
Kirjoitin tänne äskettäin odottavani yllätyskaksosia, ja mieheni
15.05.2014 |
toivovan aborttia ainakin toisen vauvan kohdalla. Sain paljon kannustusta, hyviä neuvoja ja ihania viestejä. Olen nyt osannut ottaa yhteyttä "oikeisiin tahoihin" selvittääkseni kaikki mahdollinen käytännön tuki mitä saisimme, ja ei se ihan vähäistä olisi, itse asiassa paljon enemmän kuin ikinä kuvittelin - jo tässä tilanteessani missä olen nyt, olisin saanut apua, jos olisin tajunnut hakea (mies masennuksesta/ burn outista sairaslomalla, tukiverkot kaukana, 4 alle kouluikäistä lasta + kotityöt lähes täysin yksin mun vastuulla).
Mieheni on uhkaillut aiemmin lähtemisellä, jos pidän vauvan/etenkin molemmat vauvat, siis en osa-abortoi. Tuo uhkaus vielä jotenkin... Siis, ajattelin, että sen "riskin" voisin mahdollisesti ottaa, että se on vaan painostusta, uhkailua, halua vääntää mut tekemään oman tahtonsa mukaan. En haluaisi että perheemme hajoaisi ja lapsemme menettäisivät isän (vaikkei kauheasti ole sairastumisensa jälkeen jaksanut käytännön tasolla isä ollakaan, silti rakas ja tärkeä meille kaikille).
Nyt viimeisimmän keskustelumme jälkeen itken vaan. Eroamisuhkauksen voisin vielä riskeerata, kuten sanoin, mutta nyt mies sanoi mulle, että tappaa itsensä jos synnytän enää yhtään lasta. Että on niin loppu, niin poikki, ei vaan jaksa, ei halua. Haluaa pitää nykyisen perheensä, siis minut ja meidän jo syntyneet 4 lasta, ei halua erota ja lupasi tosissaan hakea apua jos teen nyt abortin näille molemmille sikiöille. Hiljaiseksi veti, todella. Sinänsä positiivista että vihdoin saimme kontaktin toisiimme, ja hän otti jotain vastuuta omasta tilastaan, teki jopa lupauksia (joihin voinko luottaa?, en tiedä). Mutta yhtään lasta enää ei halua, ja kuulemma jos pidän tämän/nämä, tulee ero, ja sen myötä hänellä ei mitään syytä enää elää, siis tappaa itsensä.
Että näin meillä. Voisin vielä kaikki muut riskit ottaa, mutta en syytä toisen itsemurhasta. Olen ihan rikki, poikki ja loppu. Huomenna pääsen diakonille keskustelemaan tästä onneksi, mutta ihan kaaos sisälläni nyt. En ikinä kuvitellut, että miehen tilanne ois noin vakava. Googlettelin ja selvisi, että jos toinen on "vahingoksi itselleen tai muille", voisi soittaa ambulanssin, siis ihan joku pakkohoitolähete? Mutta onko tää sellanen tilanne? Ei oo uhannu mua eikä lapsia, eikä itseäänkään suoraan muuten kuin sitten jos en tee aborttia, sanoi tappavansa itsensä?
Mulla ei ole mitään kokemusta mistään vastaavasta ja taas niin paha olla etten varmasti saa unta, osaako joku sanoa mitään viisasta omasta kokemuksesta tai muuten? Tuntuu että hajoan tähän paikkaan.
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:46"]
Ymmärrän miestäsi.
[/quote]miksi ei mene hoitoon, en ymmärrä tuollaista ollenkaan. Tekeytyy vaan muka sairaaksi. Hän on roiskuttanut siittiöt sinne minne ne ei olisi kuuluneet vaan kortsun sisään jos ei halua lisää perikuntaa ja nyt on vastuunoton aika.
[/quote]
Ei sitä äitiäkään käsittääkseni ole raiskattu. Nyt olisi myös äidillä vastuunkannon paikka. Jos ei niistä lapsista pysty yksin huolehtimaan, pitäisi pitää jalat ristissä. Sama kaikille liikaa lapsia haalineille. Puoliso voi kuulkaa koska vaan vaikka kuolla. Henkivakuutuksiakin otetaan varmuuden vuoksi.
[/quote]kummallakin on vastuu, ei pelkästään äidillä. Äiti tuntuu siltä että hän voisi pitää lapset, ei halua tappaa mutta tämä isä uhkailee itsemurhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:08"]
Mielestäni lapsen pitäminen on hyväksyttävää vain, jos myös mies tahtoo pitää sen. Jos ap haluaa lapsen, olisi kaikkien kannalta mukavampaa että tekisi sen myötämielisen miehen kanssa.
[/quote]
Niin, ne lapset kun nyt vaan on jo siellä tulossa, ei missään tilauksessa vasta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 07:27"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:46"]
Ymmärrän miestäsi.
[/quote]miksi ei mene hoitoon, en ymmärrä tuollaista ollenkaan. Tekeytyy vaan muka sairaaksi. Hän on roiskuttanut siittiöt sinne minne ne ei olisi kuuluneet vaan kortsun sisään jos ei halua lisää perikuntaa ja nyt on vastuunoton aika.
[/quote]
Ei sitä äitiäkään käsittääkseni ole raiskattu. Nyt olisi myös äidillä vastuunkannon paikka. Jos ei niistä lapsista pysty yksin huolehtimaan, pitäisi pitää jalat ristissä. Sama kaikille liikaa lapsia haalineille. Puoliso voi kuulkaa koska vaan vaikka kuolla. Henkivakuutuksiakin otetaan varmuuden vuoksi.
[/quote]kummallakin on vastuu, ei pelkästään äidillä. Äiti tuntuu siltä että hän voisi pitää lapset, ei halua tappaa mutta tämä isä uhkailee itsemurhalla.
[/quote]
Tämä äiti vaikuttaa siltä, että hän haluaa pitää lapset, MUTTA EI yksin. Hän haluaa kaiken, mutta se ei ole yksipuolinen päätös. Jos hän olisi päättänyt pärjätä kaikkien lasten kanssa yksin, ei hän tänne kirjoittelisi. Ei vain taida uskoa itsekään pärjäävänsä tai sitten vaan haluaa pitää sen miehenkin omassa perheidylissään kiinni. Niin tai näin, ap on itsekin sairas, itsekäs, tasapainoton ja AHNE paska. Minun rehellinen mielipiteeni kaikkien hänen kirjoitusten perusteella.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.
[/quote]
hän tietää ahdistukseni abortista - hänestä minun täytyy se tuska olla valmis käymään läpi, perheemme hyvinvoinniksi
[/quote]
Ja itse hän ei ole valmis ottamaan lääkitystä, käymään terapiassa jne. perheenne hyvinvoinniksi? Minkälainen suhde teillä oli ennen miehen masennusta?
[/quote]
Kuten olen kertonut (ainakin siinä ekassa ketjussani), että ennen miehen sairastumista meillä oli todella hyvä suhde, olimme paitsi rakastavaiset myös toistemme parhaat ystävät. Kaikki jo olemassa olevat lapsemme ovat olleet toivottuja. Miehen sairastuminen on ollut kauhea kriisi paitsi hänelle, meille kaikille. Kuten aiemmin kerroin, enää enää välillä tunne tuota ihmistä; ennen niin rakastava, huolehtiva, nyt vaan passiivinen, kylmä, ärtyisä - joka pahimmmalta tuntuu lastemme puolesta, Rakastan, haluan auttaa, ja vaikka olen perusluonteeltani tosi reipas, aikaansaava, lapsirakas, empaattinen, vahvakin kai... Nyt muakin pelottaa. ap
[/quote]
Kuulehan ap tätä ajatusta, en ole koko settiä jaksanut lukea, eli ehkä joku on tätä jo ehdottanutkin:
Ne kaksosvauvathan voi antaa myös alkutaipaleensa ajaksi sijoitukseen sellaisella sopimuksella, että te otatte heidät luoksenne heti kun tilanne sen sallii, ja pidätte koko ajan lapsiin yhteyttä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun näin tehdään.
Toinen asia on se että sen miehen pitää hankkia apua itselleen HETI, eikä mitään tuollaista paskaa, että hankkii apua sun abortin jälkeen. Voit sanoa, että et keskustele mistään hänen kanssaan ennen kuin hän on avun piirissä.
Tiedät kyllä itsekin, että miehesi käytös on aivan törkeää, mutta sun täytyy myös tajuta, että miehesi on sairas, eikä se ole sinun tai kenenkään muun vika. Ja että sinä et voi kenenkään sairaan ihmisen oikkujen mukaan elää.
Ja vielä kylmin fakta: niin kauan kuin tuo sairas ihminen ei hae itselleen apua, hän ei tule parantumaan, vaan päin vastoin. Eli mieti tarkkaan millaisessa ympäristössä haluat lastesi kasvavan.
Muutenkin tällä hetkellä miehesi toiminta kuulostaa juuri siltä, että hänen ei edes tarvitse hakea apua, kun sä hoidat kaiken kotona muutenkin, myös sen sairaan äijän.
Sinuna alkaisin etsiä miehelle kämppää, ei siitä erota tarvitse, mutta sanot miehelle, että hän tarvitsee selkeästi omaa aikaa ja rauhaa oman tilanteensa selvittämiseksi. Että olet valmis hänen kanssaan elämääsi jatkamaan, JOS mies hakee apua ja hoitaa asiansa kuntoon.
NÄin sun ei tarvitse myöskään altistaa lapsiasi noin sairaan ihmisen seuraan, jonka varmasti tiedätkin olevan lapsille todella vahingollista? Siis ihan tutkitustikin.
Ja sanon vielä: asia olisi eri, jos miehesi hakisi itselleen aktiivisesti apua. Nythän tilanne on sama kuin jos mieheltäsi olisi murtunut jalka, ja hän ei suostuisi menemään lääkäriin, ja jalka alkaisi pikkuhiljaa mennä kuolioon, ja te kaikki joutuisitte elämään siinä tuskassa ja mädän löyhkässä vain siksi, että ihminen ei suostu hakemaan apua.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:03"]
Miksi ihmiset uhraa aikaansa tämmösen provon selvittelyyn? Hohhoijaa.
[/quote]
Voi hohhoijaa itsellesi vaan. En tiedä minkä verran kilometrejä sinulla on mittarissa, mutta tällainen tapaus ei todellakaan ole mitenkään ainutkertainen ihme, itsekin tiedän parikin tapausta, joissa on tullut yllätyskaksoset todella vaikeaan tilanteeseen, ja siitä on selvitty.
Muutenkin, mä en tajua miten joku jaksaa leikkiä jotian provopoliisia. Kuvitteletko olevasi jotenkin huiman fiksu, kun käyt joka ketjuun huutelemassa jotain provoa?
Ymmärrätkö, että mistään täällä kirjoitetusta ei voi tietää onko kyseessä provo vai ei? Mulle ainakin riittää, että aiheesta syntyy hyvä keskustelu, ihan sama mikä sen keskustelun lähtökohta on.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:13"]
Eikö kukaan muu tajua, että tämä on ilmiselvä provo? Tälläinen samanlainen aloitus oli muutama vuosi sitten ja eteni samaan tyyliin. Ei kukaan itsemurhauhkailujen vuoksi aborttia edes harkitse, saati toisen kaksosen abortoimista. Kuinka huijattavia oikein olette?
[/quote]kyllä jotkut on tehneet miehen tahdosta abortin, muuten ei suhde jatkuisi. Sellainen kaveri pitää tietenkin jättää