Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennukseen tms sairastua pikku hiljaa ilman, että sitä edes itse tajuaa?
19.12.2020 |
Jos se tapahtuu niin pikkuhiljaa että siihen olotilaan tottuu ja luulee sen olevan normaalia.
Ja jos ihminen on psykoosissa, tajuaako itse olevansa sellaisessa?
Kommentit (98)
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lääkäri antaa psykoosilääkkeitä ihmiselle, joka ei ole masentunut eikä psykoosissa.
Onko se rikollista?
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.
Etkö noussut sängystä ylös, syönyt tai peseytynyt?
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Suunnitelmissa on mennä lääkärille, mutta pelottaa että se vain sanoo jotain että enemmän ulkoilua ja perheen näkemistä, korkki kiinni tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lääkäri antaa psykoosilääkkeitä ihmiselle, joka ei ole masentunut eikä psykoosissa.
Onko se rikollista?
Ei, moniä lääkkeitä käytetään muuhunkin kuin siihen alkuperäiseen sairauteen johon se kehitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.
Etkö noussut sängystä ylös, syönyt tai peseytynyt?
Ai sinun mielestäsi vasta silloin voi olla masentunut kun lopettaa syömisen, peseytymisen eikä nouse sängystä? Okei
Itse huomaan että monet vuosia minua kuormittaneet asiat kulminoituu nyt masennuksena ja ahdistuksena. En vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Suunnitelmissa on mennä lääkärille, mutta pelottaa että se vain sanoo jotain että enemmän ulkoilua ja perheen näkemistä, korkki kiinni tai vastaavaa.
Eri
Sitten menet toiselle lääkärille.
Joka tapauksessa se "korkki kiinni" tulee olemaan ohje muun lisäksi, koska alkoholi pahentaa oireita ja estää mahdollisten lääkkeiden kunnollisen vaikutuksen.
Kyllllähän ihmisen keho ja mieli on selllainen kokonaisvaltainen jutuu että vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suomessa varsinkin kun on niin pitkät kaamosajat että sitä pitäiisi esim taas korvata kaikilla vitamiineillä, liikunnalla jne. Se on vähän selllaista oman kehon ja mielen kuuntelemista kokoaika ja sekä rutiineja mutta myös sen rutiinien rikkomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.
Etkö noussut sängystä ylös, syönyt tai peseytynyt?
Ai sinun mielestäsi vasta silloin voi olla masentunut kun lopettaa syömisen, peseytymisen eikä nouse sängystä? Okei
Jotenkinhan se voi ilmetä. Ihmiset yleensä ilmoittavat, etteivät pääse sängystä ylös.
Muutenhan olemme kaikki potentiaalisia masentuneita. Ihmisten elämä on monenlaista eikä aurinko paista.
Eräs kirjailija kertoi olleensa lähes koko elämänsä masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.
Etkö noussut sängystä ylös, syönyt tai peseytynyt?
Ai sinun mielestäsi vasta silloin voi olla masentunut kun lopettaa syömisen, peseytymisen eikä nouse sängystä? Okei
Jotenkinhan se voi ilmetä. Ihmiset yleensä ilmoittavat, etteivät pääse sängystä ylös.
Muutenhan olemme kaikki potentiaalisia masentuneita. Ihmisten elämä on monenlaista eikä aurinko paista.
Voi olla masentunut mutta edelleen toimintakykyinen. Käy vaikka töissä jne, mutta on menettänyt kyvyn nauttia elämästä eikä koe enää mitään positiivisia tunteita. Normaali ihminen kyllä tuntee välillä iloa surun lisäksi. Masentunut ei ole pitkään aikaan tuntenut enää iloa, toivoa tai rakkautta. Pelkkää pelkoa, epätoivoa ja ahdistusta. Ja saattaa silti edelleen peseytyä, käydä töissä, syödä ruuan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Suunnitelmissa on mennä lääkärille, mutta pelottaa että se vain sanoo jotain että enemmän ulkoilua ja perheen näkemistä, korkki kiinni tai vastaavaa.
Kokemukseni mukaan lääkärit tarjoavat jotain mielialalääkitystä ja depressiohoitajan vastaanottoa keskusteluavuksi ensi alkuun. Netistä voi täytellä jo alustavasti BDI-, AUDIT- ja BAI- tai OASIS -kyselyä, sillä vastaanotolla niitä saa täytellä joka tapauksessa tai sitten niitä pyydetään täyttämään etukäteen kotona ja tuomaan vastaanotolle. Mielialaongelmat ovat nykyään niin yleisiä, että ainoastaan ammattitaidottomat niitä vähättelee kannustamalla ainoastaan ottamaan itseään niskasta kiinni.
Lääkitystä ei kannata pelätä. Alkuoireet voivat olla kamalat, mutta niiden hälvettyä parissa viikossa tai kuukaudessa vointi kohenee, jos sillä lääkityksellä on kohentuakseen.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle avun hakemiseen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Suunnitelmissa on mennä lääkärille, mutta pelottaa että se vain sanoo jotain että enemmän ulkoilua ja perheen näkemistä, korkki kiinni tai vastaavaa.
Kokemukseni mukaan lääkärit tarjoavat jotain mielialalääkitystä ja depressiohoitajan vastaanottoa keskusteluavuksi ensi alkuun. Netistä voi täytellä jo alustavasti BDI-, AUDIT- ja BAI- tai OASIS -kyselyä, sillä vastaanotolla niitä saa täytellä joka tapauksessa tai sitten niitä pyydetään täyttämään etukäteen kotona ja tuomaan vastaanotolle. Mielialaongelmat ovat nykyään niin yleisiä, että ainoastaan ammattitaidottomat niitä vähättelee kannustamalla ainoastaan ottamaan itseään niskasta kiinni.
Lääkitystä ei kannata pelätä. Alkuoireet voivat olla kamalat, mutta niiden hälvettyä parissa viikossa tai kuukaudessa vointi kohenee, jos sillä lääkityksellä on kohentuakseen.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle avun hakemiseen 👍
Kannattaakohan näissä asioissa liioitella oireitaan vai kertoa miten asiat on? Kun oma kokemus on että fyysisissä vaivoissa ainakin joutuu käyttämään reippaasti värikynää oireita kuvaillessa että saisi yhtään mitään apua. Onko siis parempi että sanon lääkärille etten meinaa päästä sängystä ylös ja tunnen olevani kohta työkyvytön että ottaisi tosissaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko"
Niin yleensä sairastutaankin että oireisiin sopeudutaan. Sen sitten vasta ymmärtää kun on tarpeeksi huonossa kunnossa ja menee lääkäriin. Ei ole normaalia tuo. Mullakin oli vastaavaa ja reilu vuoden päivät katselin, kunnes paheni vain ja oli pakko mennä lääkäriin. Hankalampaa toipua mitä pitempään lykkää hoidon hakemista.
Suunnitelmissa on mennä lääkärille, mutta pelottaa että se vain sanoo jotain että enemmän ulkoilua ja perheen näkemistä, korkki kiinni tai vastaavaa.
Kokemukseni mukaan lääkärit tarjoavat jotain mielialalääkitystä ja depressiohoitajan vastaanottoa keskusteluavuksi ensi alkuun. Netistä voi täytellä jo alustavasti BDI-, AUDIT- ja BAI- tai OASIS -kyselyä, sillä vastaanotolla niitä saa täytellä joka tapauksessa tai sitten niitä pyydetään täyttämään etukäteen kotona ja tuomaan vastaanotolle. Mielialaongelmat ovat nykyään niin yleisiä, että ainoastaan ammattitaidottomat niitä vähättelee kannustamalla ainoastaan ottamaan itseään niskasta kiinni.
Lääkitystä ei kannata pelätä. Alkuoireet voivat olla kamalat, mutta niiden hälvettyä parissa viikossa tai kuukaudessa vointi kohenee, jos sillä lääkityksellä on kohentuakseen.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle avun hakemiseen 👍
Kannattaakohan näissä asioissa liioitella oireitaan vai kertoa miten asiat on? Kun oma kokemus on että fyysisissä vaivoissa ainakin joutuu käyttämään reippaasti värikynää oireita kuvaillessa että saisi yhtään mitään apua. Onko siis parempi että sanon lääkärille etten meinaa päästä sängystä ylös ja tunnen olevani kohta työkyvytön että ottaisi tosissaan ?
Eri taas
Mulla ei ollu mitään vaikutusta vaikka yritin vähätellä oireitani.
Testejä on tottumattoman vaikea huijata. Lisäksi se sun kokemus olostasi on se oikea, joten kerrot vaan sen, se riittää. Sä ansaitset apua ihan yhtäpaljon kun muutkin.
Masennus lähtee kun lopettaa ruikuttamisen ja menee lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko
-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä
-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista
-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja
-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa
Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.
Ehkä hölmö kysymys mutta pakko kysyä, että mitä se "keskustelu" oikein auttaa? Jos ei ole ennenkään mitkään avautumiset auttanut yhtään mitään. Eikä voisi vähempää kiinnostaa joku keskustelu.
Useille ihmisille auttaa, kun pääsee purkaamaan pahan olon tuntemuksia.
-eri-
Mulla se on vaan pahentanut oloa kun tulee siitä purkamisesta häpeä ja morkkis
No lisää keskustelua sitten vaan. Tai sitten olet uniikki lumihiutale mihin ei tehoa mitkään samat keinot kuin muihin. Ymmärrän, että on turhauttavaa, kun hoidoksi määrätään vain lääkkeitä, mutta että keskustelusta tila pahenee? Mitä vaihtoehtoja keksit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.
Etkö noussut sängystä ylös, syönyt tai peseytynyt?
Ai sinun mielestäsi vasta silloin voi olla masentunut kun lopettaa syömisen, peseytymisen eikä nouse sängystä? Okei
Jotenkinhan se voi ilmetä. Ihmiset yleensä ilmoittavat, etteivät pääse sängystä ylös.
Muutenhan olemme kaikki potentiaalisia masentuneita. Ihmisten elämä on monenlaista eikä aurinko paista.
Perustuen mihin? Minulla on diagnoosi toistuva masennus. Sängystä ylös pääseminen oli ongelma ainoastaan jonkin aikaa erään traumaattisen tapahtuman jälkeen. Välillä oli niin paha ahdistus, että oli vaikea lähteä koululle. Useampikin keskivaikean masennuksen jakso on ollut, mutta yleensä olen kohtalaisesti kyennyt hoitamaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Masennus lähtee kun lopettaa ruikuttamisen ja menee lenkille.
Mitä jos siellä lenkillä oleminen vaan pahentaa oloa? Mitä hyötyä jostain lenkkeilystä on jos ei ole energiaa syödä, opiskella, maksaa laskuja tai huolehtia itsestään? Pahimman masennuskauden aikaan oma olo aina romahti huonommaksi jonkun lenkin tai kaveriporukan kahvilakäynnin jälkeen. Jos mieliala nousi hetkeksi, paskaiseen kämppään tekemättömien hommien keskelle tuleminen revisteli takaisin maan päälle. Päässä pyöri vain ajatus siitä miten tyhmä ja saamaton ihmispaska olen, käyn vain jossain kahvittelemassa vaikka vastaamattomat sähköpostit kasaantuu ja keittiön tiskivuori kasvaa.
En itse ainakaan huomannut masennusta ennen kuin asiat olivat jo hyvin pitkällä. Edelleen välillä ajattelen kaiken olevan normaalisti, ennen kuin muistan että tämä olo ei olekaan normaalia vaan masennusta.