Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennukseen tms sairastua pikku hiljaa ilman, että sitä edes itse tajuaa?
19.12.2020 |
Jos se tapahtuu niin pikkuhiljaa että siihen olotilaan tottuu ja luulee sen olevan normaalia.
Ja jos ihminen on psykoosissa, tajuaako itse olevansa sellaisessa?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Miksihän ihmisten kohtaaminen on niin vaikeaa masennuksen aikana?
Auttaako teillä terapia masennukseen ja miten?
Terapian avusta haluaisin kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän olotilaani täysin "normaalina", elän kuitenkin ahdistushäiriön ja keskivaikean masennuksen kanssa, olen jatkuvalla lääkityksellä. Pikkuhiljaa tähän on tultu, ja voi että sinä päivänä kun tämä jää taakse, niin koittaa onnenpäivät.
Täällä toinen. Tosin sitä joka sekunti tajuaa ettei ole tervettä...
Vierailija kirjoitti:
Viisi vuotta siinä meni ennen kuin tajusin, ettei tämä olotila ole normaali. Sen jälkeen meni vielä kaksi vuotta, että sain itseäni niskasta kiinni ja pakotettua hakemaan apua. Nyt on kymmenes vuosi alkamisesta, olen ollut lääkityksellä kohta kaksi vuotta ja terapiaa on takana puoli vuotta. Täytän ensi vuonna 26. En enää muista, miltä tuntuu tuntea normaalin normaalisti. Ettei jatkuvasti kokisi ahdistusta vaihtelevista asioista, kokisi huonommuutta, keskittymisvaikeuksia, jatkuvaa väsymystä ja tarvetta pysyä kotona eikä tavata ketään, vaikka näistä ihmisistä pitäisikin kovasti.
En tiedä paranenko koskaan tästä. Entä jos tämä on jo kroonistunut sen verran, että joudun hoitamaan tätä vielä vanhuudessakin? Mikä tämän on edes laukaissut? Onko se traumojen vika vai jotain sisäsyntyistä, jolle en voi tehdä mitään?
Oletko kokeillut sähköshokkihoitoa? Se kuulemma palauttaa aivojen sähköisen tasapainon ennalleen.
Minulle ainakin tämä vuosi ollut todella haastava vaikken tiedä onko masennusta tai muutoin vain alkaa mielenterveys kärsiä. Normaalistikin olen vain vähän työyhteisön ulkopuolella ihmisten kanssa tekemisissä ja tämä vuosi on mennyt suurimmaksi osaksi etätöissä. En tapaa välttämättä viikkoon ketään ja vapaapäivinä en monesti edes nouse sängystä. Ihmiskontaktit ovat taas viime aikoina olleet kaupan kassan ja bussikuskin luokkaa ja sen jälkeen pelkkää yksinäisyyttä. Määräaikainen työ päättymässä alkuvuodesta kun vakkari palaa töihin ja sen jälkeen tilanne varmaan vain pahenee koska ei ole enää mitään syytä nousta aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on outo sairaus. Itse ajattelin aina että kaikki on entistä enemmän vain perseestä ja ihmiset muuttuneet typerimmiksi. Aina vitutti ihan kaikki ja ajattelin että maailma on menossa pahasti päin p:tä. Sitten minulla diagnosoitiin masennus, mutta lievähkö. Sairasloma ja terapiaistunnot avasi silmäni ja ne vittumaisina pitämäni asiat olivatkin ihan tavallisia. Jostain syystä vaan kaikki alkoi ihan suunnattomasti vituttaa. Eli ei se masennus välttämättä ole sitä että surkuttelee yksin sängyssä vaan se voi myös esiintyä vihantunteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko
-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä
-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista
-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja
-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa
Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.
Ehkä hölmö kysymys mutta pakko kysyä, että mitä se "keskustelu" oikein auttaa? Jos ei ole ennenkään mitkään avautumiset auttanut yhtään mitään. Eikä voisi vähempää kiinnostaa joku keskustelu.
Tätä minäkin kelaan, vaikka onkin hieman terapiakokemusta takana. Tärkein pointti taitaa olla että toiset vain eivät ole puhujia, saatikka hyviä puhujia, että toinen mahdollisesti pääsisi pääsi sisään. Ja vaikka pääsisi, mitä sitten jos terapeutti vain 'ymmittelee' eikä sano juuta eikä jaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Vierailija kirjoitti:
Masennus lähtee kun lopettaa ruikuttamisen ja menee lenkille.
Taas tää.
Se vaan kun lenkillä ei jaksa olla 247!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun terapeutti ainakin on aktiivinen ja heittelee oikeanlaisia kysymyksiä ilmoille jotka laittavat miettimään. Monet kerrat itketty ja naurettu. Auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Vaikee sanoo.
Onko se niinku negatiivinen elämänasenne vai vain persoonallisuus...
Erakoituminen, syrjäytyminen, ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeutti ainakin on aktiivinen ja heittelee oikeanlaisia kysymyksiä ilmoille jotka laittavat miettimään. Monet kerrat itketty ja naurettu. Auttaa.
Mä osaan miettiä yksikseni, terapeutti ei tuonut mitään uutta pohdintaa.
Nimenomaan hiipien se yleensä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs kirjailija kertoi olleensa lähes koko elämänsä masentunut
En epäile, koen itse samoin.
Ja kun yrittää kertoa kukaan ei usko. Moni ei usko edes lyhyttä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Voimakkaita vihan tunteita ihmisiä kohtaan sekä itseinhoa. Saat kyllä tehtyä asioita, mutta ääni päässä kehottaa hyppäämään sillalta alas yms.
Vaihtelee. Toisinaan sen huomaa joskus taas pitkänkin aikaa sivussa.
Vautsi kylläpä oli hieno vastaus ja avasit tosi hienosti sitä miten keskusteluapu auttaa silloin kun puhuminen pahentaa asiakkaan oloa. 😒
Ehkä rakentavampaa olis kuitenkin ollut vastata ihan oikeesti kysymykseen tai myöntää vain ettet tiedä.Keskusteluavusta voisi olla se hyöty, että voi oppia keinoja katkaista sitä negatiivisten ajatusten kehää ja ehkä muuttaa sitä sisäistä monologia johonkin rakentavampaan suuntaan. Sen tarkemmin en osaa sanoa, itse en ole koskaan ollut "terapiassa".
Sitten kannattaa pitää suunsa kiinni, eikä tulla tänne arvailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Voimakkaita vihan tunteita ihmisiä kohtaan sekä itseinhoa. Saat kyllä tehtyä asioita, mutta ääni päässä kehottaa hyppäämään sillalta alas yms.
Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Voimakkaita vihan tunteita ihmisiä kohtaan sekä itseinhoa. Saat kyllä tehtyä asioita, mutta ääni päässä kehottaa hyppäämään sillalta alas yms.
Minulla lievempi masennus ilmeni vihana ilman itseinhoa. Oikeastaan se aiheutti jopa narsistista itseni korostamista muiden yläpuolelle ja koko narsistinen oireilu katosi kun sain terapiaa. Mutta se viha ja inho kaikkia ja kaikkea kohtaan oli todella rajua ja diagnoosi oli tosiaan aika lievähkö.
67/77
Joillakin mt-ongelmat näkyvät tällä tavalla kovuutena. Kaikki eivät sängyn pohjalle kaadu. Näen tuollaisessa kovassa suhtautumisessa pelkoa. Tässä tapauksessa pelkoa siitä että eka kommentoija pelkäisi joskus olla mt-potilaan paikalla kuvaamassaan tilanteessa. Muut joilla ei sellaista pelkoa ole, tuntevat sensijaan sääliä sellaista ihmistä kohtaan jolla on vaikeaa.