Lue keskustelun säännöt.
Kirjoitin tänne äskettäin odottavani yllätyskaksosia, ja mieheni
15.05.2014 |
toivovan aborttia ainakin toisen vauvan kohdalla. Sain paljon kannustusta, hyviä neuvoja ja ihania viestejä. Olen nyt osannut ottaa yhteyttä "oikeisiin tahoihin" selvittääkseni kaikki mahdollinen käytännön tuki mitä saisimme, ja ei se ihan vähäistä olisi, itse asiassa paljon enemmän kuin ikinä kuvittelin - jo tässä tilanteessani missä olen nyt, olisin saanut apua, jos olisin tajunnut hakea (mies masennuksesta/ burn outista sairaslomalla, tukiverkot kaukana, 4 alle kouluikäistä lasta + kotityöt lähes täysin yksin mun vastuulla).
Mieheni on uhkaillut aiemmin lähtemisellä, jos pidän vauvan/etenkin molemmat vauvat, siis en osa-abortoi. Tuo uhkaus vielä jotenkin... Siis, ajattelin, että sen "riskin" voisin mahdollisesti ottaa, että se on vaan painostusta, uhkailua, halua vääntää mut tekemään oman tahtonsa mukaan. En haluaisi että perheemme hajoaisi ja lapsemme menettäisivät isän (vaikkei kauheasti ole sairastumisensa jälkeen jaksanut käytännön tasolla isä ollakaan, silti rakas ja tärkeä meille kaikille).
Nyt viimeisimmän keskustelumme jälkeen itken vaan. Eroamisuhkauksen voisin vielä riskeerata, kuten sanoin, mutta nyt mies sanoi mulle, että tappaa itsensä jos synnytän enää yhtään lasta. Että on niin loppu, niin poikki, ei vaan jaksa, ei halua. Haluaa pitää nykyisen perheensä, siis minut ja meidän jo syntyneet 4 lasta, ei halua erota ja lupasi tosissaan hakea apua jos teen nyt abortin näille molemmille sikiöille. Hiljaiseksi veti, todella. Sinänsä positiivista että vihdoin saimme kontaktin toisiimme, ja hän otti jotain vastuuta omasta tilastaan, teki jopa lupauksia (joihin voinko luottaa?, en tiedä). Mutta yhtään lasta enää ei halua, ja kuulemma jos pidän tämän/nämä, tulee ero, ja sen myötä hänellä ei mitään syytä enää elää, siis tappaa itsensä.
Että näin meillä. Voisin vielä kaikki muut riskit ottaa, mutta en syytä toisen itsemurhasta. Olen ihan rikki, poikki ja loppu. Huomenna pääsen diakonille keskustelemaan tästä onneksi, mutta ihan kaaos sisälläni nyt. En ikinä kuvitellut, että miehen tilanne ois noin vakava. Googlettelin ja selvisi, että jos toinen on "vahingoksi itselleen tai muille", voisi soittaa ambulanssin, siis ihan joku pakkohoitolähete? Mutta onko tää sellanen tilanne? Ei oo uhannu mua eikä lapsia, eikä itseäänkään suoraan muuten kuin sitten jos en tee aborttia, sanoi tappavansa itsensä?
Mulla ei ole mitään kokemusta mistään vastaavasta ja taas niin paha olla etten varmasti saa unta, osaako joku sanoa mitään viisasta omasta kokemuksesta tai muuten? Tuntuu että hajoan tähän paikkaan.
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.
[/quote]
hän tietää ahdistukseni abortista - hänestä minun täytyy se tuska olla valmis käymään läpi, perheemme hyvinvoinniksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:09"]
Taas feminatsit huutelevat sikamiestä ja haukkuvat kusipääksi. Mies on selvästi _LOPPUUNPALANUT_ ja masentunut ja tarvitsee APUA. Mutta ilmeisesti teidän mielestänne masentunut mies on myytti ja kaikki miehet ovat automaattisesti vastuuta pakoilevia kusipäitä. Hohhoijaa taas.
Ap, miehesi tarvitsee selvästi psykiatrista apua. Itsemurhauhkaus on selvä hätähuuto, mies ei enää tiedä mitä tehdä. Ota vastaan kaikki apu mitä saatte, puhu miehellesi että hän menisi puhumaan esim. työterveyslääkärille tms. Kerro itse tilanteenne tapaamillesi auttajille ja tee selväksi, että apua on nyt saatava.
[/quote]
Tämä viesti loukkasi minua todella syvältä. En ole mikään feminatsi, mutta kylläkin feministi. Vain muutama tökerö ja epäempaattinen 'täydellinen' yksilö on huutamassa miestä kusipääksi.
Itse olen hoivannut ja rakastanut parhaani mukaan rankan, kaiken nielevän masennuksen kanssa kamppailevaa miestäni jo lähes kymmenen vuotta. Lisäksi hänellä ajoittain paniikkikohtauksia. Minä olen koko tämän ajan kantanut pääasiallisen vastuun tästä perheestä niin taloudellisesti kuin henkisestikin -meillä kolme lasta. Feministisen moraalini mukaan vahvimmat hartiat kantavat raskaimman taakan.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:03"]
itse abortin joskus paniikissa miehen ja äitini painostuksen alla voin kertoa että kyllä kärsii! en koskaan anna itselleni anteeksi että olin niin tyhmä enkä luottanut omiin vaistoihini. kaduin jo lääkärille mennessä.
[/quote]
Vähän nyt suhteellisuudentajua. Sulle tuli paha mieli, tässä on pelissä neljän lapsen elämä, miehen mielenterveys ja alottajan jaksaminen. Kuka tahansa näkee, että kaksi uutta lasta on aivan viimeinen asia, mitä tämä perhe kaipaa!
[/quote]
Niin, ja miksiköhän? Tämä nainen todennäköisesti jaksaisi, jos perheessä olisi vielä yksi aikuinen lisää. Nyt siellä on viisi huollettavaa.
nro. 100 vastaa: Ikävää, että hän odottaa sinulta tuollaista, kun kirjoituksesi perusteella kannat muutenkin melko suurta vastuuta perheestänne, erityisesti miehestäsi. Luin joskus hesarin artikkelin, jossa 10 naista kertoi kokemuksensa abortista. Seassa oli yksi nainen, joka olisi halunnut pitää lapsen, mutta tuore miesystävä painosti aborttiin. Mies kuitenkin kauhistui itsekin tekoaan, kun oli jo liian myöhäistä. En missään nimessä halua painostaa sinua jatkamaan raskautta, jos et itse sitä halua. Kirjoituksesi perusteella vaan vaikuttaa, että abortti on mielestäsi pelottava vaihtoehto. Kun miehesi mielenterveys on tuolla tolalla, olet sinä vastuussa omastasi. Tarkoitan tällä sitä, että sinulla on vapaus myös tehdä niinkuin itse haluat tässä lapsiasiassa, ja käydä sitten tuska läpi miehesi päätöksetä, jos siitä tuskaa aiheutuu. En siis henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että kenekään itsemurha on kiinni toisen ihmisen päätöksistä. (tällaisessa tilanteessa). Suoraan sanottuna toivoisin sinun pitävän puolesi omien päätöstesi suhteen. En tiedä auttaako tämä sinua mitenkään, mutta avuksi tämän kirjoitin. En halua päsmäröidä enkä loukata. :)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.
[/quote
Kiitos. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.
[/quote]
hän tietää ahdistukseni abortista - hänestä minun täytyy se tuska olla valmis käymään läpi, perheemme hyvinvoinniksi
[/quote]
Musta alkaa tuntua, että se kaikki pahuus/ahdistus/ ja suurin ongelmien aiheutuminen kumpuaa sieltä miehestä..
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:43"]
Puhukaa ammattilaisille. Heti kun mahdollista. Kamala tilanne sinulla. Tulevia ajatuksia ei voi tietää: helpotuksen tunteita, iloa, syyllisyyttä, surua, katumusta tai välinpitämätöntä suhtautumista elämään? Vaikka päätyisitkin itsekin aborttiin, abortin jälkeen voi sairastua masennukseen itsekin. Tai voit olla todella huojentunut vähemmästä työmäärästä. Seurauksia ei voi tietää miehesi etkä sinä.
Meillä lapsia saatu neljä. Kaikki pikkuiset tuolla nukkuvat. Jokainen yksilö, oma persoonansa, peiton alla omassa sängyssään. Elämän arki ja juhla samaa, mutta nyt jo helpottaa. Lapsiluku täynnä, miehellä nyt sterilisaatio ja seksielämä vilkastunut, kun ei tarvitse jännittää raskaaksituloa enää. Nuorimmat ovat kaksoset. Kaksosista on liikaa kauhukuvia. Työtä toki kerralla enemmän, mutta he toistensa parhaat kaverit. Kumpaa minulla ei olisi? Tai jos kumpaakaan ei olisi. Ja nyt jo onneksi omatoimisuutta paljon.
Kuusilapsinen perhe ei ole kummajainen. Jaksamiseen apua, tukitoimet käyttöön ja perheellenne parantumista ja onnea!
[/quote]se on vasektomia ja naiselle tehdään sterilisaatio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpa paska ukko. se pitää aina tietää että kun paneskelee, voi tulla vauvoja. jätä se paska. lapsi on tärkeämpi kuin tuommoinen kusipää.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:15"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:03"]
itse abortin joskus paniikissa miehen ja äitini painostuksen alla voin kertoa että kyllä kärsii! en koskaan anna itselleni anteeksi että olin niin tyhmä enkä luottanut omiin vaistoihini. kaduin jo lääkärille mennessä.
[/quote]
Vähän nyt suhteellisuudentajua. Sulle tuli paha mieli, tässä on pelissä neljän lapsen elämä, miehen mielenterveys ja alottajan jaksaminen. Kuka tahansa näkee, että kaksi uutta lasta on aivan viimeinen asia, mitä tämä perhe kaipaa!
[/quote]
Niin, ja miksiköhän? Tämä nainen todennäköisesti jaksaisi, jos perheessä olisi vielä yksi aikuinen lisää. Nyt siellä on viisi huollettavaa.
[/quote]
Ja sinäkö sinne yhdeksi aikuiseksi lähdet?! Miehestä ei ole kantamaan vastuuta perheestä ainakaan 2-3 vuoteen. Ei masennusta niin vain selätetä. Eli jaksatko ap huolehtia 6 lapsesta ihan ypöyksin? Ainahan voit tietty ottaa jonkun näistä ruusunpunaisista av mammoista huushollaamaan. Voi vittu että voi olla ihmisien realiteetit hukassa! Kun luen teidän perheestä iltalehden lööpistä, varmaan nauran. Sitä saa mitä tilaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisihan tuo ihan terveillekin vanhemmille rankka paikka, noin monta lasta eikä turvaverkkoja...
Sun kannattaisi varmaan jutella jonkun psykiatrin kanssa miehesi tilanteesta, voisiko mies saada hoitoa ja millaista se olisi.
sun pitää ihan itse tehdä päätös pidätkö kaksoset, itse varmaan pitäisin.
Sitten seuraavaksi mies vasektomiaan, ettei pääse enää lisääntymään, ja ettei sun tartte enää miettiä ehkäisyä. Toki voit itsekin mennä sterilaatioon, mutta mielestäni se olisi miehen asia.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:33"]
Abortti voi johtaa ap:n kuolemaan ja silloin jää 4 lasta ilman äitiä ja isää.
[/quote]
Lopeta jo tuo naurettava propagointi. Raskaudessa kuolemanriski on moninkertainen aborttiin verrattuna.
[/quote]
Niin? Se ei sulje pois sitä, etteikö aborttiinkin voisi kuolla ja vuosittain kuoleekin, tosin kuolinsyynä on tulehdus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:28"]
Mutta kun se perhe tuhoutuu, kun ne solumöykyt irrotetaan! Katsohan: perhe ei ole ne ihmiset, jotka ovat tässä ja nyt vaan kaikki ne lapset, jotka vanhemmille on tarkoitettu. Abortin jälkeen perheessä olisi edelleen 6 lasta, joista kaksi niiden isä halusi tappaa.
[/quote]
Mitä sä, uskis, sekoilet? Perhe on äiti ja isä ja ne neljä lasta. Lapsia syntyy lisää raskauden ja synnytyksen kautta, ihan biologisen mekanismin tuloksena eikä niitä kukaan etukäteen "tarkoita". Aika vastuutonta tarjota taikauskoon perustuvaa mölinää ohjeeksi vaikeaan (joskin ratkaisultaan aika ilmeiseen) ongelmaan. Häpeäisit.
[/quote]
En ole uskis vaan ateisti. En kirjoittanut sanaakaan jumalasta tai uskosta tai muustakaan vaan perheestä, joka sinulle nähtävästi on mielisairas perheenjäseniään tappava isä ja nainen, jonka pitää alistaa kehonsa miehen mielivallalle. Ne kaksoset ovat jo olemassa, fyysisesti solumöykkyinä, tunnetasolla lapsina. Vaikka ne abortoitaisiin, olisivat ne naiselle aina lapsia,jotka olisivat voineet syntyä . Usko tai älä, ihmeen moni abortin tehnyt pystyy vielä 20 vuoden kuluttua kertomaan lasketun ajan lapselleen, jota ei koskaan halunnut synnyttää.
Ei pidä väheksyä ihmisen tunne-elämää aborttiasioissa. Ap jaksaisi erittäin hyvin 6 lapsen kanssa, jos mies ei olisi kotona viemässä voimia.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:03"]Vastaisitko tuohon kysymykseen, että mikä ehkäisy teillä petti? Tämän minäkin haluaisin tietää.
[/quote]
Voisitte lukea ketjun ja lopettaa turhat kysymyksenne! Siihen on jo vastattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:03"]Vastaisitko tuohon kysymykseen, että mikä ehkäisy teillä petti? Tämän minäkin haluaisin tietää.
[/quote]
Voisitte lukea ketjun ja lopettaa turhat kysymyksenne! Siihen on jo vastattu!
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 23:50"]
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.
[/quote]
hän tietää ahdistukseni abortista - hänestä minun täytyy se tuska olla valmis käymään läpi, perheemme hyvinvoinniksi
[/quote]
Mutta ei ole perheen hyvinvoinnin vuoksi valmis menemään hoitoon?
Minä olen lopettanut tällaisen suhteen vuosi sitten, apua ei ole itselleen hakenut vieläkään koska nyt masennuksen syy onkin se että minä jätin hänet.. Ei tuota voi sairauden piikkiin laittaa että kieltäytyy hoidosta, se on vaan itsekkyyttä. Vierittää vastuuta omasta olostaan sinun ja syntymättömien lasten harteille, vetoaa perheen hyvinvointiin muttei perheen takia ole valmis tekemään sitä mikä parhaiten tilanteessanne auttaisi eli hakeutumaan hoitoon!
Anteeksi vain mutta mies kuulostaa enemmän itsekkäältä kusipäältä kuin masentuneelta. Hän haluaa pitää masentuneen roolinsa jolla hän voi manipuloida ja kiristää sinua ja olla passattavana ja vailla vastuuta. Hän pelkää joutuvansa vauvojen myötä osallistumaan enemmän. Jos hän olisi oikeasti huolissaan perheestänne ja tilanteestaan hän haluaisi korjata sen eli hoitaa itsensä kuntoon mutta hän ei sitä tee vaan käyttää hyväkseen masennustaan manipuloidakseen sinua. Itsemurhalla uhkailu on juuri sitä ja kun huomaa sen tehoavan käyttää sitä uudestaan ja uudestaan. Jos välittäisi sinusta ja perheestään ei mies laittaisi sinua tuollaisen kauhean päätöksen eteen vaan hakisi itselleen apua. Oletko itse käyttänyt samaa, uhannut jättää jos mies ei suostu hoitoon? Itse tekisin tuossa tilanteessa niin. Lasten mielenterveydelle on suuri riski kasvaa isän mielenterveysongelmien varjossa.
Tulee mieleeni, että mitenkähän ap luulet suhtautuvasi mieheesi kolmen, viiden tai kymmenen vuoden jälkeen, jos taivut hänen painostuksensa alla...? Pystytkö elämään katkeroitumatta...? Tai mitä mies ajattelee kuntoon tulemisensa jälkeen itsestään...?
Miehesi ei todllakaan varmaan ole oma itsensä juuri nyt. Jos tavallinen mies uhkailee itsemurhalla, on se jo aikamoinen hätähuuto. Kyllä hänelle nyt pitäisi saada apua! Se on ainoa vaihtoehto, vaikka olisikin sitä mieltä "ettei voi ulkopuoliseen luottaa" (vai mitenkähän se oli, en nyt muista tarkkaan mitä kirjoitit.) Sen verran miehelläsikin on vastuuta, vaikka kuinka sairas onkin, että etsii, ja varsinkin ottaa apua vastaan! Koko perheenne hyvinvointi riippuu siitä, ja miehesi pitäisi nyt vähän nähdä oman napansa ulkopuolellekin. Tsemppiä!
Ttämä asia EI ole NÄIN vaikea! Mies ei kadu aborttia, sen takaan. Ap voi katua. Yhtä paljon ap voi katua kasvattaessaan yksin kuutta ja katkeroitua näille kahdelle viimeiselle. Kukaan ei tiedä mitä ap päätöksistään ajattelee myöhemmin. Ap tahtoo kaikki ja odottaa jotain ihmettä, että voi saada kaiken.
Nyt nainen HERÄÄ! Et voi saada kaikkea. Sitä ei kukaan sinulle voi luvata tahi antaa. Miehesi on tyhjä spermasäiliö. Valitse miehesi ja nykyinen perheesi tai kuusi lasta ilman miestä. Siinä se niin vaikea valinta. Muita vaihtoehtoja ei ole eikä TULE!
Sinun oma valinta. Tee se nyt. Toivon, että päästät miehestäsi irti. Jos hän itsensä tappaa, se ei ole sinun syysi, mutta ei hän voi tuollaisen ihmisen kanssa tervehtyä.
Ne kaksoset saattavat olla äidin suurin ilon ja ylpeyden aihe muutaman vuoden kuluttua: heidän ansiostaan pääsin eroon miehestä, joka teki perheen elämästä helvetin.
Älä tee aborttia. En usko että se on paras ratkaisu tässä KENENKÄÄN kannalta.
Saatte apua kotiin, jos ette niin tulen vaikka henk. koht. täältä Etelä- Suomesta teille piikomaan.
Ap, minua ihmetyttää yksi iso kysymys. Miksi miehesi ei ota sinun toiveitasi ja pelkojasi huomioon? Ymmärrän, että hän on sairas, mutta oletko kertonut hänelle (aivan kuten tänne) kuinka paljon ahdistusta sinulle tuottaa ajatus abortista ja miehesi uhkailuista? Enkä tarkoita, että sinun kuuluisi syytellä häntä, vaan kertoa, miten koet tilanteen. Et selvästi halua(?) tehdä aborttia kummallekaan sikiöistä, etkä halua(?) myöskään, että miehesi lähtee (saati tappaa itsensä). Ihanaa kuitenkin, että menet juttelemaan diakonille. Kaikkea hyvää.