Voiko masennukseen tms sairastua pikku hiljaa ilman, että sitä edes itse tajuaa?

Kyllä voi ja niin se käykin. Psykoosissa ei välttämättä tajua olevansa psykoosissa.

Itse en ole koskaan psykoosissa ollessani tajunnut olevani psykoosissa. Ilmeisesti voi tajuta? En tiedä, kuinka yleistä se on.

Itse ei välttämättä huomaa, mutta ympärillä olevat näkevät kyllä hulluksi. Näkee nämä mt-luuserit kilometrin päähän...

Voi, ja usein se tapahtuukin huomaamatta. Masennus voi oirehtia myös fyysisin oirein, kipuina, sydänoireina ym ja syytä voidaan etsiä lääkärissä vuosia ennen kuin takaa paljastuu masennus, usein jonkun läheisen huomioiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan psykoosissa ollessani tajunnut olevani psykoosissa. Ilmeisesti voi tajuta? En tiedä, kuinka yleistä se on.

Olen ymmärtänyt, että sen keskellä voi tulla selväjärkisempiä hetkiä, kun tajuaa, että kaikki ei ole ok. Jotkut osaavat hakeutua lääkäriinkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse ei välttämättä huomaa, mutta ympärillä olevat näkevät kyllä hulluksi. Näkee nämä mt-luuserit kilometrin päähän...

Käyttääkö ihmiset oikeasti vieläkin sanaa luuseri? Se on jotenkin niin ysärisana ettei itse tule käytettyä.

Itse pidän olotilaani täysin "normaalina", elän kuitenkin ahdistushäiriön ja keskivaikean masennuksen kanssa, olen jatkuvalla lääkityksellä. Pikkuhiljaa tähän on tultu, ja voi että sinä päivänä kun tämä jää taakse, niin koittaa onnenpäivät.

Huomaamattahan se usein tapahtuu, niin vähitellen että oloon tottuu ja sitä pitää normaalina.Joku, ehkä hyvinkin vähäinen asia sitten katkaisee kamelin selän.

Itse sairastin masennusta sitä tiedostamasta.

Myöhemmin se kävi ilmi kun puhuin asioista.

Vierailija kirjoitti:

Itse ei välttämättä huomaa, mutta ympärillä olevat näkevät kyllä hulluksi. Näkee nämä mt-luuserit kilometrin päähän...

Toivottavasti sairastut vielä joskus itse. Kaltaisesi kusipäät erottaa jo kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei välttämättä huomaa, mutta ympärillä olevat näkevät kyllä hulluksi. Näkee nämä mt-luuserit kilometrin päähän...

Käyttääkö ihmiset oikeasti vieläkin sanaa luuseri? Se on jotenkin niin ysärisana ettei itse tule käytettyä.

Nykyään heitä kutsutaan kilttiksiksi.

Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko

-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä

-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista

-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja

-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa

Todellakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ei välttämättä huomaa, mutta ympärillä olevat näkevät kyllä hulluksi. Näkee nämä mt-luuserit kilometrin päähän...

Käyttääkö ihmiset oikeasti vieläkin sanaa luuseri? Se on jotenkin niin ysärisana ettei itse tule käytettyä.

Joo. Sillon kun en viitsi kirjottaa pitkää muotoa ihmishylkiö 😀

Vierailija kirjoitti:

Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko

-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä

-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista

-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja

-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa

Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.

Nuorena ajattelin olevani vain melankolinen persoona ja maailman olevan vain ankea paikka, jossa pitää sinnitellä tai on täysin epäonnistunut ihmisenä. No masennushan se siellä oli, mutta apua hain vasta siinä vaiheessa, kun opintopisteitä ei ollut kertynyt lähes ollenkaan ja Kela alkoi hiostaa opintotukeen ja suorituksiin liittyen. Aavistelin olevani lievästi masentunut hieman ennen tätä, mutta nyt ajatellen tilanteeni oli edennyt jo pahaksi.

Psykoosista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta käsittääkseni siihen yleensä liittyy sairaudentunnottomuus ja sen myötä henkilö ei tiedosta olevansa psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko

-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä

-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista

-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja

-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa

Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.

Ehkä hölmö kysymys mutta pakko kysyä, että mitä se "keskustelu" oikein auttaa? Jos ei ole ennenkään mitkään avautumiset auttanut yhtään mitään. Eikä voisi vähempää kiinnostaa joku keskustelu.

Menee juuri noin ettei itse tajua tilaansa. Mulla oli varmaan lievä psykoosi myös pahimmassa vaiheessa. Senkin tajusi vasta muutama kk jälkeen parannuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko

-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä

-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista

-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja

-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa

Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.

Ehkä hölmö kysymys mutta pakko kysyä, että mitä se "keskustelu" oikein auttaa? Jos ei ole ennenkään mitkään avautumiset auttanut yhtään mitään. Eikä voisi vähempää kiinnostaa joku keskustelu.

Useille ihmisille auttaa, kun pääsee purkaamaan pahan olon tuntemuksia.

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen itselläni masennusta koska seuraavanlaisia juttuja on kehittynyt pikkuhiljaa ja olen ajatellut olevan ihan normaalia mutta en tiedä onko

-en jaksa enää tehdä oikein mitään jos ei ole pakko. jos vaikka kaveri pyytää luistelemaan niin keksin minkä tahansa syyn ei tarvitse mennä

-en jaksa enää tavata perhettä ja ystäviä, ja ahdistaa vaan ajatuskin niiden seurasta ja kaikenlaisista kyselyistä ja uteluista

-tuntuu että maailma on todella negatiivinen ja paha paikka ja ihmiset on pahoja

-haluaisin vaan eristäytyä asuntooni niin ettei tarvitse tavata ketään tai käydä missään, mutta samalla asuntooni eristäytyminen pahentaa oloa

Kyllä se voi olla. Vielä ei kuulosta kovin vakavalta, mutta ehkä kannattaa kysyä keskusteluapua.

Ehkä hölmö kysymys mutta pakko kysyä, että mitä se "keskustelu" oikein auttaa? Jos ei ole ennenkään mitkään avautumiset auttanut yhtään mitään. Eikä voisi vähempää kiinnostaa joku keskustelu.

Useille ihmisille auttaa, kun pääsee purkaamaan pahan olon tuntemuksia.

-eri-

Mulla se on vaan pahentanut oloa kun tulee siitä purkamisesta häpeä ja morkkis