Ihmiset ovat vapaa ehtoisesti sinkkuja koska eivät tiedä mitä hyvä ja terve parisuhde on.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin ihan hyvästä parisuhteesta, kun tuli siihen tulokseen, että mieluummin olen yksin. Eksän puolesta olen onnellinen, että löysi vielä uuden hyvän suhteen. 

Minulle sopii ihan hyvin tapailusuhde, että asutaan omissa asunnoissa ja nähdään silloin tällöin, mutta ei oltaisi jatkuvasti yhdessä. 

Lähdit ihan hyvästä suhteesta, jos lähtee suhteesta niin se ei ole silloin hyvä suhde, koska jos se olisi hyvä niin miksi ihminen lähtisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu juu, ihana parisuhde on ihana asia, mutta en minä sinkkuna rupea sinkkuuteni vuoksi ahdistumaan.

Kukaan ei ole kehoittanut ruveta ahdistumaan, eli ryhtymään huonoon suhteeseen. Ei ole mitään paineita ryhtyä suhteeseen.

Mua siis lähinnä harmittaa kun ihmiset puhuu parisuhteesta niin negatiiviseen sävyyn vaikka parisuhde on oikeasti hieno asia.

Ei sinun tarvitse loukkaantua omasta puolestasi: eivät parisuhdetta haluamattomat ihmiset viittaa puheissaan sinun parisuhteeseesi, vaan omiin kokemuksiinsa.

Ei kukaan tiedä, mitä sinun suhteessasi tapahtuu suljettujen ovien takana, ole rauhassa onnellinen jos olet. Ei kukaan kuitenkaan välttämättä halua samanlaista parisuhdetta kuin sinulla on, se sinun on hyväksyttävä.

Mutta tuo ei ole aapeen pointti.

Olen kyllä aapeen kanssa samaa mieltä.

Moni antaa pelon ohjata ja luopuu unelmistaan suksi, että pelottaa.

Kannustaisin uteliaisuuteen.

Tätä minä tosiaan hain. Kiitos tulkkauksesta.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut hyviä parisuhteita. Olen ollut rakastunut, saanut rakkautta, hyvää seksiä, kumppanuutta ja huolenpitoa. Kun viimeisin suhde loppui, huomasin vain että en enää kaipaa sitä. Ikää on tullut ja nyt haluan elää yksin. En tunne mitään tarvetta enää parisuhteeseen, enkä seksiin. Suhde vaatii kuitenkin aina paljon ja kompromisseja on tehtävä. Toista pitää huomioida ja hemmotella, ei suhde toimi ilman panostusta.

Joo, väkisin ei pidä etsiä ketään. Säästää samalla muita ihmisiä huonoilta kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu juu, ihana parisuhde on ihana asia, mutta en minä sinkkuna rupea sinkkuuteni vuoksi ahdistumaan.

Kukaan ei ole kehoittanut ruveta ahdistumaan, eli ryhtymään huonoon suhteeseen. Ei ole mitään paineita ryhtyä suhteeseen.

Mua siis lähinnä harmittaa kun ihmiset puhuu parisuhteesta niin negatiiviseen sävyyn vaikka parisuhde on oikeasti hieno asia.

Ei sinun tarvitse loukkaantua omasta puolestasi: eivät parisuhdetta haluamattomat ihmiset viittaa puheissaan sinun parisuhteeseesi, vaan omiin kokemuksiinsa.

Ei kukaan tiedä, mitä sinun suhteessasi tapahtuu suljettujen ovien takana, ole rauhassa onnellinen jos olet. Ei kukaan kuitenkaan välttämättä halua samanlaista parisuhdetta kuin sinulla on, se sinun on hyväksyttävä.

Mutta tuo ei ole aapeen pointti.

Olen kyllä aapeen kanssa samaa mieltä.

Moni antaa pelon ohjata ja luopuu unelmistaan suksi, että pelottaa.

Kannustaisin uteliaisuuteen.

Pelosta tulee ystävä johon luottaa ja joka pitää turvassa. Ikään kuin se olisi ainut joka näkee asiat kuten ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin ihan hyvästä parisuhteesta, kun tuli siihen tulokseen, että mieluummin olen yksin. Eksän puolesta olen onnellinen, että löysi vielä uuden hyvän suhteen. 

Minulle sopii ihan hyvin tapailusuhde, että asutaan omissa asunnoissa ja nähdään silloin tällöin, mutta ei oltaisi jatkuvasti yhdessä. 

Lähdit ihan hyvästä suhteesta, jos lähtee suhteesta niin se ei ole silloin hyvä suhde, koska jos se olisi hyvä niin miksi ihminen lähtisi?

Sitä on vaikea selittää, mutta viihdyn vain paremmin yksin vaikka ei siinä suhteessa mitään vikaa ollut. Oltiin kuitenkin yhdessä yli 10 vuotta. Eksälle se tuli täysin yllätyksenä ja, ja siksi olenkin tyytyväinen, että löysi myöhemmin uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin ihan hyvästä parisuhteesta, kun tuli siihen tulokseen, että mieluummin olen yksin. Eksän puolesta olen onnellinen, että löysi vielä uuden hyvän suhteen. 

Minulle sopii ihan hyvin tapailusuhde, että asutaan omissa asunnoissa ja nähdään silloin tällöin, mutta ei oltaisi jatkuvasti yhdessä. 

Lähdit ihan hyvästä suhteesta, jos lähtee suhteesta niin se ei ole silloin hyvä suhde, koska jos se olisi hyvä niin miksi ihminen lähtisi?

Sitä on vaikea selittää, mutta viihdyn vain paremmin yksin vaikka ei siinä suhteessa mitään vikaa ollut. Oltiin kuitenkin yhdessä yli 10 vuotta. Eksälle se tuli täysin yllätyksenä ja, ja siksi olenkin tyytyväinen, että löysi myöhemmin uuden kumppanin.

Se että et tiedosta ongelmaa ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi. Se että erosit kertoi että ongelma oli.

Mä aina mietin millainen ihminen tällaisten sanojen ja tekstien takana on.

Mitä se sun takalistoa kutittaa miksi joku on sinkkuna?

Täytyy olla äärettömän yksitoikkoinen ja pieni sieluinen ihminen.

Kaikkien pitäisi olla ja elää ihan samaa kaavaa....

Yök.

Olen joskus aloittanut ketjun tästä. En muista kaikkea tarkkaan, mutta kirjoitin jotain sellaista, että parisuhde ei tee onnelliseksi jos toinen ei panosta toisen onnellisuuteen ja päinvastoin.

Itse olen sinkku tasan ja vain siksi, että viihdyn paremmin yksin kuin suhteessa. Minulla on takana pari hyvää parisuhdetta. Niissä ei suhteina ollut mitään vikaa. En vain itse ole parisuhdetyyppiä. Parisuhde ei ole kaikkia varten, vaikka osa fakkiintuneesti tuntuu niin uskovan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin ihan hyvästä parisuhteesta, kun tuli siihen tulokseen, että mieluummin olen yksin. Eksän puolesta olen onnellinen, että löysi vielä uuden hyvän suhteen. 

Minulle sopii ihan hyvin tapailusuhde, että asutaan omissa asunnoissa ja nähdään silloin tällöin, mutta ei oltaisi jatkuvasti yhdessä. 

Lähdit ihan hyvästä suhteesta, jos lähtee suhteesta niin se ei ole silloin hyvä suhde, koska jos se olisi hyvä niin miksi ihminen lähtisi?

Ihan siksi, että on turha olla väkisin hyvässä suhteessa, jos ei koe haluavansa parisuhdetta. Suklaakin on hyvää, mutta ei se tarkoita, että sitä on pakko ostaa. 

Baiset on onnellusimpia sinkkuina. Eikä ole mikään tilastoharha. Keski- ikäiset nauset, jotka eroaa, ja yleensä ero taoahtuu naisen halusta eivöt halua uutta auhdetta, koska suhde on naiselle rasite.

Ei kaikki halua yhteistä arjen jakamista ja yhteistä kokemusta jonkun tietyn toisen kanssa.

Ite oon kylläki sen takii sinkku, ku en voi tarjota naiselle yhtikäs mitään. :) Ja vaikka tuo joskus muuttuski, nii en tee naisella mitään, ku en haluu lapsii. En ala seurustelee sen takii, ku "kaikki" muutki tekee nii.

Av:sta on tullut melko miesvihamielinen ympäristö. Ylipäätään täällä kärjistetään sukupuolten välisiä eroja, miten naiset nyt vain ovat parempia ihmissuhteissa samalla, kun pyritään olemaan muodikkaasti feministisiä. Sivussa haukutaan miehiä ja miehen tuomaa lisäarvoa elämään. En siis tarkoita, että pitäisi haluta mitään suhdetta, sinkkuna on ihan yhtä hyvä olla kuin parisuhteessa (ja hyvässä parisuhteessa on ihan yhtä hyvä olla kuin sinkkuna). Lähinnä mietin sitä, että voiko miesten jatkuva lyttääminen tuottaa hyvää ja edistää yhtään kenenkään elämää? Onko järkeä yleistää yksittäisiä kokemuksia kattamaan koko miessukupuolta? 

Niin. Minäkin olisin halunnut hyvän parisuhteen. Kumppaneita/tapailumiehiä on kyllä ollut jokunen kymmenen, ja jokaisen myötä särkyy jotain. En jaksa enää. Voi tietysti väittää että jossain on se hyvä mies, mutta ehkä he eivät kiinnostu minusta. En voi enää rikkoa itseäni enempää, eikä minulla ole enää mitään annettavaa, niin hajalla olen. Joka kerta olen lykännyt käteni paskaan, enkä ole pakkeja edes jaellut, joten ei voi sanoa että etsisin vääriä tyyppejä. Rumia, peräkammarin ns. kilttejä miehiä, you name it.

Ehkä vika on minussa, kaivan sen paskan jokaisesta ihmismielestä esiin. Sitä suuremmalla syyllä pysyn sinkkuna.

Minä olisin parisuhdeihminen ja viihtyisin hyvin tasapainoisessa suhteessa. Siltikin elän tällä hetkellä sillä ajatuksella, että rakennan elämää vain itseäni varten ja hyväksyn sen, että olen yksin loppuun asti. Ihan tyytyväinen ja onnellinen olen. Minulla on pari pitkää suhdetta takana, toinen oli avioliitto. Jälkeenpäin tuntuu hullulta kuinka vähän miehille merkitsi minun onnellisuuteni. Silti erohaluni tuli yllätyksenä, vaikka olin yrittänyt puhua. Ainakin tässä ikäluokassa treffeillä vastaan tulevat ovat sellaisia, joista ei parisuhteeseen ole, ei ainakaan minun kanssa. 

90 % parisuhteista päättyy eroon. Avioliitoistakin vähintään 50 %, ja niistä lopuista suuri osa on onnettomia liittoja.

Että onkohan järkevämpää pysytellä sinkkuna, varsinkin jos on jo kokenut sitä paskaa? On hyvin epätodennäköistä löytää loppuelämän onni toisen ihmisen kanssa symbioosissa.

M25 kirjoitti:

Ite oon kylläki sen takii sinkku, ku en voi tarjota naiselle yhtikäs mitään. :) Ja vaikka tuo joskus muuttuski, nii en tee naisella mitään, ku en haluu lapsii. En ala seurustelee sen takii, ku "kaikki" muutki tekee nii.

Olen miettinyt samaa, ettei minulla ole tarjota miehelle yhtään mitään. Sitten toisaalta, miksi pitäisi pystyä tarjoamaan, eikö rakkaus ja rakastaminen riitä? Eikö se riitä, että on hyvä olla yhdessä? Voi pitää kiinni kädestä, voi katsoa hymyillen toista, voi rakastella ja nauttia, voi ihmetellä maailmaa yhdessä? 

Suoraan sanottuna itseäni ärsyttää ajatus, että pitäisi jotenkin pystyä nostamaan toisen elintasoa tai elämänlaatua, että olisi riittävä. Tämä rinnastetaan vielä usein materiaalisiin asioihin. Itse haluan vain ihmisen, joka näkisi maailmaa edes vähän samalla tapaa kuin minä, nauttisi melko pienistä asioista niin kuin minäkin ja jonka olemassaolo ja kosketus tuntuisi vaan niin hyvältä. Silloin ihan vain iltakävely tuntuisi paremmalta kuin yksin, koska toisen lämmin hymy ja yhteinen ymmärrys riittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minäkin olisin halunnut hyvän parisuhteen. Kumppaneita/tapailumiehiä on kyllä ollut jokunen kymmenen, ja jokaisen myötä särkyy jotain. En jaksa enää. Voi tietysti väittää että jossain on se hyvä mies, mutta ehkä he eivät kiinnostu minusta. En voi enää rikkoa itseäni enempää, eikä minulla ole enää mitään annettavaa, niin hajalla olen. Joka kerta olen lykännyt käteni paskaan, enkä ole pakkeja edes jaellut, joten ei voi sanoa että etsisin vääriä tyyppejä. Rumia, peräkammarin ns. kilttejä miehiä, you name it.

Ehkä vika on minussa, kaivan sen paskan jokaisesta ihmismielestä esiin. Sitä suuremmalla syyllä pysyn sinkkuna.

Sama täällä. Tosin tiedän että valikoin itse vääriä miehiä oman rikkinäisyyteni takia. Siksi en enää luota arviointikykyyni. Ehkä, jos joskus onnistun törmäämään mieheen, jolle olen hyvä omana itsenäni, uskallan kokeilla parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Olin huonossa suhteessa ja haluaisin parisuhteen. Ongelmani on kuitenkin se, että en luota omaan tai toisten arviointikykyyn.

Suhteeseen ryhtyessäni luulin aidosti löytäneeni sen oikean. Kaikki läheiseni iloitsivat kuinka hyvän kumppanin olin löytänyt. Koin olevani onnellinen ja siunattu, olin löytänyt jotain ihanaa. Vointini huononi aika nopeasti ja koin puolisoni kohtelevan epäreilusti. Osasi puhua asiat niin että ylireagoi, kuvittelen ja olen vaativa ja hankala. Uskoin sen koska en nähnyt syytä miksi olisi halunnut tahallaan satuttaa ja loukata. Manipulointi oli voimakasta. Vasta ihan loppuvuosina alkoi käyttäytyä selkeästi huonosti ja väkivaltaisesti. Oli iso järkytys tajuta kuinka toinen oli vedättänyt kaikki vuodet, oma tyhmyys ja miten huonosti annoin kohdella itseäni. On vaikea luottaa enää kehenkään.

Sama. Olin NIIN rakastunut vuosia. Täydellinen sielunkumppani, kiltti, meillä oli niin paljon yhteistä, en voinut uskoa että mulla on käynyt näin hyvä tuuri, mun mielestä kellään ei ollut yhtä toimivaa ja hyvää suhdetta kun meillä. 9 vuoden jälkeen ilmoitti haluavansa potkia minut kuoliaaksi.

Että olkoon välttelevää sitten vaan, mutta en koe että minulla olisi enää halua tai voimavaroja uuteen parisuhteeseen. Olen yksin, elän elämääni ilman kompromisseja, seksiä harrastan satunnaisesti. Mutta emotionaalisella tasolla en enää halua sitoutua.