Onko oikein jos alan seurustelemaan erään minusta kiinnostuneen naisen kanssa, vaikka vaihtaisin hänet heti erääseen toiseen, jota en koskaan saanut?

Vierailija kirjoitti:

Kerro, mikä siinä ”ykkösihastuksessa” on sellaista, mitä tässä ”kakkosessa” ei ole? Mikä hänestä tekee niin erityisen?

Villi veikkaus: kauniimpi naama ja timmimpi kroppa.

Voin toki olla väärässäkin.

Toisinaan sitä melkein toivoisi, että ihmiset saisivat aina sen jota eniten haluavat, jotta heillä olisi aika monessa tapauksessa mahdollisuus havaita ettei ao. ihminen ja elämä hänen kanssaan nyt pitkän päälle niin käsittämättömän ihmeellistä ole (toki joskus saattaisi olla, mutta enimmäkseen tuskin). Varsinkin niille tapauksille, jotka ovat vuosikausia ihailleet jotakuta etäältä ja hädin tuskin ovat mistään vakavammasta hänen kanssaan keskustelleet.

Se on niin kovin helppoa projisoida kaikki maailman hyvä ja kaunis henkilöön, joka ei välttämättä edes erityisemmin pidä itsestä kun sitä ei koskaan pääse elämään todeksi.

Teet väärin kakkosvaihtoehdolle. Ota selvää ihastuksesi puhelinnumerosta ja laita tekstari. Jos saat punaista valoa, unohda ja ole hetki yksin (jos osaat). Kerro myös 2.lle että tarvitset aikaa selvittää pään sisäisiä ajatuksiasi. Luulenpa, ettet muuta voi tässä tilanteessa tehdä ellei 1. näytä vihreää valoa - sittenkin!

Ai että tovoisin että kaikki ihmiset ymmärtäisivät ryhtyä deittailemaan vasta sitten, kun ovat päässeet yli existään. Aivan sama meneekö siihen kaksi, kymmenen vai kasikymmentä vuotta vai peräti koko loppuelämä, mutta vasta sitten. Ilmeisesti se on kuitenkin liikaa vaadittu - ainakin Tinderissä tuntui olevan tosi paljon miehiä jotka vielä roikkuivat niissä ihanissa entisissään. Väittivät etsivänsä ihan tosissaan parisuhdetta vaikka aivan varmasti itsekin tiesivät etteivät sellaista tule löytämään, kun vertailevat kaikkia aina siihen eksään, joka on suorastaan jonkin sortin jumalolento. Siinä sivussa sitten aiheuttavat muille huonoja kokemuksia ja saavat inhoamaan deittailua.

Ap voitko kertoa kuinka pitkä suhde sinulla oli sen ykkösen kanssa aikanaan?

Minusta voit alkaa olemaan tuon kakkosen kanssa jos teet samalla päätöksen että et vaihda häntä ykköseen jos sellainen tilanne tulisi.

En lukenut muiden kommentteja, mutta ap, sanon sulle neuvon että ole realisti. Ihminen haaveilee usein ihastuksesta jota ei voi saada. Jos olet yrittänyt eikä tämä haaveidesi kohde ole vastannut tunteisiisi, siirry eteenpäin elämässä tai jäät paljosta vaille. Päästä irti ajatuksesta että vanha ihastuksesi on ainoa mahdollisuus sinulle, ja anna siten mahdollisuus tälle uudelle ihmiselle. Älä kerro että sinulla on tunteita toista kohtaan, koska sehän vain pilaisi mahdollisuudet johonkin uuteen. Ei silti tarvitse valehdellakaan, pyrkii vain jättämään asian taakseen.

Pitkä parisuhde ja aito rakkaus syntyy vain elämällä toisen kanssa. Vanha ihastuksesi perustuu sinun mielikuviisi ja haaveisiisi, ei siihen millaista hänen kanssaan todella olisi nyt, vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä. Jos jatkat haaveiden elättelyä vaikka tämä ihminen on tavoittamaton, kukaan todellinen potentiaalinen kumppani ei ikinä voi vastata odotuksiasi. Totuus on nimittäin aina monimutkaisempaa ja monivärisempää kuin haaveet. Pidä päiväunet päiväunina ja hyväksy että todellinen elämä toisen kanssa on muutakin kuin unelmien täyttymys. Silti se on ihanimpia asioita mitä elämä voi antaa.

Toivottavasti löydät rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla todettu jonkinasteinen autismi? 

Voi juma! Täällä kyllä herkästi diagnosoidaan toisia ihmisiä, joilla sattuu olemaan tunne-elämässään vaikeuksia. Ihan kuin kaikki ongelmat olisivat "syytä" jostain kehityshäiriöstä. Kiitos hakukoneen ja typerien ihmisten! Olisiko kommentoijalla jonkin asteinen vainoharhaisuuden ja persoonallisuuden häiriö??

Olin lukiossa hyvin rakastunut luokkatoveriini, ja jos olisin hiukan tarmokkaammin vastannut hänen lähentymisyrityksiinsä (kyllä, oli kilttipoika, myöhemmin DI ja kaikkea semmoista, mutta olin varsin ujo ja varautunut), voisin olla nyt sangen varakas, asua Lapin perukoilla ja olla naimisissa rasittavalla tavalla oudon tyypin kanssa (minä aina retkahdan outoihin tyyppeihin, jotka ovat oikeasti rasittavia vänkääjiä ja kaikentietäjiä - luultavasti olen itsekin vähän sellaiseen taipuvainen). Joten juu, teini-iän romansseista voi vähintään oppia jotakin, joskin kaksi muuta luokkatoveriani ovat edelleen keskenään naimisissa vähintäinkin tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asian niinpäin että haluaistiko itse olla tuollaisen kumppani, joka salaa haaveilee koko ajan jostakin toisesta?

En pistäisi pahakseni. Itse asiassa tuollainen suhde meillä onkin. Kumpikaan ei saatu niitä muutamaa ykkösvaihtoehtoja kenet haluttiin joten tyydyttiin toisiimme. Joskus keskustellaan ja ikävöidään yhdessä ex:iämme. Molemmilla aika ok välit entisiimme, halataankin joskus kun tavataan. Meidän kummankaan ajatusmaailmaan ei satu sellainen että elämän rakkauksia voisi olla vain yksi tai että entiset pitäisi tuhota elämästä pois ennen kuin uuden suhteen voi aloittaa. Voihan sitä olla vaikka kuinka rakastunut yksipuolisesti siihen entiseensä eikä häntä saa koska hän on löytänyt elämänsä rakkauden. Olisi aivan kohtuutonta vaatia ettei sen jälkeen saa enää uutta suhdetta aloittaa vaikka vanha rakkaus on edelleen olemassa ja kenties jopa elämässä lasten myötä tms. 

Miettikää jos ihmiset tekisivät samaa työn tai asunnon suhteen. En saanut unelmieni duunia, siispä olen työttömänä. En voi koskaan saada sitä jugendlinnaa Ullanlinnasta, siispä asun kadulla. Elämä on "tyytymistä", siis itsen kokoisten unelmien tavoittelua ja realismia sen suhteen että hyvä elämä syntyy elämällä ja kohtelemalla toisia kauniisti ja yrittämällä parhaansa. Ei saavuttamalla jotain pilvilinnoja. :) parisuhde on yhdessä rakennettava kumppanuusliitto, eikä arvonta jossa saat hyvän tai huonon palkinnon ja sitten joko nautit tai kärvistelet sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää jos ihmiset tekisivät samaa työn tai asunnon suhteen. En saanut unelmieni duunia, siispä olen työttömänä. En voi koskaan saada sitä jugendlinnaa Ullanlinnasta, siispä asun kadulla. Elämä on "tyytymistä", siis itsen kokoisten unelmien tavoittelua ja realismia sen suhteen että hyvä elämä syntyy elämällä ja kohtelemalla toisia kauniisti ja yrittämällä parhaansa. Ei saavuttamalla jotain pilvilinnoja. :) parisuhde on yhdessä rakennettava kumppanuusliitto, eikä arvonta jossa saat hyvän tai huonon palkinnon ja sitten joko nautit tai kärvistelet sen kanssa.

Työllä tai asunnolla ei ole tunteita joten niihin tyytyminen on täysin eri asia kuin oikeaan tuntevaan ihmiseen. Etkö oikeasti näe eroa?

Miksi olisit tämän kakkosvaihtoehdon kanssa, jos et aidosti tykkää hänestä ja rakasta häntä?

Se on väärin sinua ja häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Dante haikaili Beatricen perään koko ikänsä ja kuoli yksin.

Joku ongelma tässä?

Jokainen kuolee yksin.

71:lle, enkö näe eroa. En siinä mielessä, että yksilölle on kysymys siitä onko iloinen ja kiitollinen siitä mitä saa vai keskittyykö siihen mitä ei saa. Ja onhan vaikka työkavereillakin tunteet eikä niille kannata hokea että olisin mieluummin toisessa paikassa töissä. Joo toki, ei työ tai asunto ole sama asia kuin kumppani, mutta elämänvalinnat perustuvat aina yhdistelmään haaveita ja realismia.

Työ on ihan eri asia kuin kumppani! Kumppanin kanssa rakastellaankin.

Vierailija kirjoitti:

71:lle, enkö näe eroa. En siinä mielessä, että yksilölle on kysymys siitä onko iloinen ja kiitollinen siitä mitä saa vai keskittyykö siihen mitä ei saa. Ja onhan vaikka työkavereillakin tunteet eikä niille kannata hokea että olisin mieluummin toisessa paikassa töissä. Joo toki, ei työ tai asunto ole sama asia kuin kumppani, mutta elämänvalinnat perustuvat aina yhdistelmään haaveita ja realismia.

Jos työkavereille hokee että olisi mieluummin muualla töissä, ei valitus silloin kohdistu suoraan työkavereihin. Työkaverit eivät ole työssä yleensä pääosassa, vaan se varsinainen työ, joten ei valitus mene sillä lailla tunteisiin. Lisäksi suhde työkavereihin on täysin erilainen kuin kumppaniin.

Jos tyytyy kumppaniin, tyytymättömyys kohdistuu nimenomaan häneen ihmisenä tai joihinkin hänen ominaisuuksiinsa. Kukaan ei varmasti halua olla suhteessa, jossa kokee olevansa jonkinlainen varavaihtoehto, kun ei sattunut parempaa irtoamaan. Vai haluaisitko sinä?

Jotain ap sinussa on pahasti vialla, kun tarraudut menneisyyden haavekuvaan ihmisestä, jonka kanssa sinulla ei ole ollut koskaan edes suhdetta.

Huolestuttavaa on sekin, että koet, että se, ettet päässyt suhteeseen ihastuksesi kanssa, johtui siitä, ettet osannut viedä juttua eteenpäin. Tämän avulla voit satuilla itsellesi, että kiinnostus olisi ollut molemminpuolista ja ilman "taitojesi puutteita" olisitte päätyneet yhteen.

Pidempiaikainen terapia olisi paikallaan ennen kuin harkitset suhdetta kenenkään kanssa. Ikävä kyllä en ole varma, tuleeko sinulle enää muita tilaisuuksia naisten kanssa kuin se tämänhetkinen.

Tämä ap on orovoilija, mutta näitäpä ihmidiä on paljon- erityisesti miehissä. Kertoohan tästä jo se strategia millä miehet pelailee Tinderissä- tykätään lähes kaikista naisista, se kaunein on ykkösprioriteetti, mutta paremman puutteessa tyydytään tavikseenkin, mutta optio pidetään auki kaunottariin. Naiset on monille miehille kulutustavaroita ja statussymboleita.

Eiköhän aika monella ole joku teini-iän ihastus tai "the one who got away", mutta se siitä. Ne ovat mennyttä elämää, ihastuksia jotka jatkuessaan olisivat jo aikoja sitten kuitenkin loppuneet, ei realistia asioita. Kannattaa kyetä erottamaan haihattelut, epärealistiset haaveilut ja oikea elämä toisistaan.

Ethän sinä ap edes ole ihastunut siihen 12 vuoden takaiseen henkilöön. Olet ihastunut mielikuvaan, joka sinulla hänestä on.

Käyttäjä37185 kirjoitti:

Jotain ap sinussa on pahasti vialla, kun tarraudut menneisyyden haavekuvaan ihmisestä, jonka kanssa sinulla ei ole ollut koskaan edes suhdetta.

Huolestuttavaa on sekin, että koet, että se, ettet päässyt suhteeseen ihastuksesi kanssa, johtui siitä, ettet osannut viedä juttua eteenpäin. Tämän avulla voit satuilla itsellesi, että kiinnostus olisi ollut molemminpuolista ja ilman "taitojesi puutteita" olisitte päätyneet yhteen.

Pidempiaikainen terapia olisi paikallaan ennen kuin harkitset suhdetta kenenkään kanssa. Ikävä kyllä en ole varma, tuleeko sinulle enää muita tilaisuuksia naisten kanssa kuin se tämänhetkinen.

Ja sitä tämänhetkistäkään tilaisuutta tuskin olisi, jos ap olisi ollut rehellinen alusta lähtien. Mitä olisi tietysti pitänyt ollakin.