Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennukseen tms sairastua pikku hiljaa ilman, että sitä edes itse tajuaa?
19.12.2020 |
Jos se tapahtuu niin pikkuhiljaa että siihen olotilaan tottuu ja luulee sen olevan normaalia.
Ja jos ihminen on psykoosissa, tajuaako itse olevansa sellaisessa?
Kommentit (98)
Siis jatkuvasti lähes kaikkia kohtaan tuntemani viha voisikin olla masennusta. Hetkittäin tulee aivan järkyttäviä vihantunteita jotka vielä voimakkaampia. Tätä ollut jo muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkuvasti lähes kaikkia kohtaan tuntemani viha voisikin olla masennusta. Hetkittäin tulee aivan järkyttäviä vihantunteita jotka vielä voimakkaampia. Tätä ollut jo muutaman vuoden.
Hyvin todennäköistä. Masennus ilmenee monin eri tavoin.
Mielestäni voi. Minulla todettiin masennus ekaa kertaa lukion lopussa, mutta todennäköisesti minulla on ollut se jo aiemmin, yläasteikäisenä. Olen ollut taipuvainen synkkyyteen jo nuoresta, mutta silloin en tajunnut, että se on masennusta. Muistan ajatelleeni yläasteella, että olenko hullu/minussa on jotain vikaa kun ajattelen tai tunnen asioista tietyllä lailla.
Olen nyt 37v. ja vaikka nykyään toisaalta tunnistan itsessäni masennuksen oireet, niin siitä huolimatta annan tilanteeni mennä liian pitkälle. Toissa keväänä sairastuin työuupumukseen ja sitä en silloin tajunnut itse, vaan asia selkeni minulle vasta lääkärissä. Olo oli jotenkin erilainen mitä masennuskausina. Olin sekä henkisesti, että fyysisesti loppu. En tuntenut itseäni enää omaksi itsekseni. Psykoosista minulla ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Googleta negatiiviset tunteet tai tunne lista. Ne kaikki negatiiviset tunteet.
Kuuluuko masennukseen ajoittaiset kokonaisvaltaiset ahdistuksen tunteet? Miten ne kohtaukset saa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Etäännytän itseni muista. Väsyn ihmisiin. Olen itkuinen, tunnen epätoivoa ja ahdistusta. En näe edessä mitään hyvää. Syömishäiriö pahenee. Sillä yritän pitää kontrollintunteen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on outo sairaus. Itse ajattelin aina että kaikki on entistä enemmän vain perseestä ja ihmiset muuttuneet typerimmiksi. Aina vitutti ihan kaikki ja ajattelin että maailma on menossa pahasti päin p:tä. Sitten minulla diagnosoitiin masennus, mutta lievähkö. Sairasloma ja terapiaistunnot avasi silmäni ja ne vittumaisina pitämäni asiat olivatkin ihan tavallisia. Jostain syystä vaan kaikki alkoi ihan suunnattomasti vituttaa. Eli ei se masennus välttämättä ole sitä että surkuttelee yksin sängyssä vaan se voi myös esiintyä vihantunteena.
Niinpä.
Mutta josko ovatkin typeriä ja maailma päin peetä....
Mikä sen erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivaikea masennus teillä näyttäytyy?
Etäännytän itseni muista. Väsyn ihmisiin. Olen itkuinen, tunnen epätoivoa ja ahdistusta. En näe edessä mitään hyvää. Syömishäiriö pahenee. Sillä yritän pitää kontrollintunteen elämässä.
Syvä itseinho.
Vierailija kirjoitti:
Vautsi kylläpä oli hieno vastaus ja avasit tosi hienosti sitä miten keskusteluapu auttaa silloin kun puhuminen pahentaa asiakkaan oloa. 😒
Ehkä rakentavampaa olis kuitenkin ollut vastata ihan oikeesti kysymykseen tai myöntää vain ettet tiedä.Keskusteluavusta voisi olla se hyöty, että voi oppia keinoja katkaista sitä negatiivisten ajatusten kehää ja ehkä muuttaa sitä sisäistä monologia johonkin rakentavampaan suuntaan. Sen tarkemmin en osaa sanoa, itse en ole koskaan ollut "terapiassa".
Sitten kannattaa pitää suunsa kiinni, eikä tulla tänne arvailemaan.
Kiitti vinkistä, mun viestissä ei ollu kyllä yhtäkään arvausta 🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Vuosittain noin 3 % ja elämänsä aikana noin 6 % aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta masentuneisuudesta. Naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Kahdella kolmasosalla pitkäaikaisesta masentuneisuudesta kärsivistä tila muuttuu vakavaoireisemmaksi depressioksi.
Voi ,jos ei itse tiedä paljoa asioista.
Mutta jos on tietoa ja hieman korkeampi älykkyys,niin kyllä sen huomaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennus näkyi lihomisena. Söin paljon päivittäin herkkuja "piristääkseni" itseäni ja saadakseni edes jotain mielihyvää. Huomasin painoa kertyvän, mutta masentuneena en jaksanut välittää.
Masennus ilmeni myös pukeutumisen ja tyylin muutoksena. Vaikka vaatekaappi oli täynnä vaatteita, käytin usean vuoden vain muutamaa samaa vaatetta tyyliin ne kahdet housut ja paidat. Koska masentuneena karsin kaiken kodin ulkopuolisen elämän minimiin, niin nämä pari vaatekertaa riitti hyvin. Kotona hiimailin jossain yöoloasussa kellon ympäri. Vaatteiden puhtaudesta pidin kuitenkin aina huolen, joten näitä muutamaa vaatekertaa pesin kyllä tarpeen mukaan. Mutta tosiaan näin jälkikäteen mietin, että pariin vuoteen ei päälläni ollut kuin nämä muutamat tietyt vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ja herkästi sitä selittelee ja esittää että kaikki on hyvin vaikka oikeasti ahdistaa epämääräisesti. Ei halua vaivata muita omilla tuskallisilla asioilla.
Harkitsen psykoterapiaa. Voisitteko ystävät kertoa onko siitä hyötyä ja millaista se aika on ollut elämässänne?
Voi minusta sairastua. Itse pikku hiljaa tulin väsyneemmäksi ja menetin kiinnostuksen kaikkeen harrastamiseen/muuhun mukavaan tekemiseen. Pakolliset asiat hoidin jotenkuten ja ajattelin, että tällaista tämä aikuisten elämä nyt vain. Ettei ole aikaa, eikä jaksamista mihinkään kivaan.
Se paniikki, kun tuntuu koko ajan siltä, että juoksisit täyttä vauhtia, muttet pääse yhtään mihinkään. Joku asia menee pieleen ja tulee sellainen olo kuin olisi vain parasta jos kuolisi pois.